Numeroiden typeryydestä

Iloni ovat ehkä aika köyhiä, mutta huomaan saavani nautintoa siitä kun joku pystyy osoittamaan että oma ajatteluni on typerää. Ville Lähteen essee Vihreässä Langassa on tällainen tapaus.

Essee liittyy lähinnä ruokaturvaan, mutta on yleismaailmallinen. Ydinviesti: Jos yrittää ymmärtää monimutkaista asiaa tuijottamalla vain paria yksinkertaista numeroa, niin pieleen menee. Oikeasti kaikki on monimutkaista.

“Kun väestönkasvua, köyhyyttä ja nälkää tutkaillaan tarkemmin, käy ilmi, että kumpikin analyysi on oikeassa ja väärässä. Maailmassa menee yhtäaikaa hyvin ja huonosti. Maailman tilasta ei yksinkertaisesti saa kunnon kuvaa tuijottamalla yksittäisten mittarien tuottamaan globaaliin kokonaiskuvaan. Globaali taso kertoo elämän todellisuudesta hyvin vähän.

Yksinkertaistavien lukujen avulla on helppo pönkittää vastakkainasettelua pessimismin ja optimismin välillä. Tämä on tyhmää, sillä se peittää taakseen kaikkien näiden ilmiöiden alueellisen eriytymisen. “

Pessimismin Clint Eastwoodina huomaan sortuvani tuollaiseen vastakkainasetteluun aivan luonnostani, asiassa kuin asiassa, ellen erikseen sitä varo.  Ruoantuotannossa on helppo ajatella, että kalori per hehtaari on se suure joka pitää maksimoida jotta pinta-ala riittäisi, ja siksi GMO on välttämätöntä. Energiantuotannossa on samoin helppo ajatella, että gigawatit per neliökilometri ovat kriittinen suure, ja siksi ydinvoima (mieluummin kuin bioenergia- tai tuulivoimaplantaasit). Kaupunkisuunnittelussa on helppo ajatella, että asumistiheys on Graalin malja, ja siksi korkeaa rakentamista. Toisin ajattelevat ovat naiiveja haihattelijoita jotka eivät ole murskanneet numeroita läpi.

Tuo on nolo ajattelutapa.

Toisaalta.

Vaikka asioihin perehtyykin tarkemmin, niin eivät nuo kolme näkemystäni virheellisiäkään ole. Laajalti katsottuna juuri nuo suureet ovat kriittisiä. Jos ne ovat pahasti pielessä, maapallo ei pysty elättämään yhdeksää miljardia ihmistä.  Laajassa skaalassa GMO, ydinvoima ja tiivis rakentaminen ovat väistämättä osa ratkaisua.

Mutta kuitenkin vain osa.  Jokainen paikallinen ratkaisu ja toteutus tulee olemaan erilainen. On yhtä sokeaa esittää, että ydinvoima on ratkaisu maailman kaikkiin energiaongelmiin kuin esittää, että ydinvoiman vastustus on ratkaisu maailman kaikkiin energiaongelmiin.  Paikallinen tilanne ratkaisee.

Luen kuitenkin tämän esseen niin, että numeroiden pyörittely sinällään on ongelmanratkaisussa perusteltua ja käytännön tasolla jopa kriittisen tärkeää. On selvää, että paikallisen tilannekuvan pitää perustua numeroihin, jotta tiedetään missä mättää ja mitä pitää korjata. Myös suunnitelmien täytyy perustua numeroihin, koska vain niillä voidaan etukäteen arvioida voidaanko jokin tietty ratkaisu ylipäätään toteuttaa.

Vastaus numeroiden väärinkäyttöön ei siis ole numeroiden käytön vähentäminen, vaan numeroiden käytön radikaali lisääminen.  Numeroita pitää pyöritellä paljon erilaisia erilaisista lähteistä, mielellään vieläpä keskenään ristiriitaisista lähteistä.  Koko ajan pitää olla paranoidi sen suhteen, tarkoittaako mikään luku itse asiassa yhtään mitään.  Ennen muuta on tärkeää muistaa, että ei pidä kuvitella ymmärtäneensä jotain vain siksi että numerot täsmäävät.

Viime kädessä numeroilla ei voi johtaa. Niillä voi ainoastaan estää epäkelpoa johtamista.

 
 
 Maailman nälkäindeksi 2013. Kuvalähde: Wikimedia Commons

Leave a Reply