All posts by Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Minua saa syyttää naiiviksi, ja itse asiassa tuleekin syyttää jos sitä mieltä on, mutta alla oleva kertoo mitä toivoisin politiikan olevan. Kirjoitus on tiivistetty 25.3. Turun vaalikadulla pitämästäni puheesta. Viitteen jäsen Saara Ilvessalo kertoi jatko-osassa tarkemmin Turun tilanteesta.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä.  Vihreät pyrkivät siihen, ja joskus onnistuvatkin, ainakin puolivahingossa.  Haluamme näissäkin vaaleissa haastaa muut samaan.

Tieteen ja teknologian Vihreät eli Viite ry  on Vihreiden suurin kansallinen henkilöjäsenyhdistys. Meitä on lähes 350. Vihreillä on yli 50 Viitteeseen kuuluvaa kuntavaaliehdokasta  eri puolilla Suomea. Turussakin meitä on puolisen tusinaa. Löydymme osoitteesta tiedepuolue.fi.

Tieteen ja teknologian Vihreiden visiona  on tuoda tieteellinen ja tekninen tieto mukaan päätöksentekoon. Korostan tiukasti tuota sanaa “mukaan”. Tiede ei saa koskaan korvata ihmistä päätöksenteossa.  Politiikan syvimmät päämäärät pohjautuvat  aina  arvoihin. Vihreiden pohjimmaisia arvoja  ovat  vastuu ympäristöstä ja tulevaisuudesta,  kaikille kuuluva vapaus, sekä hyvän elämän turvaaminen kaikille  ja kaikissa elämäntilanteissa. Näistä arvoista emme voi tinkiä.

Politiikan toteutuksen  täytyy kuitenkin pohjautua faktoihin ja tutkittuun tietoon. Tämä ei tarkoita tiedeuskovaisuutta  tai asiantuntijoiden harvainvaltaa. Tieteen olemukseenhan kuuluu, että se ei koskaan suoraan kerro  “ainoaa oikeaa”  ratkaisua tiettyyn ongelmaan. Sen sijaan  se voi kyllä melko säälimättömällä  ja brutaalillakin tavalla osoittaa, onko jokin esitetty ratkaisumalli  huono, tai jopa täyttä huuhaata. Tiede ei niinkään esitä hyviä ratkaisuja, vaan karsii pois huonoja.

Continue reading Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Fennovoima ja pehmeät arvot

Helsinkiläinen vihreä ehdokas Atte Harjanne teki rohkean teon, ja kirjoitti blogikirjoituksen “Miksi Fennovoima on surkea hanke, jolle toivon kaikkea parasta”.  Aten tiivistelmä:  ” Suomen, maailman ja ilmaston kannalta on parasta, että Fennovoiman hanke toteutuu sujuvasti ja mallikkaasti, eikä hanketta kannata kammeta tarkoituksella nurin.”  Teksti kannattaa lukea kokonaan, koska perustelut on kirjoitettu niin hyvin.

Olen asiasta samaa mieltä.  Tuohon tekstiin on vaikea lisätä enää mitään olennaista, mutta  omin sanoin tiivistäisin asian näin:

• Luonnonsuojelijana en halua torjua ainuttakaan päästötöntä terawattituntia missään päin maailmaa, varsinkin kun Suomessa pääasiallinen vaihtoehto näyttää olevan metsiemme polttaminen.

• Veronmaksajana pidän varmana, että hanke on 50 vuoden aikaskaalassa kannattava vaikka lyhyemmällä saattaa tullakin kalliiksi. Jos haluamme oikeasti rajusti vähentää hiilidioksidipäästöjä, joudumme sähköistämään aivan kaiken, traktoreita ja laivoja myöten. Sähkön kysyntä tulee räjähtämään, jos dekarbonisaatio etenee.

• Suomalaisena näen, että geopoliittinen riski toteutui jo kesällä 2015, kun peliä ei puhallettu poikki Migrit Solarna -pelleilyn takia.

Olen jo aiemmin ilmaissut, että  ydinvoiman ideologinen vastustaminen on ilmastolle tuhoisaa.  Toisaalta Fennovoima on niin sysimusta hanke, että  olen ollut epävarma mitä tekisin mahdollisessa Fennovoima- äänestystilanteessa.

Oikeastaan en enää ole epävarma.   Olisi vastuutonta lähteä kaatamaan hanketta kunnissa enää tässä vaiheessa. Valtiolla oli se mahdollisuus vuonna 2015; sitä ei käytetty;  ja nyt on mentävä eteenpäin.  Tässä näkemyksessä saatan jäädä vähemmistöön; sitten jään.  En aio ottaa asiasta pakkomiellettä.

Turun Vihreiden kuntavaaliohjelmassa on paljon muita asioita, joihin paukkuja kannattaa laittaa.    Itse olen vähintään yhtä kiinnostunut ajamaan kuivan systemaattisella tyylilläni vaikkapa koulumetsiä, kasvisruokapäiviä,  autoilun ongelmien vähentämistä,  tai koulujen tiedekerhoja — aivan tavallisia pehmeitä vihreitä asioita.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

 
(Kuvassa Ruissalon luontoa. Kuvalähde: E Punju)

Ihminen ja psykofyysinen holistisuus (perjantaikirjoitus)

Pitkästä aikaa kirjoitin taas perjantaikirjoituksen (siis tarinan vailla viisautta tai päämäärää). Tällä kertaa aiheena on ihmisen irrationaalisen psykofyysisyyden holistinen kokonaisuus.

Jokin aika sitten töistä lähtiessä oli jo heti ulko-ovella epämääräinen tunne siitä, että jokin ei nyt täsmää. Viidennestä kerroksesta kävelee normaalisti reippaasti, mutta nyt oli jotain outoa. Neljännen kerroksen kohdalla vasen jalka tuntuu oudolta. Kolmanteen mennessä se on oudon tunnoton, jotenkin kevyen ja painottoman oloinen. Ja olo on epämääräisen outo. Jotain on pielessä, jotain puuttuu, jokin ei nyt ole kohdallaan.

Kakkoskerroksessa alkaa huolestuttaa. Näinkö infarkti alkaa? Eikös sen pitäisi tuntua vasemmassa käsivarressa? Käsi on aivan OK. Eikä jalassakaan kipua ole, vain outoa keveyttä. Ja epämääräinen tunne siitä, että jokin osa ruumiista olisi ollut irtautunut. Tai sielusta. Sielusta amputoitu jokin osa. Mutta mikä osa?

Ykköskerroksessa hiki on jo kylmää. Nyt, nyt, nyt puuttuu jotakin. Rinnassa ontto tunne, kuin sydän olisi takavarikoitu. Ja aivoissa tyhjää, puolet ohimolohkoista kadonnut tuhkana tuuleen. Tyhjää, niin tyhjää, ja yksinäistä. Kylmää yksinäisyyttä.  Yksin olet sinä ihminen, yksin aina. Mutta nyt enemmän kuin koskaan,

Pysähdyn pohtimaan rationaalisesti. Ei, ei tämä infarkti voi olla. Oireet eivät täsmää. Hengitän rauhallisesti. Ei kipua. Vain sielun amputatio, ja vasemman jalan onttoutta. Mutta tarkistetaan kuitenkin. Google tietää. Google on ihmisen ystävä. Google tietää.

Alan kaivella vasenta housuntaskua. Siellä se kännykkä aina on, vasemmassa taskussa, ihan aina, poikkeuksetta, ja…. ja…  KÄNNYKKÄ! SE EI OLE TASKUSSA! SE JÄI TYÖPÖYDÄLLE! SIITÄ TYHJYYS!

Harpon portaat ylös kaksi kerrallaan, juoksen ovesta takaisin sisään. En edes hengästy. Ja siellähän se puuttuva sieluni osa pöydällä olla möllöttää. Ohimolohkot pulpahtavat takaisin otsan taakse, sydän lyö taas lempeästi ja iloisesti kohisten. Nyt olen taas kokonainen ihminen.

Riippuvuus on joskus salakavala ja vaikea tunnistaa. Joskus ei.

Lisää samantyyppisiä kirjoituksia täällä: Perjantaikirjoitukset.

Ammattikoulu ja muutoksen karmeus

Ysiluokkalaiselleni tuli hiljattain Wilman kautta viesti, jossa kannustettiin koululaisia  hakemaan suoraan ammattikouluun ja työllistymään saman tien meriteollisuusalalle. Ajatus on todella kaunis, ja luultavasti ihan oikeansuuntainen. Silti se herätti mielessäni pientä levottomuutta. Siinä on ongelmia — jotka kyllä ovat ohitettavissa jos vain tajua on.

Aloin pohtia, elääkö turkulainen koulujärjestelmä edelleen sellaisessa maailmassa, jossa ihminen voi 16-vuotiaana päättää mitä aikoo loppuelämänsä tehdä, opettelee pari vuotta tekemään niin, menee jonnekin tekemään niin, on siellä neljäkymmentä vuotta tekemässä niin, ja jää sitten eläkkeelle eikä enää tee niin? Toivottavasti ei.

Käytännössä maailma muuttuu niin kovaa vauhtia, että nyt ammattikoulussa opittu taito on vanhentunut viimeistään 20 vuoden sisällä, ehkä nopeamminkin. Myös automatiikka korvaa koko ajan sellaisia työtehtäviä, jotka voidaan automatisoida — ja lähes kaikki voidaan.

Vihreiden vahva koulutusteema perustuu nimenomaan sen tajuamiseen, että maailma muuttuu, ja koulutus on paras tapa sopeutua niihin muutoksiin. Ei ole mitään järkeä tehdä kaikista suomalaisista sosiaalipsykologian lisensiaatteja. Sen sijaan on hyvin paljon järkeä pyrkiä siihen, että ammattikouluistakin valmistuisi mahdollisimman monipuolisia ammattikoululaisia.  Lukion oppimäärää pienemmällä tietomäärällä on hankala pärjätä nykymaailman haasteissa.

Toisaalta kaikkia ei yksinkertaisesti kiinnosta opiskelu, ainakaan 16-vuotiaana. Tällä hetkellä valinta tapahtuukin aivan liian aikaisin. Jopa sellaisessa opetuksen kehitysmaassa kuin USA:ssa opiskellaan monessa osavaltiossa aina 12 luokkaa. Ideaalimaailmassani opppivelvollisuusikä nostettaisiinkin 18 vuoteen, mutta tämä ei ole kunnallisesti päätettävä asia.

Voikin olla, että ensimmäisen ammattikoulutusjakson kestoa sinällään ei kannata keinotekoisesti lisätä. Sen sijaan olisi realistista lähteä siitä, että ensimmäinen koulutusjakso ei ole viimeinen. Jos ihminen koulutetaan johonkin ammattiin 16-vuotiaana, on jokseenkin todennäköistä että hänet joudutaan kouluttamaan toiseen ammattiin 36-vuotiaana, ja ehkä vielä kolmanteen 56-vuotiaana.

Tällaiseen nykyinen järjestelmämme ei taivu. Nyt sama asia hoidetaan käytännössä kankeasti ja nöyryyttävästi kortiston kautta — tai oikeastaan ei hoideta. Työttömien uudelleenkoulutus on sattumanvaraista ja hankalaa. Nykymaailmassa on valitettava mutta vääjäämätön fakta, että lähes jokainen menettää työpaikkansa jossakin vaiheessa.  Hyvällä tuurilla katoaa vain työpaikka, huonolla tuurilla katoaa koko osaamisalue.

Korkeasti koulutettu pystyy helpommin hyppäämään aivan uudelle alueelle. Ammattikoulutettu voi vaatia uuden ammattikoulutuksen. Tässä ei pitäisi olla mitään erikoista tai hävettävää, mutta siitä on tehty nöyryyttävä ja ihmisarvoa tuhoava kokemus. Olen kirjoittanut omista työttömyyskokemuksistani äärimmäisen poliittisesti epäkorrektin kirjoitussarjan, ja itse olen sentään pärjännyt systeemin puristuksessa aika hyvin.

Koulutus- ja työttömyysjärjestelmämme määrätään hallitustasolla, ja tällä hetkellä hallitustaso on tippunut täysin kehityksen kelkasta. Turun kokoisella vahvalla kaupungilla on kuitenkin edes hiukan edellytyksiä toimia edes hiukan autonomisesti. Virallisesti emme voi antaa ihmisille “toista kierrosta” ammattikoulutusta, mutta käytännössä työttömien aktiivinen uudelleenkouluttaminen voi ajaa samaa asiaa.

Yritin kaivella hiukan tilastoja, mutta kovin selkeitä lukuja en löytänyt. Tilastokeskuksen sivujen kautta löytyi liitteenä oleva tiedosto (Koulutus-tau.xls), jossa listataan Varsinais-Suomen ammatillisessa koulutuksessa olevat aloitusvuoden iän mukaan. Kun Varsinais-Suomen työttömyys pyörii 13%:n pinnassa eli on useita kymmeniä tuhansia, näyttää siltä että erityisen aktiivisesti tätä mahdollisuutta ei käytetä.

Nuorten lisäksi meri- ja autoalalle kannattaisikin Turussa aktiivisesti kouluttaa myös nelikymppisiä työttömiä. Populistisesti ajateltuna nämä paikat ovat silloin “nuorilta pois”, mutta toisaalta tämä ei ole nollasummapeliä. Kun yksi työllistyy teollisuuteen, toinen voi sen lisäksi työllistyä palvelualalle.  Tämä olisi yksi epäsuora askel kohti jatkuvan koulutuksen yhteiskuntaa, jollaiseksi toivon Suomen kehittyvän.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

 

Maailma tarvitsee lisää fyysikoita

Kirjoittajat: Petri Mutka, Jyväskylä; Pertti Rautiainen, Oulu; Jakke Mäkelä, Turku. Kirjoitus on julkaistu Viite ry:n blogissa.

Fyysikkoina olemme sitä mieltä, että maailmassa ei ole vielä tarpeeksi fyysikoita. Kuntavaaliehdokkaina olemme sitä mieltä, että olisi kuntien tehtävä tuottaa näitä tulevia fyysikoita. Olemme tässä asiassa kuin Schrödingerin kissa. Yhtä aikaa hiukan kieli poskessa — tuskin kukaan muu kuin fyysikko voi olla oikeasti sitä mieltä, että fyysikkona oleminen on maailman paras asia — ja yhtä aikaa täysin vakavissamme.

Maailmankuulu fyysikko Michio Kaku on kirjoittanut kirjan nimeltä Physics of the Future. Kirja kuvailee varsin kattavasti sen, miten lähestulkoon kaikki edes jossakin määrin ennakoitavissa olevat uudet tekniset edistysaskeleet liittyvät fysiikan tutkimustulosten soveltamiseen. Samaan aikaan Suomessa laajan matematiikan ja fysiikan valitsevien opiskelijoiden määrä on huolestuttavan alhainen. Erityisen vähän fysiikka ja matematiikka kiinnostavat nuoria naisia.

Tämä on huono asia.  Se on huono asia paitsi naisille, jotka jäävät vaille fyysikon koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia, niin myös yhteiskunnalle, jolta jää lahjakkuusreserviä tältä osin hyödyntämättä

Yksilön kannalta fyysikon koulutus on selviytyjän koulutus.  Se opettaa, että minkään ongelman edessä ei pidä luovuttaa. Ongelmaa pitää lähestyä monesta eri näkökulmasta, purkaa se osiin ja kasata uudelleen, samalla yksinkertaistaen ja muokaten ongelman kuvausta. Ennen pitkää löytyy aina muotoilu, joka on ratkaistavissa.   Toisaalta fyysikon lähestymistapaan liittyy myös oleellisesti omien näkemysten koettelu, se siis ehkäisee sokeaa uskoa valitun ratkaisun kaikkivoipaisuuteen.

Fyysikon koulutus onkin yksi parhaista lähtökohdista, kun pitää kohdata nykymaailman epävarmuus.  Tuskin on sattumaa, että fyysikon koulutuksella on päästy esimerkiksi Saksan liittokansleriksi.*

Yhteiskunnankin kannalta panostus fyysikoihin kannattaa. Liittyivätpä tulevaisuuden haasteet sitten uusiin teknologioihin tai muutoksiin elinympäristössämme, niin se on varmaa, että fyysikan ja matematiikan osaajia tarvitaan. Jos Suomella on näitä omasta takaa, niin meidän ei tarvitse vain passiivisesti mukautua siihen, mitä uusiin teknologioihin liittyviä päätöksiä muualla tehdään, vaan voimme olla itse vaikuttamassa siihen, millaiseksi teknologinen tulevaisuutemme muodostuu.

Vaikka tieteen tutkimustuloksia soveltava teknologia on aiheuttanut kosolti ongelmiakin, se tarjoaa silti myös parhaat keinot ratkaista tulevaisuutemme haasteet.

Vaikka peruskoulun ja lukion päätarkoitus on tarjota yleissivistävä koulutus, niin on myös selvää, että tarvitsemme kosolti lisää fysiikan ja matematiikan osaajia. Kuntien pienikin lisäpanostus fysiikan ja matematiikan opetukseen voisi olla tässä suureksi avuksi. Esimerkiksi koulujen tiedekerhot olisivat hyvin halpa sijoitus tulevaisuuteen.

*) Erratum: Tarkka lukija huomautti, että Saksan liittokansleri on tarkkaan ottaen fysikaalinen kemisti, ei puhdasoppinen fyysikko. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme kuitenkin inklusiivisessa hengessä siihen, että hänet voi silti hyväntahtoisesti laskea fyysikoksi. 

Jakke Mäkelä  on Vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.