Pallo hukassa energiassa?

Menestystä haluavan orastavan paikallispoliitikon ei koskaan pitäisi myöntää olevansa pallo hukassa. Aivan sama. Myönsin sen eilen, kun olin  Hyvää Energiaa Turussa-paneelissa Vihreiden edustajana.   Paneelin tarkoituksena oli selvittää, mitä mahdollisuuksia Turussa olisi konkreettisesti tukea ja tuottaa lähienergiaa (kiinteistökohtaista aurinkoenergiaa, avointa kaukolämpöä, lämpöpumppuja, jne jne).

Minulle se ei ollut selvää ennen paneelia, eikä ole edelleenkään.

Energia-asioissa suuria muutoksia saadaan aikaan lähinnä tekemällä suuria muutoksia.  Ilmastonmuutos tulee vaatimaan hypersuuria muutoksia,  ja sitä on lähestyttävä massiivisilla ja globaaleilla ratkaisuilla. Valtio on pienin taso jossa tarvittavan suuria asioita voidaan saada aikaan (eikä sekään oikein riitä).  Suomen tasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi päätöstä siitä, tehdäänkö perusvoimaa ydinvoimalla vai ei (mielestäni pitää tehdä).

Tämä ei tietenkään tarkoita, että paikallisesti pitäisi istua apaattisina.  Kun tuo valtion kokoinen ratkaisu on tehty, kunnat tekevät kunnan kokoisia ratkaisuja.  Turussa on käynnissä Hiilineutraali Turku 2040 – hanke, jossa koko kaupungin virkakoneisto ja poliitikot yhdessä pyrkivät tekemään Turusta hiilineutraalin vuoteen 2040 mennessä.

Olen aiemmin kritisoinut sitä, että bioenergiaa käyttämällä Turku ei tule pääsemään aidosti hiilineutraaliksi, koska näin suurissa skaaloissa bioenergia ei enää ole ekologisesti kestävää eikä luultavasti pian edes laskennallisesti hiilineutraalia. Pidän tuosta kritiikistä edelleen kiinni, mutta siitä huolimatta Hiilineutraali Turku -hanke toimii juuri oikeassa kokoluokassa ja oikealla kunnianhimoisuuden tasolla. Jos (ja kun) hankkeessa on ongelmia, niitä tulee paikata, mutta itse toimintatapa on oikea.

Jos jokainen talous tai taloyhtiö tekee omia pieniä energiaratkaisujaan, voidaan hyvin nopeasti päätyä tilanteeseen jossa kokonaisuus kannibalisoi itseään. Esimerkiksi maalämmön rakentaminen kaukolämpöverkon alueelle saattaa kuulostaa hyvältä idealta, mutta onko se kokonaisuuden etu? Tai onko aurinkopaneelien rakentaminen kokonaisuuden etu, jos pimeinä talvisinä pakkasöinä täytyy joka tapauksessa jollakin tavalla tuottaa energia jota ne eivät pysty silloin tuottamaan?

Alan pikkuhiljaa päätyä siihen, että jos kunnat haluavat oikeasti tehdä kunnianhimoista ilmasto- ja energiapolitiikkaa, sitä pitäisi tehdä samalla tavalla kuin kaavoitustakin. Tarvitaan energiayleiskaava.  Siinä pitäisi vähintään kaupunginosan tarkkuudella päättää, mitä pyritään tuottamaan ja miten.

Tämä haiskahtaa tietysti ikävällä tavalla kontrolliyhteiskunnalta. Olisi paljon kauniimpi ajatus, että kuka tahansa voi päättää omasta energiantuotannostaan aivan miten tahtoo. Mutta on vaikea nähdä, miten täydellisessä energia-anarkiassa voitaisiin päästä merkittäviin parannuksiin, jos eri ratkaisut syövät toistensa hyötyjä.

En osaa vielä kunnolla hahmotella miten tämä käytännössä toimisi, koska olen vasta viime aikoina ylipäätään alkanut hahmottaa miten vaikeaa kestävä kunnallinen energiantuotanto oikeasti onkaan.  Jos kestävyyden kanssa ollaan tosissaan, asiat pitää suunnitella todella tarkkaan. Skanssin kokeilu Turussa on oikeansuuntainen, ja toivottavasti näyttää tietä eteenpäin.

Tällä hetkellä hahmottelisin niin, että yleisesti ottaen kaupungin tehtävä on suurin piirtein

-Tukea kokonaisratkaisuja, joissa yhdistetään useaa eri teknologiaa paikkaamaan kunkin yksittäisen ratkaisun ominaisheikkouksia. Ei pidä yksittäisiä paneeleita tai edes taloyhtiöitä, vaan Skanssin kaltaisia todella suuria kokonaisuuksia joissa on monenlaisia tekniikoita.

-Poistaa esteitä lähienergian tieltä, esimerkiksi kaavoituksessa. Lähtökohtaisesti kaikki päästötön energiantuotanto on hyväksi ainakin pienessä skaalassa. Ongelmat alkavat syntyä vasta jos määrät ovat todella massiivisia. Tällä hetkellä,  jos joku haluaa rakentaa aurinkopaneeleja katolleen, sen pitäisi olla mahdollista ilmoitusasiana.

Ei tukea lähienergiaa suoraan rahallisesti ennen kuin todellinen ilmastoimpakti on tiedossa. Yhteisiä rahoja tulee käyttää sitten, kun tiedetään ratkaiseeko lähienergia aidosti yhteistä ilmasto-ongelmaa.

Tukea rahallisesti laajoja kokeiluja jotka eivät yksityisin varoin kannata tai joissa on suuri riski epäonnistua. Skanssi on paras esimerkki. 

Ajaa mahdollisimman tiukkaa normien tulkintaa, jotta kaikki uudisrakentaminen olisi mahdollisimman energiatehokasta. Energian säästäminen on aina hyvä idea. [Lisätty: Käytännössä tämä vaatinee kaupungilta myös rakentamisen  neuvonnan ja valvonnan tiukentamista. Huonosti toteutettu nollaenergiatalo voi olla hometerveyspommi, ja jos talo joudutaan purkamaan, turha hiilijalanjälki on massiivinen. Suomessa on hyvääkin rakentamisosaamista, ja kuntaa sijoittaa rahaa hyvin jos se sijoittaa ne ennaltaehkäisevään neuvontaan ja valvontaan].

Tuon konkreettisemmin en osaa sanoa oikein mitään. Olisi mukavaa olla innostuneempi lähienergian murroksesta, ja teknologianörttinä olenkin näistä teknologioista innostunut. Mutta heti kun alan ajatella suurempaa kokonaisuutta ja konkretiaa, olen jokseenkin pallo hukassa. Olen jokseenkin varma, että niin ovat pohjimmiltaan kaikki muutkin.

Tämän edessä ei tietenkään pidä halvaantua, vaan se pitää nähdä mahdollisuutena käydä sivistynyttä väittelyä.  Monimutkaisetkin asiat selviävät ennen pitkää, kun niitä vain jaksaa purkaa auki kärsivällisesti ja analyyttisesti.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

Edit: Normien tulkintaan lisätty muutama lause lukijapalautteen perusteella.

2 thoughts on “Pallo hukassa energiassa?”

  1. Viimeinen särähti hiukan korvaan.

    “Ajaa mahdollisimman tiukkaa normien tulkintaa, jotta kaikki uudisrakentaminen olisi mahdollisimman energiatehokasta.”

    Valitettavasti rakentamisen sääntelyssä tuijotetaan pelkkiä laskennallisia energiansäästöjä, eikä todellisia. On esitetty vakuuttavia argumentteja, minkä vuoksi erityisesti lämmitysenergian säästöön tähtäävät normit ovat vahingollisia ja tuottavat riskialttiita rakenteita. Ja yhdessä ilmanvaihtonormien kanssa todellinen energiansäästökin on kyseenalaista, erityisesti pientaloissa. Ylimitoitettu ilmanvaihto aiheuttaa talvisaikaan, että sisäilman jatkuva liike tuntuu viileytenä, jolloin houkutus on säätää lämpötilaa ylemmäs.

    Kaupungin tasolla tästä ei tietysti määrätä, mutta jos nyt pyrittäisiin kuitenkin esimerkiksi välttämään sellaisen rakentamisen estämistä, joka tunnetusti ja todistettavasti toimii sekä kosteusteknisesti että energiataloudellisesti. Ja erityisesti välttää määräyksiä, jotka pakottavat kaiken rakentamisen yhteen muottiin.

    (Ja valitettavasti kuulostan tässä ihan samalta kuin kaikki muutkin tästä aiheesta jauhavat. Kyseessä on tavallaan uskomus, ja tiedostan sen. Mutta kyllä sillä perustelutkin on. Ei voida edellyttää, että jokainen on energiatekniikan ja ilmanvaihdon asiantuntija. Joten erityisesti pientaloissa on aika vaarallista lukittua siihen, että mitään muuta ratkaisua kuin koneellinen ilmanvaihto poistoilman lämmöntalteenotolla ei sallita.)

    1. Tuo oli hyvä pointti. Lisäsin vähän tekstiä tuo huomioiden. Tämä on ongelmallinen tilanne, koska itse päämäärästä ei voi tinkiä: talojen energiankulutus on saatava alas. Mutta jos homma tehdään hutiloiden ja ammattitaidotta, tulos voi olla henkilökohtainen tragedia ja katastrofi. Normien purkuun en silti lähtisi, vaan neuvonnan ja valvonnan lisäämiseen.

Leave a Reply