En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi luentoja pidetään. Tai oppitunteja. Tarkoituksena on mitä ilmeisimmin opettaa käsiteltävää asiaa, mutta eikö olisi paljon nopeampaa luetuttaa asiaa käsittelevä kirja?
Minulla on taipumus väsähtää nopeasti ellei esiintyjä ole todella viihdyttävä. Äärimmäisenä esimerkkinä on sarja luentoja jotka käsittelivät erään suihkuharjoituskoneen hydrauliikkajärjestelmää. Aihe oli luennoitavaksi kohtuullisen kuiva eikä luennoitsijan omassa koulutuksessa oltu panostettu pedagogiseen osaamiseen. Suurella osalla kuulijoista oli valtavia vaikeuksia pysyä hereillä huolimatta ankaran rangaistuksen uhasta ja intensiivisestä kiinnostuksesta kyseisen teknisen laitteen toimintaa kohtaan. Törkimme sitten toisiamme jottemme olisi näyttäneet nukkuvilta.
Olen kuullut monenlaisia selityksiä luentointoon. Toiset oppivat helpommin kun kuulevat ja näkevät yhtä aikaa, ilmeinen ratkaisu olisi lukea ääneen. Luennolla voi esittää tarkentavia kysymyksiä. Voi, muttei yleensä esitetä. Sitä paitsi runsas kysymysten esittäminen johtaisi etenemiseen hitaimman nopeudella. Oman kokemukseni mukaan hitain on se joka onnistui edellisen illan bileistä houkuttelemaan jonkun kämppäänsä. Kirjaa lukiessa voi sitä paitsi palata taaksepäin niin monesti kuin haluaa, luennolla voi pudota kelkasta kun ei enää kehtaa kysellä.
Oikeasti luentoja pidetään epämääräisistä sosiaalisista syistä: opiskelijat kuuluu kerätä yhteen ja sitten niille kuuluu kertoa tärkeät asiat. Eikä tule väheksyä luennoitsijoiden simputtamista vanhempien kollegojen taholta. Varsinkin aluksi luennon pitäminen on monelle jonkinmoisen kynnyksen takana. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin harva kehtaa luennoida aihetta josta ei paljoa ymmärrä, ja oman kokemukseni mukaan köykäiseksi osoittautumisen pelko on motivaattorina verrattavissa viime hetken paniikkiin. Ei kai luentojen pitämistä voi kuitenkaan perustella motivoinnilla ja luennoitsijan osaamisen terävöittämisellä?
Ajan tuhlaamista luentojen valmisteluun ja pitämiseen voi vähentää videoimalla luennon. Tästä ei tietysti ole mitään iloa jos sama toistetaan jokaisessa oppilaitoksessa erikseen. Kun samoja asioita opetetaan ympäri maailman kannattaisi käyttää hyväksi valmista materiaalia ja tietotekniikan kykyä kopioida infomaatiota melkein ilmaiseksi. Videolta ei tietysti voi odottaa vastauksia kysymyksiin, mutta kansanviisauksista huolimatta ihmisen typeryys ei ole rajaton; hyvin tehty video pystyy vastaamaan useimpiin kysymyksiin ennalta.
Muutaman minuutin googlaamisella löytyi saitti joka kerää (fysiikan) luento videoita, fysiikan luento demonstraatioita ja avointa kurssimateriaalia. Vaikka en olekaan luento-opetuksen suuri ystävä niin maailmalta löytynee friikkejä joiden luennoilla opiskelijat pysyvät hereillä ilman kemiallisia apuneuvoja, tätä kannattanee hyödyntää. Osa materiaalista on vielä peräisin monien tuntemista hyvin brändätyistä yliopistoista. Brändillä on merkitystä, sillä opiskelijat tekevät käsittääkseni opiskelupaikkavalintoja pitkälti mielikuvien varassa. Sopivan yhteistyöpuljauksen kautta olisi siis mahdollista hyötyä jonkun hyvin rahoitetun laitoksen opetusresursseista ja brändistä. Samalla voitaisiin vapauttaa sekä henkilökunta että opiskelijat luennoinnin tuskasta. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden vähentää broadcast tyyppistä opetustyötä tekevien määrää ja samalla parantaisi luentojen laatua todellisista massa luennoista huolimatta.
Jos luentoja ei pidetä, niin voi ihan hyvin kysyä mihin opiskelija esimerkiksi yliopistoja sitten tarvitsee? Saa sieltä ainakin leiman jonkinlaisesta tietämisen tasosta, mutta tentissä menestyminen ja harjoitustöiden tekeminen riittänee osoittamaan osaamisen ilman luentojen kuuntelemistakin. Laiskana miehenä haluaisin jättää vähemmälle samojen hommien tekemisen silloin kun kyseessä ei ole jonkin kädentaidon opettelu. Silloinkin uskon useimmiten olevan mahdollista järjestää harjoitukseksi jotain sellaista joka parantaa maailmaa muutenkin kuin oppimistuloksen kautta.
Haluaisin merkittävästi hämärtää opiskelun ja työnteon välistä rajaa. Käytännössä laittaisin opiskelijat suoraan mukaan tutkimukseen tai tilaustöihin, teoriaopinnot siinä rinnalla pitkälti omatoimisesti. Yliopisto laskuttamaan VTT-tyyliin tilaustutkimuksesta ja sen sijaan, että hallinto vetää välistä niin opiskelijoille prosentit laskutettavasta työstä.
Maailma muuttuu nopeaa vauhtia, ehkäpä liiankin nopeaa vauhtia. Mielestäni on totta, että varsinkin nykyisin suurin osa luennoista on turhia, ja luennoitsijat eivät ole aina tarpeeksi motivoituneita. Siinä on syy huonoista luennoista.
Toisaalta, jos luennoitsija on motivoitunut, ja aiheesta aidosti kiinnostunut, saa luennolta enemmän irti kuin vain kirjaa lukemalla.
Luin jostain artikkelin, jonka kirjoittaja sanoi tietotekniikan ’tuhoavan’ maailman. Se laittoi ajattelemaan asiaa laajemminkin. On totta että nykyinen tietotekniikka helpottaa tiedon hankkimista ilman opetusta, mutta se helpottaa lopulta liiaksi muutakin. Jos ihmiset alkavat opiskella pelkästään lukemalla ja googlaamalla tietoja, se veisi työpaikat luennoitsijoilta, ja lopulta kaikki koulutuspaikat käyvät turhiksi.
Nykyisellä tietotekniikalla yksi insinööri pystyy tekemään kymmenen, ellei vaikkapa sadan insinöörin aikaisemmin vaatiman työn. -> sata työtöntä insinööriä. Tuleva, kehittyneempi tekniikka lisää tehokkuutta. Missä menee raja?
Hetken kuluttua kaikki kaupat ovat itsepalvelupaikkoja, koska viivakoodin voi syöttää itse koneelle, tai pieni mikrosiru hintalapussa voi kuluttaja täyttää ruokakaupassa kassinsa ja kävellä ulos kaupasta, jolloin summa lähtee suoraan asiakkaan tililtä. Tällöin ei tarvita kassahenkilöitä, jotka jäävät työttömiksi. Missä menee raja?
Robotiikka kehittyy hurjaa vauhtia. Koneet kokoavat koneita. Ei tarvita ihmisiä töihin. Missä menee raja?
Yhteenvetona edellisestä on se, ettei kohta tarvita enää edes opiskelua, koska ei ole enää työpaikkoja.
Hyvä kysymys. Oma vastaukseni: ei harmainta aavistusta. Suunta on käytännössä aika vääjäämättömän tuntuinen, enkä tiedä mikä oikeasti olisi vaihtoehto (ei ihmiskunta vapaaehtoisesti pysähdy). Jonkinlainen “tasapainottava liike” tulee varmastikin eteen siinä vaiheessa jos puoletkin ihmisistä alkaa olla “turhia”, mutta kuinka raju se sitten on niin jää nähtäväksi (toivottavasti ei mennä vuoden 1917 tyylillä, tai rajummin).
Silti, hyvä ja jatkuva koulutus kaikille on melkein ainoa menetelmä joka antaa myös heikommille valmiudet pärjätä, niin näkisin. Voisiko ajatella että hyvä ja monipuolinen koulutus on ennen muuta heikompien etu? Lahjakkain nörttiprosentti oppii kyllä vaikka googlaamalla, yhteiskunnan kannalta niistä ei välttämättä tarvitse kauheasti stressata.
Koulutuksen täytyy mennä keskimääräisen oppijan mukaan, en oikein muutakaan vaihtoehtoa näe jos meinataan stabiili yhteiskunta säilyttää. Ja resursseja laittaa myös heikommin pärjäävien pärjäämiseen. Jos tämä kirjoitus on validi (ja oikeastaan uskon että on), niin lahjakkaiden kouluttaminen voi olla resurssien hukkaa. Oppivat ne itsekin.
Tykkäsin alkuosasta (oma kokemukseni on paljolti samanlainen) mutta loppuosasta olen kyllä sitten rajustikin eri mieltä. Luentoasia on viime kädessä luonne- ja oppimistyylikysymys. Me kumpikaan emme siitä ehkä paljon saaneet irti, mutta ehkä on virhe yleistää meidän henkilökohtaisia ominaisuuksia koskemaan kaikki ihmisiä ja kaikkea opiskelua? Näkisin että kirjoituksen logical fallacy on yleistää henkilökohtainen universaaliksi. Kerrankin pääsen syyttämään Mr Porjoa virhepäättelyistä, yleensä menee toisinpäin. :)
Siksipä en allekirjoita viimeistä johtopäätöstä ollenkaan. Massaluennot eivät välttämättä ole se paras tapa tankata teoriaa, mutta jostakin se teoria pitää tankata.
Taitaa mennä kritiikki hipoen ohi. Ehdotin lähinnä vain hyvien luentojen käyttämistä opiskelussa ja luentojen pitämiseen käytettävän vaivan merkittävää vähentämistä. Ja tietty sitä että ne jotka ei luennoilla hyvin opi voi käyttää jotain muuta menetelmää.