Työttömyys ja elämänkaari: ehdolla TEK:n valtuustoon

Ihmisiä on kahdenlaisia. Yksi osaa suoraan refleksinä vastata kysymykseen “Mikä on ammattisi?”  Toisella ei ole aavistustakaan: hän tekee sitä mistä milloinkin sattuu palkkaa saamaan, mutta ammattinimike voi vaihtua vaikka vuosittain.  Itse kuulun jälkimmäiseen, ja uskon että olen siinä suhteessa kehityksen keihäänkärjessä. Valitettavasti. Työelämän kaoottisuus on tullut pysyäkseen.  Vastaan ei voi taistella, mutta sopeutumiseen voi panostaa.

Siksi olen ehdolla Tekniikan Akateemisten valtuustovaalissa, läntisessä piirissä ehdokasnumerolla 627. TEK:n vihreiden listan teemat ovat erinomaiset, ja itse painotan niiden lisäksi lähinnä tiettyä inhorealismia.  Koska lyhyt virsi on kaunis virsi, tässä tuhannen merkin esittelyni vaalikoneessa:

Olen 47-vuotias projektipäällikkö, useissa luottamustoimissa Vihreissä, ja varavaltuutettu Turussa. Pidän tiedettä ja teknologiaa tärkeimpänä keinona pelastaa meidät tulevalta ekokriisiltä jonkinlainen ihmisyys säilyttäen. TEK:n tehtävä taas on varmistaa, että teknologia-alalla on hyvä tehdä töitä.  

Tämä ei tarkoita nykyisten etujen maksimointia, vaan työelämän murroksessa tukemista. Vaikka kuulunkin kai hyväosaisiin, olen itse kokenut työelämän muutokset kaikessa raakuudessaan. Pitkä Nokia-urani päättyi 2012, ja sen jälkeen työelämä on ollut pysyvästi pätkittäistä. Myös työttömyys on tullut tutuksi.

En ole ainoa. Työttömyyspätkät alkavat olla yhtä väistämätön osa aikuisen ihmisen elämänkaarta kuin ikänäkö tai peräpukamat. Suhtautumisenkin pitäisi olla kliinistä: ei häpeilyä tai pelottelua, vaan ongelmanratkaisua ja haittojen minimointia.  Siirtäisin TEK:n painopistettä rohkeasti uudelleentyöllistymiseen ja -koulutukseen, sitten kun kirves itse kullekin omalle kohdalle osuu.  

Tieteen ja teknologian tärkeydestä olen kirjoittanut esimerkiksi seuraavia pohdintoja: “Miksi tiedevihreät ovat niin hankalia”; “Tiede: brutaalin maailman turva”; ja hiukan vähemmän vakavissaan “Maailma tarvitsee lisää fyysikoita”. Olemme menossa päistikkaa kohti ekokatastrofia, ja tiede ja teknologia — yhdistettynä sosiaaliseen muutokseen — ovat työkalut jotka voivat sitä hiukan lieventää. Teknologia-alasta täytyy pitää huolta, ja sen työntekijöistä täytyy pitää huolta.

Ammattiliitto ei kuitenkaan voi keskittyä ajamaan vain niiden asiaa joilla juuri nyt sattuu olemaan “pysyvä” työpaikka, vaan työn murros täytyy ottaa tosissaan. Lama on lähihorisontissa, ja parhaissakin olosuhteissa ajoittainen työttömyys on nyt pysyvä osa suomalaisuutta. Liittojen on autettava myös siinä tilanteessa. 

Oma työkokemukseni on ehkä keskimääräistä sirpaleisempi, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. Viime vuosikymmenellä olen toiminut ainakin:

  • Vanhempana tutkijana megakorporaatiossa
  • Pätkäprojekteissa yliopistomaailmassa
  • Työttömänä ja ahdistuneena
  • Vuorotteluvapaasijaisena sektoritutkimuslaitoksessa
  • Määräaikaisena harjoittelijana pk-firmassa
  • Työttömänä ja erittäin ahdistuneena
  • Tutkimuspäällikkönä pk-yrityksessä
  • Työsuhteessa joka purettiin koeajalla
  • Työttömänä ja pää täysin rikki
  • Määräaikaisena projektipäällikkönä kunnalla

Paljon tuossa on omaa vikaani, koska olen mieluummin hakeutunut mielenkiintoisiin työpätkiin kuin turvallisiin pysyviin työsuhteisiin. Mutta ei se silti ihmisen elämää ole. Työttömäksi joutuminen on joka kerran yhtä lamaannuttava kokemus, ja työttömyydestä nouseminen on joka kerran yhtä tuskallisen hidasta. 

Jos TEK haluaa olla tässä avuksi, sen kannattaisi lobata esimerkiksi kunnollisia irtisanomispaketteja; automaattista uudelleenkoulutusoikeutta työttömäksi jääneille; joustavia työharjoittelumahdollisuuksia; ja niin edelleen. Taantuma on tulossa, ja olen valmis lyömään vetoa, että huomattava osa tämän kirjoituksen lukijoista tulee olemaan työttömänä parin vuoden sisällä. Sitä ei kannata pelätä, mutta siihen kannattaa varautua — ja laittaa myös ammattiliitot varautumaan.

Algoritmillä työttömät kuriin?

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Kuten Sakari Timonen avaa blogissaan,  kaksi ministeriötä sählää tällä hetkellä kolmea irrallista keskenään ristiriitaista lakiehdotusta, joilla työttömien “aktivointi” on tarkoitus jatkossa hoitaa.

Kuten Timonen huomauttaa, tämä ristiriitaisuus johtaa jo sinällään melko hankaliin tuloksiin: pahimmillaan työttömien voidaan esimerkiksi edellyttää olevan yhtäaikaa virka-aikana palkattomassa työssä ja silti aktiivisesti hakemassa virka-aikana työtä. Hakujen määrää seurataan; tällä hetkellä ehdotus on, että ellei hae yhtä työpaikkaa viikossa, joutuu karenssiin. (Itselleni jää epäselväksi, joutuuko siitä huolimatta jatkamaan palkattoman työn tekoa. Logiikka sanoo että tietenkään ei, mutta logiikka on näissä asioissa irrelevanttia).

Periaatteessa tässä ei ole niin suurta dramatiikkaa kuin ensin tuntuu: jokainen täysjärkinen työssä oleva katselee jo nyt vähintäänkin puoliaktiivisesti koko ajan uusia työpaikkoja. Jos ei katsele, on naiivi. Continue reading Algoritmillä työttömät kuriin?

Ammattikoulu ja muutoksen karmeus

Ysiluokkalaiselleni tuli hiljattain Wilman kautta viesti, jossa kannustettiin koululaisia  hakemaan suoraan ammattikouluun ja työllistymään saman tien meriteollisuusalalle. Ajatus on todella kaunis, ja luultavasti ihan oikeansuuntainen. Silti se herätti mielessäni pientä levottomuutta. Siinä on ongelmia — jotka kyllä ovat ohitettavissa jos vain tajua on.

Aloin pohtia, elääkö turkulainen koulujärjestelmä edelleen sellaisessa maailmassa, jossa ihminen voi 16-vuotiaana päättää mitä aikoo loppuelämänsä tehdä, opettelee pari vuotta tekemään niin, menee jonnekin tekemään niin, on siellä neljäkymmentä vuotta tekemässä niin, ja jää sitten eläkkeelle eikä enää tee niin? Toivottavasti ei.

Käytännössä maailma muuttuu niin kovaa vauhtia, että nyt ammattikoulussa opittu taito on vanhentunut viimeistään 20 vuoden sisällä, ehkä nopeamminkin. Myös automatiikka korvaa koko ajan sellaisia työtehtäviä, jotka voidaan automatisoida — ja lähes kaikki voidaan.

Vihreiden vahva koulutusteema perustuu nimenomaan sen tajuamiseen, että maailma muuttuu, ja koulutus on paras tapa sopeutua niihin muutoksiin. Ei ole mitään järkeä tehdä kaikista suomalaisista sosiaalipsykologian lisensiaatteja. Sen sijaan on hyvin paljon järkeä pyrkiä siihen, että ammattikouluistakin valmistuisi mahdollisimman monipuolisia ammattikoululaisia.  Lukion oppimäärää pienemmällä tietomäärällä on hankala pärjätä nykymaailman haasteissa.

Toisaalta kaikkia ei yksinkertaisesti kiinnosta opiskelu, ainakaan 16-vuotiaana. Tällä hetkellä valinta tapahtuukin aivan liian aikaisin. Jopa sellaisessa opetuksen kehitysmaassa kuin USA:ssa opiskellaan monessa osavaltiossa aina 12 luokkaa. Ideaalimaailmassani opppivelvollisuusikä nostettaisiinkin 18 vuoteen, mutta tämä ei ole kunnallisesti päätettävä asia.

Voikin olla, että ensimmäisen ammattikoulutusjakson kestoa sinällään ei kannata keinotekoisesti lisätä. Sen sijaan olisi realistista lähteä siitä, että ensimmäinen koulutusjakso ei ole viimeinen. Jos ihminen koulutetaan johonkin ammattiin 16-vuotiaana, on jokseenkin todennäköistä että hänet joudutaan kouluttamaan toiseen ammattiin 36-vuotiaana, ja ehkä vielä kolmanteen 56-vuotiaana.

Tällaiseen nykyinen järjestelmämme ei taivu. Nyt sama asia hoidetaan käytännössä kankeasti ja nöyryyttävästi kortiston kautta — tai oikeastaan ei hoideta. Työttömien uudelleenkoulutus on sattumanvaraista ja hankalaa. Nykymaailmassa on valitettava mutta vääjäämätön fakta, että lähes jokainen menettää työpaikkansa jossakin vaiheessa.  Hyvällä tuurilla katoaa vain työpaikka, huonolla tuurilla katoaa koko osaamisalue.

Korkeasti koulutettu pystyy helpommin hyppäämään aivan uudelle alueelle. Ammattikoulutettu voi vaatia uuden ammattikoulutuksen. Tässä ei pitäisi olla mitään erikoista tai hävettävää, mutta siitä on tehty nöyryyttävä ja ihmisarvoa tuhoava kokemus. Olen kirjoittanut omista työttömyyskokemuksistani äärimmäisen poliittisesti epäkorrektin kirjoitussarjan, ja itse olen sentään pärjännyt systeemin puristuksessa aika hyvin.

Koulutus- ja työttömyysjärjestelmämme määrätään hallitustasolla, ja tällä hetkellä hallitustaso on tippunut täysin kehityksen kelkasta. Turun kokoisella vahvalla kaupungilla on kuitenkin edes hiukan edellytyksiä toimia edes hiukan autonomisesti. Virallisesti emme voi antaa ihmisille “toista kierrosta” ammattikoulutusta, mutta käytännössä työttömien aktiivinen uudelleenkouluttaminen voi ajaa samaa asiaa.

Yritin kaivella hiukan tilastoja, mutta kovin selkeitä lukuja en löytänyt. Tilastokeskuksen sivujen kautta löytyi liitteenä oleva tiedosto (Koulutus-tau.xls), jossa listataan Varsinais-Suomen ammatillisessa koulutuksessa olevat aloitusvuoden iän mukaan. Kun Varsinais-Suomen työttömyys pyörii 13%:n pinnassa eli on useita kymmeniä tuhansia, näyttää siltä että erityisen aktiivisesti tätä mahdollisuutta ei käytetä.

Nuorten lisäksi meri- ja autoalalle kannattaisikin Turussa aktiivisesti kouluttaa myös nelikymppisiä työttömiä. Populistisesti ajateltuna nämä paikat ovat silloin “nuorilta pois”, mutta toisaalta tämä ei ole nollasummapeliä. Kun yksi työllistyy teollisuuteen, toinen voi sen lisäksi työllistyä palvelualalle.  Tämä olisi yksi epäsuora askel kohti jatkuvan koulutuksen yhteiskuntaa, jollaiseksi toivon Suomen kehittyvän.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

 

Työ, tarkoitus ja TE-keskus

 

Eilinen tilitykseni TE-keskuksen puhelinpalvelun ongelmista (Rikos, rangaistus ja TE-keskus) sai lopulta onnellisen lopun. Kuukauden työttömyyspätkäni ei tule aiheuttamaan minulle rangaistuksia, ainakaan tänään. Neljännellätoista yrittämällä, kahden keskeytyneen jonoonpääsyn, lopussa noin vartin jonottamisen jälkeen, pääsin tekemään viranomaisille sen elintärkeän ilmoitukseni elintärkeästä tiedostani.

Ja mikä se elintärkeä tieto sitten oli?

Continue reading Työ, tarkoitus ja TE-keskus

Rikos, rangaistus ja TE-keskus

 

“Teille tulee nyt rangaistus. Keksikää jokin rike jonka olette tehneet ja tunnustakaa se, niin Teitä ei harmita aivan niin paljon”.  Jos TE-keskuksesta joskus tehdään elokuva, haluan tuon repliikin sinne.

Elämä heittelee pätkätyötöntä, ja 1.9. eteenpäin on edessä kuukauden työttömyyspätkä. Siitä pitää ilmoittaa TE-keskukseen välittömästi, tai tulee rangaistus.

Ilmoittautua voi vain ja ainoastaan puhelimitse, tai tulee rangaistus.

Palvelupuhelimessa oli teknisiä ongelmia 1-2.9, eikä se ollut kertaakaan toiminnassa kun yritin soittaa. Siitä tulee rangaistus.

Nyt 5.9. puhelinpalvelu toimii, mutta sinne on niin kova ruuhka että jonotusjärjestelmä ei enää toimi. Siitä tulee rangaistus.

Verkkosivuilla ei ole keinoa ottaa tässä asiassa yhteyttä. Siitä tulee rangaistus.

Löysin lopulta kohdan, jonka kautta voi jättää  yhteyspyynnön “suunnitelmien päivittämistä” varten. Jätin pyynnön jotta saisin edes jotain paperille johonkin, vaikkei asia taida aivan tätä koskeakaan. Siitä tulee ilman muuta rangaistus, todennäköisesti moninkertainen ja takautuva.

Palvelussa on ruuhkaa, joten yhteydenoton saan aikaisintaan 12.9. eli aivan liian myöhään. Tästä tulee rangaistus.

En ole vielä keksinyt sopivaa rikettä jonka olisin tehnyt, joten tällä hetkellä tämä vielä hiukan harmittaa. Sen verran on vielä itsetuntoa jäljellä, että haluaisin että mielikuvitusrikkeeni olisi, no, mielikuvituksellinen. Ehkä jopa elegantti.  Mutta eiköhän tämä tästä. 

Edit: yritän Facebook-sivuillani joukkoistamalla löytää mielikuvitusrikkeistä, joissa olisi mielikuvitusta. Tällä hetkellä johdossa on kaksi eri tavalla hienoa helmeä: passiivis-aggressiivisen kyyninen Et ole ymmärtänyt hankkiutua raskaaksi ajoissa” ja toisaalta kaurismäkeläisen lakoninen “Olet kävellyt myötätuuleen. “

Edit 2: Tarina päättyi lopulta onnellisesti, tai onnellisesti ja onnellisesti, mutta päättyi kuitenkin. Ks Työ, tarkoitus ja TE-keskus.

Kirjoittaja on ollut akateeminen pätkä- ja silpputyöläinen  ja ajoittaistyötön vuodesta 2012, oltuaan sitä ennen menestyjä.  Lisää asiaa työttömyydestä, osa vakavaa osa ei: Työttömyys.

crime 68c54c9599ba37d9ab98c0c51afe2298

Translate »