Voiko Turussa toimia esteettömästi?

Havahduin hiljattain siihen, että en todellisuudessa tiedä esteettömyydestä  oikein mitään, vaikka olen tietysti kuvitellut tietäväni.  Jokainen aktiivinen Vihreä haluaa sitä, ja laki vaatii sitä, mutta entä sitten?  Toteutuuko se oikeasti?  Yritin pikaisesti perehtyä.

Suomen uusi yhdenvertaisuuslaki ja YK:n vammaissopimus antavat suuntaviivat, vaikka todellinen käytäntö muotoutuukin vasta oikeustapausten kautta pikkuhiljaa.  Joka tapauksessa laki on yksikäsitteinen: vammaisuuden perusteella syrjiminen on yhtä tuomittavaa kuin vaikkapa rodun perusteella syrjiminen. Tämä koskee sekä yksityisiä että julkisia toimijoita.

Lain tiukentuminen on hyvä asia. Kuka tahansa meistä voi vammautua koska tahansa, ja jokaisen meistä on hankalampi liikkua kun ikäännymme. Esteettömyys luo turvallisuutta.

Käytännössä kaikki hyvät asiat ovat kuitenkin myös vaikeita.

Continue reading Voiko Turussa toimia esteettömästi?

Pallo hukassa energiassa?

Menestystä haluavan orastavan paikallispoliitikon ei koskaan pitäisi myöntää olevansa pallo hukassa. Aivan sama. Myönsin sen eilen, kun olin  Hyvää Energiaa Turussa-paneelissa Vihreiden edustajana.   Paneelin tarkoituksena oli selvittää, mitä mahdollisuuksia Turussa olisi konkreettisesti tukea ja tuottaa lähienergiaa (kiinteistökohtaista aurinkoenergiaa, avointa kaukolämpöä, lämpöpumppuja, jne jne).

Minulle se ei ollut selvää ennen paneelia, eikä ole edelleenkään.

Continue reading Pallo hukassa energiassa?

Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Minua saa syyttää naiiviksi, ja itse asiassa tuleekin syyttää jos sitä mieltä on, mutta alla oleva kertoo mitä toivoisin politiikan olevan. Kirjoitus on tiivistetty 25.3. Turun vaalikadulla pitämästäni puheesta. Viitteen jäsen Saara Ilvessalo kertoi jatko-osassa tarkemmin Turun tilanteesta.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä.  Vihreät pyrkivät siihen, ja joskus onnistuvatkin, ainakin puolivahingossa.  Haluamme näissäkin vaaleissa haastaa muut samaan.

Tieteen ja teknologian Vihreät eli Viite ry  on Vihreiden suurin kansallinen henkilöjäsenyhdistys. Meitä on lähes 350. Vihreillä on yli 50 Viitteeseen kuuluvaa kuntavaaliehdokasta  eri puolilla Suomea. Turussakin meitä on puolisen tusinaa. Löydymme osoitteesta tiedepuolue.fi.

Tieteen ja teknologian Vihreiden visiona  on tuoda tieteellinen ja tekninen tieto mukaan päätöksentekoon. Korostan tiukasti tuota sanaa “mukaan”. Tiede ei saa koskaan korvata ihmistä päätöksenteossa.  Politiikan syvimmät päämäärät pohjautuvat  aina  arvoihin. Vihreiden pohjimmaisia arvoja  ovat  vastuu ympäristöstä ja tulevaisuudesta,  kaikille kuuluva vapaus, sekä hyvän elämän turvaaminen kaikille  ja kaikissa elämäntilanteissa. Näistä arvoista emme voi tinkiä.

Politiikan toteutuksen  täytyy kuitenkin pohjautua faktoihin ja tutkittuun tietoon. Tämä ei tarkoita tiedeuskovaisuutta  tai asiantuntijoiden harvainvaltaa. Tieteen olemukseenhan kuuluu, että se ei koskaan suoraan kerro  “ainoaa oikeaa”  ratkaisua tiettyyn ongelmaan. Sen sijaan  se voi kyllä melko säälimättömällä  ja brutaalillakin tavalla osoittaa, onko jokin esitetty ratkaisumalli  huono, tai jopa täyttä huuhaata. Tiede ei niinkään esitä hyviä ratkaisuja, vaan karsii pois huonoja.

Continue reading Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Fennovoima ja pehmeät arvot

Helsinkiläinen vihreä ehdokas Atte Harjanne teki rohkean teon, ja kirjoitti blogikirjoituksen “Miksi Fennovoima on surkea hanke, jolle toivon kaikkea parasta”.  Aten tiivistelmä:  ” Suomen, maailman ja ilmaston kannalta on parasta, että Fennovoiman hanke toteutuu sujuvasti ja mallikkaasti, eikä hanketta kannata kammeta tarkoituksella nurin.”  Teksti kannattaa lukea kokonaan, koska perustelut on kirjoitettu niin hyvin.

Olen asiasta samaa mieltä.  Tuohon tekstiin on vaikea lisätä enää mitään olennaista, mutta  omin sanoin tiivistäisin asian näin:

• Luonnonsuojelijana en halua torjua ainuttakaan päästötöntä terawattituntia missään päin maailmaa, varsinkin kun Suomessa pääasiallinen vaihtoehto näyttää olevan metsiemme polttaminen.

• Veronmaksajana pidän varmana, että hanke on 50 vuoden aikaskaalassa kannattava vaikka lyhyemmällä saattaa tullakin kalliiksi. Jos haluamme oikeasti rajusti vähentää hiilidioksidipäästöjä, joudumme sähköistämään aivan kaiken, traktoreita ja laivoja myöten. Sähkön kysyntä tulee räjähtämään, jos dekarbonisaatio etenee.

• Suomalaisena näen, että geopoliittinen riski toteutui jo kesällä 2015, kun peliä ei puhallettu poikki Migrit Solarna -pelleilyn takia.

Olen jo aiemmin ilmaissut, että  ydinvoiman ideologinen vastustaminen on ilmastolle tuhoisaa.  Toisaalta Fennovoima on niin sysimusta hanke, että  olen ollut epävarma mitä tekisin mahdollisessa Fennovoima- äänestystilanteessa.

Oikeastaan en enää ole epävarma.   Olisi vastuutonta lähteä kaatamaan hanketta kunnissa enää tässä vaiheessa. Valtiolla oli se mahdollisuus vuonna 2015; sitä ei käytetty;  ja nyt on mentävä eteenpäin.  Tässä näkemyksessä saatan jäädä vähemmistöön; sitten jään.  En aio ottaa asiasta pakkomiellettä.

Turun Vihreiden kuntavaaliohjelmassa on paljon muita asioita, joihin paukkuja kannattaa laittaa.    Itse olen vähintään yhtä kiinnostunut ajamaan kuivan systemaattisella tyylilläni vaikkapa koulumetsiä, kasvisruokapäiviä,  autoilun ongelmien vähentämistä,  tai koulujen tiedekerhoja — aivan tavallisia pehmeitä vihreitä asioita.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

Lisäys: muista kuntavaaliehdokkaista ainakin Tuomo Liljenbäck (Turku) on päätynyt samoille linjoille.

 
(Kuvassa Ruissalon luontoa. Kuvalähde: E Punju)

Ammattikoulu ja muutoksen karmeus

Ysiluokkalaiselleni tuli hiljattain Wilman kautta viesti, jossa kannustettiin koululaisia  hakemaan suoraan ammattikouluun ja työllistymään saman tien meriteollisuusalalle. Ajatus on todella kaunis, ja luultavasti ihan oikeansuuntainen. Silti se herätti mielessäni pientä levottomuutta. Siinä on ongelmia — jotka kyllä ovat ohitettavissa jos vain tajua on.

Aloin pohtia, elääkö turkulainen koulujärjestelmä edelleen sellaisessa maailmassa, jossa ihminen voi 16-vuotiaana päättää mitä aikoo loppuelämänsä tehdä, opettelee pari vuotta tekemään niin, menee jonnekin tekemään niin, on siellä neljäkymmentä vuotta tekemässä niin, ja jää sitten eläkkeelle eikä enää tee niin? Toivottavasti ei.

Käytännössä maailma muuttuu niin kovaa vauhtia, että nyt ammattikoulussa opittu taito on vanhentunut viimeistään 20 vuoden sisällä, ehkä nopeamminkin. Myös automatiikka korvaa koko ajan sellaisia työtehtäviä, jotka voidaan automatisoida — ja lähes kaikki voidaan.

Vihreiden vahva koulutusteema perustuu nimenomaan sen tajuamiseen, että maailma muuttuu, ja koulutus on paras tapa sopeutua niihin muutoksiin. Ei ole mitään järkeä tehdä kaikista suomalaisista sosiaalipsykologian lisensiaatteja. Sen sijaan on hyvin paljon järkeä pyrkiä siihen, että ammattikouluistakin valmistuisi mahdollisimman monipuolisia ammattikoululaisia.  Lukion oppimäärää pienemmällä tietomäärällä on hankala pärjätä nykymaailman haasteissa.

Toisaalta kaikkia ei yksinkertaisesti kiinnosta opiskelu, ainakaan 16-vuotiaana. Tällä hetkellä valinta tapahtuukin aivan liian aikaisin. Jopa sellaisessa opetuksen kehitysmaassa kuin USA:ssa opiskellaan monessa osavaltiossa aina 12 luokkaa. Ideaalimaailmassani opppivelvollisuusikä nostettaisiinkin 18 vuoteen, mutta tämä ei ole kunnallisesti päätettävä asia.

Voikin olla, että ensimmäisen ammattikoulutusjakson kestoa sinällään ei kannata keinotekoisesti lisätä. Sen sijaan olisi realistista lähteä siitä, että ensimmäinen koulutusjakso ei ole viimeinen. Jos ihminen koulutetaan johonkin ammattiin 16-vuotiaana, on jokseenkin todennäköistä että hänet joudutaan kouluttamaan toiseen ammattiin 36-vuotiaana, ja ehkä vielä kolmanteen 56-vuotiaana.

Tällaiseen nykyinen järjestelmämme ei taivu. Nyt sama asia hoidetaan käytännössä kankeasti ja nöyryyttävästi kortiston kautta — tai oikeastaan ei hoideta. Työttömien uudelleenkoulutus on sattumanvaraista ja hankalaa. Nykymaailmassa on valitettava mutta vääjäämätön fakta, että lähes jokainen menettää työpaikkansa jossakin vaiheessa.  Hyvällä tuurilla katoaa vain työpaikka, huonolla tuurilla katoaa koko osaamisalue.

Korkeasti koulutettu pystyy helpommin hyppäämään aivan uudelle alueelle. Ammattikoulutettu voi vaatia uuden ammattikoulutuksen. Tässä ei pitäisi olla mitään erikoista tai hävettävää, mutta siitä on tehty nöyryyttävä ja ihmisarvoa tuhoava kokemus. Olen kirjoittanut omista työttömyyskokemuksistani äärimmäisen poliittisesti epäkorrektin kirjoitussarjan, ja itse olen sentään pärjännyt systeemin puristuksessa aika hyvin.

Koulutus- ja työttömyysjärjestelmämme määrätään hallitustasolla, ja tällä hetkellä hallitustaso on tippunut täysin kehityksen kelkasta. Turun kokoisella vahvalla kaupungilla on kuitenkin edes hiukan edellytyksiä toimia edes hiukan autonomisesti. Virallisesti emme voi antaa ihmisille “toista kierrosta” ammattikoulutusta, mutta käytännössä työttömien aktiivinen uudelleenkouluttaminen voi ajaa samaa asiaa.

Yritin kaivella hiukan tilastoja, mutta kovin selkeitä lukuja en löytänyt. Tilastokeskuksen sivujen kautta löytyi liitteenä oleva tiedosto (Koulutus-tau.xls), jossa listataan Varsinais-Suomen ammatillisessa koulutuksessa olevat aloitusvuoden iän mukaan. Kun Varsinais-Suomen työttömyys pyörii 13%:n pinnassa eli on useita kymmeniä tuhansia, näyttää siltä että erityisen aktiivisesti tätä mahdollisuutta ei käytetä.

Nuorten lisäksi meri- ja autoalalle kannattaisikin Turussa aktiivisesti kouluttaa myös nelikymppisiä työttömiä. Populistisesti ajateltuna nämä paikat ovat silloin “nuorilta pois”, mutta toisaalta tämä ei ole nollasummapeliä. Kun yksi työllistyy teollisuuteen, toinen voi sen lisäksi työllistyä palvelualalle.  Tämä olisi yksi epäsuora askel kohti jatkuvan koulutuksen yhteiskuntaa, jollaiseksi toivon Suomen kehittyvän.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

 

Translate »