Zygomatica http://www.zygomatica.com Ratkaisuihin ongelmia / Solutions in search of a problem Sat, 23 Sep 2017 09:54:51 +0000 en-US hourly 1 https://wordpress.org/?v=4.8.2 31688563 Mistä löytyvät ilmastopolitiikan aikuiset? http://www.zygomatica.com/2017/09/23/mista-loytyvat-ilmastopolitiikan-aikuiset/ http://www.zygomatica.com/2017/09/23/mista-loytyvat-ilmastopolitiikan-aikuiset/#respond Sat, 23 Sep 2017 09:54:51 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6769 Continue reading Mistä löytyvät ilmastopolitiikan aikuiset? ]]> Elämme kovia aikoja. Median mukaan koko Suomi keräsi juuri voimansa “talvisodan hengessä”, ja runttasi EU-parlamentissa läpi niinsanotun lulucf-kompromissin metsien käytössä. Käytännössä Suomi aikoo hakata surutta metsiämme, eli kriittisiä hiilinieluja. Itsekäs etumme oli tärkeämpi kuin yhteinen globaali vastuumme.

Suomen uskottavuus ilmastoasioissa kärsi kirvelevän tappion. Tutkijoiden viestihän on yksikäsitteinen. Massiivisilla lisähakkuilla emme pysty täyttämään niitä ilmastovelvoitteita joihin olemme sitoutuneet.

Käytännössä joudumme sitten vähentämään päästöjä muulla tapaa, esimerksi liikenteestä ja asumisesta. Tosin juuri viime
viikolla saimme tästä taakanjakomekanismista hallituksen selonteon. Selonteosta ei ole paljon tiedotettu, ehkä jo siksikin että selonteon omilla alkusivuilla todetaan, että selonteossa esitetyt keinot eivät tule riittämään. Sellainen selonteko.

Suomi joutuukin nyt ilmastoasioissa kärvistelemään ja häpeämään siihen asti, että hallitus vaihtuu.

Vihreiden on lähdettävä siitä, että seuraavassa hallituksessa me toimimme toisin. Näyttää siltä, että jää meidän vastuullemme olla aikuisia ja valvoa, että Suomessa tehdään täysipäistä ilmastopolitiikkaa kaikessa: energiassa, metsätaloudessa, maataloudessa, liikenteessä, asumisessa, ruoka-asioissa. Se vastuu täytyy ottaa äärimmäisen vakavasti.

Kiitos.

Puhe on pidetty Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 23.9.2017

 

]]>
http://www.zygomatica.com/2017/09/23/mista-loytyvat-ilmastopolitiikan-aikuiset/feed/ 0 6769
Pakkomielteet ja energiapolitiikka http://www.zygomatica.com/2017/09/10/pakkomielteet-ja-energiapolitiikka/ http://www.zygomatica.com/2017/09/10/pakkomielteet-ja-energiapolitiikka/#respond Sun, 10 Sep 2017 11:42:30 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6747 Continue reading Pakkomielteet ja energiapolitiikka ]]> Ystävä kannustaa kun siihen on tarvetta; tosiystävä murjoo kun siihen on tarvetta.  Sain tästä hyvän oppimäärän, kun valitin siitä että saan Vihreissä kovin negatiivista vastakaikua energianäkemyksiini (näkemyksiä esim täällä, täällä ja täällä).

Kaveri: “[Vai niin.] Jos keskittyy koko ajan kritisoimaan uusiutuvia skenaarioita ja tuulivoiman ongelmia, niin ei mikään ihme että ihmisille tulee kuvitelma että kaverit eivät ole niinkään kiinnostuneita asioiden ratkaisemisesta vaan jostain muusta. ….  [Jos haluaa vaikuttaa, niin] kieltämättä kannattaa olla muitakin päästövähennysideoita kuin ydinvoima.”

Minä: “Minusta Vihreiden kaikki muut ideat ovat hyviä: joukkoliikenne, energiansäästö, energitehokkuus, jne. Niissä olen täysillä mukana.”

Kaveri: “Se kannattaa välillä sanoa 🙂

Tuo on hieno ja elegantti tapa sanoa “Saakelin tunari, tästä on tullut sinulle pakkomielle.  Puhu välillä jostakin muustakin”.

Onko tuo väite totta? Onneksi sen voi vääntää numeroiksi. Katsoin läpi viimeiset 40 blogikirjoitustani noin vuoden ajalta, ja luokittelin niitä sen mukaan, miten hyvin ne vastaavat tai ovat vastaamatta Vihreiden mainstream-kantoja (liitteessä). Koska kirjoitan kaikesta mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan, vain 23 kirjoituksista on kohtuullisen selkeästi poliittisia.

Pakkomiellesyytös pitää paikkansa:  vähintään yhdeksän kirjoituksista ottaa esille 100% uusiutuvien skenaarioiden ongelmat tai ydinvoiman hyvät puolet, ja ainakin pari muuta sivuaa asiaa. Käytännössä tämä teema on siis ollut pinnalla hyvinkin puolet ajasta.

Toisaalta se toinen puoli on sitten täysin mainstreamia. Yksityisautoilun vähentäminen, lihan kulutuksen vähentäminen,  esteettömyyden ajaminen, koulutukseen panostaminen, ja niin edespäin: näissä olen kirjoitustenkin perusteella täysin nykylinjoilla.

Varsinkin kaksi ensimmäistä ovat elintärkeitä juuri ilmastonmuutoksen estämisessä, mutta mikään muu puolue ei uskalla niitä ottaa edes esille; jo se on riittävä syy toimia nimenomaan Vihreissä.

(Kuulen jatkuvasti väitettävän, että muut puolueet olisivat “vahingossa oikeassa” ja parempia ympäristölle, koska ovat sattuneet ajamaan ydinvoimaa, ja siksi energiantuotantomme on lähes Euroopan puhtainta. Väitteessä on pieniä totuuden elementtejä, mutta ikävä kyllä ne ovat myös “tahallaan väärässä” asioissa, jotka pitkälti nollaavat tuota vahinkohyötyä — joku haluaa polttaa turvetta ja metsiä,  joku haluaa sitkeästi tukea savupiipputeollisuutta, joku puolustaa kiivaasti yksityisautoilua ihmisoikeutena. Kokonaisuus ratkaisee, ja sen voittavat Vihreät).

Siitä huolimatta, numerot ovat aika yksiselitteiset: energia-asiasta on tullut minulle pakkomielle, ainakin ulkoisesti.  Pakkomielteissä ei sinällään ole mitään pahaa jos ne tuottavat yksilölle iloa, mutta viestin perillesaamisen kannalta ne ovat tuhoisia: kukaan ei kuuntele fanaatikkoa.

Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa? Periaatteistani en tingi: energiakysymys on tärkein yksittäinen ilmastokysymys, ja siinä ei pidä sallia huuhaata.  Käytännössä olen kuitenkin kirjoittanut aiheesta jo niin paljon, että lisäjankkaus ei tuota lisäarvoa. Linkki vanhoihin kirjoituksiin saa lähtökohtaisesti riittää.  On aika laajentaa fokusta, ja käsitellä jatkossa muitakin asioita.

Istun nyt esimerkiksi Turun joukkoliikennelautakunnassa. Joukkoliikenne on ilmastolle kriittinen kiehtova aihe jonka kaikki luulevat ymmärtävänsä täydellisesti, mutta josta kukaan ei todellisuudessa ymmärrä  juuri mitään.  Se on varmasti aihe josta kirjoitan enemmänkin — heti kun ymmärrän siitä jotakin. Juuri tällä hetkellä olen oppimiskäyrällä siinä kohdassa, jossa ensi kertaa tajuaa että ei tajua. Kunhan pääsen siitä kuopasta, kirjoitan jotakin.

Tältä näyttää joukkoliikenne. Ehkä.

Liite: Teemojen jakaumat

5: Suhtautuu ydinvoimaan positiivisesti ( Vihreiden energiavisio tunnustaa tosiasiat;  Fennovoima ja pehmeät arvot;  Pääseekö Turku aidosti hiilineutraaliksi; Sivistyksestä, väitttelystä ja ajattelusta; Jämäkkää epävarmuutta)

4 : Suhtautuu kriittisesti 100% uusiutuviin skenaarioihin tai lähienergiaan: (Lööppien taakse; Uudet energiat ja totuudenpuhujatHälytysvalojen vilkuntaa;  Pallo hukassa energiassa)

2: Ei selkeää energiakantaa, mutta kriittisyyttä nykylinjaa kohtaan (Energia, visio ja uskottavuus;  Sivistynyt väittely on politiikan ihanne) 

2: Lisäksi löytyy kaksi GMO:ta puolustavaa kirjoitusta (GMO ja luonnonsuojelu; Sudenkuoppia)

Toisaalta: 10 perinteisiä Vihreitä arvoja puolustavaa kirjoitusta, mm esteettömyydestä,  yksityisautoilun rajoittamisesta, kasvisruokailun edistämisestä, vanhusten aktivoinnista, erityislapsista, taajamametsistä, taajamametsistä toisen kerran, Talvivaarasta, ammattikoulutuksesta,fyysikoiden koulutuksesta.

]]> http://www.zygomatica.com/2017/09/10/pakkomielteet-ja-energiapolitiikka/feed/ 0 6747 Lööppien taakse: Onko tuulivoima edullisinta energiaa vai ei? http://www.zygomatica.com/2017/09/04/looppien-taakse/ http://www.zygomatica.com/2017/09/04/looppien-taakse/#respond Mon, 04 Sep 2017 10:45:19 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6728 Continue reading Lööppien taakse: Onko tuulivoima edullisinta energiaa vai ei? ]]> Lappeenrannan yliopisto julkaisi viime viikolla raportin, jossa arvioitiin eri energialähteiden hintoja. Lähes kaikki Suomen mediat tarttuivat innokkaina raporttiin.  Pieni pintaraapaisu kuitenkin osoitti jotain hämmentävää. Enemmistö lehtijutuista ilmoitti että tuulivoima on nyt todistetusti edullisin;  kuitenkin osa ilmoitti että ydinvoima; ja osa tuntui olevan sitä mieltä että tuulivoima paitsi että ehkä ydinvoima.

Alla on otos otsikoista. Nämä kaikki viittaavat siis samaan tutkimukseen. Nyt kysymys: mitä näiden otsikoiden perusteella tutkimus on väittänyt tuulivoimasta?

Kymen Sanomat (myös mm Etelä-Saimaa) Ensimmäistä kertaa näin: tuulivoimasähkön tuottaminen on edullisinta

Yle: Kustannusvertailu: Maalla sijaitseva tuulivoima edullisin tapa tuottaa sähköä.

Tekniikka & Talous: LUT tutki: Tuulivoima on edullisinta energiaa – monta syytä menestykseen, ydinvoima tiukasti kannoilla

Tekniikan Maailma: Tutkimus: Tuulivoima on edullisinta – paitsi jos otetaan huomioon todelliset tuotantokustannukset, jolloin ydinvoima on edullisinta

Imatralainen (myös Lappeenrannan uutiset): Tuulivoima on edullisin – Lappeenrannan yliopisto vertaili sähkön tuotantotapoja

Talouselämä:  Muualla EU:ssa ydinvoimaloiden hinta nousee, mutta Suomessa se laskee – miten Suomesta tuli ydinvoiman halpamaa?

Maaseudun Tulevaisuus: Sähköntuotannon hintavertailussa tuulivoima edullisin ensimmäistä kertaa

Mielenkiintoisimman vertailun antaa Lännen Media, jonka lehdissä täsmälleen sama leipäteksti on otsikoitu hyvin eri tavoin.

Lännen Media (mm , Turun Sanomat,  Satakunna Kansa, Kainuun Sanomat, Ilkka, Pohjalainen, Lapin Kansa, Kaleva) Vertailu: tuulivoimasta on tullut edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa

Lännen Media: Aamulehti . Tuulivoima on edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa – jos siirtoa ja varastointia ei oteta huomioon

Eli onko tuulivoima edullisinta, vai eiko se ole? Mikä näistä medioista on väärässä?

En halua vaikuttaa kyyniseltä, mutta ne ovat kaikki väärässä, kukin omalla tavallaan.  Tämän joutuu käytännössä selvittämään itse, lukemalla itse alkuperäisen tutkimuksen (raportti löytyy täältä).

VANHA LASKENTATAPA, VANHAT NUMEROT

Luvussa 4 lasketaan läpi sähkön tuotantokustannukset tietyillä standardioletuksilla joita on käytetty myös sarjan aiemmissa tutkimuksissa, ja päästään alla olevan taulukon arvoihin. Nämä ovat myös ne luvut, jotka yhteenvedossa ilmoitetaan. Tämä laskentatapa olettaa, että säätövoimaa ei tarvita eikä verkkoa muutenkaan tarvitse muuttaa.

Raportin taulukko 3. Sähköntuotantokustannukset, perinteisellä tavalla laskettuna

(On muuten syytä huomata, että ero ydinvoiman ja tuulivoiman välillä on 2%. Pienikin muutos oletuksissa voi heittää arvoja villisti enemmän kuin tämän kaksi prosenttia. Kiistatta voidaan sanoa, että näillä oletuksilla ydinvoima ja tuulivoima ovat todella selkeästi halvempia kuin mikään muu tuotantomuoto.  Niiden keskinäisestä järjestyksestä on kuitenkaan mahdoton oikeasti päätellä mitään).

UUSI LASKENTATAPA, UUDET NUMEROT?

Luku 7 eli “Sähkön tuotannon kokonaishinta” osoittaa, mistä epäselvyys syntyy. Luvun johdanto kannattaa siteerata sellaisenaan (lihavointi omani):

“Haasteena uusiutuvan sähköntuotannon kehittämisessä on se, että aurinko- ja tuulivoimaloiden tuotantohuiput eivät vastaa Suomen eikä muunkaan Pohjoismaan kulutushuippua. Aurinkovoimalan tehomaksimi on päiväsaikaan ja pääosa energiasta tuotetaan kesäaikaan. Tuulivoimalan teho ajoittuu laajemmalle ajalle, mutta huipunkäyttöajat ovat silti vaatimattomat. Molemmat voimalat vaativat paitsi vuorokautista myös vuositasoista varastointia, jos sähköntuotanto perustuu pelkästään näihin.

Pohjoismaissa on paljon vesivoimaa, tosin Suomessa vähemmän kuin naapurimaissa. Vesivoiman käyttöä sähkön varastointiin haittaa vesivoimalle tyypillisesti annetut maksimi- ja minimijuoksutusmääräykset. On olemassa erilaisia varastotekniikoita kuten PtG, pumppuvoimalaitos, onkalovoimalaitos ja akkutekniikka, joilla varastointia voidaan tehdä. Varastoinnin lisäksi tarvitaan huippuja varatehoa sekä kattavat sähköverkot. Olisikin syytä alkaa siirtyä käyttämään sähkön tuotannon kokonaishintaa kullekin tuotantomuodolle, koska myös tarvittava varastointi, huipputeho ja varavoima on kustannus sähkönsiirron lisäksi.

Käytännössä tämän luvun viesti on  hyvin selvä: luvussa 3 käytetty yksinkertainen laskentatapa ei enää toimi, jos vaihtelevatuotantoisia uusiutuvia tuodaan verkkoon rajusti lisää.

Luvussa 7 kuitenkin myös todetaan, että tällaista laskentaa ei vielä osata kunnolla tehdä.

VERTAISARVIO NEOCARBON-TUTKIMUKSESTA

Raportti tekee luvussa 7 ehkä ensimmäistä kertaa vertaisarvion myös  Neocarbon-ryhmän tutkimuksista. Ryhmä kirjoittajia, joissa olen itse mukana, pyysi viime viikolla tiedeyhteisöä tekemään enemmän tällaisia arviointeja koska Neocarbon-ryhmän villeimmät väittämät ovat nähdäksemme täysin epäuskottavia. Mitä tämä vertaisarvio nyt sitten sanoo?

“Lappeenrannan teknillinen yliopisto on yhdessä VTT ja Turun Yliopiston kanssa [käytännössä siis NeoCarbon-ryhmä, Mäkelän huom]  tutkinut  100% uusiutuvaa energiajärjestelmää. Kuten taulukossa 6 huomataan, niin laajamittainen tuuli- ja aurinkosähköön perustuvan järjestelmän maksimiteho on paljon suurempi kuin vastaavan perinteisen. 100% uusiutuva vaatiikin merkittävän määrän säätövoimaa. Vaikka sähkön vuotuinen tarve on vähentynyt, niin sen tuotantokapasiteetti on seitsenkertaistunut ja vuotuinen sähkön tuotanto on kaksinkertaistunut. Ylituotanto muutetaan PtG-menetelmällä uusiutuvaksi polttoaineeksi. 100% uusiutuva 2050 optio vaati 23,5 GW metaanin tuotantoa PtG tekniikalla ja pienempää 0.6 GW määrää vedyn tuotantoa, eli n. 50% varastokapasiteettia verrattuna asennettuun aurinko- ja tuulivoimaan. Tarvittava sähkön tuotannon kapasiteetti on moninkertaistunut, koska aurinko- ja tuulivoimalat tuottavat sähköä vain osan vuodesta. Esimerkiksi aurinkovoima toimii hieman alle 1000 tunnin vuotuisella huipunkäyttöajalla. Sähköä tuotetaan 100% uusiutuvassa mallissa enemmän kuin perinteisessä, koska sillä tuotettuja polttoaineita käytetään korvaamaan muilla kuin sähköntuotantosektorilla käytettävää energiaa. Tarvittava varastokapasiteetti riippuu siitä, mikä osuus aurinko- ja tuulisähkön tuotannolla on koko sähkön tuotannosta. Selkeiden lisäkustannusten määrittäminen on haastavaa ja  riippuu mm. valittavasta liikenne- ja lämmityssektorin CO2-päästöjen alennustavasta. Merkittävä ero syntyy myös siitä, oletetaanko tulevaisuudessa ydinvoimaloiden jatkavan toimintaansa vai joutuvan lopettamaan toimintansa. Nykyisin Suomi tasapainottaa sähköntuotantoaan laajoilla ostoilla naapurimaista, joissa on ylimääräistä vesivoimakapasiteettia osallistua tasapainottamiseen. Tämän vesivoimakapasiteetin käytettävyydestä Suomen sähköntuotannon tasapainottamiseen 2050 ei ole takeita.”

Teksti on kohteliasta, kuten sen kuuluukin olla. Vähänkään tarkempi lukeminen kuitenkin osoittaa, mikä on kirjoittajan arvio Neocarbon-simulaatioista: niitä ei voi käyttää ainakaan hintojen ennustamiseen millään tavalla.

VERTAISARVIO MUISTA TUTKIMUKSISTA

Raportin perusteella mikään muukaan tutkimus ei ole täydellinen, mutta Neocarbonia uskottavampia kuitenkin löytyy.

“Fraunhofer sai tutkimuksessaan Saksalle lähes 100% vaatimuksen akku-, pumppu-, onkalo-, ja PtG-voimalaitoksien yhteenlaskettuun kokonaistehoon verrattuna asennettuun aurinko ja tuulivoimaan (Henning ja Palzer 2015). Sähköntuotannon kokonaiskustannusten lisääntyminen Saksan tapauksessa olisi noin 25%. Vastaavasti Child ja Breyer 2016 sai Suomen sähköntuotannon kokonaiskustannusten lisääntymiselle noin 15%. Molemmissa oletettiin kuitenkin, että aurinko- ja tuulivoiman ominaisinvestoinnit ovat tulevaisuudessa merkittävästi nykyistä alhaisemmat. Nykyisiä hintoja käyttämällä ero olisi paljon suurempi. Scholtz et al. 2017 saivat Euroopan laajuiselle sähköjärjestelmälle lisäkustannuksena n. 30 €/MWh, kun tuuli- ja aurinkovoiman osuus oli 80%. Taulukossa 7 on esitetty eräs laskelma systeemin vaatimista lisäkustannuksista, kun kyseisen tuotantomuodon osuus on 30% (OECD, 2012). Nämä lisäkustannukset pitää laskea tuotantokustannusten päälle, jotta saadaan kyseisen tuotantomuodon kokonaiskustannus.”

Raportin taulukko 7. Systeemikustannuksia arvioitu 30% markkinosuudella

Uusiutuvan energian systeemikustannus näyttää kasvavan, kun uusiutuvan osuus kokonaisenergiasta nousee. Useimmissa 100% uusiutuvan energiaan pohjautuvan alueen malleissa on vielä paljon haasteita niiden taloudellisten vaikutusten kuvauksessa, joten selvää lisäkustannusta on vaikeaa esittää (Heard et al. 2016).

Koska aurinko- ja tuulivoimaa tuotetaan paljon silloin kun olosuhteet ovat otolliset, niin suuresta tuotantomäärästä johtuen niiden saama keskihinta laskee alle keskimääräisen markkinahinnan jo alhaisilla osuuksilla. Toisaalta jos tuuli- ja aurinkosähkön osuus on suuri, niin niiden tuotannon piikki on omiaan laskemaan sähkön markkinahintaa. IEA 2016 mukaan jo tuulen osuudella 6% ja auringon osuudella 2% niistä saatu markkinahinta laskee selvästi keskimääräisen markkinahinnan alle. Tämä tarkoittane sitä, että tuuli- ja aurinkovoiman tukea tarvittaneen vielä pitkään.”

Käytännössä raportin johtopäätös on siis se, että nykyisillä menetelmillä näitä lisäkustannuksia ei vielä osata laskea oikein millään tarkkuudella. Laskentamenetelmien kehittäminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta eri tuotantomuotoja voitaisiin vertailla yhteismitallisesti.

[Lisäys 5.9. klo 09:56: Ainakin yksi lukija on esittänyt kommentin, että taulukossa 7 käytetyt OECD:n luvut (alkuperäinen lähde täällä, erityisesti luku 4) olisivat kiistanalaisia. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Siksi niitä ei esitetäkään yhteenvedossa, vaan ainoastaan yhtenä esimerkkinä. Emme voi mitenkään tietää, onko tuulivoiman systeemikulu Suomessa juuri tuo 15 EUR/MWh. Sen voimme kuitenkin tietää että se on huomattavasti suurempi kuin 0 EUR/MWh. Jos haluamme sanoa mitään tarkempaa, tarvitaan lisää tutkimusta. Tämä on raportin pääviesti]. 

MIKSI KAIKKI MENI PIELEEN?

Tutkimus on tehty erittäin hyvään tieteelliseen tapaan: on toistettu analyysi joka on toistettu julkaisusarjan aiemmissakin osissa; on todettu, että analyysiä pitäisi jatkossa muuttaa; on koitettu arvioida, miten sitä pitäisi muuttaa; on todettu, että niin hyvinä menetelmiä ei tällä hetkellä ole olemassa että niitä voisi tässä raportissa käyttää; ja yhteenvedossa on todettu että asia on näin.

“Kannattavuustarkastelu on suoritettu annuiteettimenetelmällä käyttäen 5 % reaalikorkoa, joka on perinteisesti katsottu isojen sähkövoimalaitosten toteuttajien kannalta sopivaksi tasoksi. Laskelmien perusteella 8000 tunnin huipunkäyttöajalla ydinsähkön tuotantokustannus, kun laitos rakennetaan olemassa olevalle tontille, olisi 42,4 €/MWh ja täysin uuden ydinvoimalaitoksen 55,4 €/MWh. Kaasusähkön tuotantokustannus on 68,9 €/MWh, turvelauhteen 75,7 €/MWh ja hiilisähkön hiilidioksidin talteenotolla 75,9 €/MWh, kun hiilidioksidipäästöoikeuden hintana käytetään 15 €/tonni CO2. Vastaavasti uusiutuvista sähköä tuottavista voimalaitoksista puupolttoainetta käyttävän lauhdesähkön tuotantokustannus olisi 76,2 €/MWh. Maalla sijaitsevan tuulivoimalan sähkön tuotantokustannus 41,4 €/MWh ja se on tutkituista sähköntuotantovaihtoehdoista edullisin. Merellä sijaitsevan tuulivoimalan sähkön tuotantokustannus on 68,9 €/MWh sekä aurinkovoimalan 99,6 €/MWh.

Erillistarkastelussa arvioitiin Suomen sähkön hinnan muodostusta ja pääomakustannusten osuutta tulevaisuuden sähköjärjestelmässä. Esimerkkinä käytettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston 100% uusiutuva Suomi arvoja. Lähes kaikki hiilidioksidipäästöjä tuottamattomat voimalaitostyypit kuten vesi-, ydin-, tuulija aurinkovoima ovat pääomavaltaista sähköntuotantoa. Investointi on kallis, mutta tuotantokustannus on edullinen ja ylösajokustannus on 10 – 20 €/MWh. Otettaessa tuuli- ja aurinkoenergiaa käyttöön sähköntuotanto siis pääomavaltaistuu.

Tulevaisuuden sähkömarkkinoilla on mietittävä, miten saadaan muodostumaan oikeanlaisia hintasignaaleja.”

Tämä tieteellisessä julkaisussa välttämätön kuivakka ja neutraali raportointitapa antaa lukijalle mahdolisuuden tarttua juuri siihen aspektiin, joka lukijan omia näkemyksiä eniten sattuu miellyttämään. Jos tuulivoima miellyttää, voi käyttää taulukon 3 arvoja, jolloin tuulivoima näyttää hyvältä. Jos ydinvoima sattuu miellyttämään, voi käyttää taulukon 7 arvoja, jolloin ydinvoima näyttää hyvältä.

VOIDAANKO PÄÄTELLÄ YHTÄÄN MITÄÄN?

Raportista on kyllä selkeästi luettavissa, että todenmukainen laskentatapa voi olla uusiutuville melko kylmäävä.  Varastointi, huipputehon hallinta ja varavoima ovat kaikkea muuta kuin ilmaisia, ja mitä suurempi markkinaosuus, sitä suuremmiksi ne kasvavat (taulukon 7 arvot ovat vain 30% markkinaosuus. Jos markkinaosuus nousee siitä, kukaan ei tiedä mitä hinnoille käy). Uusiutuvat muuttuvat siis merkittävästi kalliimmiksi, jos niiden määrää halutaan merkittävästi kasvattaa nykyisesti.

Periaatteessa taulukkoja 3 ja 7 voisi lukea niin, että vaikka systeemihinnat kasvavatkin, tuulivoima on tämänkin raportin mukaan kohtuullisella markkinaosuudella silti merkittävästi fossiilisia edullisempaa kunhan päästökauppa vain  toimii. Raportin lukujen perusteellahan tuulivoima olisi aivan selkeästi toiseksi edullisin vaihtoehto vielä ainakin 30% markkinaosuudella. Suomen tämän hetken markkinaosuus on alle 4%, joten laajentamisen varaa olisi, ja se olisi vielä täysin kannattavaa.

Luvussa 7 kuitenkin todetaan, että totuus on monimutkaisempi. Koska tuuli tai aurinko tuottavat energiaa valtavat määrät silloin kun tuottavat, jo Suomen kaltaisilla markkinaosuuksilla tuotantohuippujen aikana hinta voi käytännössä mennä nollaan tai jopa negatiiviseksi. Tähän vaikuttaminen vaatii joko tukiaisia (kuten raportti toteaa) tai sitten markkinamekanismien muuttamista (tavalla, jota kukaan ei osaa vielä määritellä). Tätä efektiä ei raportissa ole edes yritetty arvioida numeroilla.

MIKÄ OLISI REHELLINEN LÖÖPPI TÄSTÄ RAPORTISTA?

Tein muutama vuosi sitten vastaavantyyppisen analyysin Talvivaarasta (Talvivaara 25). Silloin yhdestä ja samasta gallup-haastattelusta saatiin niinkin päinvastaiset lööpit kuin “Talvivaaran tutkimus: Kaivosta pidetään myönteisenä Kainuulle”,  “Kainuussa on alkanut herätä epäilyjä Talvivaaran kaivoksen erinomaisuudesta”, ja “Kainuulaisten mielipiteet Talvivaarasta kovenemassa”.

Olenkin omaksunut helpon nyrkkisäännön:  jos jokin otsikko ilmoittaa että jokin tutkimus todistaa jotakin, lähden siitä, että ei ole todistanut.  

Rehellisin mahdollinen otsikko tästä raportista olisi ehkä jotakin tällaista:  “Yliopisto: Emme tällä hetkellä voi tietää mikä energiamuoto on edullisin, koska perinteinen laskentatapa ei uusilla teknologioilla enää toimi.  Laskentatapaa on jatkossa välttämätöntä muuttaa.”

Valitettavasti otsikko ei myy, jos se on rehellinen. Siksi jokaiseen otsikkoon tuleekin suhtautua äärimmäisellä kyynisyydellä. Vähintäänkin pitää lukea teksti ajatuksella ennen kuin esimerkiksi jakaa somessa. Tästä hyvänä esimerkkinä on alussa mainittu Aamulehti: teksti on identtinen muiden Lännen Median lehtien kanssa, mutta otsikko lähes päinvastainen.

Ja jos itse asialla on vähäisintäkään merkitystä, kannattaa suhtautua myös itse artikkeliin äärimmäisellä kyynisyydellä, ja kaivaa esiin alkuperäinen lähde. Asioiden ymmärtämiseen ei ole oikotietä. Se vaatii kovaa työtä ja perehtymistä.

 

Vanha tarina neljästä sokeasta miehestä ja elefantista toimii myös tässä yhteydessä. Kuvalähde: Wikimedia Commons

 

]]>
http://www.zygomatica.com/2017/09/04/looppien-taakse/feed/ 0 6728
Uudet energiat ja totuudenpuhujat http://www.zygomatica.com/2017/09/01/uudet-energiat/ http://www.zygomatica.com/2017/09/01/uudet-energiat/#respond Fri, 01 Sep 2017 07:00:15 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6704 Continue reading Uudet energiat ja totuudenpuhujat ]]> Puhtaan energian saaminen massiiviseen käyttöön on lähivuosikymmenten välttämättömin mutta myös vaikein tehtävä. Rinnastamme sen itse vaikeusasteeltaan Manhattan-projektiin, mutta ehkä kymmenen tai sata kertaa suurempana. Lisäksi Manhattan-projektin osallistujilla oli selkeä vihollinen, selkeä motivaatio, ja selkeä konkreettinen päämäärä jota haettiin. Massiivisten resurssien saaminen oli siis mahdollista, jopa helppoa.

Ilmastonmuutoksen torjunnasta puuttuvat kaikki ne edut jotka Manhattan-projektilla oli. Vihollista ei ole; selkeää konkreettista käsin nähtävää päämäärää ei ole; ja ihmisten motivointi uhrauksiin on vaikeaa. Juuri kukaan ei halua laskea elintasoaan, koska juuri kukaan muukaan ei näytä laskevan.

Tilanne voi silti olla edelleen ratkaistavissa, kunhan vain tilannekuva on koko ajan realistinen. Jos sen sijaan alalle alkaa tulla toimijoita, jotka väheksyvät tilanteen vakavuutta, olemme todellisissa vaikeuksissa. Mitä keinoja sitten esitetäänkin, niiden täytyy olla oikeasti toteutettavissa, eivätkä ne saa sisältää täysin järjettömiä oletuksia.

ONGELMA USA:SSA

USA:ssa Stanfordin yliopiston professori Mark Jacobson näyttää osoittautuneen toimijaksi, jonka kirjoitukset sisältävät perusteettomia oletuksia. Jacobson et al. väittivät vuonna 2015 osoittaneensa, että 100% vesi-,  tuuli- ja aurinkovoimaan perustuva energiaratkaisu olisi halvin tapa täyttää USA:n energiantarve. Artikkeli on saanut valtavasti julkisuutta, ja esimerkiksi Bernie Sanders on viitannut siihen politiikassaan.

Valitettavasti vertaisarviointi on hidas mutta vääjäämätön prosessi, ja vasta tänä kesänä   Clack et al. julkaisivat arvion, jonka mukaan Stanfordin ryhmän työ on lähinnä kuumaa ilmaa. Artikkelin abstrakti kannattaa siteerata kokonaan:

“Previous analyses have found that the most feasible route to a low-carbon energy future is one that adopts a diverse portfolio of technologies. In contrast, Jacobson et al. (2015) consider whether the future primary energy sources for the United States could be narrowed to almost exclusively wind, solar, and hydroelectric power and suggest that this can be done at “low-cost” in a way that supplies all power with a probability of loss of load “that exceeds electric-utility-industry standards for reliability”. We find that their analysis involves errors, inappropriate methods, and implausible assumptions. Their study does not provide credible evidence for rejecting the conclusions of previous analyses that point to the benefits of considering a broad portfolio of energy system options. A policy prescription that overpromises on the benefits of relying on a narrower portfolio of technologies options could be counterproductive, seriously impeding the move to a cost effective decarbonized energy system.”

Artikkelin supplementary materialissa käydään läpi ongelmia tarkemmin. Myös Jacobsonin vastine julkaistiin samassa lehdessä kuin Clackin kritiikki. Väittely käy edelleen kuumana, mutta Jacobsonin uskottavuus on kärsinyt joka tapauksessa pysyvän kolauksen. Ks. mm. Scientific American, NY Times, Jetson).

Oma näkemyksemme on, että Jacobsonin ryhmä on osittain täysin oikeassa: jos halutaan päästä todella suuriin päästövähennyksiin, on sähköistettävä kaikki mahdollinen. Väärään suuntaan ryhmä menee siinä, että se on luonut itselleen dogmin siitä, että vain tietyt keinot kelpaavat tähän. Katastrofiksi ryhmän toiminta muuttuu sillä, että se ohittaa täysin kaikki todelliset ja merkittävät käytännön ongelmat, jotka sen esittämiin ratkaisuihin liittyvät.

Francois-Xavier Chevallerau on kaikkein parhaiten tiivistänyt, miksi Jacobsonin kaltaiset ylioptimistiset mallinnukset ovat niin vaarallisia.

“There is obviously a natural tendency in Western societies, among policy makers and also in civil society, to wish that the transition to renewables can be done, that it can be done quickly, and that it can be done relatively painlessly, i.e. without affecting too much the essence of the social, political and economic setup we are used to, or the balance(s) of power that are ingrained in it. Hence a favorable disposition towards scientists coming up with seemingly robust models showing that a clear and quick pathway towards 100% renewable energy exists, and proposing a roadmap to get there. This is somehow reassuring, and this is actually what a lot of us want to hear and to believe.

Yet, scientific studies that focus solely or mostly on the technical feasibility of a full-scale transition to renewables are probably inherently misleading, as they are based on technical and economic assumptions and models that are likely to be made invalid, obsolete or irrelevant by the set of societal, economic, political and technical changes that the transition process itself will set in motion. These kinds of studies may in fact have the effect of obscuring rather than shedding light on the stakes of the transition, by drowning them into complex models and calculations that few outside very limited scientific circles can really comprehend and appraise.”

Mitä hienompi malli, sitä mahdottomampi ulkopuolisen on sitä ymmärtää — ja sitä helpompi siihen on työntää oletuksia, jotka tuottavat täsmälleen niitä tuloksia joita kirjoittaja toivoo saavansa.

Tässä ei siis tarvitse edes olettaa, että tekijät olisivat epärehellisin ajatuksin liikkeellä. Todennäköisesti Jacobson uskoo täysin vilpittömästi omaan asiaansa — mutta tiede ei ole uskon asia.

ONKO ONGELMAA MYÖS SUOMESSA?

Nyt tiedeyhteisön olisi selvitettävä pikaisesti, onko meilläkin vastaavia toimijoita. Työ on syytä aloittaa Lappeenrannasta. Siellä (Lappeenrannan yliopiston ja VTT:n yhteinen) Neo Carbon Energy-ryhmä on ainakin ulkopuolisen silmin esittänyt aivan yhtä villejä tulevaisuusskenaarioita kuin Jacobsonkin, on siteerannut Jacobsonia laajasti, ja sen metodit ovat täysin samanlaisia kuin Jacobsonilla (ks. mm. Heard et al. 2017).  

Alaa tuntemattoman on vaikea tai mahdoton arvioida, onko myös näiden mallien pohja yhtä hutera kuin Jacobsonilla.

Neocarbon-ryhmälle on ollut tyypillistä esittää villejä lukuja joiden todellisia implikaatioita ei mietitä, esittää sisäisesti ristiriitaisen näköisiä väitteitä, ja kuitata kritiikki asenneongelmana.

Ylipäätään Neocarbon-ryhmän viestintä on äärimmäisen hypettävää. Milloin ryhmä aikoo ratkaista maailman nälänhädän tekemällä ruokaa sähköstä ja ilmasta; milloin ryhmä tekee Internet of Energyn joka näyttää miten koko maailma pyörii pian uusiutuvalla energialla; milloin ryhmä todistaa, että vuonna 2050 täysin uusiutuville perustuva energiajärjestelmä on Suomessa edullisin.

Suhtautuminen kritiikkiin on ollut varsin aggressiivista. Varsinkin ryhmän Twitter-tili kunnostautui pitkään kriitikoiden solvaamisessa, mutta on nyttemmin selkeästi rauhoittunut.

Toistaiseksi kritiikkiä ovat esittäneet yksittäiset bloggaajat (Mearns, Martikainen 1 Martikainen 2, Martikainen 3; ks myös juuri ilmestynyt Partanen). Varsinainen tiedeyhteisö on ollut hiljaa. Nyt tarvittaisiin siis tiedeyhteisön aktivoitumista.

KUKA LÄHTEE SELVITTÄMÄÄN?

Ryhmän viimeisimmässä julkaisussa (Child et al. 2017) on kenties kummallisin abstrakti, jota olemme itse missään tieteellisessä artikkelissa nähneet.

“In terms of public policy, several mechanisms are available to promote various forms of RE. However, many of these are contested in Finland by actors with vested interests in maintaining the status quo rather than by those without confidence in RE conversion or storage technologies. These vested interests must be overcome before a zero fossil carbon future can begin.” 

Toisin sanoen: “me olemme oikeassa, mutta muilla on asenneongelmia tai piilotettuja motiiveja”. Tällaiset väitteet ovat aktivismia, eivät tiedettä.

Heitämme nyt suomalaiselle tiedeyhteisölle haasteen. Me maallikot voimme valittaa miten paljon tahdomme, mutta sillä ei ole arvoa. Tarvitaan vertaisarviointia, ja analyysi lienee syytä ulottaa myös tutkimusartikkeleista tehtyihin lehdistötiedotteisiin ja tulosten perusteella julkisuudessa esitettyihin politiikkasuosituksiin. Neocarbon-ryhmän tutkimuksille on tehtävä yhtä perusteellinen läpivalaisu kuin Jacobsonin tutkimuksille. Ryhmä on saanut niin paljon palstatilaa julkisuudessa, että sen tekemisiä ei voi ohittaa olankohautuksella. Jos tehty tiede ei ole asiallisessa suhteessa sen markkinointiin, toisilla tutkijoilla on eettinen velvollisuus tuoda se esille.

Child et al. 2017 saattaisi olla hyvä ja konkreettinen artikkeli arvioitavaksi, tai vaihtoehtoisesti hieman vanhempi mutta enemmän julkisuutta saanut Child and Breyer 2016.   

Kuka tiedeyhteisössä haluaa ottaa tämän tehtäväkseen?

Kirjoittajat: Jakke Mäkelä, Rauli Partanen, Kaj Luukko, Antti van Wonterghem, Heidi Niskanen, Jani-Petri Martikainen,Ville Tulkki, Markus Norrgran.  Kirjoitus julkaistaan samaan aikaan useiden kirjoittajien omissa blogeissa. Osa kirjoittajista on vuonna 2016 osallistunut Teraloop-yrityksen kriittiseen arviointiin.

 Edit: Lisätty linkki Partasen uunituoreeseen blogikirjoitukseen.

]]>
http://www.zygomatica.com/2017/09/01/uudet-energiat/feed/ 0 6704
ISO13485, EU ja Turku http://www.zygomatica.com/2017/08/17/iso13485-eu-ja-turku/ Thu, 17 Aug 2017 08:52:02 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6687 Continue reading ISO13485, EU ja Turku ]]> Vasta-alkajan ei kannata yrittää tehdä syvällistä analyysiä aiheesta, johon on juuri tutustunut. Tätä viisasta neuvoa olen noudattanut elämässäni vähänlaisesti jos ollenkaan.  

Millaisen analyysin siis tekisin lääkinnällisistä laitteista?

Varsinkin Turun seudulla lääketeollisuudesta toivotaan uutta Nokiaa. Samanlaisia haaveita sisältyy myös lääkinnällisiin laitteisiin (Medical Devices), siis monenkirjavaan alaan joka sisältää vaikkapa hammaslääkärin instrumenttejä, fysioterapialaitteita, molekyylidiagnostiikkaa, influenssatestejä, dementikkojen turvalaitteita, ja niin edespäin. Huomattava osa alan suomalaisesta teollisuudesta on keskittynyt juuri Turkuun. Miltä sen tulevaisuus näyttää?

Aivan tyhjästä en arviotani vedä. Sain hiljattain päätökseen puolen vuoden koulutuksen, jonka pitäisi pätevöittää minusta fyysikko lääkinnällisten laitteiden tuotekehitykseen. Pysyvää työpaikkaa alalta ei ole vielä löytynyt, mutta syksy on vasta nuori. Koulutukseen on kuulunut niin työssä harjoittelua kuin alan kovien gurujen pitämiä luentopäiviä, ja lisäksi itseopiskelua. Katson alaa siis edelleen ulkopuolelta, mutta olen kuitenkin päässyt hiukan pintaraapaisua syvemmälle.

Mitä oletan?

Tältä taustalta oletan, että MD-alalla sinällään on tulevaisuutta, mutta nykyiset firmat voivat kokea rajunkin myllerryksen seuraavan muutaman vuoden aikana.  Ala voi Turussakin olla viiden vuoden kuluttua  vahva, mutta toimijat tuskin ovat täysin samoja.

Tällä hetkellä alalla on Suomessa muutama sata alan yritystä, joista suuri osa on erittäin pieniä, jopa yhden hengen yrityksiä (jolloin kyseessä on ehkä lähinnä laitteiden maahantuonti ja lokalisointi).  Pienen skaalan toiminta on mahdollista, koska alan regulointi EU:ssa on ollut yllättävänkin järkevää ja joustavaa aina 90-luvulta lähtien.

Useimmissa maissahan  terveystuotteiden regulaatio on äärimmäisen raskasta ja jähmeää, ja mahdollistaa vain megakorporaatioiden toiminnan. Olen kuullut esimerkiksi ajatuksen, että USA:ssa FDA:n filosofia on se, että jokainen yritys on syyllinen johonkin, mutta osa vain ei ole vielä jäänyt kiinni. EU:ssa taas on lähdetty siitä, että  yrityksillä on omakin intressi olla huijaamatta.

MD-ala noudattaa ISO13485-standardia, joka perustuu laajalti omavalvontaan ja omaan vastuuseen. Valmistaja teettää tarvittavat selvitykset, arvioi itse täyttääkö tuote vaatimukset (jotka ovat äärimmäisen kovat), ja sen jälkeen hakee tuotteelleen CE-merkinnän. Ongelmiin puututaan jäkikäteen (ankarasti), jos niitä ilmenee.

Yritysten kannalta kriittisin yksittäinen tekijä on tuoteluokka, johon laite kuuluu. Jos laitteen potentiaaliset riskit arvioidaan melko pieniksi, tuoteluokka on matala ja omavalvonta riittää.  Korkeamman riskitason sovellukset ovat joutuneet käyttämään kovempaa menettelyä ns ilmoitettujen laitosten kautta (notified body). Tämä vastaa käytännössä katsastusta — neutraali kolmas osapuoli arvioi, onko tuote oikeasti turvallinen. Tämä on raskas ja kallis prosessi.

Juuri tämä on se teknisen näköinen detalji, joka saattaa tuoda kaaosta Suomen yleensä tasaiseen MD-maailmaan.

Mikä on muuttumassa?

EU on tämän vuoden aikana muuttamassa koko MD-lainsäädäntöä merkittävästi.  Muutokset ovat osittain puhtaasti hallinnollisia ja järkeviä.  Tähän asti MD-alaa on hallittu direktiiveillä, jotka sitten on tuotu jokaisen maan omaan kansalliseen lainsäädäntöön, mikä on aiheuttanut ylimääräistä byrokratiaa ja sähläystä. Nyt astuu voimaan yhtenäinen EU-asetus, joka on suoraan voimassa kaikkialla. 

Samalla kuitenkin valvonta ja regulaatio tiukentuu erittäin merkittävästi. Suurin yksittäinen syy tälle on ns PIP-skandaali , jossa ranskalaisen rintaimplanttiyrityksen omavalvonta petti rajusti ja aiheutti huomattaviai terveysriskejä. EU ei ole sentään FDA:n paranoiatasolle menossa, mutta on kuitenkin ottamassa selkeän askeleen siihen suuntaan.

Monelle yritykselle merkittävin yksittäinen muutos on se, että yhä useampi laite lasketaan korkeampaan tuoteluokkaan, joka vaatii ilmoitetun laitoksen. Eräällä luennolla esitettiin arvio, että tähän asti noin 20% suomalaisista MD-yrityksistä on vaatinut ilmoitetun laitoksen. Uudistuksen jälkeen jopa 80% vaatisi sen. Paperityön määrä kasvaa kaikilla myös merkittävästi.  Yrityksille annetaan korkeintaan viiden vuoden siirtymäaika.

Tiedossani on vain epävirallisia suuruusluokka-arvioita, mutta vähänkin suuremmalle yritykselle tämä voi vaatia usean miljoonan lisäpanoksen muutaman vuoden sisällä, ja usean miestyövuoden. Pienemmille vähemmän, mutta yrityksen kokoon nähden kuitenkin merkittäviä määriä.

Ja tämä siis tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että yritys pääsee takaisin siihen pisteeseen jossa se on nyt. Ilman tätä lisäsijoitusta toimintaa ei voi jatkaa ollenkaan. Myös juoksevat regulaatiokulut nousevat jatkossa.

Tilannetta vaikeuttaa se, että Suomessa tai EU:ssa laajemminkaan viranomaiset eivät ole valmistautuneet kunnolla tähän muutokseen. Ilmoitettujen laitosten rooli on epäselvä, ja ainakin osa niistä joutuu lopettamaan toimintansa. EU:ssa ei myöskään ole tarpeeksi sellaisia regulaatioasiantuntijoita, jotka nyt tulevat pakollisiksi lähes kaikkiin yrityksiin. Kaaos tulee siis siirtymäajasta huolimatta olemaan melkoinen.

Kenelle tulee ongelmia?

Suurilla yrityksillä on tähän varaa, ja ne ovat siihen jo varautuneet. Sensijaan ei vaadi minkäänlaisia salapoliisin taitoja huomatakseen, että useimmilla pienillä ja keskisuurillakin yrityksillä tilanne on aivan toinen. Julkiset yritystiedot osoittavat, että suuri osa alan suomalaisista pienyrityksistä on pyörinyt vuosikausia nollatuloksella tai tappiolla. Suomen MD-alalla aivan kourallinen suuria yrityksiä vastaa lähes kaikista voitoista, muut sinnittelevät.

Vaikeimmassa tilanteessa saattavat olla muutama vuosi sitten aloittaneet pienehköt yritykset. Jos yritys on tehnyt yhtä tai muutamaa matalan riskiluokan tuotetta, ja tuote päätyy uudistuksessa korkeampaan riskiluokkaan, yritys joutuu lähes buuttaamaan toimintansa uudelleen.

Tällainen pienikin yritys saattaa aivan hyvin kestää sen, että juoksevat kulut kasvavat. Sensijaan on paljon haastavampaa saada merkittävää lisärahoitusta vain sen takia, että yritys pääsisi takaisin alkupisteeseen. Mahdotonta se ei tietenkään ole, varsinkin jos yritys on hyvissä ajoin liikkeellä ja tietää mitä on tekemässä.  On kuitenkin jokseenkin selvää, että merkittävä osa nykyisistä MD-yrityksistä ei ole itsenäisinä olemassa viiden vuoden kuluttua.

MD-ala tulee siis Suomessa ja EU:ssa lähes varmasti keskittymään. Uusia startupejakin varmasti nähdään, koska ne pystyvät muokkaamaan toimintansa alusta asti uusien vaatimusten ympärille. Nykyiset pk-yritykset sensijaan eivät välttämättä voi jatkaa ainakaan nykyisellä mallilla.

Onko tämä hyvä vai huono asia?

Sympatiani ovat ilman muuta enemmän kotimaisten pk-yritysten kuin kansainvälisten suuryritysten puolella. On suunnaton sääli, jos meiltä katoaa kotimaista osaamista.

Toisaalta MD-ala on jo kevyenkin regulaation aikana ollut aivan toisenlainen kuin useimmat pöhinäalat.  Suurin ero varsinaisiin hype-aloihin on se, että ISO13485 vaati, että jo tuotekehitystä aloittaessa on oikeastaan tiedettävä, mikä lopputulos tulee olemaan.  (Muodollisemmin: käyttötarkoitus määritellään jo alussa, ja lopputuotteen on vastattava käyttötarkoitusta). Agile-malli ei siis toimi: jos kesken kaiken keksitään jokin aivan radikaali innovatio, periaatteessa koko prosessi on aloitettava uudestaan.

Tuotekehitys on jo nyt siis ollut äärimmäisen pitkäjänteistä ja hidasta, ja pienyritysten paras toive todellisesta rikastumisesta on ollut se, että isommat ostavat ne.  Uusimmat muutokset lähinnä nopeuttavat ja jyrkentävät tätä kehitystä.  

Voidaanko tähän varautua?

Turun paikallispolitiikkaan sekaantuneena yritän miettiä asiaa myös päättäjien kannalta. Selvää on lähinnä se, että turbulenssia syntyy, ja MD-yritysten määrä tulee pienenemään — ei suurena romahduksena, vaan pikkuhiljaa muutaman vuoden sisällä.

Sen sijaan ei ole ollenkaan väistämätöntä, että alan työttömyys kasvaisi. MD-ala vaatii syvällistä erikoisosaamista, ja tiukentuneet vaatimukset vaativat vielä syvempää erikoisosaamista ja lisää osaajia.  Nämä eivät synny tyhjästä.

Päättäjänä suhtautuisinkin asiaan kylmähermoisuudella. Vaikka yritysten määrä lähtisi laskemaan nopeastikin, en painaisi heti paniikkinappulaa.  Alan vaatima työpanos tuskin tulee pienenemään, pikemminkin päinvastoin. Sitä on mahdoton ennustaa, syntyvätkö työpaikat juuri Turkuun, mutta mitenkään mahdotonta sekään ei ole. Osaamispohjaa täällä ainakin on.

 

 

]]>
6687
Algoritmillä työttömät kuriin? http://www.zygomatica.com/2017/08/14/algoritmilla-tyottomat-kuriin/ http://www.zygomatica.com/2017/08/14/algoritmilla-tyottomat-kuriin/#comments Mon, 14 Aug 2017 08:34:13 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6670 Continue reading Algoritmillä työttömät kuriin? ]]> Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Kuten Sakari Timonen avaa blogissaan,  kaksi ministeriötä sählää tällä hetkellä kolmea irrallista keskenään ristiriitaista lakiehdotusta, joilla työttömien “aktivointi” on tarkoitus jatkossa hoitaa.

Kuten Timonen huomauttaa, tämä ristiriitaisuus johtaa jo sinällään melko hankaliin tuloksiin: pahimmillaan työttömien voidaan esimerkiksi edellyttää olevan yhtäaikaa virka-aikana palkattomassa työssä ja silti aktiivisesti hakemassa virka-aikana työtä. Hakujen määrää seurataan; tällä hetkellä ehdotus on, että ellei hae yhtä työpaikkaa viikossa, joutuu karenssiin. (Itselleni jää epäselväksi, joutuuko siitä huolimatta jatkamaan palkattoman työn tekoa. Logiikka sanoo että tietenkään ei, mutta logiikka on näissä asioissa irrelevanttia).

Periaatteessa tässä ei ole niin suurta dramatiikkaa kuin ensin tuntuu: jokainen täysjärkinen työssä oleva katselee jo nyt vähintäänkin puoliaktiivisesti koko ajan uusia työpaikkoja. Jos ei katsele, on naiivi.

Käytännössä tämä muuttuu hiukan dramaattisemmaksi, kun huomioidaan että useimmissa työpaikoissa noudatetaan jonkinlaista tervettä järkeä ja luottamusta. Työnhakua saatetaan katsoa hyvinkin pahalla silmällä jos siitä jää kiinni, mutta harvoin siitä rangaistaan jos hoitaa tehtävänsä muuten hyvin.

Työtöntä sen sijaan koskee äärimmäisen tarkka kahdensuuntainen kontrolli. Aktivointitoimenpiteissä valvotaan tarkkaan, että työtön ei pääse tekemään mitään ylimääräistä, kuten hakemaan työpaikkoja; työpaikkojen haussa valvotaan tarkkaan, että työtön ei ole tehnyt mitään ylimääräistä, kuten aktivointitoimia.

Varsinainen draama syntyy kuitenkin kuitenkin teknologisellä puolella, kulissien takana. Miten tämä kontrolli sitten toteutetaan? Tämä on se aspekti, jossa liikutaan samalla strategisella osaamistasolla kuin Suomen jalkapallomaajoukkue. Näyttää siltä, että se aiotaan toteuttaa Tietojärjestelmällä ja vieläpä Algoritmilla.

Algoritmia tarvitaan, koska tähän toimintaan ei ole aikomusta laittaa yhtään ihmisresursseja. Silloin tietysti on loogistakin, että tehtävä Digiloikkahengessä automatisoidaan. Algoritmi päättää, onko työtön ollut aktiivinen, ja sen perusteella määrää sanktiot.

Miten tämä Algoritmi sitten toimii? Sitä ei ole tiedetä. Itse asiassa koko Tietojärjestelmää ei ole olemassa. Vielä hankalampaa on, että Tietojärjestelmää ei olla edes suunnittelemassa. Itse asiassa tämäkin on vielä pientä: näyttää siltä, että edes Tietojärjestelmän suunnittelun miettimisen aloittamista ei ole mietitty suunniteltavaksi.

En ole tietojärjestelmien asiantuntija, mutta joitakin perusperiaatteita ymmärrän. Ja niistä tärkein on se, että  tehtävänmäärittelyn täytyy olla kristallinkirkas. Jos ei tiedä mitä on tekemässä, tietää täsmälleen millaisen lopputuloksen saa: katastrofin.

TEM:n vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat eeppisiä.  Yksi vastaus varsinkin ansaitsee tulla siteeratuksi sanasta sanaan:

“Miten vastaatte huoleen siitä, että työnantajat kuormittuisivat hakemustulvaan, eivätkä enää laittaisi paikkoja avoimeen hakuun?

– Ajatuksena on, ettei haettavien työpaikkojen tarvitse olla avoimia ilmoitettuja paikkoja, vaan ne voivat olla myös piilotyöpaikkoja. Työtyön voi etsiä työpaikkoja erilaisia kanavia käyttäen.”

Pohditaanpa tätä hetken tietojärjestelmän kannalta. Jotta Algoritmi voisi edes teoriassa toteuttaa lakiehdotuksen ehtoja,  täytyy tietää mikä on se toiminta, jota halutaan mitata ja josta rankaista.  Avoimien työpaikkojen pakkohakuseuranta on teknisesti helppo toteuttaa, mutta ilmeisesti jopa TEM on tajunnut sen järjettömyyden.

Ehdotettu korjaus kuitenkin pahentaa tilannetta, ei paranna. Mitkä ovat ne “kanavat” joita Algoritmi seuraisi? Miten työtön todistaa käyttäneensä kanavaa? Jos näitä “kanavia” on pakko käyttää kerran viikossa, aivan samalla tavalla nekin tukkoon menevät kuin perinteiset kanavat. Aletaanko sitten mitata “salakanavia”? Mitä ne ovat? Miten niitä mitataan?

Suomessa on paljonkin esimerkkejä epäonnistuneista tietojärjestelmähankkeista. Niissä on kuitenkin yksi olennainen ero nyt ehdotettuun: niissä on edes jollakin hämärällä tasolla tiedetty jonkinlainen päämäärä. VR tietää, että sen olisi periaatteessa tarkoitus siirtää ihmisiä paikasta A paikkaan B. Länsimetro tietää, että sen olisi mahdollisesti tarkoitus joskus valmistua. Kaikki epäonnistuneeetkin terveystietohankkeet ovat lähteneet siitä, että potilaiden on enimmäkseen tarkoitus selvitä hengissä, ainakin tietojärjestelmästä.

Tässä Algoritmissä sen sijaan näyttää olevan ylätasolla täysin epäselvää, mitä ollaan tekemässä kenelle ja miksi — ja vielä pahempaa, ketään ylätasolla ei näytä kiinnostavan sen selville ottaminen.

Siihen nähden on jopa hyvä asia, että Tietojärjestelmää ei ole ole olemassa tai edes suunnitelmissa. Jokainen työtön voi vain rukoilla hiljaa mielessään, että järjestelmän suunnittelu aikanaan annetaan esimerkiksi Tiedolle. Silloin voi olla aivan varma, että se ei valmistu koskaan, eikä siitä näin ollen ole suurta haittaakaan.

Vakavammin otettuna, näyttää siltä että sote-uudistuksessa syntyvät uudet maakunnat tulevat olemaan tässä paljon vartijana, jos ne todellakin saavat autonomiaa työttömyydenhallinnassa — siis autonomiaa jopa ohittaa Algoritmi, jos se ei toimi. En pidättäisi henkeäni tätä odotellessa, mutta muutakaan pelastajaa ei ole odotettavissa.

Lisää työttömyysaiheisia kirjoituksia löytyy täältä

Tästäkö Algoritmille logo?
]]>
http://www.zygomatica.com/2017/08/14/algoritmilla-tyottomat-kuriin/feed/ 3 6670
Numeroiden typeryydestä http://www.zygomatica.com/2017/08/11/numeroiden-typeryydesta/ Fri, 11 Aug 2017 09:33:50 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6663 Continue reading Numeroiden typeryydestä ]]>

Iloni ovat ehkä aika köyhiä, mutta huomaan saavani nautintoa siitä kun joku pystyy osoittamaan että oma ajatteluni on typerää. Ville Lähteen essee Vihreässä Langassa on tällainen tapaus.

Essee liittyy lähinnä ruokaturvaan, mutta on yleismaailmallinen. Ydinviesti: Jos yrittää ymmärtää monimutkaista asiaa tuijottamalla vain paria yksinkertaista numeroa, niin pieleen menee. Oikeasti kaikki on monimutkaista.

“Kun väestönkasvua, köyhyyttä ja nälkää tutkaillaan tarkemmin, käy ilmi, että kumpikin analyysi on oikeassa ja väärässä. Maailmassa menee yhtäaikaa hyvin ja huonosti. Maailman tilasta ei yksinkertaisesti saa kunnon kuvaa tuijottamalla yksittäisten mittarien tuottamaan globaaliin kokonaiskuvaan. Globaali taso kertoo elämän todellisuudesta hyvin vähän.

Yksinkertaistavien lukujen avulla on helppo pönkittää vastakkainasettelua pessimismin ja optimismin välillä. Tämä on tyhmää, sillä se peittää taakseen kaikkien näiden ilmiöiden alueellisen eriytymisen. “

Pessimismin Clint Eastwoodina huomaan sortuvani tuollaiseen vastakkainasetteluun aivan luonnostani, asiassa kuin asiassa, ellen erikseen sitä varo.  Ruoantuotannossa on helppo ajatella, että kalori per hehtaari on se suure joka pitää maksimoida jotta pinta-ala riittäisi, ja siksi GMO on välttämätöntä. Energiantuotannossa on samoin helppo ajatella, että gigawatit per neliökilometri ovat kriittinen suure, ja siksi ydinvoima (mieluummin kuin bioenergia- tai tuulivoimaplantaasit). Kaupunkisuunnittelussa on helppo ajatella, että asumistiheys on Graalin malja, ja siksi korkeaa rakentamista. Toisin ajattelevat ovat naiiveja haihattelijoita jotka eivät ole murskanneet numeroita läpi.

Tuo on nolo ajattelutapa.

Toisaalta.

Vaikka asioihin perehtyykin tarkemmin, niin eivät nuo kolme näkemystäni virheellisiäkään ole. Laajalti katsottuna juuri nuo suureet ovat kriittisiä. Jos ne ovat pahasti pielessä, maapallo ei pysty elättämään yhdeksää miljardia ihmistä.  Laajassa skaalassa GMO, ydinvoima ja tiivis rakentaminen ovat väistämättä osa ratkaisua.

Mutta kuitenkin vain osa.  Jokainen paikallinen ratkaisu ja toteutus tulee olemaan erilainen. On yhtä sokeaa esittää, että ydinvoima on ratkaisu maailman kaikkiin energiaongelmiin kuin esittää, että ydinvoiman vastustus on ratkaisu maailman kaikkiin energiaongelmiin.  Paikallinen tilanne ratkaisee.

Luen kuitenkin tämän esseen niin, että numeroiden pyörittely sinällään on ongelmanratkaisussa perusteltua ja käytännön tasolla jopa kriittisen tärkeää. On selvää, että paikallisen tilannekuvan pitää perustua numeroihin, jotta tiedetään missä mättää ja mitä pitää korjata. Myös suunnitelmien täytyy perustua numeroihin, koska vain niillä voidaan etukäteen arvioida voidaanko jokin tietty ratkaisu ylipäätään toteuttaa.

Vastaus numeroiden väärinkäyttöön ei siis ole numeroiden käytön vähentäminen, vaan numeroiden käytön radikaali lisääminen.  Numeroita pitää pyöritellä paljon erilaisia erilaisista lähteistä, mielellään vieläpä keskenään ristiriitaisista lähteistä.  Koko ajan pitää olla paranoidi sen suhteen, tarkoittaako mikään luku itse asiassa yhtään mitään.  Ennen muuta on tärkeää muistaa, että ei pidä kuvitella ymmärtäneensä jotain vain siksi että numerot täsmäävät.

Viime kädessä numeroilla ei voi johtaa. Niillä voi ainoastaan estää epäkelpoa johtamista.

 
 
 Maailman nälkäindeksi 2013. Kuvalähde: Wikimedia Commons
]]>
6663
Energia, visio ja uskottavuus: Puhe Vihreiden puoluekokouksessa 2017 http://www.zygomatica.com/2017/06/18/energia-visio-ja-uskottavuus/ Sun, 18 Jun 2017 13:02:13 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6657 Continue reading Energia, visio ja uskottavuus: Puhe Vihreiden puoluekokouksessa 2017 ]]> Pidin alla olevan kahden minuutin puheenvuoron Vihreiden puoluekokouksessa 2017. Tulin myös valituksi Vihreiden puoluevaltuuskuntaan kaudelle 2017-2019, mielipiteistäni huolimatta. Vihreissä arvostetaan sitä että uskaltaa avata suunsa.

Arvoisa puoluekokous.

Tuon teille Tieteen ja teknologian vihreiden terveiset.

Hallitustason viimeaikaisia farsseja seuratessa voi tehdä vain yhden johtopäätöksen. Meidän Vihreiden on entistäkin tiukemmin pidettävä kiinni asiallisuudesta, arvoistamme, ja tiukasta faktapohjaisuudesta.

Pitkällä aikavälillä yksi fakta on yli kaiken. Jos ilmastonmuutokseen ei puututa jämäkästi, kaikki muu jää lopulta puuhasteluksi.

Suomen hallitus on omalta osaltaan juuri hyväksynyt bioenergiaselonteon, jonka asiantuntijat ovat jo nyt systemaattisesti tyrmänneet. Hallituksen suunnitelma lisää metsähakkuita. Se tuhoaa metsiämme, eikä hidasta ilmastonmuutosta.

Vihreät on aiemmin hyväksynyt oman energiavisionsa. Visio esittelee skenaarion, jolla Suomen energiantarve voitaisiin täyttää. Se liikkuu melko yleisellä tasolla. Tulevana hallituspuolueena meillä on kuitenkin oltava malli, jossa myös tekninen ja taloudellinen toteutettavuus on arvioitu vastaansanomattoman tarkasti. Visiota täytyy siis seuraavaksi tarkentaa ja konkretisoida.

Ennen muuta on selvitettävä, mitä tapahtuu jos bioenergian päästökohtelu EU:ssa muuttuu tiukemmaksi. Jos ja kun biomassan käytölle tulee rajoituksia, hallituksen strategia romahtaa välittömästi. Mutta myös oma visiomme kärsii, koska siinäkin bioenergialla on edelleen roolinsa.

Tämä tarkastelu voi osoittaa, että vision oletuksia onkin tarkennettava tai jopa muutettava. Silloin niitä tulee rohkeasti muuttaa. Tärkeintä on uskottavuus. Jos pystymme seuraavassa hallituksessa esittämään nykyhallituksen energiakatastrofille sellaisen vaihtoehdon jota ulkopuolisetkaan eivät pysty tyrmäämään, olemme täysin voittamattomia.

Kiitos.

]]>
6657
Hälytysvalojen vilkuntaa http://www.zygomatica.com/2017/05/17/halytysvalojen-vilkuntaa/ Wed, 17 May 2017 10:46:15 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6641 Continue reading Hälytysvalojen vilkuntaa ]]> Energia-asioissa ei pidä luottaa yhteenkään simulaatioon, joka väittää väittävänsä jotakin tulevaisuudesta.  Ainakaan ei pidä luottaa sokeasti. IEA:n tuorein puhtaan energian seurantamalli on kuitenkin niin hätkähdyttävä, että jokaisen ilmastosta kiinnostuneen tulisi perehtyä siihen.

Mallin suurin ansio on se, että toisin kuin lähes kaikki muut lähteet, se katsoo kokonaisuutta: sähkö, energian varastointi, liikenne, betoni, teollisuus, valaistus, kevyt liikenne, raskas liikenne, rakennusten energiatehokkuus, laivateollisuus, jne jne.

Kokonaisuus on mallissa jaettu 26 eri sektoriin, joiden pitäisi kaikkien olla vihreällä, jos ilmaston lämpeneminen aiotaan pysäyttää edes kahteen asteeseen vuoteen 2025 mennessä. Oranssilla olevissa olevat ovat menossa oikeaan suuntaan, mutta ei tarpeeksi. Punaisella olevat menevät väärään suuntaan.

Tällaisia mallinnuksia ei pidä tuijottaa orjallisesti, vaan suuntaa-antavasti. Jos edes hiukan yli puolet sektoreista olisi vihreällä ja vain jokin yksittäinen punaisella, voitaisiin ehkä ajatella että suunta on ehkä edes hiukan sinnepäin.

Vaan mikä on todellisuus? Kolme vihreällä, kahdeksan punaisella. Siis kymmenesosa kunnossa, kolmasosa täysin pielessä.  Tämä on aivan murskaava viesti, ja täysin päinvastainen kuin lähes kaikkien harrastama tekno-optimismi.

Erityisesti omissa viherpiireissäni kuulee jatkuvasti innostunutta kohinaa siitä, miten uusiutuvien voittokulku on oikeastaan jo ratkaissut ilmastonmuutosongelman. Ei ole. Se on osaratkaisu pienenpieneen osaan ongelmasta (eli sähköntuotantoon), mutta kokonaisuuden kannalta se on lillukanvarsia.

Mikäli joku ei edelleenkään hahmota kokonaisuutta, kannattaa katsoa IEA:n arviota globaalista energiantuotannosta.  Tämä ei ole mallinnus, vaan raakaa historiadataa (jossa toki joudutaan tekemään jonkin verran oletuksia).

Luokka “Other” tarkoittaa kaikkea ei-poltettavaa uusiutuvaa: tuuli, aurinko, geoterminen. Se on ylimmäinen ohut pölykerros, jonka näkeminen tällä resoluutiolla saattaa vaatia suurennuslasia.

Ihmisten tekno-optimismia herättänee lähinnä se, että sähkön tuotannossa uusiutuvien osuus sentään näkyy ilman suurennuslasiakin, ja on selkeästi kasvamassa. Toisaalta, niin on myös sähkön kokonaistuotanto.

Kuitenkin sähkön osuus kaikesta energiasta on ehkä 10% luokkaa. Lähes kaikki energiantuotanto maailmassa perustuu yhä edelleen polttamiseen, eli hiilidioksidin tuottamiseen.

[Edit 17.5.2017: Edellisessä kappaleessa  on virhe: primäärienergiaan lasketaan sähkön tuottamiseen tarvittava energia. Käytännössä sähkön osuus maailman energiankäytöstä on siis  huomattavasti suurempi kuin väittämäni 10%, luokassa 20%. Tämä ei muuta kirjoituksen johtopäätöksiä.]

Olennaista onkin sähköistää kaikki se, mikä nyt tapahtuu polttamalla — eli yli 90% kaikesta. Optimistisetkin uusiutuvan energian skenaariot sanovat, että teoriassa voisi lähinnä olla mahdollista ehkä joissakin olosuhteissa kattaa nykyinen sähkön tuotanto.    Silloin 90% ongelmasta jää edelleen ilman ratkaisua. Sähkön tuotanto on moninkertaistettava, ja silloin sekä ydinvoimalle että uusiutuville on  löydyttävä tilaa.

Mitä tästä voi päätellä?

1)  Pieleen menee, ja pahasti.

2) Vihreissä, mutta myös lähes kaikkialla muuallakin vallitseva tekno-optimismi uusiutuvasta energiasta (ja sillä perusteltu ydinvoimavastaisuus) on huuhaata.  Vaikka nykyinen sähköntuotanto saataisiin nippa nappa korvattua uusiutuvilla, valtaosa ongelmasta on edelleen ratkaisematta. Vaikka energiankulutusta saataisiin laskemaan rajusti,  sähköä tullaan tarvitsemaan nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä.

3) Toisaalta muiden puolueiden kritiikki vihreiden ilmastolinjauksia vastaan on huuhaata sekin. Ilmastokriisi ei ratkea yksin ydinvoimalla, vaan se tulee vaatimaan radikaaleja muutoksia kaikkeen toimintaan.  Yhä edelleen Vihreät ovat ainoa puolue, jolla ylipäätään on energia- ja ilmastostrategia;  olkoonkin että se voi olla osin puutteellinen, sen ote on kokonaisvaltainen eikä keskity pelkästään sähköntuotantoon. Esimerkiksi joukkoliikenne ja energiatehokkuus ovat Suomen oloissa aivan olennainen osa ratkaisua.

Jos tämä suhteutetaan IEA:n alkuperäiseen mallinnukseen: Vihreissä tarjotaan ehkä väärää ratkaisua yhteen tai ehkä kahteen sektoriin 26:sta (ydinvoimaa halutaan liian vähän, bioenergiaa edelleen liian paljon). Muiden sektorien olemassaolo kuitenkin tunnistetaan, ja niihin halutaan ratkaisuja.

Muissa puolueissa saatetaan vahingossa tarjota oikeaa ratkaisua tuohon yhteen ainoaan sektoriin (ydinvoimaa halutaan tarpeeksi) mutta jo bioenergiankin liikakäytön puolesta liputtavat kaikki. Muiden sektorien olemassaoloa ei oikeastaan edes tunnisteta, eikä yhdelläkään muulla puolueella ylipäätään ole mietittyä ilmastostrategiaa.  Sokea kana voi aina vahingossa löytää yhden jyvän, joten ei ole suurikaan saavutus jos 1/26 on mennyt vahingossa oikein.

Kaikki ovat väärässä, mutta kaikki eivät ole yhtä väärässä.  Niin paljon kuin olen Vihreiden energialinjauksia kritisoinutkin (sekä sisäisesti että julkisesti), Vihreät ovat yhä edelleen ainoa puolue jolla on edes jonkinlainen ääneenlausuttu käsitys siitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii muutoksia lähes kaikkeen yhteiskuntamme toimintaan — minkä IEA:n mallinnus kylmästi osoittaa.

Kirjoittaja on Tieteen ja Teknologian Vihreät — Viite ry:n varapuheenjohtaja. Mielipiteet ovat puhtaasti omia.

 

]]>
6641
Voiko Turussa toimia esteettömästi? http://www.zygomatica.com/2017/04/06/esteettomyys/ Thu, 06 Apr 2017 08:25:52 +0000 http://www.zygomatica.com/?p=6597 Continue reading Voiko Turussa toimia esteettömästi? ]]> Havahduin hiljattain siihen, että en todellisuudessa tiedä esteettömyydestä  oikein mitään, vaikka olen tietysti kuvitellut tietäväni.  Jokainen aktiivinen Vihreä haluaa sitä, ja laki vaatii sitä, mutta entä sitten?  Toteutuuko se oikeasti?  Yritin pikaisesti perehtyä.

Suomen uusi yhdenvertaisuuslaki ja YK:n vammaissopimus antavat suuntaviivat, vaikka todellinen käytäntö muotoutuukin vasta oikeustapausten kautta pikkuhiljaa.  Joka tapauksessa laki on yksikäsitteinen: vammaisuuden perusteella syrjiminen on yhtä tuomittavaa kuin vaikkapa rodun perusteella syrjiminen. Tämä koskee sekä yksityisiä että julkisia toimijoita.

Lain tiukentuminen on hyvä asia. Kuka tahansa meistä voi vammautua koska tahansa, ja jokaisen meistä on hankalampi liikkua kun ikäännymme. Esteettömyys luo turvallisuutta.

Käytännössä kaikki hyvät asiat ovat kuitenkin myös vaikeita.

Koska esteettömyyttä on laiminlyöty niin pahasti tähän asti, se voi nyt aiheuttaa yllättävän kovia ja nopeita paineita kunnissa. Löysin aiheeseen yhden tulokulman, joka  ensi alkuun tuntui teoreettiselta, mutta saattaa olla todellinen ongelma: tavallisten yhdistysten toiminta voi muuttua todella hankalaksi, jos ne haluavat noudattaa tunnollisesti yhdenvertaisuuslakia.

Periaatteessa laki ei erottele vammaisten syrjintää muusta syrjinnästä.  Jos jokin yhdistys järjestää kaikille avoimen tilaisuuden, ja käännyttääkin ovelta pois kaikki tummaihoiset, se on syrjintää.  Vastaavasti, jos yhdistys järjestää kaikille avoimen tilaisuuden, mutta pyörätuolilla kulkija joudutaan käännyttämään ovelta, miksi se ei olisi syrjintää?

Rasismi on asenneongelma, eikä sen korjaaminen edes maksa mitään. Esteettömyyden tiellä on kuitenkin asia joka on paljon hankalampi korjata kuin asenneongelmat: raha. Esteettömyys maksaa, joskus todella paljon.

Yhdistystoiminnassa toimineena tiedän, että jokainen tiedostava yhdistys haluaisi pitää yleiset tapahtumansa esteettömissä tiloissa jos mahdollista.   Oma pintapuolinen kokemukseni vain on ollut, että tämä on käytännössä hyvin vaikeaa pienin resurssein. Kunnollisten tilojen vuokrat ovat suuria.  Ilmaisia tai lähes ilmaisia tiloja on saatavilla jos improvisoidaan, esimerkiksi erilaisten yhdistysten omissa tiloissa. Nämä harvemmin ovat ainakaan täysin esteettömiä.

Päätin toimin kuten vihreän fyysikon pitää, ja tein pikaisen kokeen.  Jos jokin järjestö haluaa järjestää ison esteettömän tilaisuuden ilman että sen talous raunioituu, onnistuuko se?  Kaivelin Turun esteettömiä 30-50 hengen yleisötilaisuuspaikkoja.

Kaupungilta vuokrattavat tilat on lyhyesti listattu: Kirjasto ja Vimma, sekä auditorio Puutarhakadulla. Kynnys ry on kerännyt listaa Turku kaikille – nettisivulle, mutta tänä vuonna hanke ei ilmeisesti enää ole saanut rahoitusta. Listasta löytyy Vimman lisäksi lähinnä nuorisotaloja, joista saattaa olla tiloja vuokrattavana, tai sitten ei.

Lisäksi yritin etsiä esteettömiä kaupallisia 30-50 hengen tiloja Venuu-palvelun kautta. Hakusanalla “kokoustiloja” löytyy kaikkiaan 30 kpl. Niistä esteettömiä on noin 7 kpl.  Alustava kartta löytyy alta.  Myös arvioidut hinnat on merkitty, jos ne ovat tiedossa.

Lista on toivottavasti vajavainen, koska se on vähintäänkin karu. Kaupungissa on 180,000 asukasta, ja ehkä kymmenkunta esteetöntä tilaa.  Halvimpienkin hinnat pyörivät luokassa 15 EUR/hlö, tai 90 EUR/tunti. Parin tunnin 50 hengen tilaisuudelle ei siis esteettömiä tiloja löydy, ellei pysty maksamaan satasia. Tämä saattaa olla pienen yhdistyksen koko vuosibudjetti.

Voi tietysti kysyä, ovatko esteelliset kaupalliset tilat sen halvempia. Periaatteessa hintaero ei hyvätasoisille tiloille ole suuri.  Käytännössä esteellisiä tiloja voi kuitenkin löytyä hyvinkin halvalla, jos tyytyy tarpeeksi rupiseen paikkaan, esimerkiksi paikallisen pubin takahuoneeseen. Myös täysin ilmaisia esteellisiä tiloja on mahdollista lainata vaikkapa toisilta köyhiltä yhdistyksiltä.

Esteettömistä tiloista puuttuu kokonaan tämä hintajousto: ne ovat lähes kaikki uusia ja hyväkuntoisia. Paikka voi olla edullinen, tai se voi olla esteetön, mutta tällä hetkellä käytännössä se ei voi olla molempia.

Ongelma on siis nimenomaan halpojen esteettömien tilojen puute.  Äärimmilleen vietynä tämä tilanne voisi törmää hankalalla tavalla toisen perusoikeuden eli kokoontumisvapauden kanssa. Jos yhdistys haluaa toimia yhdenvertaisuuslain hengessä, kohtuuhintaisten esteettömien tilojen puute voi alkaa rajoittaa toimintaa vakavasti.

Jo perusoikeuksien kannalta kunnissa pitäisikin nyt laittaa iso vaihde päälle oma-aloitteisesti. Esteettömyys alkaa tulla akuutiksi vaatimukseksi monesta suunnasta yhtä aikaa: suomalaisten vanhenemisen, yhdenvertaisuuslain, ja mahdollisesti myös yhdistysten toimintamahdollisuuksien.

Halpojen esteettömien tilojen määrä Turussa näyttääkin tähän tarpeeseen verrattuna hälyttävän pieneltä — siis nimenomaan tavallisen yhdistysaktiivin konkreettisesta näkökulmasta.

Olisi houkuttelevaa esittää tähän jokin helppo ja yksinkertainen ratkaisu. Sellaista en osaa esittää.  Periaatteessa esteettömyyttä tietysti saa rahalla, mutta rahaa ei ole rajattomasti. Kaikkea ei myöskään voi heti saada, joten on priorisoitava. En vain tiedä, miten priorisointi pitäisi tehdä.

Se ainakin on selvää, että mihinkään normienpurkamisiin ei pidä lähteä. Kun uutta rakennetaan, sen täytyy olla esteetöntä. Esteettömyydestä saattaa tulla kuluja, mutta ne ovat kuluja jotka sivistyneessä yhteiskunnassa vain on maksettava.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

 

]]>
6597