Nottingham: Turku vuonna 2050?

Jokaisen turkulaisen päättäjän kannattaisi vierailla Nottinghamissa: se on kaupunki, jota Turun täytyy muistuttaa 2050-luvulla, jos Turku toivoo olevansa vielä silloin osa Suomen kasvukolmiota. Tämän yhteyden tajusin Turun joukkoliikennelautakunnan perehtymismatkalla Englannissa.

Nottinghamissa on nyt reilut 300,000 asukasta, ja maakunnan alueella reilu 800,000. Asukkaista lähes 60,000 on opiskelijoita. Keskusta on melkoisen ahdas. Kaupungissa on paljon turismia. Se on entinen teollisuus- ja kaivoskaupunki, joka nyttemmin on siirtynyt enemmän teknologia-alalle. Samantyyppisiin lukemiin Turun seudunkin pitäisi tähdätä 2050-luvulla, vaikka maakuntamme pienemmäksi jääneekin. Continue reading Nottingham: Turku vuonna 2050?

Mielipide: Raitiotiepäätös ei ratkea vain numeroilla

Julkaistu Turun Sanomien mielipidepalstalla 6.4.2018

Keskustelu Turun tulevasta joukkoliikenneratkaisusta on jämähtämässä keskusteluksi euroista. On unohdettu, että eurot ovat vain yksi selvityksen viidestä kriteeristä.

Ratkaisun pitää parantaa kaupungin kilpailukykyä, kehittää kestävää kaupunkirakennetta, olla sujuva ja houkutteleva, maksimoida asukkaiden viihtyvyys ja hyvinvointi ja olla taloudellisesti kestävä. Lopullinen päätös riippuu siitä, miten kriteerejä painotetaan.

Näistä viidestä kriteeristä raitiotie voitti neljä. Tällä hetkellä pyöritään kuitenkin vain viidennen kriteerin ympärillä, eli helposti laskettavien eurojen.

Keskustelua vaikeuttaa se, että muille kriteereille ei ole esitetty selkeitä euromääriä. Käytännössä sellaisia ei ehkä edes ole. Lähinnä voi todeta, että rahalla saa eri skenaarioissa aivan erilaisia asioita.

Ero on syvällinen. Lähtökohtaisesti tulevaisuutta ei voi ennustaa. Kaavoitus ja joukkoliikenne voivat kuitenkin tehdä tulevaisuudesta ennakoitavamman.

Raideliikenteen vahvuus on sen joustamattomuus: kun raiteet on kerran lyöty maahan, kaupunkirakenne on sementöity vuosikymmeniksi. Tämä antaa selkeän signaalin, että alueelle kannattaa rakentaa.

Jos raitiotie rakennetaan vaikkapa Varissuo–Raisio-välille, tiedämme miltä tämä väli tulee näyttämään 2050-luvulla: korkealta ja tiiviiltä. Turun päämäärä on olla tuolloin 250 000 asukkaan kaupunki.

Raitiotien kapasiteetti riittää tuolle asukasmäärälle ja reilusti ylikin. Esitettyjen bussiratkaisujen kapasiteetti taas loppuu kesken.

Taloutta ei tietenkään voi täysin ohittaa. Selvityksen mukaan raitiotielinja olisi 30 vuoden skaalassa kalliimpi kuin vastaavan pituinen superbussilinja. Todellisuudessa aikaskaala on kuitenkin paljon pidempi: Jos raiteet päätetään rakentaa, ne ovat paikoillaan kymmeniä vuosia.

Kun puhutaan puolen vuosisadan hankkeesta, jossa päätös itsessään muokkaa kaupunkiympäristöä, taloudellinen ennuste on korkeintaan suuntaa antava. Kulut voidaan jotenkin arvioida, tuottoja ei.

Näillä virhemarginaaleilla päätöstä ei voi tehdä yhtä kriteeriä tuijottaen, vaan on otettava huomioon kaikki viisi.

Jakke Mäkelä

FT, fyysikko

Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan jäsen (vihr)

Föli-pohdintaa: indeksimörkö

Jos joukkoliikenteestä kirjoitettaisiin kansansatuja, niissä esiintyisi mörkö nimeltä Kokonaiskustannusindeksi. Turun joukkoliikenteellä Fölillä menee tällä hetkellä todella hyvin ja se on pysymässä talousasrviossaan. Toisinkin voisi olla, ilman että kukaan olisi tehnyt mitään väärin.  Se olisi silloin tuon mörön syy. 

Mörkö on matemaattinen, mutta ei hirvittävän monimutkainen. Fölin kustannusrakenne on periaatteessa suoraviivainen. Toimisto määrittelee yksityiskohtaisesti mitä reittejä tarvitaan mihinkin, ja tekee niille minuuttiaikataulut. Sen jälkeen linjat kilpailutetaan (yleensä kymmeneksi vuodeksi).  Liikennöitsijät kertovat millä hinnalla suostuvat tällaiset linjat hoitamaan, ja halvin voittaa (käytännössä kilpailutuksessa on mukana myös erilaisia laatuvaatimuksia).  Periaatteessa tiedetään jo vuosia etukäteen indeksikorjaamaton rahamäärä X, joka kunakin vuonna joudutaan liikennöitsijöille maksamaan.  (Huomatkaa tuossa tuo sana “indeksikorjaamaton”. Mörkö piilee juuri siinä).

Vastaavasti Föli saa tuloina kaikki asiakkaiden lipputulot. Nämä tulot Y riippuvat täysin siitä, montako ihmistä linjoja haluaa käyttää.  Viime vuosina X on ollut tyypillisesti noin 53 miljoonaa, ja Y 36 miljoonaa, joten erotus 17 miljoonaa katetaan verovaroista.  Näyttää yksinkertaiselta: X on vakio ja ennustettavissa. Fölin stressattavaksi jää vain Y, eli käyttömäärät.

X:ään sisältyy tosiaan kuitenkin mörkö, joka on vielä stressiäkin pahempi: kokonaiskustannusindeksi. Se on ennalta arvaamaton olio jolle Föli ei pysty tekemään mitään, mutta joka voi tuhota hyvin suunnitellun budjetin muutamassa kuukaudessa.

Continue reading Föli-pohdintaa: indeksimörkö

Föli-raportti Q3/2017: epäreiluuden filosofiaa, budjetteja ja riskejä

Istun Vihreiden edustajana Turun seudun joukkoliikennelautakunnassa, joka vastaa Fölistä. Pyrin nelisen kertaa vuodessa raportoimaan mitä siellä puuhastelen. Ensimmäinen kolme kuukautta on takana, ja aika on mennyt lähinnä perehtymiseen. Jotain aiheesta alkaa ehkä kuitenkin hahmottua.

 

Ensimmäinen opetus: joskus joutuu olemaan epäreilu

Jos ei kestä olla epäsuosittu, joukkoliikennelautakunta on väärä paikka. Föli-alueella on 290 000 ihmistä, joista 180 000 Turussa.  Seudun asutusrakenne on melko hajanainen. Fölin budjetti on äärellinen. Kaikille ei pysty järjestämään yhtä hyviä palveluja.

Joukkoliikenteessä on äärimmäisen tärkeä pyrkiä mahdollisimman suureen jatkuvuuteen ja vähiin muutoksiin, mutta kaupunkiseutu myös muuttuu koko ajan. Siksi aina välillä on pakko muutella reittejä. Jokaisella muutoksella pyritään parantamaan mahdollisimman monen ihmisen elämää — mutta on käytännössä luonnonlaki, että jokaisella muutoksella myös huononnetaan muutamien ihmisten elämää.

Jos esimerkiksi suurimpien lähiöiden liikennettä lisätään, se parantaa tuhansien ihmisten elämää. Osa linjoista on nyt täysin ylikuormitettuja.  Mutta koska rahaa on vain tietty määrä,  voidaan joutua vähentämään syrjäisempien seutujen liikennettä, ja kymmenien ihmisten elämä huononee. Tämä on epäreilua, mutta silti niin täytyy tehdä.

Continue reading Föli-raportti Q3/2017: epäreiluuden filosofiaa, budjetteja ja riskejä

Translate »