Työttömien rankaisun matematiikkaa

 

Hallitus aikoo kiristää työn vastaanottovelvoitetta ja muutoinkin tiukentaa työttömien kontrollia. Taustalla on selkeästi ajattelu, että juuri työstä kieltäytyminen on syynä siihen, että  Suomen 361 000 työttömälle on tarjolla vain 16 000 työpaikkaa. Vastuuministeri on todennut, että  Tuossa oli tilastoa, että yli satatuhatta erilaista sanktioita on annettu työstä kieltäytymisestä eri syistä ja kyllä meidän on näihinkin tietysti puututtava.

Satatuhatta on vaikuttava luku. Mistä se itse asiassa koostuu, ja  kuinka suuri ongelma kieltäytyminen sitten itse asiassa on? Viime vuoden sanktiolista on sinällään karua katsottavaa (lähde Uusi Suomi).

tyottomyys-nayttokuva_2016-04-18_kello_10-56-00

 

Näiden lukujen tulkinta ei kuitenkaan ole helppoa. Jaetaan sanktiotyypit kuuteen kategoriaan A-E, joista siis A on työstä kiletäytyminen ja E työstä eroaminen.

Kategoria A: Työstä kieltäytyminen

Ylen uutisen mukaan työtarjouksia lähetettiin vuonna 2015 kaikkiaan 563,000. Tämän perusteella tiedetään, että vajaa 10% tarjouksen saaneista kieltäytyi ainakin yhdestä tarjouksesta (kategoria A). Onko tämä paljon vai vähän?

Kutsukirjeistä ei aina ole pystynyt päättelemään että kieltäytymisestä rankaistaan; posti hukkaa lähetyksiä (esimerkiksi meille on vimeisen kolmen kuukauden aikana tullut neljä kertaa postilähetys joka on tullut väärään osoitteeseen); TE-keskus saattaa lähettää tarjouksia myöhässä; työtarjous saattaa olla yksinkertaisesti täysin järjetön.

Järjettömyys on jopa kohtuullisen todennäköistä, koska TE-keskusten käytössä on täsmälleen sama tietokanta josta työtön voi jo nyt hakea itse töitä. Virkailija siis surffailee samoja tietoja jotka työttömällä jo on. Jos tietokantaan ilmestyy aidosti järkevä ilmoitus, on varsin todennäköistä että työtön on jo hakenut siihen (tai ainakin hakemassa). Työtarjous voi siis lähinnä olla joko tarpeeton tai järjetön.

Selityksiä ei kuunnella saati kerätä, joten emme voi suoraan tietää mitä tämän luvun taakse itse asiassa kätkeytyy.

(Anekdootti: Oman edellisen työttömyysputkeni aikana minulle tarjottiin puhelimessa liikkeenjohdon strategisen konsultin paikkaa Tampereella. Sillä kertaa en joutunut pakkohakuun, koska sympaattinen virkailija hyväksyi argumenttini, että en tiedä liikkeenjohdosta yhtään mitään, saati sen strategioista. Mutta jos työtarjous olisi saapunut postissa, en olisi voinut puolustautua, ja yritys olisi päässyt riemastumaan taas yhdestä spämmihakemuksesta).

Kategoriat B-E: Sekalainen

Näihin luokkiin kuuluu yhteensä 45,000 ihmistä. Tämä on varsin suurin määrä (tosin osa saattaa olla päällekkäisiä). Tähän saattavat kuulua mm ihmiset, jotka kieltäytyvät kuntouttavasta työtoiminnasta. Jos ja kun halutaan leimata, niin voisi hutkia että tämä joukko on “lusmuilun kova ydin” joka ei “asenneongelman” takia halua osallistua esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan, tai muuten suhtautuu viranomaisiin epäkunnioittavasti tai huolimattomasti.

Osa kieltäytymisistä saattaa johtua esimerkiksi  tietokatkoksista, mutta periaatteessa tämän kategorian voisi välttää lähes kokonaan, jos asenne viranomaisia kohtaan on nöyrä, tarkka ja tottelevainen. Toki on kyseenalaista, mitä hyötyä esimerkiksi linnunpönttöjen askartelusta kuntouttavassa työtoiminnassa on työllistymisen suhteen, kun työllistymisprosentti on lähellä nollaa.  Mutta jos unohdetaan kokonaan järjen käyttö, tähän kategoriaan joutuminen on mahdollista välttää.

Kategoria F: Työstä eroaminen.

On syytä huomata, että työstä eroamiselle ei ylipäätään ole pätevää syytä. Mikäli eroaa lääkärin vaatimuksesta, on luultavasti mahdollista välttää karenssi. Lähtökohtaisesti mikään muu syy ei siis ole pätevä — ei työpaikkakiusaaminen, ei mahdottomat työajat, ei perhesyyt. Kynnys lähteä on siis varsin korkea. Itse tiedän vain muutaman ihmisen jotka ovat tällä tavalla lähteneet työpaikastaan, ja kaikissa tapauksissa vaihtoehdot olivat lähteä joko mielisairaalan, hirsipuun, murhasyytteen, tai karenssin kautta.

On siis hieman kyseenalaista, ovatko nämä eronneet ainakaan samalla tavalla “lusmuja” kuin kategorian B-E ihmiset.  Osa voi ollakin, osa on epätoivoisia.

Yhteenveto

Näitä lukuja voi siis tulkita monella tapaa. Yksinään ne näyttävät järkyttäviltä, mutta kun ne suhteutetaan massatyöttömien vielä suurempaan määrään, lukuja onkin vaikea tulkita.

Työstä kieltäytyjien määrää (kategoria A) on erityisen hankala tulkita.  Kun työtarjouksia lähetetään puoli  miljoonaa, niin jo pelkästään käytännön sähläysten takia jokin prosentti niistä jää käyttämättä vaikka kaikki pyrkisivät toimimaan järkevästi.  Karenssi kuitenkin annetaan, oli syy kenessä tahansa.  Jokainen prosentti on 5000 ihmistä. Tämä tarkoittaa, että jo pelkän kohinan takia noita karensseja tulee jatkossakin vuodessa ennemmin kymmeniä tuhansia kuin tuhansia.

Käytännössä kategoria A on silti enimmäkseen vältettävissä toimimalla kuten kategorioiden B-E työttömien kannattaisi, eli nöyrästi ja ajattelematta.  Jos työtarjous tulee, hakemus on lähetettävä, oli siinä järkeä tai ei. Taitava ihminen pystyy kyllä tekemään sellaisen hakemuksen, että paikka jää saamatta, kuten alla. Mitään järkeä tällaisessa spämmäyksessä ei tietenkään ole.

hakemus 1 --1829411350

Yllä olevassa hakemuksessa on oikeaa asennetta, mutta siinä on riskinsä, jos ja kun uuteen verkkotyökaluun joutuu laittamaan myös varsinaiset hakemuksensa. Täytyyhän TE-keskuksen pystyä kontrolloimaan ja rankaisemaan, jos työtön tekee huonon hakemuksen tai hakee paikkaa, johon hänellä ei ole edellytyksiä.

Olen itse jo aiemmin pohtinut hiukan elegantimpaa bisnesmallia, jossa tekisin ihmisille antihakemuksia joita  TE-keskuksen on paljon vaikeampi todistaa huijauksiksi (mutta jotka uhri eli työnantaja pystyy teknisin keinoin helposti huomaamaan huijauksiksi). Konseptilla tulee selvästi olemaan koko ajan enemmän tilausta. Kyynistäkö? Mielestäni ei.  Mielisairaassa järjestelmässä ovat mielisairaat ratkaisut joskus kaikkein järkevimpiä.

Capture

Loppukaneetti

Koska kritiikki on kauneinta kun se kohdistuu itseen, todettakoon että syyllistyin tuossa ainakin yhteen harhaanjohtavaan tulkintaan (johon moni muukin on syyllistynyt). Kirjoituksessa “Työttömien mahduttaminen” ihmettelin, miten Suomen 368 100 työtöntä työnhakijaa saadaan tungettua 16 878 avoimeen työpaikkaan. (Lyhyt vastaus: tehosekoittimella se sujuu helposti).

Luvut ovat sinällään tosia, mutta mittaavat kahta eri asiaa. Työpaikkoja on todellakin avoinna todella vähän, mutta koska tyypillinen työpaikkailmoitus on avoinna vain muutamia viikkoja, uusia paikkoja aukeaa kuitenkin vuoden aikana enemmän.

Esimerkiksi Tilastokeskuksen tilastoista saa paremman arvion uusista työpaikoista. Vuonna 2015 niitä syntyi yhteensä 520,000 kappaletta (kuukausittain 49719;  53190; 50755; 41516; 37898; 32881; 31936; 35968; 36528;  34688; 32047; ja 34294).  Toisaalta myös uusien työttömäksi jäävien määrä vaihtelee. Tilanne ei siis ole niin huono kuin tuosta hetkellisestä 16 878 työpaikasta voisi päätellä. Toisaalta se ei myöskään ole niin hyvä kuin tuosta 520,000 koko vuoden aikana syntyneestä työpaikasta voisi päätellä. Tilastot ovat harvoin täysin yksiselitteisiä.

Kirjoittaja on ollut akateeminen pätkä- ja silpputyöläinen  ja ajoittaistyötön vuodesta 2012, oltuaan sitä ennen menestyjä. Lisää asiaa työttömyydestä, osa vakavaa osa ei: Työttömyys. Lisää matematiikkaa, osa vakavaa osa ei: WeirdMath

 

Published by

Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

Translate »