Miksi liikennejärjestelmässä luotetaan sääntöihin?

 

 

Liikennesäännöt on pyritty suunnittelemaan siten, että niitä noudattamalla liikkuminen on turvallista. Jonkin verran harkintaa täytyy käyttää esimerkiksi nopeuden suhteen; ilmoitettu rajoitus on suurin sallittu, mutta voi olla ja monesti onkin liian suuri joissakin olosuhteissa.

On kuitenkin selvää, että kaikki liikenteessä toimivat rikkovat sääntöjä joskus. Tahallaan tai vahingossa. Tapana on rankaista niitä jotka jäävät kiinni, riippumatta siitä oliko kyseessä vahinko vai ei. Harkintaa varmaan käytetään tässäkin, toiset teot ovat helpommin hyväksyttävissä vahingoiksi kuin toiset. Kännissä ajeleminen voi olla vahinko mutta sitä ei tarvitse sellaiseksi hyväksyä, punaisia päin ajaminen voi olla tahallista, huolimattomuutta tai ihan vaan aivopieru, siis virhe.

Järjestelmän toiminnan kannalta ei ole suurta merkitystä miksi sääntöjä rikotaan. Joissakin tilanteissa virheellä ei ole merkitystä Pieni tai suurikaan ylinopeus tyhjällä suoralla tiellä ei juuri vaikuta kenenkään turvallisuuteen. Stop-merkin ohittaminen pysähtymättä voi johtaa rajuun onnettomuuteen. Voi se ajoneuvo toki lähteä käsistä sen ylinopeudenkin vuoksi.

Rangaistuksilla pyritään kannustamaan sääntöjen noudattamiseen. Voikin helposti kuvitella muutaman tonnin sakonuhan keventävän kaasujalkaa. Väitän kuitenkin, ettei isollakaan sakolla uhkailemalla saada puhtaita virheitä vähennettyä. En ihan tarkkaan tiedä miten ihminen riskiä arvioi, mutta omalta kohdaltani voin sanoa ettei sakon uhalla ole tällä hetkellä, pahimman testosteroniryöpyn iän myötä laannuttua, juurikaan vaikutusta ajamiseeni. Pyrin ajamaan sääntöjen mukaan, koska se vie varmemmin perille.

Silti voisin heti luetella viimeisen vuoden ajalta toistakymmentä tapahtumaa tai virhetyyppiä joista olisi heilahtanut jonkinlainen sakko tai ainakin tiukka katse valvovalta viranomaiselta. Myönnettäköön että moottoritiellä saattaisin joskus mennä jonkin verran kovempaa jos sitä ei olisi kielletty, enkä heti keksi muuta syytä kuin sakon uhka joka sen nyt estää. En kuitenkaan usko sakon uhalla olevan kovinkaan suurta vaikutusta vahinkoihin. Epäsuora vaikutus voitaisiin kuvitella ajattelemalla yleisen rangaistuksen uhan lisäävän yleistä varovaisuutta. Uskoo ken tahtoo.

Pidän koko ajatusta liikenteen toimimisesta rangaistuksen uhan voimalla kuvottavana. Jalan, pyörällä ja autolla liikkuminen on jokapäiväistä elämää. En oikein mitenkään pysty mieltämään siinä tapahtuvien vääjäämättömien virheiden olevan rangaistuksen paikkoja.

Olen käsittänyt nykyisen asiantilan johtuvan vaihtoehtojen puutteesta. Mutta se ei voi olla totta, sillä vaihtoehtoja on tarjolla. Otetaan esimerkiksi punaisia päin ajaminen. Miksei risteyksessä ole puomia estämässä ajamista kun valo on punainen? Ensimmäinen ja varmaan ainoa vastaus on hinta. Mitä maksaa yksi törmäys jossa kaksi ajoneuvoa menee lunastukseen ja useampi ihminen loukkantuu? Heitetään hihasta: vähintään 50 k€, helposti 150 k€. Saako tuolla hinnalla sellaiset  puomit jotka eivät hidasta liikennettä risteyksessä? Saa.

Published by

Niko Porjo

Joys: comedy, cycling and spotting argumentation errors in live speech. Physicist and thinker, a little bit of an amateur philosopher. I like to build things but when they work that’s enough, no polishing.

4 thoughts on “Miksi liikennejärjestelmässä luotetaan sääntöihin?”

  1. No, miten ne liikennesäännöt sitten pitäisi muotoilla? Anna esimerkki, miten sakon uhan sijaan saataisiin ohjattua ihmiset turvalliseen käyttäytymiseen ja opittaisiin virheistä. Vrt. nyt esimerkiksi plagiointi: ei ole ollut sääntöjä eikä rangaistuksia, ja silti on ajaduttu tilanteeseen, että osa opiskelijoista plagioi tahallaan tai vahingossa “kun ei tiennyt sen olevan kiellettyä”. Plagioinnintunnistussoftahan on kai kuin nopeusvalvontakamera?

    1. Olen itsekin aika skeptinen tässä esitetyn suhteen (Zygomaticassa suorastaan suositaan sisäisiä erimielisyyksiä), mutta luulen perusrgumentin menevän näin: tällä hetkellä toimintatapa menee niin, että kuluja maksetaan vasta kun jotain tapahtuu (osan maksaa tekijä sakkoina, suurimman osan vakuutusyhtiö). Jos ymmärrän argumentin oikein, niin sama raha olisi järkevämpää laittaa ratkaisuihin, jotka (lähes) eliminoivat (tahattomien) virheiden mahdollisuuden. Esitetty puomiratkaisu olisi yksi tällainen, mikäli se toimii kunnolla.

      Tämä eroaa plagiointitapauksesta sillä tavalla, että tässä ei yritetä vaikuttaa ihmisten ajattelumaailmaan, vaan estämään virheiden tapahtuminen ylipäätään. Tajusin juuri jollakin lailla toimivan analogian: miksei plagioinnintunnistus voisi olla jo osana tekstinkäsittelyohjelmaa, samalla tavalla kuin nyt on automaattisia spellcheckereitä jne? Se poistaisi (periaatteessa) tahattoman plagioinnin mahdollisuuden. Plagioiminen vaatisi tiedostettua toimintaa, esim plagioinnintarkastuksen poiskytkemistä tai tietoista ignorointia. Ja silloin siitä onkin jo perusteltua rankaista. (Käsittääkseni kirjoittaja lähtee siitä, että on olemassa tahallisia rikkeitä joista kuuluukin rangaista. Mutta tahattomista virheistä rankaisu on se mitä vastustetaan).

      Lentoliikenteessä ollaan päästy aika pitkälle tämän kaltaisessa ajattelussa, joten ei se periaatteessa puhdasta scifiä ole. Käytännössä näkisin että ongelma on että autoliikenteen volyymi on monta tuhatta kertaa suurempi kuin lentoliikenteen, ja kun autoja on metrin välein vs lentokoneita viiden kilometrin välein niin reaktioajat autoliikenteessä ovat millisekunteja versus lentoliikenteen minuutteja. Joten käytännössä autojen kanssa liikutaan ihan eri universumissa.

      Ideassa on siis abstraktilla tasolla vinhasti järkeä. Reaalimaailmassa en kuitenkaan argumenttia suoraan osta.

    2. Tarkoitus ei ole muuttaa sääntöjä vaan ympäristöä. Jo käytössä olevia esimerkkejä: moottoritie, kevyenliikenteenväylä ja keskikaide ohituskaistan kohdalla. Moottoritiellä ei saa ajaa polkupyörällä, kevyenliikenteenväylällä ei saa ajaa autolla ja parasta kaikista, keskikaiteen yli ei autolla pääse. Ympäristö on muutettu sellaiseksi että tahattoman virheen mahdollisuus on pieni. Moottoritien tapauksessa olisi helppoa muuttaa ympäristöä niin ettei sinne polkupyörällä helpolla pääsisi vaikka yrittäisi (sääntöä ei enää tarvittaisi), polkupyöräonnettomuudet ovat siellä vain niin harvinaisia ettei kannata. Keskikaide ohituskaistan kohdalla on kuitenkin paras näistä esimerkeistä, ympäristöä on muutettu sellaiseksi, että vastaantulijaan osuminen on käytännössä erittäin vaikeaa.

      Voidaan ajatella liikennejärjestelmä koneeksi jossa kuljettajat ovat yksi osa, nuo osat poikkeavat toisinaan suunnitellusta toiminnasta (säännöt). Jos virheitä yritetään estää rangaistuksilla ja paremmilla säännöillä, on virheen taustasyillä merkitystä (vahinko vai tahallinen). Jos taas lähtökohdaksi otetaan koneen muuttaminen sellaiseksi ettei virheitä voi tapahtua, tai siis että ne ovat tilastollisesti vielä hyvin paljon harvinaisempia kuin nyt, ei virheiden taustoilla ole enää merkitystä. Koneen kannalta tahallinen ja vahinko ovat ihan yhtäläisiä virhetoimintoja.

      Kun sen keskikaiteen yli ei pääse ei tarvitse selittää onnettomuuden satuttua ettei tiennyt ohituskiellosta. Plagioinnin kohdalla vastaava järjestely voisi olla sellainen missä gradu jätetään tarkastettavaksi työkalun kautta, mutta systeemi ei ota sitä vastaan ennen kuin automaattinen tarkastus toteaa ettei siinä ole sallittua enempää suoraan kopioitua tekstiä. Ihan ekvivalentisti kaiteeseen tai moottoritiehen, rahalla saa paremman tarkastusalgoritmin ja joudutaan miettimään mikä on mekanismi jolla päätetään onko tämä nyt oikea paikka parantaa maailmaa vai olisiko joku toinen vielä parempi. Täksi mekanismiksi ehdotin liikenteen tapauksessa jotain sellaista jossa vakuutusyhtiöt, jotka siis maksavat pääosan vahingoista, voisivat vähentää menojaan korjaamalla koneen niistä paikoista joissa virheet aiheuttavat eniten kustannuksia.

Comments are closed.

Translate »