Hälytysvalojen vilkuntaa

Energia-asioissa ei pidä luottaa yhteenkään simulaatioon, joka väittää väittävänsä jotakin tulevaisuudesta.  Ainakaan ei pidä luottaa sokeasti. IEA:n tuorein puhtaan energian seurantamalli on kuitenkin niin hätkähdyttävä, että jokaisen ilmastosta kiinnostuneen tulisi perehtyä siihen.

Mallin suurin ansio on se, että toisin kuin lähes kaikki muut lähteet, se katsoo kokonaisuutta: sähkö, energian varastointi, liikenne, betoni, teollisuus, valaistus, kevyt liikenne, raskas liikenne, rakennusten energiatehokkuus, laivateollisuus, jne jne.

Kokonaisuus on mallissa jaettu 26 eri sektoriin, joiden pitäisi kaikkien olla vihreällä, jos ilmaston lämpeneminen aiotaan pysäyttää edes kahteen asteeseen vuoteen 2025 mennessä. Oranssilla olevissa olevat ovat menossa oikeaan suuntaan, mutta ei tarpeeksi. Punaisella olevat menevät väärään suuntaan.

Tällaisia mallinnuksia ei pidä tuijottaa orjallisesti, vaan suuntaa-antavasti. Jos edes hiukan yli puolet sektoreista olisi vihreällä ja vain jokin yksittäinen punaisella, voitaisiin ehkä ajatella että suunta on ehkä edes hiukan sinnepäin.

Vaan mikä on todellisuus? Kolme vihreällä, kahdeksan punaisella. Siis kymmenesosa kunnossa, kolmasosa täysin pielessä.  Tämä on aivan murskaava viesti, ja täysin päinvastainen kuin lähes kaikkien harrastama tekno-optimismi.

Erityisesti omissa viherpiireissäni kuulee jatkuvasti innostunutta kohinaa siitä, miten uusiutuvien voittokulku on oikeastaan jo ratkaissut ilmastonmuutosongelman. Ei ole. Se on osaratkaisu pienenpieneen osaan ongelmasta (eli sähköntuotantoon), mutta kokonaisuuden kannalta se on lillukanvarsia.

Mikäli joku ei edelleenkään hahmota kokonaisuutta, kannattaa katsoa IEA:n arviota globaalista energiantuotannosta.  Tämä ei ole mallinnus, vaan raakaa historiadataa (jossa toki joudutaan tekemään jonkin verran oletuksia).

Luokka “Other” tarkoittaa kaikkea ei-poltettavaa uusiutuvaa: tuuli, aurinko, geoterminen. Se on ylimmäinen ohut pölykerros, jonka näkeminen tällä resoluutiolla saattaa vaatia suurennuslasia.

Ihmisten tekno-optimismia herättänee lähinnä se, että sähkön tuotannossa uusiutuvien osuus sentään näkyy ilman suurennuslasiakin, ja on selkeästi kasvamassa. Toisaalta, niin on myös sähkön kokonaistuotanto.

Kuitenkin sähkön osuus kaikesta energiasta on ehkä 10% luokkaa. Lähes kaikki energiantuotanto maailmassa perustuu yhä edelleen polttamiseen, eli hiilidioksidin tuottamiseen.

[Edit 17.5.2017: Edellisessä kappaleessa  on virhe: primäärienergiaan lasketaan sähkön tuottamiseen tarvittava energia. Käytännössä sähkön osuus maailman energiankäytöstä on siis  huomattavasti suurempi kuin väittämäni 10%, luokassa 20%. Tämä ei muuta kirjoituksen johtopäätöksiä.]

Olennaista onkin sähköistää kaikki se, mikä nyt tapahtuu polttamalla — eli yli 90% kaikesta. Optimistisetkin uusiutuvan energian skenaariot sanovat, että teoriassa voisi lähinnä olla mahdollista ehkä joissakin olosuhteissa kattaa nykyinen sähkön tuotanto.    Silloin 90% ongelmasta jää edelleen ilman ratkaisua. Sähkön tuotanto on moninkertaistettava, ja silloin sekä ydinvoimalle että uusiutuville on  löydyttävä tilaa.

Mitä tästä voi päätellä?

1)  Pieleen menee, ja pahasti.

2) Vihreissä, mutta myös lähes kaikkialla muuallakin vallitseva tekno-optimismi uusiutuvasta energiasta (ja sillä perusteltu ydinvoimavastaisuus) on huuhaata.  Vaikka nykyinen sähköntuotanto saataisiin nippa nappa korvattua uusiutuvilla, valtaosa ongelmasta on edelleen ratkaisematta. Vaikka energiankulutusta saataisiin laskemaan rajusti,  sähköä tullaan tarvitsemaan nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä.

3) Toisaalta muiden puolueiden kritiikki vihreiden ilmastolinjauksia vastaan on huuhaata sekin. Ilmastokriisi ei ratkea yksin ydinvoimalla, vaan se tulee vaatimaan radikaaleja muutoksia kaikkeen toimintaan.  Yhä edelleen Vihreät ovat ainoa puolue, jolla ylipäätään on energia- ja ilmastostrategia;  olkoonkin että se voi olla osin puutteellinen, sen ote on kokonaisvaltainen eikä keskity pelkästään sähköntuotantoon. Esimerkiksi joukkoliikenne ja energiatehokkuus ovat Suomen oloissa aivan olennainen osa ratkaisua.

Jos tämä suhteutetaan IEA:n alkuperäiseen mallinnukseen: Vihreissä tarjotaan ehkä väärää ratkaisua yhteen tai ehkä kahteen sektoriin 26:sta (ydinvoimaa halutaan liian vähän, bioenergiaa edelleen liian paljon). Muiden sektorien olemassaolo kuitenkin tunnistetaan, ja niihin halutaan ratkaisuja.

Muissa puolueissa saatetaan vahingossa tarjota oikeaa ratkaisua tuohon yhteen ainoaan sektoriin (ydinvoimaa halutaan tarpeeksi) mutta jo bioenergiankin liikakäytön puolesta liputtavat kaikki. Muiden sektorien olemassaoloa ei oikeastaan edes tunnisteta, eikä yhdelläkään muulla puolueella ylipäätään ole mietittyä ilmastostrategiaa.  Sokea kana voi aina vahingossa löytää yhden jyvän, joten ei ole suurikaan saavutus jos 1/26 on mennyt vahingossa oikein.

Kaikki ovat väärässä, mutta kaikki eivät ole yhtä väärässä.  Niin paljon kuin olen Vihreiden energialinjauksia kritisoinutkin (sekä sisäisesti että julkisesti), Vihreät ovat yhä edelleen ainoa puolue jolla on edes jonkinlainen ääneenlausuttu käsitys siitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii muutoksia lähes kaikkeen yhteiskuntamme toimintaan — minkä IEA:n mallinnus kylmästi osoittaa.

Kirjoittaja on Tieteen ja Teknologian Vihreät — Viite ry:n varapuheenjohtaja. Mielipiteet ovat puhtaasti omia.

 

Leave a Reply