Talvivaara 4: tilanne, karkeasti

 

Olen tehnyt sarjan vuokaavioita, joilla yritän ainakin itse ymmärtää mitä Talvivaarassa on tapahtunut. Todellisuudessa ulkopuolinen ei kykene tarkkaan ymmärtämään, varsinkin kun tiedotus on satunnaista, ja poikkeustilanne seuraa toistaan. Kaaviot eivät ole täsmälleen aikajärjestyksessä, ja yksityiskohdissa voi olla karkeita yksinkertaistuksia. Olen yksinkertaisesti pyrkinyt tiivistämään asiat niin että itse ymmärrän ne.

Muita Talvivaara-kirjoituksia, mm sateisuus- ja riskianalyysejä: Täällä.

Pyrin olemaan tässä neutraali: Talvivaaran ongelmat voivat johtua ymmärrettävistä innovatiivisen prosessin alkukangerteluista, huonosta tuurista, pienistä virheitä, karkeista virheistä, viranomaisten virheistä, viranomaisten korruptiosta, prosessin kertakaikkisesta sopimattomuudesta Suomeen, tai luonnonsuojelijoiden loputtomasta valituskierteestä joka estää asialliset korjaukset. Tässä selvitän vain, mitä Talvivaara näyttää tehneen. Minulla on kyllä asiasta oma mielipide — ja se ei todellakaan ole neutraali — mutta toivon mukaan ideologiani ei vääristä analyysiäni täysin.

Talvivaaran toiminta perustuu tällä hetkellä pitkälti ympäristönsuojelulain pykälän 62 (poikkeukselliset tilanteet) käyttöön; pykälää on viimeisen vuoden aika käytetty viisi kertaa. Koko pykälä kannattaa mainita tässä:

“Jos onnettomuudesta, tuotantohäiriöstä, rakennelman tai laitteen purkamisesta tai muusta niihin rinnastettavasta syystä aiheutuu päästöjä tai syntyy jätettä siten, että siitä voi aiheutua välitöntä ja ilmeistä ympäristön pilaantumisen vaaraa tai jätteen määrän tai ominaisuuksien vuoksi erityisiä toimia jätehuollossa, on toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan ilmoitettava tapahtuneesta viipymättä valvontaviranomaiselle.     //// Jos muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta, toiminnasta riippumattomasta ja ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuu odottamaton tilanne, jonka vuoksi lupamääräystä ei voida tilapäisesti noudattaa, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta valvontaviranomaiselle.”

Jokseenkin yksikäsitteinen: pykälä on tarkoitettu tulipalon tai tulvien kaltaisiin tilanteisiin, joita yritys ei voinut ennakoida ja jotka eivät perustu sen omiin toimintavirheisiin. Silloin on tottakai toimittava heti. Pykälä on tärkeä ja tarpeellinen; mielenkiintoisempi on kysymys, onko sitä käytetty tässä oikein.

 

Picture1

Kuva 1. Visio. Tällä kuviolla Talvivaara hankki maineen innovatiivisenä vihreänä kaivosyrityksenä.   Malmi kaivetaan avolouhoksesta ja murskataan; murske laitetaan suuriin kasoihin joissa sitä valellaan pari vuotta veden ja rikkihapon sekoituksella;  bakteerit hoitavat liuotuksen; liuosta kierrätetään metallitehtaan kautta jossa metalli otetaan talteen ja liuos puhdistetaan ja kierrätetään uudelleen; tarvittava vesi tulee etupäässä sateesta, ja sitä haihtuu suunnilleen saman verran kuin sataa. (Puhdistusjämät uutetaan lisäksi kipsiksi, jonka voi turvallisesti haudata kaivosalueelle).  Suunnilleen tämä on varmastikin suuren yleisön kuva.

 

Picture2

Kuva 2: Tarkempi todellisuus. Tältä prosessi käytännössä näyttäisi, ideaalitilassa. Lähijärvistä otetaan vettä prosessia auttamaan. Kipsisakka-altaassa ylimääräiset raskasmetallit kiinteytetään turvalliseen ja stabiiliin kipsiin; jälkikäsittelyssä sitä puhdistetaan vielä lisää ennen kuin päästetään lähiseudun vesiin. Ulos menevä vesi (1.3 miljoonaa kuutiota vuodesss) on suolaista ja siinän on hieman metallijäämiä, mutta se on kuitenkin hyväksyttävien raja-arvojen sisällä. Varoaltaiden avulla voidaan turvallisesti säädellä vesien määrää.

 

Picture3

Kuva 3: Ongelmat alkavat (kaivoksen alusta saakka). (Oranssilla on merkitty ongelmakohdat jotka periaatteessa voivat olla vain huonoa tuuria. Punaisella merkitsen kohdat, joissa Talvivaaran/viranomaisten aktiivista toimintaa voi jo vahvasti kyseenalaistaa.) Liuotusprosessia ei saada käyntiin kunnolla, mikä tosin on tyypillistä alkuvaiheessa kun uutta prosessia testataan. Kainuun ilmastoa ei todennäköisesti ole osattu ottaa huomioon; haihdunta on oletettua pienempää. (Kipsisakka-altaan suunnittelussa oli myös ongelmia, ja siihen tuli vuotoja 2008 ja 2010).

 

Picture4

Kuva 4: Ongelmat pahenevat. Kierrossa on (ilmeisesti) liikaa vettä, ja liuotusprosessi ei lähde käyntiin. Vettä kertyy koko ajan lisää, koska sitä ei haihdu tarpeeksi; toisaalta vedenottoa järvestä ei syystä tai toisesta vähennetä.  Myös puhdistuspuolessa saattaa olla jotain ongelmia. Ensimmäiset ongelmat alkavat tuntua: varoaltaita on liian vähän.

Picture5

 

Kuva 5: Hätä iskee. Vettä kertyy, useasta eri syystä (sade, prosessiongelmat). Sitä joudutaan päästämään erilaisin väliakaisratkaisuin eri puolille. Tässä kohtaa ei ole enää mahdollista määritellä tarkkaa aikajanaa, mutta tapahtuu kaksi erittäin kyseenalaista toimenpidettä.

5.1) Vettä aletaan kesällä 2012 pykälän 62 mukaisella poikkeusluvalla päästää ohi kipsisakka-altaan suoraan jälkikäsittelyyn. Poikkeuslupa on voimassa korkeintaan vuoden 2012 loppuun. Tähän on viranomaisten (ELY-keskuksen) lupa. Ei ole täysin selvää miksi näin haluttiin tehdä, ja annettiin lupa. (Käytännössä se antaa mahdollisuuden käyttää kipsisakka-allasta veden varastointiin. Tämä tosin on luvan vastaista).

5.2) Toinen toimenpide on luvanvastainen: Talvivaara päästää noin miljoona kuutiometriä pahasti saastunutta ja hapanta (puhdistamatonta) raffinaattivettä nyt vapaana olevaan kipsisakka-altaaseen. Altaassa ei saisi varastoida vettä ylipäätään, eikä varsinkaan näin saastunutta. Toistaiseksi ei ole selvinnyt, miksi näin on tehty ja miksi viranomaiset ovat sen hiljaisesti hyväksyneet.

Picture6

Kuva 6: Epätoivo iskee. Kaikki altaat alkavat olla täynnä, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää valuttaa vettä myös avolouhokseen. Tämä tarkoittaa, että malmin louhinta on mahdotonta. Kaivos ei vielä pysähdy, koska liuotusprosessia kestää parikin vuotta, ja metallia saadaan pitkänkin aikaa vaikka sitä ei louhittaisi lisää. (Käytännössä metallia kuitenkin saadaan vähemmän kuin oletettiin). Samaan aikaan Kainuussa on poikkeuksellisen kovia sateita ja kylmää, ja vettä kertyy sitäkin kautta. (On toinen asia, olisiko tähän pitänyt osata varautua. Muissa Talvivaara-kirjoituksissani arvioin, että olisi).

 

Picture7

Kuva 7. Katastrofi (marraskuu 2012). Kipsisakka-altaaseen tulee paljon julkisuutta saanut vuoto (vesimäärä on noin 0.2 miljoonaa kuutiota). Louhos on täynnä vettä (1.7 miljoonaa kuutiota). Talvivaaran ilmoituksen mukaan kaikki hätäaltaatkin alkavat olla täynnä; tosin tätä on ulkopuolisen mahdoton varmentaa.

 

Picture8

Kuva 8. Ratkaisu? Talvivaara ilmoittaa, että sillä on taas käsissään ympäristönsuojelulain 62 pykälän mukainen odottamaton hätätilanne. Aikaisemmat manööverit eivät yhtiön tulkinnan mukaan ole vaikuttaneet poikkeustilanteeseen, eikä se ole Talvivaaran vika. Myös ELY-keskus hyväksyy selityksen, ainakin osittain.

Talvivaaran vaatima määrä on 3.8 miljoonaa kuutiota. ELY-keskus hyväksyy 1.8 miljoonaa (jolla saadaan käytännössä avolouhos tyhjäksi ja malmin louhiminen taas käyntiin), ja jättää loppuosan aluehallintoviraston (AVI) hyväksyttäväksi. Talvivaara ilmoittaa joutuvansa joka tapauksessa juoksuttamaan nekin vedet ennen pitkää, estääkseen pahemman katastrofin. Liikavesien määrä myös kasvaa ilmoitus ilmoitukselta; nyt se saattaa olla 7 miljoonaa kuutiota.

Käytännössä tällä ollaan nyt menossa eteenpäin. Juoksutuspäätöksestä on tehty useita valituksia, mutta Talvivaaralla on aikaa antaa vastineensa 18.3. saakka. Harva realistisesti olettaa, että juoksutukset pysähtyisivät. Talvivaara on ilmoittanut, että luvan epääminen johtaisi vielä suurempaan katastrofiin keväällä, kun lumet sulavat. Tätä on ulkopuolisen mahdoton varmentaa, mutta käytännössä viranomaiset ovat selkä seinää vasten.

Picture9

Kuva 9. Uusin ongelma? Vaasan hallinto-oikeus päätti 4.3.2013, että kesäkuun 2012 poikkeustilanne (Kuva 5.1) ei ollutkaan lain vaatima poikkeustilanne. Kipsisakka-allasta ei saa ohittaa, vaan vedet pitää puhdistaa sen kautta. Jos päätöstä noudatettaisiin, Talvivaara olisi pian umpikujassa, koska se ei saa enää päästää “normaalia” vesimääräänsä vaan ainoastaan poikkeustilavetensä.

Käytännössä Talvivaaralla on mahdollisuus tehdä päätöksestä valitus, eikä sitä sillä aikaa panna täytäntöön. Talvivaara on ilmoittanut, että päätös ei tule vaikuttamaan mihinkään. Tämä on helppo uskoa, koska Kainuun ELY-keskus on aiemminkin joka tapauksessa ohittanut korkeampien viranomaisten päätöksiä poikkeuspäätöksillä.

Onko Talvivaara toiminut korrektisti?

Makukysymys. En väitä että ylläoleva esitys olisi täydellinen tai virheetön (jo siksikin, että kaikkea tietoa ei ole saatavilla). On se kuitenkin sinnepäin. Eikä anna kovin mairittelevaa kuvaa yhtiöstä (tai Kainuun ELY-keskuksesta).

Oma näkemykseni: kaivostoimintaa saa ja tulee harrastaa, kunhan ei riko lakeja. Jos toiminta ei ole kannattavaa ilman jatkuvia epämääräisiä poikkeuslupia, se ei ole kannattavaa. Piste. Olen syvästi skeptinen siitä, pääseekö Talvivaara ikinä lailliseen tilaan. Mennyt käytös ennustaa usein myös tulevaa käytöstä. Sillä perusteella jatkokin tulee olemaan samanlaista kuin tässä esitetty, niin kauan kuin kaivos pyörii.

 

 

Published by

Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

12 thoughts on “Talvivaara 4: tilanne, karkeasti”

  1. Vuonna 2011 Talvivaaran kaivokseen toimitettiin 250 000 tonnia 93% väkevää rikkihappoa.
    Missä se ja muina vuosina käytetty rikkihappo on nyt.
    Muita kemikaaleja toimitettiin 2011 lisäksi 2 kertaisesti edellämainittuun.

    Mikä osa kemikaaleista on poistunut rikasteen mukana. Tärkeä tieto.
    Loppuosa on joko kaivoksessa tai vesisitöissä.
    Rikkihapon neutralointi ei tuo puhdasta vettä. Valtava happo- / emäsmäärä eri yhdisteinä tappaa kalat. Se muuttaa vesien ja metsien diversiteetin nopeassa tahdissa.

    Neutraloinnista ei pidä puhua vedenpuhdistusjärjestelmänä, ellei haluta money talks kulttuuria.

    Puhutaan puhdistetusta vedestä. Mikä on puhdistusprosessi?
    Onko sitä edes tilauksessa.
    Tuleeko käänteisosmoosilaitos. Mikä on sen käytettävyys, toimintavarmuus ja hinta.
    Se olisi ensimmäinen todellinen vedenpuhdistusprosessi alueella.

    Vedenpuhdistusala tietää, että liuotettua rikkihappoa ei saa vedestä pois perinteisin vedenpuhdistusmenetelmin.
    Happo/emasvesien päästäminen on vasta tiensä alussa.

    Vaikutusalue vesistöjen käytön muutoksessa on jo sadoissa kilometreissä.

    Tämäkään ei ole kirjoitettu Talvivaaraa vastaan. Me alkuasukkaat haluamme, että asiat ovat liinan päällä tarkasteltavana tapahtuneen historian ja tosiasioiden mukaisena.

    Matti Lehtonen

    1. Nuo ovat ihan oikeita kysymyksiä. Päädyin tässä käyttämään termiä “puhdistaminen” ainoastaan esitysteknisistä syistä — “neutralointi” olisi monimutkaistanut jo nyt tarpeeksi hankalaa kuviota.

      Rikkihappo ja lipeä ovat käytännössä nyt sulfaatteina (suoloina) lähivesissä (ja koko ajan etäisemmissäkin vesissä). Viimeisin tieto on että nyt juoksutettavissa vesissä pitoisuus olisi 3000-5000 mg/l, mikä on paljon. (Itämeressä pitoisuus on 8000 mg/l ylöspäin. Talvivaaran omankin ilmoituksen mukaan jo 100 mg/l alkaa olla haitallista makean veden eliöstölle, vaikka tarkkaa rajaa ei tiedetäkään).

      Jos omaa näkemystäni hakee, niin aivan yksinkertaisesti Talvivaarassa pitäisi nyt pystyä ottamaan totaalinen aikalisä, ja selvittämään voiko prosessi ylipäätään toimia. Ei ainakaan missään nimessä laajentaa toimintaa (mihin parhaillaan haetaan lupaa). Jos sellainen aikalisä ei ole taloudellisesti mahdollinen, niin sitten kaivoksen talous on epäterve.

  2. Mielessäni väikkyy Outsider-jännärin otsikko “Pekka Lipponen Kainuussa”. Vauhti busineksen tekoon on ollut vastaavanlainen kuin mainitulla liikemiehellä: vesikierron hallinta on ollut alun perin puutteellinen (vesikiertohan esitettiin alun perin julkisuudessa suljetuksi), liuotusprosessin riippuvuutta ympäristöoloista ei myönnetty (Kainuu ei ole Australia) eikä luonnontieteiden tuntemusta muutenkaan voi kehua (sulfaattivirtaaman vaikutusta biogeeniseen rikkivedyn muodostukseen purkuvesistöjen pohjalietteissä ei ole ilmeisesti otettu lainkaan huomioon). – Missä viipyy “Kalle-Kustaa Korkki”, joka korjaisi Pekan hölmöilyt?

  3. 1. Prosessien hallittavuus. Prosessien hallinta suurissa avotaivaan alla olevissa altaissa ja liuotuskasoissa on ongelmallista, koska a) taivaalta satavaa vettä ei voi säädellä ympäristöluvissa; b) taivaalta satava vesi sekaantuu prosessialtaiden ja liuotuskasojen nestekiertoihin.
    2. Ratkaisu. Prosessit siirretään pois avotaivaan alta, joko katettuihin prosessitiloihin tai kallion sisään, niin että hallitsemattomasti ja stokastisesti tulevaa sadevettä ja lumen sulamisvesiä ei sotkeennu prosessikiertoon.
    3. Prosessiesimerkki: 0.5 Mt nesteallas: 500 m pitkä, 40 m syvä, 25 m leveä, kallioon louhittu, pohjalle ajokuilu, suotovedet imetään porausreijistä altaan ympäriltä, allas katettu, sadevedet johdetaan erilleen.
    4. Luonnonsuojelu. Kaivosyhtiö velvoitetaan hankkimaan kaivospiirin pinta-alan kokoinen, biotyypiltään vastaava alue 50 km säteeltä kaivoksesta tai jos ei tämä mahdollista, 10 kertaa suurempi alue samalta kasvillisuusvyöhykkeeltä suojelluksi alueeksi marjasteluun ja luonnon ihailuun.
    5. Kaivosyhtiö palkkaa viisaita fyysikoita, geologeja ja prosessi-insinöörejä yhden jokaista alkavaa 50 miljoonan euron vuotuista liikevaihtoa kohden, parantamaan prosessejaan.
    6. Edellä olevat mielipiteet ovat yksityisiä eivätkä edusta minkään tahon virallista mielipidettä.

    1. Kohta 2: Kattaminen ei taida onnistua, kun prosessi edellyttää että vettä koko ajan haihtuu (kasan sisälämpötila voi nousta 70 asteeseen, siis silloin kun prosessi toimii, joten haihtumista tapahtuu paljon). Eli se poistaisi sekä sadannan että haihdunnan, ja oltaisiin taas alkupisteessä. Prosessi saattaisi toimia Australian oloissa, täällä olen kovasti skeptinen.

  4. “Ulos menevä vesi (1.3 miljoonaa kuutiota vuodesss) on suolaista ja siinän on hieman metallijäämiä, mutta se on kuitenkin hyväksyttävien raja-arvojen sisällä.”

    Saanen olla eri mieltä. Ennen tätä suurta tyräystä nimenomaan suolaisuus olisi suurimpia uhkia. Sitäkään ei ollut kukaan ulkopuolinen osannut odottaa ja siksi sille ei oltu asetettu mitään rajoja. Yhtiö käytti tätä hyväkseen ja alkoi suolata lähivesiä ja ehti pilata jo pari lähintä järveä. Pelkkä suolaisuus ajan kanssa tuhoaisi useiden järvien eliöstöä rankalla kädellä ja estäisi järven kierron ja sitä kautta aiheuttaisi hapettomuutta pohjalle. Lasketut suolan määrät uhkasivat jopa talousveden laatua, joka minuutti kaivokselta tuli 17 kiloa sulfaattia, vuorokaudessa siis 25 tonnia eli puolikas rekkakuormallinen.

    Vuosien väännön jälkeen yhtiö lupautui rakentamaan jonkinlaisen puhdistamon, mutta yllätti myös lupaviranomaiset kun tyräyksen satuttua kertoivat, että se oli kytketty sisäiseen kiertoon alueella olevien vesien puhdistukseen, ja sitä käytettäisiin ulos menevän veden puhdistukseen vasta parin vuoden päästä.

    Ongelmat alkavat kohdassa pitäisi huomioida myös tämä puhdistuksessa ollut puute, sen vähättely ja välttely ja ulos menevän veden haitalliset pitoisuudet. Kuvassa 3 oleva puhdistus tarkoittaa vain saostusallasta ja pintavalutusta, jotka on tarkoitettu turvesoille eivätkä nykyään ole riittäviä edes niillä. Riittävää puhdistusta ei ole missään vaiheessa eikä sitä ole tulossa vielä pariin vuoteen, mikäli yhtiötä uskomme.

    Alusta asti yhtiö on vähätellyt ongelmia ja säästänyt väärissä paikoissa, valitettavaksi maksajaksi joutuu nyt luonto ja lähialueen asukkaat.

    http://uutisruoto.com/2012/04/13/talvivaaran-vesistopaastojen-haitoista/

    1. Saat olla eri mieltä, koskapa oikeassa olet. Tietoisesti en tuonut tässä esityksessä kaikkia ongelmia esiin, koska ei riitä tila. Ja halusin myös tuoda esiin hiukan Talvivaaraa puoltaviakin seikkoja tasapuolisuuden vuoksi. Ongelma: jos yrittää kertoa kaiken mitä tuolla on pielessä, niin
      tarina alkaa kuulostaa fiktiolta.

      Juurikin nuo sulfaattipulssit ovat olleet isoin krooninen ongelma. Raskasmetallit ovat ikäviä mutta raja-arvojen sisällä, sulfaatille ei ole raja-arvoja ollenkaan joten Talvivaara saa sanoa yhtä ja tehdä toista eikä kukaan voi siihen puuttua. Samoin tuo “puhdistus” on vähintäänkin kyseenalainen.

      Summa summarum: oikeassa olet.

  5. Selventävä kirjoitus, kiitos! Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen päivämäärässä pieni näppäilyvirhe.

Comments are closed.

Translate »