Pehmeät arvot kovalla datalla: case koulumetsät

Pehmeitä arvoja puolustetaan yleensä tavoilla jotka ovat  pehmeitä ja tunteisiin vetoavia. Usein se onkin paras tapa. Pidän kuitenkin tärkeänä, että pehmeitäkin arvoja yritettäisiin vääntää numeroiksi ja dataksi.  Silloin puolustaminen on paljon tehokkaampaa ja monipuolisempaa.  Otan esimerkkinä koulumetsät.

Kaikki kaupunkimetsät ja viherkohteet ovat tärkeitä, monella tapaa — virkistys, hulevesien hallinta, biodiversiteetti, ja jopa terveysvaikutukset. Siitä huolimatta jokasta pusikkoa ei aina pysty säilyttämään. Joskus suurempi etu (lähinnä tiivis rakentaminen) voi vaatia sen, että jokin luontokohde tärvellään. Kaupungissa joudutaan elämään kuten kaupungissa, ja tekemään ikäviäkin päätöksiä.

Nämä päätökset tehdään käytännössä arvojen perusteella, mutta ne pitäisi pystyä priorisoimaan ja perustelemaan mahdollisimman tarkkaan numeroilla ja datalla.

Arvotasolla on yksi “luontotyyppi”, jota haluaisin puolustaa hyvin tiukasti: koulumetsät. Suomen luonnonsuojeluliiton määritelmä on tiivis ja hyvä:Koulumetsä on koulua tai päiväkotia lähellä oleva pysyvä metsäluontokohde, joka sopii lasten ja nuorten opetuksen, kasvatuksen ja virkistyksen tarpeisiin. Ulkona oppiminen aineesta ja aiheesta riippumatta sekä metsäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen ovat tärkeitä tavoitteita.”

En ole itse fanaattinen ulkoilmaihminen, mutta pidän tärkeänä että juuri lapsille annetaan mahdollisuus olla luonnossa niin paljon kuin mahdollista. Jokainen päättää sitten itse vanhempana, viettääkö vapaa-aikansa metsässä vai pleikkarin ääressä.  Mutta jos lapsena ei ole saanut mitään kokemusta metsästä, todellista valinnanvapautta ei ole, vaan pleikkari voittaa aina.

Pehmoilu pehmoiluna, data datana.  Tuossa on päämäärä.   Miten päämärän voisi vääntää numeroiksi, jotta sitä voisi oikeasti ajaa eteenpäin? Ei se aivan täydellisesti väänny, mutta suuntaviivoja voi hahmottaa.

Kaupunkimetsiä voi periaatteessa mitata euroissakin. Olen luonnonsuojeluharrastukseni puitteissa viime vuonna ottanut kantaa Paimion Kriivarin hakkuisiin. Siellä kunta haluaa hakata talouskäyttöön metsän, joka sijaitsi aivan koulun ja päiväkodin vieressä. Yritimme perustella, miksi tämä on huono idea jopa taloudellisessa mielessä. Kriivarin metsähakkuilla tienataan ehkä muutama kymppitonni nyt ja uudelleen sitten 70 vuoden päästä, joten pitkälle aikavälille laskettuna hyöty voi olla alle tuhat euroa vuodessa.

Toisaalta hyvälaatuinen leikkipuisto taas voi maksaa jopa 150,000 euroa, ja ylläpito enemmän kuin tuo tonni vuodessa.  Kriivarin hakkuiden hyöty menee siis miinuspuolelle, jos metsän korvaamiseksi joudutaan rakentamaan yksikin uusi leikkipuisto. Tilanne Paimiossa on edelleen päällä, enkä tiedä onko argumenttejamme kuunneltu — mutta ainakin olemme yrittäneet.

Turussa ongelmat ovat toisenlaisia.  Kaupungin alueella olevat metsät kyllä tunnistetaan virkistysmetsiksi, eikä kaupallisia hakkuusuunnitelmia ainakaan omiin korviini ole kantautunut. Kaavoitus sen sijaan on koko ajan kaupunkimetsien uhkana.

Olen inhorealisti, ja joitakin viheralueita olen valmis uhramaankin, jos vaakakupissa on jokin suurempi yhteinen hyöty —  esimerkiksi jos tilalle saadaan todella korkeaa rakennuskantaa joukkoliikenteen vierelle.  Kun näitä punnituksia tehdään, koulumetsille pitäisi kuitenkin antaa huomattavasti suurempi arvo kuin muille vastaaville metsäläiskille.

Miten tämän saisi tehtyä systemaattisesti? Yksi tapa olisi arvioida kullekin koululle tai päiväkodille sen kaksi tai kolme lähintä metsää, ja piirtää ne kartalle. Tämä antaa ainakin jotakin suuntaviivaa siitä, mitkä metsäkaistaleet olisivat erityisen monen koulun vaikutuspiirissä.  Olemme luonnonsuojeluporukoissa jo pitkään pohtineet että tällanen pitäisi tehdä, mutta tehtävä on vaikeampi kuin ensin voisi kuvitella.

Sen verran olen saanut aikaiseksi, että olen kokeillut miltä tällainen järjestelmä saattaisi karttapohjalla näyttää. Karttapohja on täällä, ellei alla oleva toimi.  Karttaa pystyy zoomaamaan.

Karttaan on yksinkertaisesti laitettu Turun keskustan lähes kaikki ala- ja yläasteet (tiedot haettu Turun opaskarttapalvelusta), avattu Google Mapsissa, ja silmin arvioitu missä on lähin vähänkään kunnollisempi kaupunkimetsä tai vastaava luontokohde. Keskustan tapauksessa olen hyväksynyt esimerkiksi Luostarinmäen, vaikka tiukempi luontoihminen ei sitä ehkä laskisi mukaan.

Koulut on (käsin) koodattu vihreiksi jos lähimpään kohteeseen on alle 200 metriä, keltaiseksi jos 200-500 metriä, ja punaiseksi jos yli 500 metriä. Luvut voisi toki päättää toisinkin. Kullekin koululle on myös piirretty viivat pariin lähimpään metsään.

Tämän kartan perusteella yllättävänkin monin Turun kouluista sijaitsee aivan metsän vieressä.  Keskustan lähellä matka lähimpään metsään voi kuitenkin olla melkoisen pitkä, ja tietyt metsät saattavat olla usean koulun lähimetsiä.

Tämäntyyppisellä lähestymistavalla voisi olla mahdollista systemaattisemmin arvioida, mitä kannattaa aivan erityisesti säilyttää. Tämän perusteella esimerkiksi Luolavuoren metsän menettäminen saattaisi kirpaista erityisen monta koulua.

Koulut ja päiväkodit ovat tietysti vain yksi tekijä, kun kaavoituksesta ja viheralueista päätetään. Itse kuitenkin nostaisin ne erittäin korkealle prioriteetille, kun  päätetään mitä virkistysmetsille tehdään.  

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

2 thoughts on “Pehmeät arvot kovalla datalla: case koulumetsät”

  1. Hei, kartasta puuttuu ainakin Kähärin ja Raunistulan ala-asteet, kumpikin tuossa ihan keskustan tuntumassa.

Leave a Reply