Category Archives: yhteiskunta

Maailma tarvitsee lisää fyysikoita

Kirjoittajat: Petri Mutka, Jyväskylä; Pertti Rautiainen, Oulu; Jakke Mäkelä, Turku. Kirjoitus on julkaistu Viite ry:n blogissa.

Fyysikkoina olemme sitä mieltä, että maailmassa ei ole vielä tarpeeksi fyysikoita. Kuntavaaliehdokkaina olemme sitä mieltä, että olisi kuntien tehtävä tuottaa näitä tulevia fyysikoita. Olemme tässä asiassa kuin Schrödingerin kissa. Yhtä aikaa hiukan kieli poskessa — tuskin kukaan muu kuin fyysikko voi olla oikeasti sitä mieltä, että fyysikkona oleminen on maailman paras asia — ja yhtä aikaa täysin vakavissamme.

Maailmankuulu fyysikko Michio Kaku on kirjoittanut kirjan nimeltä Physics of the Future. Kirja kuvailee varsin kattavasti sen, miten lähestulkoon kaikki edes jossakin määrin ennakoitavissa olevat uudet tekniset edistysaskeleet liittyvät fysiikan tutkimustulosten soveltamiseen. Samaan aikaan Suomessa laajan matematiikan ja fysiikan valitsevien opiskelijoiden määrä on huolestuttavan alhainen. Erityisen vähän fysiikka ja matematiikka kiinnostavat nuoria naisia.

Tämä on huono asia.  Se on huono asia paitsi naisille, jotka jäävät vaille fyysikon koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia, niin myös yhteiskunnalle, jolta jää lahjakkuusreserviä tältä osin hyödyntämättä

Yksilön kannalta fyysikon koulutus on selviytyjän koulutus.  Se opettaa, että minkään ongelman edessä ei pidä luovuttaa. Ongelmaa pitää lähestyä monesta eri näkökulmasta, purkaa se osiin ja kasata uudelleen, samalla yksinkertaistaen ja muokaten ongelman kuvausta. Ennen pitkää löytyy aina muotoilu, joka on ratkaistavissa.   Toisaalta fyysikon lähestymistapaan liittyy myös oleellisesti omien näkemysten koettelu, se siis ehkäisee sokeaa uskoa valitun ratkaisun kaikkivoipaisuuteen.

Fyysikon koulutus onkin yksi parhaista lähtökohdista, kun pitää kohdata nykymaailman epävarmuus.  Tuskin on sattumaa, että fyysikon koulutuksella on päästy esimerkiksi Saksan liittokansleriksi.*

Yhteiskunnankin kannalta panostus fyysikoihin kannattaa. Liittyivätpä tulevaisuuden haasteet sitten uusiin teknologioihin tai muutoksiin elinympäristössämme, niin se on varmaa, että fyysikan ja matematiikan osaajia tarvitaan. Jos Suomella on näitä omasta takaa, niin meidän ei tarvitse vain passiivisesti mukautua siihen, mitä uusiin teknologioihin liittyviä päätöksiä muualla tehdään, vaan voimme olla itse vaikuttamassa siihen, millaiseksi teknologinen tulevaisuutemme muodostuu.

Vaikka tieteen tutkimustuloksia soveltava teknologia on aiheuttanut kosolti ongelmiakin, se tarjoaa silti myös parhaat keinot ratkaista tulevaisuutemme haasteet.

Vaikka peruskoulun ja lukion päätarkoitus on tarjota yleissivistävä koulutus, niin on myös selvää, että tarvitsemme kosolti lisää fysiikan ja matematiikan osaajia. Kuntien pienikin lisäpanostus fysiikan ja matematiikan opetukseen voisi olla tässä suureksi avuksi. Esimerkiksi koulujen tiedekerhot olisivat hyvin halpa sijoitus tulevaisuuteen.

*) Erratum: Tarkka lukija huomautti, että Saksan liittokansleri on tarkkaan ottaen fysikaalinen kemisti, ei puhdasoppinen fyysikko. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme kuitenkin inklusiivisessa hengessä siihen, että hänet voi silti hyväntahtoisesti laskea fyysikoksi. 

Jakke Mäkelä  on Vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.

Tiede, hipit ja kasvisruokapäivät

Koulujen kasvisruokapäivistä näyttää tulleen identiteettiasia, joka nostattaa tunteita vähän joka suunnassa. Turhaan. Asioihin pitää suhtautua sekä tunteella että järjellä, mutta pidemmän päälle tietty viileys on tehokkainta.

Oli lihansyönnistä eettisesti mitä mieltä tahansa, on tiettyjä faktoja joita ei oikein voi ohittaa.  Ennen muuta lihansyönnin ympäristövaikutus on todella suuri.  Kanssavihreäni Aki Suokko on kirjoittanut erinomaisen kirjoituksen, jossa käydään läpi ruoantuotannon energiankulutusta. Toinen kanssavihreäni Jukka Vornanen on kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan,  jota suosittelen kaikille.

Makrotasolla asia on selvä: maailmanlaajuisesti lihankäyttö ei voi enää kasvaa, ja käytännössä sen on vähennyttävä jo nykyisestäkin. Nollavaatimus on käytännössä epärealistinen, ja johtaa vain identiteettipolitiikkaan. Paljon järkevämpi päämäärä olisi se, että jokainen Suomen äärilihansyöjäkin vähentäisi kulutustaan vaikkapa 10% ilman että edes huomaa tehneensä niin. Tämä on hyväksi paitsi ympäristölle, myös esimerkiksi kansanterveydelle.

Nyt se mikrotaso: Ovatko koulujen pakolliset kasvisruokapäivät tehokas keino tähän päämäärään?

Continue reading Tiede, hipit ja kasvisruokapäivät

Sudenkuoppia: Mitä Google-haku kertoo GMO:n turvallisuudesta?

Olen viime kuukausiin asti olettanut, että älykäs ja pätevä ihminen pystyy selvittämään asioita ihan vain googlaamalla niistä tietoa. Vaikka netti on täynnä disinformaatiota, terävä ihminen tunnistaa sen.

Sitten erehdyin kokeilemaan.

Olin toukokuussa mukana tekemässä aloitetta, joka halusi muutosta Vihreiden linjaan geenimanipulaatiosta.  Aloite ei mennyt sellaisenaan läpi, mutta aiheesta tehdään kuitenkin selvitys, mikä on positiivinen askel.

Aloitteen pääväite oli, että nykyään on tieteellinen konsensus siitä, että geenimanipulaatio ei tekniikkana ole sen turvattomampi kuin muutkaan jalostusmenetelmät.  Väite herätti vilkasta keskustelua, osa äärimmäisen hyvää ja hyödyllistä. Aloite teki sen mitä pitikin, eli herätti monet ihmiset selvittämään kysymystä itselleen.

Mutta miten tällaista asiaa sitten selvittää, jos aikaa ei ole rajatomasti? Itse teen tällaisissa tapauksissa Google-hakuja. Yksinkertaisuuden vuoksi tein tätä kirjoitusta vain yhden haun, hakusanoilla “GMO consensus”,  ja pyrin luokittelemaan ensimmäisen 40 osumaa. Tulokset olivat yllättäviä.

Continue reading Sudenkuoppia: Mitä Google-haku kertoo GMO:n turvallisuudesta?

Syntymäpäivien matematiikkaa

Syntymäpäivä tekee keski-ikäisestä filosofin. Aloin ikääntymisen kunniaksi pohtia syntymäpäivän aikaresoluutiota.  Päädyin siihen, että nykykäytäntömme on tilastollisesti epätyydyttävä.

Käytännössähän syntymä on sumea prosessi, jossa ainoa täysin yksikäsitteisesti aika-akseliin kiinnitettävä suure on hedelmöityshetki.  Raskauden kesto sen sijaan on stokastinen suure, eikä ilmeisesti edes kunnolla normaalijakautunut. Keskimääräinen kesto on 38 viikkoa, mutta mikä tahansa 37-42 viikon välillä katsotaan täysiaikaiseksi.

Tänään syntynyt ihminen olisi siis aivan yhtä hyvin voinut syntyä viime viikolla, tai olisi saattanut odotella vielä viikon pari. Se, että hän pullahti ulos juuri tänään, on lähinnä sattumaa. Syntymä on siis eräänlainen kvanttifunktio, joka vain sattuu kollapsoitumaan tiettynä ajanhetkenä. Miksi juhlia kollapsia, kun voisi juhlia funktiota?

Pregnancy_timeline

Olisikin erittäin paljon tyydyttävämpi ratkaisu siirtyä juhlimaan syntymäpäivän sijasta ihmisen laskettua aikaa. Silloin populaatiotasolla jokaista juhlistettaisiin keskimäärin juuri oikeana päivänä.

Vaikka hedelmöityshetkeä ei välttämättä aina tarkkaan tiedetä, ja varsinkin Suomen suvessa se voi olla hyvinkin sumea käsite,  on laskettu aika kuitenkin populaatiotasolla se hetki, jolloin syntymän pitäisi tapahtua, jos ihminen olisi organisoituneempi. Se olisi siis väestökirjanpidollisesti paljon rationaalisempi määre.

Tämä olisi siinä mielessä hyvä vallankumous, että se ei hirvittävästi sekoittaisi ihmisten normaalia elämää.  Esimerkiksi minä ja vaimoni synnyimme aikoinaan keskosina, eli tilastolliset syntymäpäivämme siirtyisivät muutaman viikon eteenpäin.  Kaksi lapsistani syntyi tasan laskettuna päivänä, ja kolmaskin mokasi vain parilla päivällä, eli heidän osaltaan juuri mikään ei muuttuisi. Olisimme kuitenkin tilastollisesti täydellinen perhe.

Valitettavasti pelkään, että tämä(kään) ideani ei tule saamaan vastakaikua irrationaalisessa ja epäpragmaattisessa yhteiskunnassamme.

 

Työtarjousten matematiikkaa

[Edit: korjattu lukuja klo 1035. Alkuperäisessä karkea ja törkeä laskuvirhe.]

Huomasin hienon Facebook-päivityksen, jossa yritettiin arvioida paljonko aikaa TE-keskukset kuluttavat työtarjousrumbaan.  Pikaisella laskennalla päädyttiin siihen, että niihin kuluu 100 henkilötyövuotta. Aloin penkoa hiukan tarkemmin. Arvio näyttää  oikealta.

[Huom! Alkuperäisessä kirjoituksessa karkea ja törkeä laskuvirhe, ja arvioksi tuli 400-600 virkailijaa. Pahoittelen mokaa. Suuri tämäkin luku on].

Työtarjousten hyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Ainakin yhden artikkelin mukaan ne johtavat työnantajien kannalta lähinnä turhiinn pakkohakemuksiin, eivätkä viranomaiset seuraa onko niillä todellista vaikuttavuutta.

Työtarjousten määrästä näyttää esiintyvän kahdenlaista lukua, mutta ainakin Ylen mukaan  niitä lähetettiin  563 000 (myös lukua 435 000 esiintyy muualla).

työtarjoukset työtarjous 2013-2015 (1)

 

Ei ole tietoa siitä, kuinka kauan yhden työtarjouksen tekemiseen, lähettämiseen, ja vahtimiseen menee.  Alle kymmenessä minuutissa on tuskin mahdollista saada aikaan mitään järkevää, ellei virkailija sitten summamutikassa arvo paikkoja ja ihmisiä (mikä on sinällään täysin mahdollista). Toisaalta yli 20 minuuttia olisi tehotonta. Paras arvio on 10-15 minuuttia. Yksi virkailija pystynee tekemään 4-6 laadukasta tarjousta tunnissa.

Keskimääräinen työaika kunnissa on noin 1500 tuntia vuodessa (valtiolla ja yksityisillä noin 1600).  Tehdään TE-keskusten kannalta paras mahdollinen tulkinta, ja oletetaan että virkailijoilla ei mene aikaa esimerkiksi palavereihin tai koulutuksiin. Tällöin yksi virkalija pystyisi tekemään 6000-9000 tarjousta vuodessa. Äärimmäisen tehokkaalla ja tehdasmaisella toiminnalla voisi ehkä päästä kymmeneen tuhanteen. Silloin tarjoukseen ei pysty kovinkaan suurta laatua laittamaan.

Tällöin  alempi 430 000 työtarjousta vaatisi yli 40 henkilötyövuotta, ylempi 563 000  lähes 60. [Huom! Alkuperäisessä versiossa virheellisesti kymmenkertaiset luvut]

Kun otetaan huomioon että tuohon tahtiin ei käytännössä kykene kukaan, ja virkailijoilla on myös palavereita ja koulutuksia, sadan virkailijan arvio on varmasti hyvin lähellä.

Tämä tarkoittaa, että Suomessa työskentelee koko  ajan hyvinkin sata virkailijaa, joiden ainoa tehtävänkuva on suoltaa näitä tarjouksia. Tunnista toiseen.  Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Kuukaudesta toiseen. Voi perustellusti kysyä, mitä järkeä tässä on.

On toki mahdollista, että tarjousten teko on automatisoitu niin, että ne eivät juurikaan vaadi ihmisen työpanosta. Silloin voi perustellusti kysyä, mitä järkeä tässä on.

Kirjoittaja on ollut akateeminen pätkä- ja silpputyöläinen  ja ajoittaistyötön vuodesta 2012, oltuaan sitä ennen menestyjä. Lisää asiaa työttömyydestä, osa vakavaa osa ei: Työttömyys. Lisää matematiikkaa, osa vakavaa osa ei: WeirdMath

600px-Ilia_Efimovich_Repin_(1844-1930)_-_Volga_Boatmen_(1870-1873)

Tältäkö tuntuu olla TE-keskuksen työtarjousosastolla töissä?