Pakkomielteet ja energiapolitiikka

Ystävä kannustaa kun siihen on tarvetta; tosiystävä murjoo kun siihen on tarvetta.  Sain tästä hyvän oppimäärän, kun valitin siitä että saan Vihreissä kovin negatiivista vastakaikua energianäkemyksiini (näkemyksiä esim täällä, täällä ja täällä).

Kaveri: “[Vai niin.] Jos keskittyy koko ajan kritisoimaan uusiutuvia skenaarioita ja tuulivoiman ongelmia, niin ei mikään ihme että ihmisille tulee kuvitelma että kaverit eivät ole niinkään kiinnostuneita asioiden ratkaisemisesta vaan jostain muusta. ….  [Jos haluaa vaikuttaa, niin] kieltämättä kannattaa olla muitakin päästövähennysideoita kuin ydinvoima.”

Minä: “Minusta Vihreiden kaikki muut ideat ovat hyviä: joukkoliikenne, energiansäästö, energitehokkuus, jne. Niissä olen täysillä mukana.”

Kaveri: “Se kannattaa välillä sanoa 🙂

Tuo on hieno ja elegantti tapa sanoa “Saakelin tunari, tästä on tullut sinulle pakkomielle.  Puhu välillä jostakin muustakin”.

Onko tuo väite totta? Onneksi sen voi vääntää numeroiksi. Katsoin läpi viimeiset 40 blogikirjoitustani noin vuoden ajalta, ja luokittelin niitä sen mukaan, miten hyvin ne vastaavat tai ovat vastaamatta Vihreiden mainstream-kantoja (liitteessä). Koska kirjoitan kaikesta mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan, vain 23 kirjoituksista on kohtuullisen selkeästi poliittisia.

Pakkomiellesyytös pitää paikkansa:  vähintään yhdeksän kirjoituksista ottaa esille 100% uusiutuvien skenaarioiden ongelmat tai ydinvoiman hyvät puolet, ja ainakin pari muuta sivuaa asiaa. Käytännössä tämä teema on siis ollut pinnalla hyvinkin puolet ajasta.

Toisaalta se toinen puoli on sitten täysin mainstreamia. Yksityisautoilun vähentäminen, lihan kulutuksen vähentäminen,  esteettömyyden ajaminen, koulutukseen panostaminen, ja niin edespäin: näissä olen kirjoitustenkin perusteella täysin nykylinjoilla.

Varsinkin kaksi ensimmäistä ovat elintärkeitä juuri ilmastonmuutoksen estämisessä, mutta mikään muu puolue ei uskalla niitä ottaa edes esille; jo se on riittävä syy toimia nimenomaan Vihreissä.

(Kuulen jatkuvasti väitettävän, että muut puolueet olisivat “vahingossa oikeassa” ja parempia ympäristölle, koska ovat sattuneet ajamaan ydinvoimaa, ja siksi energiantuotantomme on lähes Euroopan puhtainta. Väitteessä on pieniä totuuden elementtejä, mutta ikävä kyllä ne ovat myös “tahallaan väärässä” asioissa, jotka pitkälti nollaavat tuota vahinkohyötyä — joku haluaa polttaa turvetta ja metsiä,  joku haluaa sitkeästi tukea savupiipputeollisuutta, joku puolustaa kiivaasti yksityisautoilua ihmisoikeutena. Kokonaisuus ratkaisee, ja sen voittavat Vihreät).

Siitä huolimatta, numerot ovat aika yksiselitteiset: energia-asiasta on tullut minulle pakkomielle, ainakin ulkoisesti.  Pakkomielteissä ei sinällään ole mitään pahaa jos ne tuottavat yksilölle iloa, mutta viestin perillesaamisen kannalta ne ovat tuhoisia: kukaan ei kuuntele fanaatikkoa.

Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa? Periaatteistani en tingi: energiakysymys on tärkein yksittäinen ilmastokysymys, ja siinä ei pidä sallia huuhaata.  Käytännössä olen kuitenkin kirjoittanut aiheesta jo niin paljon, että lisäjankkaus ei tuota lisäarvoa. Linkki vanhoihin kirjoituksiin saa lähtökohtaisesti riittää.  On aika laajentaa fokusta, ja käsitellä jatkossa muitakin asioita.

Istun nyt esimerkiksi Turun joukkoliikennelautakunnassa. Joukkoliikenne on ilmastolle kriittinen kiehtova aihe jonka kaikki luulevat ymmärtävänsä täydellisesti, mutta josta kukaan ei todellisuudessa ymmärrä  juuri mitään.  Se on varmasti aihe josta kirjoitan enemmänkin — heti kun ymmärrän siitä jotakin. Juuri tällä hetkellä olen oppimiskäyrällä siinä kohdassa, jossa ensi kertaa tajuaa että ei tajua. Kunhan pääsen siitä kuopasta, kirjoitan jotakin.

Tältä näyttää joukkoliikenne. Ehkä.

Liite: Teemojen jakaumat

5: Suhtautuu ydinvoimaan positiivisesti ( Vihreiden energiavisio tunnustaa tosiasiat;  Fennovoima ja pehmeät arvot;  Pääseekö Turku aidosti hiilineutraaliksi; Sivistyksestä, väitttelystä ja ajattelusta; Jämäkkää epävarmuutta)

4 : Suhtautuu kriittisesti 100% uusiutuviin skenaarioihin tai lähienergiaan: (Lööppien taakse; Uudet energiat ja totuudenpuhujatHälytysvalojen vilkuntaa;  Pallo hukassa energiassa)

2: Ei selkeää energiakantaa, mutta kriittisyyttä nykylinjaa kohtaan (Energia, visio ja uskottavuus;  Sivistynyt väittely on politiikan ihanne) 

2: Lisäksi löytyy kaksi GMO:ta puolustavaa kirjoitusta (GMO ja luonnonsuojelu; Sudenkuoppia)

Toisaalta: 10 perinteisiä Vihreitä arvoja puolustavaa kirjoitusta, mm esteettömyydestä,  yksityisautoilun rajoittamisesta, kasvisruokailun edistämisestä, vanhusten aktivoinnista, erityislapsista, taajamametsistä, taajamametsistä toisen kerran, Talvivaarasta, ammattikoulutuksesta,fyysikoiden koulutuksesta.

Leave a Reply