Onko “tiedolla johdettu kaupunki” vain sanahelinää?

“Tiedolla johtaminen” on suosittu sana, mutta onko se kuntien tapauksessa vain bullshit-bingon voittorivin elementti? Ehkä, muttei todellakaan täysin. 

Keskustelin aiheesta Viitteen vaalipaneelissa tiistaina, kun asiasta hiukan jotain tiedän. Kesästä 2017 helmikuuhun 2019 toimin Turun joukkoliikennelautakunnassa. Helmikuusta 2019 helmikuuhun 2021 taas sain töitä Turun kaupungilla älyliikenneprojektissa (minkä takia jääviyssyistä jätin lautakunnan). Olen siis havainnoinut kaupungin tiedolla johtamista sekä luottamushenkilönä että työntekijänä.

Pidän tiukasti kiinni siitä, että entisiä työnantajia ei koskaan haukuta. Ei siihen tässä tapauksessa ole syytäkään. Projektit olivat mielenkiintoisia ja ihmiset mukavia.   Koska kaupungin toiminta kuitenkin on lähtökohtaisesti julkista, voin aivan hyvin arvioida, miltä tiedolla johtaminen näyttää sisältäpäin ja konkretian tasolla.

Vahvuus: hyvää yritystä on, ja monella suunnalla.  Heikkous: kokonaiskuva puuttuu.

Kaupunki on luonteeltaan aika erikoinen organisaatio: periaatteessa se on tiukka ja moderni päällikköorganisaatio, jossa ylimpien päättäjien linjaukset toteutetaan mukisematta. Samaan aikaan se on ameebamainen organisaatio, jossa osa perinteistä ja asenteista johtaa tsaarinajalta, ellei jopa ruotsinvallan ajalta. Helppoa ei ole.

Periaatteessa tiedolla johtamíseen tarvitaan silti vain kaksi asiaa:

  1. Jonkun täytyy osata kysyä
  2. Jonkun täytyy osata vastata 

Ainakaan Turussa kakkoskohta ei ole suurin haaste, vaikka haaste onkin. Tietoa on paljon. Ongelma lähinnä on että se on suurelta osin hiljaista tietoa, jota kerätään sirpaleisesti ja satunnaisesti. On tyypillistä, että jos tietty asiantuntija on vaikkapa kesälomalla, kaupungissa kukaan ei niinä viikkoina tiedä siitä asiasta mitään. 

Tämä ei johdu laiskuudesta tai huonosta työmoraalista. On vaikea siirtää tietoa, jos kukaan ei osaa sanoa mitä tietoa pitäisi siirtää, miksi, miten, kenelle ja mitä kautta. Tähän tilaan kaupungin tiedolla johtamisen projekteilla on kuitenkin luontainen taipumus ajautua. Ja miksikö? Kysyjät eivät osaa kysyä.

On muodinmukaista haukkua tästä ylintä virkajohtoa, eikä se aina täysin perusteetonta ole. Mutta luottamushenkilönä vastuuttaisin vahvasti myös luottamushenkilöitä. Jos luottamustoimessa haluaa päästä helpolla, on todella helppoa päästä helpolla — jos ei tee mitään, ei sitä kukaan huomaa. 

Toisaalta luottamustoimessa on mahdollista saada hyvinkin paljon aikaan, jos on valmis näkemään vaivaa. Erityisesti lautakuntien puheenjohtajilla on todella paljon valtaa, mutta myös rivijäsen pystyy saamaan aikaan nimenomaan esittämällä oikeita kysymyksiä. 

En pidä ollenkaan mahdottomana, että kaupunkejakin jossakin vaiheessa pystyttäisiin johtamaan tiedolla. Vielä ei siinä olla, mutta siihen päästään nopeammin jos luottamushenkilöt osaavat puskea oikeaan suuntaan.

Lue ajatuksistani lisää täältä ja kuntavaali-ideoistani täältä.  Tiivis ehdokasesittelyni on täällä

Miksi tiedevihreät ovat niin hankalia?

Vihreillä on ainoana suomalaisena puolueena oma tiedejärjestö, eli Viite (Tieteen ja teknologian vihreät). Olen tänä vuonna sen varapuheenjohtaja.  Viite ja Viitteen jäsenet ovat ottaneet välillä railakkaastikin erilaisia kantoja kuin itse puolue, esimerkiksi geeniteknologiassa tai ydinvoimassa.

Miksi me olemme niin hankalia?

Tämä ei ole mikään Viitteen virallinen kanta, mutta uskonpa että suurin osa jäsenistä sen allekirjoittaa:  Omaan elämäänsä liittyvissä asioissa itse kukin saa ajatella aivan mitä tahtoo.  Yhteisissä päätöksissä vahva tieteellinen todistusaineisto kuitenkin päihittää aina poliittisen ideologian, ja tieteellinen konsensus päihittää aina kaiken.

Tämä asenne johtaa väistämättä tiettyyn… kulmikkuuteen.

Continue reading Miksi tiedevihreät ovat niin hankalia?

Tiede: brutaalin maailman turva

Puheeni Vihreiden puoluekokouksessa 16.6.2016

Vihreät ovat hienosti hahmottaneet koulutuksen roolin jokaisen kansalaisen turvallisuustekijänä. Vahva yleissivistys ja kyky oppia uutta on tärkeä puolustuskeino työelämän raakuutta ja kaoottisuutta vastaan. Kun maailma muuttuu, koulutettu ihminen oppii nopeasti elämään muutoksen kanssa.

Aivan vastaavasti meidän tulee tajuta tieteen ja perustutkimuksen rooli koko kansakunnan turvatekijänä.

Maailma muuttuu, ja ilmastonmuutoksen takia se muuttuu entistä raaemmaksi ja kaoottisemmaksi. Voimme varautua näihin muutoksiin vain osaamisella. Jokin osa tämän päivän perustutkimuksesta on elintärkeä osa tulevaisuutta. Emme tiedä, mikä osa. Voimme ainoastaan varmistaa, että meillä on tarpeeksi huippuosaamista tarttua siihen elintärkeään asiaan, kun se sattuu kohdalle osumaan.

Valitettavasti nykyhallituksen säästölinja ja mikromanagerointi rampauttavat nyt Suomen huippututkimusta. Suomen sijoitukset eri vertailuissa tippuvat brutaalin tasaisesti.

Ratkaisu on onneksi olemassa. Perustutkimus tarvitsee vain kahta asiaa: rahaa, ja vapautta. Perusrahoitusta on lisättävä, ja tiedeyhteisön itsensä on päätettävä miten se jaetaan. Poliitikkojen tehtävä on huolehtia, että liike-elämä, tai etujärjestöt –tai poliitikot itse — eivät pääse sähläämään väliin.

Vihreiden tuleekin seuraavassa hallituksessa turvata Suomen tulevaisuus, ja päästää tiede taas vapaaksi.

Huippututkimuksen mahdollistaminen ei ole rakettitiedettä

Puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 26.5.2018

Vihreiden politiikassa on hyvin hahmotettu koulutuksen rooli jokaisen kansalaisen perusoikeutena ja syrjäytymisen estäjänä. Toivon, että linja jatkuu. Toivon kuitenkin, että koulutuspoliittisessa ohjelmassa otettaisiin entistä rohkeammin kantaa myös koulutuksen toiseen päätarkoitukseen, eli tiedon tuottamiseen.

Perustutkimuksella ei Suomessa mene hyvin. Suomen sijoitus OECD-maiden vertailussa tippuu nyt dramaattisesti, ja hallituksen säästölinja on monilta osin rampauttamassa Suomen huippututkimusta.

Perustutkimuksen merkitystä Suomelle ei pidä väheksyä. Perustutkimus on arvo sinällään, mutta sillä on myös suurta käytännön merkitystä. Nokian tarinaan vaikutti monta tekijää ja myös järjetön tuuri, mutta ilman huippututkimusta koko tarina olisi jäänyt kirjoittamatta.

Nokian nousua ei voinut kukaan mitenkään ennustaa, emmekä voi mitenkään ennustaa, mikä on seuraava suuri asia Suomelle. Voimme ainoastaan varmistaa, että meillä on tarpeeksi huippuosaamista tarttua siihen suureen asiaan, kun se sattuu kohdalle osumaan.

Huippututkimuksen mahdollistaminen on lopulta melko yksinkertaista, eikä mitään rakettitiedettä. Perustutkimus tarvitsee a) rahaa ja b) vapautta. Perusrahoitusta on oltava riittävästi, ja tiedeyhteisön itsensä on päätettävä miten se kannattaa jakaa. Poliitikkojen tärkein tehtävä on huolehtia, että poliitikot tai liike-elämä eivät pääse häsläämään väliin.

Tätä viestiä meidän tulee tuoda esiin kaikissa loogisissa paikoissa, ja koulutuspoliittinen ohjelma jos mikä on sille looginen paikka.

Jacobson v Clack: Tieteen pohjakosketus?

Amerikassa on nyt saavutettu aivan uusi pohja: tiedettä aletaan tehdä raastuvassa. Tällä voisi olla viihdearvoakin, mutta valitettavasti ala on tulevaisuuden kannalta äärimmäisen kriittinen: energiaskenaarioiden simulaatiot.

Stanfordin professori Mark Z Jacobson vaatii kymmenen miljoonan dollarin korvauksia kunnianloukkauksesta tutkijaryhmältä, joka tieteellisessä julkaisussa kritisoi hänen tieteellistä julkaisuaan.  [Lisäys: aihetta käsittelee myös mm  MIT Technology ReviewWashington Post ja Mashable]. Itse haaste löytyy täältä.

Olen aiemmin kirjoittanut yhdessä usen muun henkilön kanssa kirjoituksen, jossa käsiteltiin sekä Jacobsonin paperia että vastaavia suomalaisia hankkeita. Lainaan tätä kirjoitusta: Continue reading Jacobson v Clack: Tieteen pohjakosketus?

Translate »