Kaikki roska ei ole hyvää roskaa. Ja monet ihmiset eivät välitä. Tämä on hankala yhdistelmä, jos jätettä halutaan polttaa.
Not all rubbish is good rubbish. And many people do not bother. This is not a good combination for waste incineration.
Jätteenpoltossa on ainakin yksi hankala oletus. Lähtöpaikkalajittelun olisi onnistuttava. Yhdyskuntajätteen laatu on joka tapauksessa huonompaa kuin muiden poltettavien materiaalien (Koskinen 2006). On kuitenkin epäselvää, onko olemassa jokin laatutaso jonka jälkeen jäte muuttuisi täysin käyttökelvottomaksi.
Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet
Harvahkot tutkimukset eivät anna kovin hyvää kuvaa lajittelun luotettavuudesta. Esim VTT:n ja TEKESin projekti vuodelta 2001 osoitti, että sekajätteen laadussa on merkittävää parantamisen varaa; erityisiä ongelmia aiheuttavat kloori, alumiini ja elohopea. Teirasvuo 2010 ja Hynynen 2008 analysoivat myös sekajätettä; reilusti yli neljännes oli bio- tai kierrätettävää jätettä joka siis oli väärässä paikassa. Yritystenkin energiajakeesta neljänneksen ei olisi kuulunut olla poltettavaa. Ongelmajätteitä ja elektroniikkaromua oli tyypillisesti 1-2% kokonaispainosta, lähinnä yksittäisinä paristoina.
TEKES-projektissa todetaan, ehkä hieman optimistisesti, että “syntypaikkalajittelun tehostamiseksi tarvitaan keräysastioiden lisäksi neuvontaa ja lajitteluun kannustavia jätemaksuja”. Juuri näin; mutta käytännössä olisi inhorealistisempaa todeta, että osa ihmisistä tulee aina olemaan välinpitämättömiä tai jopa sabotoimaan järjestelmää.
Ennen muuta siis järjestelmän tulisi olla robusti; yksittäisten ihmisten virheet eivät saisi kaataa kokonaisuutta. Esimerkki ei-robustista järjsetelmästä: oletetaan taloyhtiö, jossa on yhteinen noin 500 litran kompostori. Joku rikkoo kompostoitavan jätteen sekaan vahingossa elohopealämpömittarin (elohopeaa 1-3 g). Elohopeapitoisuus on siis yli 2 mg/kg. Elohopean virallinen alempi ohjearvo on juuri tämä 2 mg/kg; jos se ylittyy, maa on pilantuunutta, mahdollisesti jopa ongelmajätettä. Yhden ainoan ihmisen pieni virhe pilaa siis koko kompostin.
Suuremmassa skaalassa elohopeaongelmia onkin ollut esim Stormossenin mädätyslaitoksella (Yle 27.9.2011) Kyseessä voi olla joko monen toimijan monta pientä virhettä, tai sitten jonkin yksittäinen toimijan suuri virhe. Kompostointi ja/tai mädätys ei siis ole kovin robusti ainakaan raskasmetallin käyttövirheitä vastaan. TEKES-projekti viittaa myös siihen, ettö jätteenpolton robustisuudessakin olisi parantamisen varaa.
Paljon realistisempia ongelmia tulee esimerkiksi pattereista. Vaikka paristoja ei tarvitsekaan enää raahata ehkä kymmenen kilometrin päähän ongelmajätepisteeseen vaan ne voi palauttaa kauppaan, voidaanko silti rehellisesti olettaa että niitä ei päädy sekajätteeseen? Ei voida. Kysymys on lähinnä siitä, saadaanko ne erolteltua ennen polttoa, ja jos ei, onko niiden määrä lopulta merkityksettömän pieni.
Elohopea ja patterit ovat periaatteessa tietoista sabotaasia, mutta ongelmia voi syntyä yksinkertaisesti tietämättömyydenkin kautta. PVC-muovia ei saa polttaa, koska sen sisältämä kloori häiritsee polttoprosessia. Peruskäyttäjä ei kuitenkaan tiedä, miksi PVC on ongelma. Vaikka tietäisikin, hänen pitäisi tunnistaa PVC löytämällä jätepakkauksesta allaoleva pieni kolmio. Käytännössä joudutaan lähtemään siitä, että PVC:tä yksinkertaisesti on jätteen seassa.
Voidaan vain toivoa, että polttolaitokset todella ovat tämän faktan ottaneet huomioon ja mitoittaneet toimintansa sen mukaan. Oletettavasti ovat; mutta tarkemman tiedon saaminen on tällä hetkellä vaikeaa.
Jätteenpolttoasiaan liittyviä muita kirjoituksia: täältä.
Jätteiden lajittelu on vaikeaa. Energiajae? Mahdotonta.
Biojätteen lajittelu ja keräys toimii. Paperit, pahvit ja nestekartongit löytävät paikkansa parin kilometrin päästä kotoa. Samoin metallit. Paristot tyypillisesti kerääntyvät n paikkaan kodissamme x vuotta, mutta kyllä niitä on mennyt joskus kierrätyskeskukseen ja siellä ihan oikeaan astiaan. Vielä vähän kirjaimellisesti jännittää mahdollisesti varausta sisältävät pienoisakut. Kaupan keräysastiassa olevien ohjeiden mukaan navat pitäisi teipata, jotta oikosulkujen ja kuumenemisen vaara vähenisi. (Pitääkö ymmärtää Ohmin laki, että voi kierrättää paristoja?) Eikä ole ulkomuistissa sekään, voiko akut ja muut paristot laittaa samaan astiaan. Mielikuva on, että riippuu kerääjästä. Tarkistan sitten, kun seuraavan kerran olen keräysastialla. Eli: lajittelen varmuuden vuoksi kotona.
Hehkulamput… tätä en ole oppinut. Muistelen, että käytännöt ovat muuttuneet vuosien varrella. Viimeisimmistä lajitteluohjeista on jäänyt mielikuva, ettei hehkulamppuja voisi laittaa mihinkään astiaan! Siis: ei sekajätteisiin, eikä lasinkeräykseen. Pienoisloistelamput ovat selkeä juttu. Vai onko? Ovatko ne sähköelektroniikkaromua vai ongelmajätettä? Tietysti ne ovat kumpaakin. Eli siis mihin ne laitettiinkaan?
Poltettava jäte. Tässähän on jo paikkakuntakohtaisia eroja. Mikkelissä tiedän varmasti olevan yhden energiajae-astian, johon yrityksen poltettavaa jätettä laitetaan. On niitä varmasti muitakin, mutta ei ainakaan meidän omakotitaloalueellamme. Yksi on varmaa: ei ole ollut mitään käsitystä siitä, mitä muoveja voi polttaa ja mitä ei kannata.
Toinen varma seikka on se, että kaikilta ei lajittelu yksinkertaisesti onnistu. Tuskin 100% meiltäkään. Kai siinä eniten ratkaisee omatunto ja asian laajempi ajattelu. Koskaan ei pidä ajatella, ettei sillä ole väliä mitä MINÄ teen kerran tai pari. Jätteitä tuottavat muutkin.
Olet harvinaisen tiukasti asian ytimessä! En itsekään osaisi suoraan vastata noihin kaikkiin (en varsinkaan hehkulamppuihin), vaikka olen tätä jo penkonut kohtuullisen pitkän aikaa. Paikalliset variaatiot ovat yksi mikä sekoittaa pakkaa erityisesti. Kunnat ovat järjestäneet logistiikat eri tavoin, ja sitten vielä teknologiat saattavat olla erilaiset eri paikkakunnilla.
Jollakin lailla absurdiutta kuvastaa esimerkkini CD-levyistä: Turussa pitää polttaa, Helsingissä ei saa polttaa, ja Salossa ei kukaan osaa sanoa.
Pieniä asioita, mutta rapauttaa motivaatiota sellaiseltakin joka lähtökohtaisesti haluaa toimia oikein. Saati sitten sellaiselta jota asia ei kiinnosta. Plus, siihen vielä lisätään se seikka, että kyynikko saattaa epäillä että kaikki moska meneekin lopulta yhteen ja samaan läjään kaatopaikalla. (En usko että sitä juurikaan nykyään tapahtuu, mutta kun homma on omavalvonnan varassa niin vaikea on olla varma).
Plus, että ei ole mitään tietoa kuinka iso ongelma se nyt sitten on jos muutama CD-levy menee väärään paikkaan. Jos niitä menee tuhansilta ihmisiltä väärään paikkaan. Lisääntyykö korroosio laitoksella 0.01% vai 10%, tai ongelmapäästöt? Eli tarvitseeko asiasta oikeasti edes välittää? (Ideaalitilannehan olisi se että järjestelmät ovat tarpeeksi robusteja kestämään isojakin vaihteluita. Mutta ei ole tietoa onko näin).
Yksinkertaisilla asioilla on ikävä taipumus muuttua monimutkaisiksi, kun niitä alkaa analyyttisesti penkoa läpi.