Suomalainen OODA-hetki (perjantaikirjoitus)

Synkkien aikojen vastapainoksi tarvitaan esimerkkejä positiivisen ajattelun voimasta. Kerron nyt,  miten OODA loop pelasti suomalaisen miehen kuolemaakin pahemmasta tilanteesta, eli sosiaalisesta pakkovuorovaikutuksesta.

OODA-loop: Observe-Orient-Decide-Act. Havaitse-Arvioi-Päätä-Toimi.  OODA-luuppi on amerikkalainen sodankäynnin strategiaan liittyvä toimintamalli, ehkä triviaalin kuuloinen, mutta syvällinen. Lisätietoa mm täältä. Koska suomalaisen miehen sielunelämä on yhtä päivittäistä Summaa ja Taipaletta, OODA kelpaa hyvin myös mallintamaan meidän maallista taaperrustamme.

Otan esimerkkini elävästä elämästä ja suomalaisen kylmän helvetin kahdeksannesta tasosta, eli hissistä. Olen aiemmin kuvaillut, millaisiin piinaan hissikohtaamisen riski voi johtaa (ks Suomalainen hetki).  Tämä jatkotarinakin on tosi, mutta syyllisen intimiteettisuojan säilyttämiseksi kuvitelkaamme että kyseessä on fiktiivinen hahmo, vaikkapa satunnainen 43-vuotias fyysikko nimeltä Jukka Mäkilä. Jukka on seikkaillut näissä blogeissa aiemmminkin (ks Työttömät urheilemaan).

Skenaarion alku: Jukka on juuri astunut neljännen kerroksen hissiin, tarkoituksena mennä pohjakerrokseen.

Observe: Vähän ennen kuin hissin ovi alkaa liukua kiinni, Jukka kuulee miten jossain alempana joku astuu ovestaan ulos. Hississä korvat herkistyvät äärimmilleen, sosiaalisen kohtaamisen uhkaa vastaan, ja Jukka tunnistaa heti mistä on kyse: toisen kerroksen lapsiperhe.

Orient: lapsiperheet kulkevat aina hissillä, myös toisesta kerroksesta. He aikovat painaa nappia, ja tulla samaan hissiin.

Decide: Karkuun!

Act: Jukka yrittää hypätä ovesta ulos, mutta se on jo liukunut kiinni. Olkapään kipu tekee kuitenkin vain hyvää, koska se kirkastaa ajatuksia.

Observe: Jukka katsoo hissin nappeja, ja huomaa että nelosen ja kakkosen välissä on kolmonen.

Orient: Jos Jukka ehtii painaa nappia ajoissa, hän voi poistua kolmosessa.

Decide: Nappia on painettava.

Act: Jukka painaa nappia. Ovi aukeaa kolmosessa, ja Jukka hyppäää ulos.

Observe: Jukka tajuaa olevansa idiootin näköinen kun seisoo turhaan kolmosessa.

Orient: Ei saa olla idiootin näköinen. On keksittävä tekosyy ja päästävä liikkeelle.

Decide: Jukka päättää olla ollut unohtavinensa lompakkonsa kotiin.

Act: Jukka laittaa käden povitaskuun,  ja tuhahtaa itselleen: “Lompakko jäi”.  Jukka loikkii portaat kaksi kerrallaan ja avaa kotioven.

Observe: Vaimo on kotona ja ihmettelee miksi Jukka palasi.

Orient: Jukan on keksittävä tekosyy, ettei vaikuta idiootilta.

Decide: Jukka päättää käyttää normaalia tekosyytään.

Act: Jukka mörähtää epäselvästi “Moi, unohdin mömnnömmömöön”.  Hän on penkovinaan jotain oven vieressä.

Observe: Vaimo sanoo “OK”.  Ovesta kuuluu, miten kakkosen perhe avaa pohjakerroksen ovea.

Orient: Tekosyy meni läpi, ja käytävässä on turvallista.

Decide: Nyt on oikea hetki poistua.

Act: Jukka mörähtää vaimolle heihei ja poistuu ovesta.

Observe: Jukka on  hikinen kauhusta ja juoksemisesta. Ajatus hissiin astumisesta saa veren maun suuhun.

Orient: Jukka voisi teeskennellä, että halusi alunperinkin kävellä portaita.

Decide: Jukka päättää teeskennellä, että halusi alunperinkin kävellä portaita.

Act: Jukka kävelee portaita, aivan kuten alunperinkin halusi. Ketään ei tule vastaan.

Näin sai siis tämäkin tarina onnellisen lopun. Jukka olisi voinut joutua paniikkin — tai vielä pahempaa, sosiaaliseen vuorovaikutukseen — mutta raudanluja OODA-loopin hallinta piti tilanteen kasassa.

Lisää samanhenkisiä kirjoituksia täällä: Perjantaikirjoitukset.

 

boyds_ooda_chart_575 “OODA.Boyd” by Patrick Edwin Moran – Own work. Licensed under CC BY 3.0 via Wikimedia Commons.

Foliokalsareista bisnesinnovaatioon (perjantaikirjoitus)

Jostakin syystä minua yllytetään nykyään jatkuvasti kirjoittamaan typeristä ja noloista aiheista. Hullua ei kannata yllyttää, minua kannattaa, joten tällä kertaa aiheena  foliokivekset.

Lähtökohta: eräs amerikkalainen startup-firma markkinoi säteilysuojattuja miesten alushousuja. Kalsarit ovat hopeoidut, minkä väitetään suojaavan gonadeja WLAN,- 3G-  ja 4G-säteilyltä.

 

www.imaging-resource.com

Jos annetaan armoa pienissä detaljeissa — kuten siinä että eivät kyllä suojaa — niin mitä positiivista tästä voisi vääntää? Miten tätä bisnestä saisi entisestään parannettua?

Huuhaa tuottaa toki hyvää pöhinää jo nyt.  Onhan Suomessakin myyty vaikkapa LED-valoja joita voi työntää ruumiinonteloihinsa, ja  parantaa sitä kautta vaikkapa naapurin psoriasiksen oman paksusuolensa kautta, jos kuulopuheisiin on uskomista.  Bisnes on bisnestä, kunhan siinä on innovaatiota.

Mutta aina voi parantaa.  Millä tavalla paranoidia huuhaata (ja huuhaata ylipäätään) pitäisi kehittää, jotta sitä saisi myytyä vielä enemmän?

Vastaus on yksinkertainen. Seksi myy.

Alushousut sinällään olisivat heti oikealla alueella, mutta… näissä kalsareissa nyt vain ei ole seksiä. Tylsänä perusheterona en ole asiantuntija miesten kalsareiden seksikkyydessä, mutta tämän tiedän: nuo kalsarit ovat sen näköisiä, että tylsänä keski-ikäisenä voisin itsekin niitä käyttää. Not hot.

Triviaali ratkaisu — liiankin triviaali — olisi muotoilla nuo kalsarit eri tavalla. Hopeoinnin kanssa voi mennä överiksi ja tehdä siitä glitteriä; tai sitten voisi mennä enemmän humoristiseen suuntaan, ja muotoilla vaikkapa etumukseen elektronitykin.

Mutta oikeastaan pitäisi ajatella paljon laajemmin. Ei riitä että yksittäiset tuotteet muotoillaan eroottisiksi; koko ajattelumaailma pitäisi muuttaa.  Miksi tiukat farkut myyvät? Ne korostavat muotoja. Mutta muodot taas myyvät lähinnä siksi, että tietynlaisia muotoja pidetään tällä hetkellä esteettisinä.  Estetiikka oli toisenlainen 60-luvulla, tai Rubensin ajan Hollannissa.

Estetiikka pitää siis muuttaa.  Pitäisi muuttaa yhteiskunta sellaiseksi, jossa hörhö ja vainoharhainen mieli on yhtä seksikäs kuin pyöreä takamus tai Ritari Ässän rintakarvat.

Olen jo löytänyt käsitteelle nimenkin: Foliofilia (TM).

Epäilemättä foliofiilejä on jo maailma täynnä. Mitään sellaista asiaa ei olekaan, etteikö joku olisi siitä hankkinut fetissiä. Mutta ilmeisesti sitä ei ole järjestäytyneenä liikkeenä. Jos joku haluaa oikeasti rikastua tällä bisnesalueella, pitää järjestäytyä ja ennen muuta luoda uusi  asenneympäristö.

Varsinaisia liikesalaisuuksia en tässä vaiheessa avaa liikaa, mutta hahmotan kuitenkin hiukan pääni sisältöä.

• Esimerkiksi maadoitettuja peittoja myydään tällä hetkellä lähinnä turvallisuuspainotteisesti (mm minimoimaan sähkösaastetta ja hillitsemään vapaita radikaaleja). Missä on viisinkertaiseen hintaan myytävä honeymoon-maadoitus korkeammalla potentiaalienergiatasolla?

• Aiemmin mainittu ruumiinontelovalo on itsestäänselvä osa tuoteportfoliota. Värinä sinällään on jo vanha vitsi, mutta entä  tupladopplerpolarisoitu valokeila? Silloinhan itse valo tärisee, sekä pysty- että vaakasuunnaassa.

• Verenkiertoa stimuloivan magneettirenkaan ei välttämättä tarvitse stimuloida verenkiertoa juuri ranteen ympärillä. Tupladopplerpolarisaatiota siihen on hankala saada, mutta ferromagnetismi kuulostaa hyvältä ja onnistuu helposti.

• Miksi Suomessa ei ole edelleenkään homeopaattista striptease-klubia? Sehän vaatisi ainoastaan eskimopukuun sonnustautuneen henkilön joka käy lavalla löysäämässä hiukan kengännauhaansa ja kävelee sitten pois. Chippendales-versiossa löysätään solmiota.

• Jopa vanhasta kunnon foliohatusta löytyy uutta, kun vain avoimin mielin miettii.  Yöasusta voidaan leikata strategisia osia pois; hiukan vastaavasti, BDSM-foliohatun ohimoiden kohdalle voi laittaa läppiä.  Näitä sitten foliodomina voi säteilytyrmässä avata ja sulkea, samalla kun avaa ja sulkee WLAN-tukiasemia.

Mikäli joku innovatiivinen bisnesenkeli haluaa kehitellä ideoita eteenpäin, yhteystietoni ovat vaikeasti saatavilla.

Lisää samanhenkistä materiaalia täällä: Perjantaikirjoitukset.

 

 

 

 

 

Kansalaisluontokuvausta

On aika paljastaa, mihin olen kesäni kuluttanut.  Luontovalokuvauksessa ajoitus on kaikki kaikessa, väitetään.  Halusin osoittaa väitteen vääräksi.

Filosofiani on tässä hieman samantyyppinen kuin sienestyksen suhteen (ks “Kansalaissienestystä”): kansalaistoiminnassa osaamisen puute ei saa olla tekemisen este. Tai Simo Salmisen suuhun laitettu viisaus: jos ei osaa laulaa, pitää laulaa korkealta ja kovaa.

Fyysikon elämää helpottaa vielä kvanttifysiikka. Jos räpsii tarpeeksi monta kuvaa, jokin niistä onnistuu vahingossakin. Siispä jokainen kuva on keskimäärin osittain onnistunut. Tässä on sekin hyvä puoli, että metsässä ei tarvitse kuluttaa niin kauan aikaa, kun jo heti ensimmäinen valokuva onnistuu osittain. Kärsivällisyydenkään puute ei saisi olla kansalaistoiminnan este.

Tämä filosofia näkyy tyylipuhtaimmin alla olevassa kuvassa. Siinä olisi lentäviä tervapääskyjä, jos jokin niistä olisi suostunut pysähtymään. Arvioin kuitenkin, että jos olisin ottanut muutaman kymmenen kuvaa, olisin onnistunut jonkun linnunkin saamaan mukaan. Kuvassa on siis keskimäärin 0.02-0.05 tervapääskyä.

20150703_190304Keskimäärin noin 0.02-0.05 tervapääskyä (Apus apus).

 

Kun tämän kvanttifilosofian sisäistää, pystyy ottamaan kuvan kuin kuvan tilanteesta kuin tilanteesta, ja keskimäärin saa jotakin kuvaustilanteen hengestä mukaan.

Vert_20150705_102418Kuvan puussa oli hetkeä aikaisemmin käpytikka (Dendrocopus major) poikasensa kanssa.  Emo ruokki liikuttavasti yhä poikastaan, vaikka tämä oli jo emoaan suurempi. Näkyä oli mahdoton katsoa hymyilemättä.

 

Kuvalla voi kertoa myös tarinan. Tarina voi olla pitkä ja monipolvinen.

Vert_20150705_110218Tässä kohtaa oli syksyllä 2014 suuri lampaankääpä (Albatrellus ovinus). Kääpä nostettiin maasta ja puhdistettiin huolellisesti. Se laitettiin sienikoriin muiden sienten sekaan, ja vietiin mökille. Siellä laitettiin valurautapannu kuumenemaan. Sienet viipaloitiin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, ja viipaleet  kieriteltiin nopeasti kananmunan ja korppujauhojen sekoituksessa. Viipaleet paistettiin reilussa voissa, ja syötiin välittömästi. Palanpainikkeeksi kukin otti joko maitoa tai kokista, makunsa mukaan.  Maku ja rakenne olivat aivan erinomaisia, hieman tofun tyyppisiä, mutta lampaankäävän vahvan umami-aromin takia makukokemus oli jopa lihaisampi kuin tofu.  Lampaankääpä on kuitenkin syytä syödä välittömästi, koska jäähtyessään se muuttuu sitkeäksi ja mauttomaksi. Kuivaaminen kuitenkin säilyttää maun erittäin hyvin, ja on suositeltava säilömistapa. Lampaankääpää täytyy muistaa kuivattaa pidempään kuin useimpia muita sieniä, koska sen pinnalle muodostuu helposti kalvo joka hidastaa sisäosien kuivumista.

 

Tai lyhyt.

Vert_20150718_165628Tässä oli puu.

 

 

Liikkeen kuvaaminen ei ole helppoa, mutta ainakin yhden kerran onnistuin siinä mielestäni hienosti.

Vert_20150725_140531Tässä kulkee elektroneja (e) noin 200 kilovoltin jännitteen piiskaamana. Mielenkiintoista kyllä, sähkövirran nopeus voi olla yli 95% valon nopeudesta (ks velocity factor), mutta itse elektronit eivät välttämättä liiku edes yhtä metriä tunnissa, jos ollenkaan (ks vaellusnopeus).

 

Luontoa voi löytyä myös kaupungista.

Vert-Katu-20150810_062620Suunnilleen tässä oli auton liiskaama orava kun lapset olivat pieniä.

 

En voinut vastustaa halua olla moderni, ja  nykyajan narsistisen hengen mukaisesti yritin vielä kuvata itseni osana luonnon ikuista kiertokulkua. #selfie #yogangsta

Vert_20150705_121833Onnistuin melkein nappaamaan itsestäni (Homo sapiens nerdicus) #luontoselfien. Viime hetkellä sain kuitenkin pääni käännettyä.

Mielestäni jo nämä kuvat osoittavat, että ajoitus ei todellakaan ole tärkein. Oikeastaan se ei ole yhtään mitään. Keskimäärin.

Lisää samanhenkisiä kirjoituksia täällä: Perjantaikirjoitukset.

Translate »