Huippututkimuksen mahdollistaminen ei ole rakettitiedettä

Puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 26.5.2018

Vihreiden politiikassa on hyvin hahmotettu koulutuksen rooli jokaisen kansalaisen perusoikeutena ja syrjäytymisen estäjänä. Toivon, että linja jatkuu. Toivon kuitenkin, että koulutuspoliittisessa ohjelmassa otettaisiin entistä rohkeammin kantaa myös koulutuksen toiseen päätarkoitukseen, eli tiedon tuottamiseen.

Perustutkimuksella ei Suomessa mene hyvin. Suomen sijoitus OECD-maiden vertailussa tippuu nyt dramaattisesti, ja hallituksen säästölinja on monilta osin rampauttamassa Suomen huippututkimusta.

Perustutkimuksen merkitystä Suomelle ei pidä väheksyä. Perustutkimus on arvo sinällään, mutta sillä on myös suurta käytännön merkitystä. Nokian tarinaan vaikutti monta tekijää ja myös järjetön tuuri, mutta ilman huippututkimusta koko tarina olisi jäänyt kirjoittamatta.

Nokian nousua ei voinut kukaan mitenkään ennustaa, emmekä voi mitenkään ennustaa, mikä on seuraava suuri asia Suomelle. Voimme ainoastaan varmistaa, että meillä on tarpeeksi huippuosaamista tarttua siihen suureen asiaan, kun se sattuu kohdalle osumaan.

Huippututkimuksen mahdollistaminen on lopulta melko yksinkertaista, eikä mitään rakettitiedettä. Perustutkimus tarvitsee a) rahaa ja b) vapautta. Perusrahoitusta on oltava riittävästi, ja tiedeyhteisön itsensä on päätettävä miten se kannattaa jakaa. Poliitikkojen tärkein tehtävä on huolehtia, että poliitikot tai liike-elämä eivät pääse häsläämään väliin.

Tätä viestiä meidän tulee tuoda esiin kaikissa loogisissa paikoissa, ja koulutuspoliittinen ohjelma jos mikä on sille looginen paikka.

Onko Monsanton mätkiminen viisasta?

Joskus hyvän kuuloinen idea saattaa tarkemmassa tarkastelussa osoittautua äärimmäisen huonoksi. Pelkään pahoin, että EU-parlamentin viimeisin Monsanto-tempaus voi osoittautua ennakkotapaukseksi, josta on ympäristölle enemmän haittaa kuin hyötyä.

EU-parlamentin johtajat aikovat vaatia, että Monsantolta evätään kokonaan pääsy lobbaamaan EU-parlamentissa. Perusteluna on se, että Monsanton edustajat ovat kieltäytyneet  osallistumasta EU-parlamentin kuunteluun. Vihreiden ryhmän perustelut ovat sinällään hyvän kuuloiset:

Those who ignore the rules of democracy also lose their rights as a lobbyist in the European Parliament. US corporations must also accept the democratic control function of the parliament. Monsanto cannot escape this. There remain many uncertainties in the assessment of the pesticide glyphosate. Monsanto has to face the questions of parliamentarians and should not hinder the clarification process.

Ensimmäiset kaksi lausetta ovat ehdottoman totta. Kaksi viimeistä ovatkin sitten ongelmallisempia. Mitä klarifikaatiota Monsanto on itse asiassa yrittänyt haitata?

Continue reading Onko Monsanton mätkiminen viisasta?

Maailma tarvitsee lisää fyysikoita

Kirjoittajat: Petri Mutka, Jyväskylä; Pertti Rautiainen, Oulu; Jakke Mäkelä, Turku. Kirjoitus on julkaistu Viite ry:n blogissa.

Fyysikkoina olemme sitä mieltä, että maailmassa ei ole vielä tarpeeksi fyysikoita. Kuntavaaliehdokkaina olemme sitä mieltä, että olisi kuntien tehtävä tuottaa näitä tulevia fyysikoita. Olemme tässä asiassa kuin Schrödingerin kissa. Yhtä aikaa hiukan kieli poskessa — tuskin kukaan muu kuin fyysikko voi olla oikeasti sitä mieltä, että fyysikkona oleminen on maailman paras asia — ja yhtä aikaa täysin vakavissamme.

Maailmankuulu fyysikko Michio Kaku on kirjoittanut kirjan nimeltä Physics of the Future. Kirja kuvailee varsin kattavasti sen, miten lähestulkoon kaikki edes jossakin määrin ennakoitavissa olevat uudet tekniset edistysaskeleet liittyvät fysiikan tutkimustulosten soveltamiseen. Samaan aikaan Suomessa laajan matematiikan ja fysiikan valitsevien opiskelijoiden määrä on huolestuttavan alhainen. Erityisen vähän fysiikka ja matematiikka kiinnostavat nuoria naisia.

Tämä on huono asia.  Se on huono asia paitsi naisille, jotka jäävät vaille fyysikon koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia, niin myös yhteiskunnalle, jolta jää lahjakkuusreserviä tältä osin hyödyntämättä

Yksilön kannalta fyysikon koulutus on selviytyjän koulutus.  Se opettaa, että minkään ongelman edessä ei pidä luovuttaa. Ongelmaa pitää lähestyä monesta eri näkökulmasta, purkaa se osiin ja kasata uudelleen, samalla yksinkertaistaen ja muokaten ongelman kuvausta. Ennen pitkää löytyy aina muotoilu, joka on ratkaistavissa.   Toisaalta fyysikon lähestymistapaan liittyy myös oleellisesti omien näkemysten koettelu, se siis ehkäisee sokeaa uskoa valitun ratkaisun kaikkivoipaisuuteen.

Fyysikon koulutus onkin yksi parhaista lähtökohdista, kun pitää kohdata nykymaailman epävarmuus.  Tuskin on sattumaa, että fyysikon koulutuksella on päästy esimerkiksi Saksan liittokansleriksi.*

Yhteiskunnankin kannalta panostus fyysikoihin kannattaa. Liittyivätpä tulevaisuuden haasteet sitten uusiin teknologioihin tai muutoksiin elinympäristössämme, niin se on varmaa, että fyysikan ja matematiikan osaajia tarvitaan. Jos Suomella on näitä omasta takaa, niin meidän ei tarvitse vain passiivisesti mukautua siihen, mitä uusiin teknologioihin liittyviä päätöksiä muualla tehdään, vaan voimme olla itse vaikuttamassa siihen, millaiseksi teknologinen tulevaisuutemme muodostuu.

Vaikka tieteen tutkimustuloksia soveltava teknologia on aiheuttanut kosolti ongelmiakin, se tarjoaa silti myös parhaat keinot ratkaista tulevaisuutemme haasteet.

Vaikka peruskoulun ja lukion päätarkoitus on tarjota yleissivistävä koulutus, niin on myös selvää, että tarvitsemme kosolti lisää fysiikan ja matematiikan osaajia. Kuntien pienikin lisäpanostus fysiikan ja matematiikan opetukseen voisi olla tässä suureksi avuksi. Esimerkiksi koulujen tiedekerhot olisivat hyvin halpa sijoitus tulevaisuuteen.

*) Erratum: Tarkka lukija huomautti, että Saksan liittokansleri on tarkkaan ottaen fysikaalinen kemisti, ei puhdasoppinen fyysikko. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme kuitenkin inklusiivisessa hengessä siihen, että hänet voi silti hyväntahtoisesti laskea fyysikoksi. 

Jakke Mäkelä  on Vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.

Tiede, hipit ja kasvisruokapäivät

Koulujen kasvisruokapäivistä näyttää tulleen identiteettiasia, joka nostattaa tunteita vähän joka suunnassa. Turhaan. Asioihin pitää suhtautua sekä tunteella että järjellä, mutta pidemmän päälle tietty viileys on tehokkainta.

Oli lihansyönnistä eettisesti mitä mieltä tahansa, on tiettyjä faktoja joita ei oikein voi ohittaa.  Ennen muuta lihansyönnin ympäristövaikutus on todella suuri.  Kanssavihreäni Aki Suokko on kirjoittanut erinomaisen kirjoituksen, jossa käydään läpi ruoantuotannon energiankulutusta. Toinen kanssavihreäni Jukka Vornanen on kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan,  jota suosittelen kaikille.

Makrotasolla asia on selvä: maailmanlaajuisesti lihankäyttö ei voi enää kasvaa, ja käytännössä sen on vähennyttävä jo nykyisestäkin. Nollavaatimus on käytännössä epärealistinen, ja johtaa vain identiteettipolitiikkaan. Paljon järkevämpi päämäärä olisi se, että jokainen Suomen äärilihansyöjäkin vähentäisi kulutustaan vaikkapa 10% ilman että edes huomaa tehneensä niin. Tämä on hyväksi paitsi ympäristölle, myös esimerkiksi kansanterveydelle.

Nyt se mikrotaso: Ovatko koulujen pakolliset kasvisruokapäivät tehokas keino tähän päämäärään?

Continue reading Tiede, hipit ja kasvisruokapäivät

Sudenkuoppia: Mitä Google-haku kertoo GMO:n turvallisuudesta?

Olen viime kuukausiin asti olettanut, että älykäs ja pätevä ihminen pystyy selvittämään asioita ihan vain googlaamalla niistä tietoa. Vaikka netti on täynnä disinformaatiota, terävä ihminen tunnistaa sen.

Sitten erehdyin kokeilemaan.

Olin toukokuussa mukana tekemässä aloitetta, joka halusi muutosta Vihreiden linjaan geenimanipulaatiosta.  Aloite ei mennyt sellaisenaan läpi, mutta aiheesta tehdään kuitenkin selvitys, mikä on positiivinen askel.

Aloitteen pääväite oli, että nykyään on tieteellinen konsensus siitä, että geenimanipulaatio ei tekniikkana ole sen turvattomampi kuin muutkaan jalostusmenetelmät.  Väite herätti vilkasta keskustelua, osa äärimmäisen hyvää ja hyödyllistä. Aloite teki sen mitä pitikin, eli herätti monet ihmiset selvittämään kysymystä itselleen.

Mutta miten tällaista asiaa sitten selvittää, jos aikaa ei ole rajatomasti? Itse teen tällaisissa tapauksissa Google-hakuja. Yksinkertaisuuden vuoksi tein tätä kirjoitusta vain yhden haun, hakusanoilla “GMO consensus”,  ja pyrin luokittelemaan ensimmäisen 40 osumaa. Tulokset olivat yllättäviä.

Continue reading Sudenkuoppia: Mitä Google-haku kertoo GMO:n turvallisuudesta?

Translate »