Hyvinvointia hankinnoilla, osa 2: Resepti hyviin hankintoihin

Tämä kirjoitus (julkaistu Viitteen tiedepuolue-blogina) on toinen osa Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian vihreiden Hyvinvointia hankinnoilla -sarjassa, jonka ensimmäisessä osassa kävimme läpi hankintojen merkitystä hyvinvointialueiden toiminnan laadun ja taloudellisuuden kannalta.

Kuten ensimmäisessä osassa huomasimme, hankinnoilla on valtava merkitys hyvinvointialueen eri palveluiden laadun ja kustannustehokkuuden varmistamisessa. Hyvän hankinnan tekemiseen tarvitaan kahdenlaista osaamista: substanssiosaamista siitä asiasta, jota ollaan hankkimassa sekä hankintaosaamista, joka painottuu enemmän teknisiin asioihin, pisteytyksiin ja lainsäädännön hyödyntämiseen oikealla tavalla. Julkiset hankinnat on oma asiantuntijuuden alansa siinä missä hoitotyö, lastensuojelu tai savusukelluskin. Sen asiantuntijoiden osaamista tuleekin hyödyntää vahvasti hyvinvointialueen hankintoja tehtäessä.

Monesti julkiset hankinnat on keskitetty hankintaorganisaatioille. Yksinkertaiset ja rutiininomaiset hankinnat sujuvatkin näiltä hyvin – esimerkiksi toimistotarvikkeisiin ja kalusteisiin ei usein liity sen erityisempiä vaatimuksia jolloin ne saadaan hankittua helposti puitesopimusten kautta. Tämä saattaa vähentää joustavuutta, mutta toisaalta puitesopimusten kautta saadaan isossa mittakaavassa säästöjä ja varmistetaan hankintalainsäädännön noudattaminen.

Yksilöllisemmissä hankinnoissa, kuten hankittaessa palvelukokonaisuuksia tai toimialaan liittyvää laitetta, tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota käyttäjien tarpeisiin. Jos hankintayksikkö tekee hankinnat käyttäjiä kuulematta, voidaan saada pienessä mittakaavassa esimerkiksi vääränkokoisia ruiskuja joissa lääkeainetta menee hukkaan, tai toisaalta isossa mittakaavassa suhteettoman kallis IT-järjestelmä kun pieni ja ketterä ratkaisu olisi ollut kustannustehokkaampi ja paremmin tarpeeseen sopiva. Siksi hankintaan tulisi suhtautua nimenomaan muuta organisaatiota tukevana toimialana, jonka toiminta tulee integroida kokonaisuuteen. Vain näin voidaan varmistaa, että hankittu tuote lopulta palvelee käyttötarkoitustaan.

Hyvässä hankinnassa käytetään monipuolisesti laatukriteereitä, joilla voidaan varmistaa että hankitaan oikeanlainen tuote tai palvelu, jossa laatu, ominaisuudet ja hinta kohtaavat tarpeen. Hankinnassa painotetaan hinnan rinnalla vastuullisuutta, laatua ja kestävyyttä, sekä esimerkiksi toimittajan ja toimitusketjujen toiminnan eettisyyttä, paikallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä ja huomioidaan oikealla tasolla toimitusvarmuus asettamatta tarpeettomasti kilpailuun osallistumista vaikeuttavia ehtoja. Myös hinnan arvioinnin määrittely vaatii monissa tapauksissa ammattitaitoa: väärin määritellyissä kriteereissä saatetaan joutua jättämään huomiotta esimerkiksi lisätöiden tuntihinnat – kohtalokas virhe, joka saattaa tulla ostajalle kalliiksi.

Hankinnoissa tulee myös huolehtia, että erilaisilla yrityksillä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin osittamalla hankinnat sopivan kokoisiksi. Paikallisia pieniä yrityksiä ei voi suoraan suosia kriteereissä, eikä hankkeita voi keinotekoisesti pilkkoa pieniksi paloiksi. Liian usein jätetään kuitenkin käyttämättä luontevia tapoja määritellä hankintojen laajuus niin, että myös pienille yrityksille jää mahdollisuus osallistua kilpailutukseen ainakin osatarjouksella.

Varsinaisen valintakriteeristön lisäksi hankinnan keskeisiä osia ovat varsinaisen hankintasopimuksen teko ja sopimuksen aikainen valvonta. Laadun valvonta ja nopea poikkeamiin reagoiminen on tärkeää ennen muuta sellaisissa palveluissa, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten henkeen ja terveyteen.

Kuten huomaamme, hankintojen tekeminen ei näennäisestä helppoudestaan huolimatta ole lainkaan yksinkertaista. Tämän takia hyvinvointialueen on niin tärkeää perustaa hyvin resursoitu hankintayksikkö, jonka toimintatapoihin juurrutetaan alusta lähtien hankintojen tekeminen yhdessä käyttäjien kanssa. Näin saadaan aikaan laadukkaat hyvinvointipalvelut kustannustehokkaasti verovaroja vastuullisesti käyttämällä.

Jyri-Petteri Paloposki ja  Jakke Mäkelä

Jakke Mäkelä: Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Hyvinvointia hankinnoilla, osa 1: Miksi hankinnoilla on väliä?

Tulevalla hyvinvointialueella on monta tärkeää asiaa ja tärkeää ammattiryhmää. Yksi asia ja ammattiryhmä mainitaan vain harvoin, vaikka se on yksi tärkeimpiä: hankinnat. Terveydenhuolto ei synny tyhjästä, vaan sitä varten on hankittava suuri määrä tavaraa ja palveluita.    (Kirjoitamme Varsinais-Suomen ehdokkaiden kanssa blogisarjaa tiedepuolue-sivulle. Tämä on sarjan ensimmäinen osa, kirjoittajina minä ja  Jyri-Petteri Paloposki)

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin talousarviosta nähdään, että 807 miljoonaa euron toimintakuluista yli 330 miljoonaa eli 44 % syntyy hankinnoista. Ei ole todellakaan yhdentekevää, miten ne tehdään.

Julkiset hankinnat ovat hyvästä syystä tarkkaan säädeltyjä. Hankintalain ja EU-lainsäädännön muodostama kokonaisuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, mutta tavoitteet ovat selkeät: julkisissa hankinnoissa pyritään saamaan mahdollisimman hyvin tarpeeseen sopiva tuote pienimmällä kustannuksella, ja kaikkia tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti.

Usein näkee sanottavan, että hankintalaki sitoisi aina ostamaan halvinta laadusta riippumatta. Totta toinen puoli, sillä jos hankintailmoituksessa on mainittu valintaperusteeksi ainoastaan hinta, silloin todellakin on valittava halvin vaatimukset täyttävä tarjous laadusta välittämättä. 

Tästä päästäänkin hankintaosaamisen puolelle: Hankintailmoituksen voi tehdä käyttäen myös muita valintaperusteita kuin hintaa – esimerkiksi toimittajan osaamista, resursseja tai vaikkapa työntekijöiden haastattelua voidaan käyttää osana valintaperusteita. Tällöin näille laatutekijöille lasketaan hinta, joka huomioidaan osana ”kokonaistaloudellisesti edullisimman” tarjouksen arviointia. Valintaperusteet on ilmoitettava hankintailmoituksessa, niiden on oltava selkeästi mitattavia ja niitä on noudatettava tarkkaan. 

Aivan mielivaltaisestikaan kriteerejä ei voida valita. Emme esimerkiksi voi tuosta vain päättää, että keskeinen laadun tae on se, että palvelun tarjoajan kotipaikka on Varsinais-Suomessa. Toisaalta voimme vaatia, että vain suuret kansainväliset yritykset kelpaavat, mutta se ei ole järkevää – tällöin poissuljemme paikalliset tarjoajat pois kilpailusta. Kriteerien tulee olla sellaisia, että mahdollisimman moni yritys pystyy realistisesti antamaan tarjouksia; se on ainoa tapa varmistaa, että kilpailun kautta syntyy myös säästöjä. 

Julkiset hankinnat ovatkin mitä suurimmassa määrin taitolaji, jonka osaaminen määrittää mitä suuremmissa määrin myös hyvinvointialueen onnistumisen omassa tehtävässään. Hyvällä kriteerien valinnalla saadaan täsmälleen sitä mitä haluttiin ja saavutetaan kaupan päälle kustannussäästöjä, huonoilla valinnoilla taas lähinnä vuosikausien kipu ja tuska.

Hankintaosaaminen on julkishallinnossa tärkeää myös siksi, että laittomilla hankinnoilla voi olla huonojen sopimusten, tarkoitukseen sopimattomien tuotteiden ja palveluiden ja liian suurten hintojen lisäksi myös hankintalakiin liittyviä seuraamuksia. Esimerkiksi HUS on kerryttänyt jo yli sadantuhannen euron seuraamusmaksut lainvastaisilla hankinnoillaan.

Hankintaosaamiseen panostaminen maksaakin itsensä nopeasti takaisin. Jos hyvinvointialueen hankinnoista onnistutaan viilaamaan pois vaikkapa promillen kymmenesosakin, säästöllä saadaan palkattua melkein yksi hoitaja lisää. Kun hankintayksikön osaamiseen panostetaan kunnolla, saadaan viilattua pois paljon suurempiakin osuuksia. Siksi on viime kädessä aluevaltuuston tehtävä varmistaa, että hyvinvointialueen hankintatoimeen panostetaan riittävästi.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Ankaruus ja empatia

On nyrkkisääntö, että vaalit voitetaan empaattisuudella ja lähestyttävyydellä. Olen kuitenkin päättänyt, että aluevaaliehdokkaana (numero 172) en väitä olevani  kumpaakaan, ainakaan överiksi asti. Aluevaalit ovat ennen muuta ankaran insinöörimäiset hallintovaalit, ja sellaisena niihin haluan asennoitua.

Inhimillisesti katsoen ne ovat kyllä äärimmäisen tärkeät hallintovaalit.  Ellei hyvinvointialueiden hallintoa saada ensimmäisellä valtuustokaudella kuntoon, kovin kummoista hyvinvointia ei tulla saamaan aikaan. En todellakaan väheksy empatiaa ja lämpöä, mutta näissä vaaleissa tarvitaan myös muita ominaisuuksia.

Tällä linjalla lähestyin  Turun seudun Mamien vaalikyselyä. Kolme avointa kysymystä, joihin voisi vastata monella tapaa. Itse vastasin näin.

1. Esittele itsesi

Jakke Mäkelä, Vihreät, ehdokasnumero 172 (Facebook-sivu). Olen 49-vuotias fysiikan tohtori, ja työskentelen tällä hetkellä data scientistinä konsulttiyrityksessä. Asustelen vaimoni ja kahden lapseni kanssa Kuralassa; esikoinen on jo opiskelemassa muualla ja kuopuskin täytti juuri 18, joten lapsiperheaika on jo ohi. Joskus sitä muistelee haikeana, vaikka se hurjan kuormittavaa olikin.

2. Jos tulet valituksi, niin mikä on mielestäsi sinun tärkein tehtäväsi?

Tiedostan olevani turhankin inhorealistinen ja insinöörimäinen, mutta mielestäni tällä valtuustokaudella on vain yksi oikea päämäärä: varmistaa, että uudistuksen jälkeenkin palkat maksetaan ja kukaan ei uudistuksen takia kuole tai vammaudu. Tämä on valtava uudistus jota ei ole ehditty suunnitella kunnolla. Ensimmäinen valtuustokausi menee yksinkertaisesti siihen, että saadaan hallinto pystyyn, IT-järjestelmien uudistus edes osittain aloitettua, ja jatkosuunnitelmat tehtyä. Varsinaiset uudistukset tekee sitten seuraava valtuusto.

3. Kommentoi muutamalla sanalla MLL:n aluevaaliohjelmaa

MLL:n ohjelma on erinomainen, kuten odottaa saattaakin. Pidän erityisesti siitä, että siinä keskitytään suurelta osin määrittelemään millainen hallinnon tulee olla, eikä maalailla taivaanrantaa tai vaadita täysin mahdottomia. Nyt luodaan rakenteet, ja MLL:n ohjelma aivan oikein keskittyy siihen, millaisia rakenteiden pitää olla.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Voiko vaalikoneisiin luottaa?

Looginen ihminen olettaisi, että vaalikoneeseen vastaava ehdokas saisi parhaaksi osumakseen aina itsensä. Looginen ihminen olisi vain 75%:sti oikeassa.

Aiemmissa vaaleissa olen huomannut, että on lähinnä tuurinpeliä, olenko oman itseni ykkösehdokas. Mielipiteeni on siis aina ollut sama, mutta saman mielipiteen voi lopulta pisteyttää aika monella tapaa (ja joskus jopa päinvastaisin pistein).  Teinkin näissä aluevaaleissa puolitieteellisen kokeen: olen toistanut jokaisen vaalikoneen kaikkiaan kuusi kertaa niin, että olen toistojen välillä yrittänyt aktiivisesti unohtaa, minkä pisteytyksen olen antanut konetta täyttäessäni.

Lopputulos oli lopulta hiukan parempi kuin oletin, mutta hiukan hämmentävä silti. Kaikkien koneiden perusteella Vihreät ovat selkeä ykkössuosikkini puolueista, ja jokaisessa toistossa olin ainakin mitalikolmikossa, vaikken aina itseäni ykköseksi saanutkaan. Tämä on hyvä asia.

Poliittinen identiteettini on koneiden perusteella kuitenkin häilyväinen.  Sanomien vaalikoneen  perusteella olen selkeästi punavihreä (SDP-Vasemmistoliitto-linjalla) ja sain itseni ykkösehdokkaaksi 66% ajasta.

Alma median vaalikone asemoinee  minut lähinnä libertaariksi (Piraatit ja Liberaalit korkealla, mutta myös SDP) mutta sain itseni ykköseksi vain 50% ajasta.

Tiistaina avautuneesta Ylen vaalikoneesta sain itseni ykköseksi sadassa prosentissa toistoista, mutta yllättäen olenkin nyt jokseenkin oikealla, RKP:tä ja Kokoomusta lähellä.

Mitä tästä oikein pitäisi päätellä?

Erot eri koneiden välillä näkee parhaiten, jos tulokset normitetaan niin, että paras yhteensopivuus tietyssä vaalikoneessa saa arvon 1. Eri koneiden jakaumat on alla merkitty eri väreillä. SDP:n ja ehkä Vasemmistoliitonkin sijoitus näyttää suunnilleen samanlaiselta eri vaalikoneissa. Sen sijaan oikeistopuolueiden sijoittuminen riippuu täysin siitä, mitä asioita vaalikoneen kysymyksissä on painotettu. Kokoomus ja RKP voivat näyttää joko suosikiltani (Yle) tai inhokiltani (Sanoma).

Kysymysmäärien perusteella voi arvioida, että Alma Median kone on epästabiilein,  koska siinä oli vain 24 kysymystä. Pienikin variaatio yhdessäkin kysymyksessä voi silloin muuttaa sijoituksia dramaattisestikin, ja sainkin jonkun muun kuin itseni ykköseksi puolet ajasta. Subjektiivisesti arvioituna osa Alman kysymyksistä oli sellaisia, että on jokseenkin mahdoton päätellä mitä niillä edes ajettiin takaa. Pitäisin sen antamia arvioita korkeintaan viitteellisinä.

Ylen koneessa sen sijaan on 41 ja Sanomien koneessa peräti 56 kysymystä, ja niiden voi olettaa olevan kohtuullisen stabiileja — ellei laajassa kysymyssetissä itse asiassa kysytä samaa kysymystä useaan kertaan. Sanomien koneen kysymyksissä oli ehkä jonkin verran toistoa, Ylen kysymykset taas olivat paremmin riippumattomia.

Tulosten stabiilisuutta voi yrittää arvioida myös katsomalla, ketä muita ehdokkaita sain mitalisijoille.  Sain yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina Vihreitä kärkisijoille, mutta pienikin muutos vastauksissa saattoi vaihtaa mitalistit täysin. Kun toistoja oli yhteensä 18, oli Ville Savonlahti ainoa joka pääsi mitalisijoille kaikissa kolmessa koneessa (yhteensä viisi kertaa). Wolfgang Hirsch ja Tommi Väyrynen olivat ainoat, jotka löytyivät kahdesta koneesta (kolme ja neljä kertaa).  Muut kollegat löytyvät listalta vain yhdessä koneista. Mitalisijat eivät siis ole täysin satunnaisia, mutta yksittäisellä kerralla niille voi osua lähes kuka vain.

Johtopäätökset

Mikäli olisin itse äänestäjän asemassa, käyttäisin vaalikoneita melko suurin varauksin. Varsin skeptinen olisin kärkiehdokkaan helpon löytämisen suhteen; omassa kokeessani sain noin 25% ajasta kärkiehdokkaaksi jonkun muun kuin itseni, ja mitalisijoilla oli 13 eri ehdokasta. Paras ehdokas voi löytyä tätä kautta, tai sitten olla löytymättä.

Puolueen valinta tuntuisi melko turvalliselta, jos jokin puolue erottuu aivan selvästi. Muussa tapauksessa kärjen lähelle voi nousta puolue joko vasemmalta, tai oikealta, tai keskeltä, tai pienpuolueesta, tai jostain muualta, koneesta riippuen.

Käytännössä pitäisin vaalikoneiden vastauksia huomattavasti merkittävämpänä asiana kuin vaalikoneen antamia prosenttilukuja.  Alla ovatkin omat vastaukseni Ylen vaalikoneeseen.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Vastuu terveydestä ja hyvinvoinnista on viime kädessä ihmisellä itsellään. Vastuu on yksilöllä, mutta muu yhteiskunta voi joko auttaa tai haitata. Sen velvollisuus on auttaa.
Kun julkisia menoja ja tuloja tasapainotetaan, se on tehtävä mieluummin menoja karsimalla kuin veroja kiristämällä. Vaihtoehtoja on aina muitakin, mutta jos halutaan pelkistää näin äärimmilleen, niin verojen kiristäminen on parempi vaihtoehto
Suomen pitää olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, vaikka se aiheuttaisi suomalaisille kustannuksia. Meillä on siihen sekä varaa että velvollisuus
On oikein nähdä vaivaa sen eteen, ettei vahingossakaan loukkaa toista. Sivistynyt ihminen ei koskaan tahallaan loukkaa ketään. Tämä ei tarkoita että kaikkeen pitäisi alistua: itseään ja toisia voi puolustaa älykkäästi, ilman että muut vaurioituvat
Yhteiskunnan johtavissa asemissa olevat eivät ymmärrä kansan kohtaamia ongelmia. Tämä on todellinen riski, joka voi toteutua jos yhteiskunnan sisäiset erot kasvavat liian suuriksi. Suomessa ne eivät vielä ole liian suuria, eikä pidä päästääkään.
Hyvinvointialueille tulee antaa tulevaisuudessa verotusoikeus. Rahoituksen ja palvelujen tilaamisen pitää olla samoissa käsissä. Siksi verotusoikeus on paras tapa varmistaa, että terveydenhuolto pysyy laadukkaana ja tehokkaana
Hyvinvointialueille ei tule lähivuosina siirtää lisää tehtäviä sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden lisäksi. Ensimmäisen valtuustokauden aikana on keskityttävä siihen, että muutos saadaan ylipäätään haltuun, eikä muuta pidä haalia. Pidemmän päälle tehtäviä voidaan kyllä lisätä, hallitusti.
Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee avata tulevaisuudessa myös yksityisten tuottajien kilpailtavaksi. Vastuun ja vallan on säilyttävä julkisella puolella, mutta jos valvonta on riittävää, palveluja voidaan ilman muuta myös kilpailuttaa
On hyväksyttävä, että asuinpaikka vaikuttaa julkisten palveluiden saatavuuteen. Se vaikuttaa joka tapauksessa. Samanlaisten palvelujen vaatimisen sijaan pitää arvioida, miten jokaiselle alueelle saadaan riittävän hyvät palvelut, vaikka sitten eri tavalla toteutettuna
On parempi lisätä tehohoitopaikkoja koronapotilaille kuin rajoituksia koko yhteiskunnalle. Tässä ajattelussa ei ole pienintäkään järkeä. Tehohoito on käsittämättömän kallista, ja henkilöstön puuttuessa sitä ei pysty lisäämään edes rahalla. Ensisijainen keino selvitä koronakriisistä on rokottaminen, ja jos se ei onnistu, rajoittaminen.
Eutanasia, eli kuolinavun antaminen, tulisi sallia lailla. En ole itse innoissani eutanasiasta, mutta päädyn siihen että se tulisi sallia tapauksissa, joissa parantumisen mahdollisuutta ei ole. Pitäisin sen kuitenkin huomattavasti tarkemmin säädeltynä kuin esimerkiksi Hollannissa, ja vain viimesijaisena ratkaisuna.
Olen valmis tinkimään oman kotikuntani palveluista, jos se on koko hyvinvointialueen etu. Hyvin rajatussa määrin saattaisin ollakin, joskaan en näe miten Turun palveluja voisi varsinaisesti nykyisestään enää heikentää
Palveluverkkoa koskevissa päätöksissä painotan asioita seuraavassa järjestyksessä:
Kaikissa alueen toimipisteissä, kuten sairaaloissa ja hoivakodeissa, tulee olla vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa. Yksi kasvisruokapäivä viikossa ei haittaa ketään, eikä sitä edes huomaa ellei asiasta tehdä erikseen numeroa.Kasviruoan pitää kuitenkin olla laadukasta, ettei se aiheuta kapinahenkeä ja inhoreaktioita kasvisruokaa kohtaan.
Hyvinvointialueen tulisi lähtökohtaisesti omistaa toimitilansa. Vuokraaminen tai esimerkiksi täysin liikkuva palvelu voi olla erittäin hyvä ratkaisu, jolla palveluja voidaan saada hyvinkin pienille paikkakunnille. Seiniä ei kannata omistaa omistamisen ilosta
Hyvinvointialueeni tulee aktiivisesti edistää rekrytointeja EU:n ulkopuolelta työntekijäpulan paikkaamiseksi. Kuka tahansa väestönkehitystä katsellut tajuaa, että tämä on oikeastaan ainoa keino taata riittäviä palveluja, ja olisi pitänyt aloittaa jo 20-30 vuotta sitten.
Vieraskielisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoaminen on kannattavaa, vaikka se lyhyellä aikavälillä tuottaisi kustannuksia. Olen ollut toteuttamassa Turun tekoälyyn pohjautuvaa monikielistä Åbot-koronabottia. Sen kokemuksen perusteella uskallan sanoa, että nimenomaan monikieliset palvelut voi toteuttaa digitalisaation avulla helposti, laadukkaasti ja edullisesti — esimerkiksi yhdistämällä tekoälyä ja etäpalvelua. Olen toisaalta sitä mieltä, että vieraskielisten on välttämätöntä ennen pitkää opetella myös paikallinen kieli integroituakseen tänne, mutta terveyspalveluissa kannattaa olla vieraanvarainen. Hyvät täällä kehitetyt ratkaisut voivat myös olla myyntivaltti muualla maailmassa, joten tässä kohtaa kannattaa panostaa rohkeasti innovaatioihin.
Terveyskeskuksissa tulee järjestää iltavastaanottoja sujuvan hoitoon pääsyn ja hoidon takaamiseksi. Iltatyöt tulevat huomattavastikin kalliimmiksi kuin virka-aikaan tehdyt, joten pääsäännön tulisi olla virka-aikaan hoitaminen. Ilta-aikojakin tulisi kuitenkin lisätä erityisesti akuuttiasioiden hoitoon.
Salon, Vakka-Suomen, Loimaan ja Turunmaan lähisairaaloiden toimintaa on perusteltua keskittää Tyksiin. Ainakin vaativammat toimenpiteet on syytä keskittää sairaalaan, jossa on riittävästi osaamista varmistamaan, että ne suoritetaan laadukkaasti. Yksinkertaisempia toimenpiteitä voidaan hoitaa hajautetumminkin.
Kielelliset oikeudet turvataan parhaiten keskittämällä ruotsinkieliset palvelut tiettyihin yksikköihin. Tämä voi olla toimiva ratkaisu.
Hyvinvointialueeni tulee tarjota maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille. Tämä on nähdäkseni ja tutkimustenkin perusteella hyvää rahankäyttöä. Harva asia tulee niin raskaaksi ja kalliiksi kuin vahinkoraskaus
Hyvinvointialueeni tulee tarjota säännöllisin välein maksuton hammastarkastus kaikille aikuisille. Niin paljon kuin tätä haluaisin ehdottaa, en näe että sille olisi olemassa rahoitusta ainakaan välittömästi. Tähän pitäisi pyrkiä, mutta epäilen onnistuuko se nopeasti
Hoitajien palkkoja on nostettava, vaikka se kasvattaisi kustannuksia. Pelkät palkankorotukset eivät ratkaise ongelmia, jos työ on johdettu niin huonosti että se on kestämätöntä. Korotukset lienevät välttämättömiä koska henkilöstö alkaa jo äänestää jaloillaan, mutta työolojen parantaminen on välttämätöntä
Asiakasmaksujen tulisi olla sidonnaisia asiakkaan tulotasoon. En välttämättä lähtisi säätämään monimutkaisia ansiosidonnaisia hintoja. Yksinkertaisempaa on lähteä siitä, että käytössä on asiakasmaksu jonka useimmat pystyvät maksamaan helposti. Niille jotka eivät pysty on järjestettävä helppo maksuvapautus.
Hoitajat tulee velvoittaa ottamaan koronarokote. Yleisemmälle rokotuspakolle en lämpene. Hoitajat ovat kuitenkin vastuussa ihmisistä, jotka ovat huomattavasti hauraampia kuin he itse, ja joita on suojattava kaikin voimin. Jos tätä vastuuta ei halua kantaa, voi olla viisaampaa siirtyä muunlaisiin tehtäviin.
Hyvinvointialueellani tulee olla käytössä huumeiden käyttöhuone. Käyttöhuoneissa ei ole kyse huumeenkäytön hyväksymisestä, vaan sen käytön haittojen rajoittamisesta. Esimerkiksi likaisten neulojen käyttö aiheuttaa terveyshaittoja, jotka tulevat kaikille kalliiksi. Siksi tällainen valvottu tila tulee ehdottomasti perustaa heti, kun se on mahdollista.
Kaikille vanhuksille on taattava oikeus palvelukotipaikkaan haluamallaan paikkakunnalla. Olisi populistista luvata mahdottomia. Palvelukodit ovat niin kalliita ylläpitää, että niitä ei voi mitenkään rakentaa aivan joka paikkaan.
Kun hyvinvointialueeni ostaa sosiaalipalveluita, kuten asumispalveluita tai hoivaa, tulee suosia paikallisia palveluntuottajia. Hankintalaki ei käytännössä mahdollista tällaista suosimista, joten sellaista on turha vaatia tällä hetkellä. Lain muuttamista kannattaisin kyllä.
Rästiin jääneistä asiakasmaksuista ei pitäisi seurata luottohäiriömerkintää. Luottohäiriömerkintä voi syrjäyttää ihmisen voimakkaasti, eikä ole mitään järkeä suistaa ihmistä siihen tilaan julkisten palvelumaksujen takia. Yhteiskunta siirtää silloin vain rahaa taskusta toiseen.
Sopimuspalokuntien (mm. vapaapalokuntien) pitäisi saada entistä enemmän vastuuta ja rahallista tukea pelastuslaitoksilta. Nykyinen järjestelmä toimii toistaiseksi riittävän hyvin ainakin Varsinais-Suomessa.
Pelastustoimi on pidettävä omana, erillisenä toimialana hyvinvointialueellani ja sille on osoitettava oma rahoitus. Pelastustoimi on niin erikoistunut ja omanlaisensa palvelu, että sitä ei pysty järkevästi yhdistämään oikein mihinkään. Siksi erillinen rahoitus on tärkeä.
Maakuntien itsehallintoa pitää vahvistaa tulevina vuosina. Pidän maakuntia luontevan kokoisena tahona hoitamaan huomattavan määrän yhteisiä asioita. Siksi kannatan itsehallinnon lisäämistä. Itsehallintoon liittyy kuitenkin myös elinkelpoisuus ja mahdollisuus ottaa vastuuta itsestään. Siksi maakuntia on pystyttävä myös yhdistelemään, mikäli ne eivät muuten ole riittävän vahvoja.
Aluevaltuustoille tulee antaa oikeus päättää susien kaatoluvista alueellaan. Tämä ei ole vähäisemmässäkään määrin asia, joka kuuluisi aluevaltuuston toimivaltaan
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen on haja-asutusalueilla oltava vastaavalla tasolla kuin kaupungeissa. Riippuu täysin siitä, mitä tarkoitetaan “tasolla”. Täysin samanlaisia palveluja on mahdotonta tarjota joka paikkaan. Haja-asutusalueilla ollaan väistämättä liikkuvien ja etäpalvelujen varassa enemmän kuin kaupungeissa. Jos ne suunnitellaan hyvin, ne voivat olla aivan yhtä tasokkaita kuin fyysiset palvelut.
Osa fyysistä vastaanottokäyntiä edellyttävistä sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla. Tämä on käytännössä ainoa tapa saada kulut ja laatu pysymään kohtuullisina jatkossa. Yksityisellä ja työterveydenhuollon puolella digitaaliset palvelut ovat jo täysin arkipäivää. Niitä ei ole aivan helppo toteuttaa niin, että ne olisivat aivan kaikkien saavutettavissa, mutta siihen pitää pyrkiä ja siihen sijoittaa rahaa.
Äänestäjillä on aluevaaleissa käytössään riittävästi faktapohjaista tietoa äänestyspäätöksensä tueksi. Jopa ehdokkaan on ollut valitettavan vaikea löytää faktapohjaista tietoa, joten ymmärrän hyvin jos äänestäjät tuskailevat. Uudistukseen sisältyy todella paljon asioita, joita aidosti ei vielä tiedetä. Suuriin linjoihin tietoa kuitenkin löytyy riittävästi, vaikka sitä voisi ollakin enemmän.
Aluevaalien osalta on levitetty disinformaatiota eli vääristeltyä informaatiota. Hyvin vähän olen nähnyt mitään, mitä voisi sanoa disinformaatioksi. Epämääräisiä väitteitä sen sijaan esiintyy paljonkin, johtuen varmasti osittain virallisen tiedon vähyydestä.
Hyvinvointialueen on tarjottava vaihtoehtona aina palveluseteliä, mikäli hoitoa ei voida muutoin taata ruotsiksi. Palvelusetelit ovat hyvä ratkaisu kaikkiin erityispalveluihin, joita on vaikea toteuttaa perusterveydenhuollossa. Perusterveydenhuollon pitää toteutua ruotsiksi vahvasti ruotsinkielisillä aluella, mutta muualla palveluseteli voi olla kaikille paras ratkaisu.
Lääkäri tai muu asiantuntija voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai videolla myös toiselta paikkakunnalta, mikäli hoitoa tarvitsee nimenomaan omalla äidinkielellä tai ruotsiksi. Etäpalveluita kannattaa aina suosia silloin kun se on mahdollista. Erityisen järkevää se on tämän tyyppisissä tapauksissa, jotka vaativat erityistä osaamista, ja käytännössä ehkä välttämätöntä silloin jos palvelua halutaan antaa muilla kielillä kuin suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.
Turussa, Paraisilla ja Kemiönsaarella on kaikissa oltava ruotsinkielistä palvelua tarjoavia sote-keskuksia. Alueuudistuksen tärkein tehtävä on katsoa koko aluetta kokonaisuutena eikä vanhan kuntamallin mukaan. Sote-keskusten tulee sijaita siellä missä niitä tarvitaan, kuntarajoista riippumatta. Käytännössä näissä kolmessa kunnassa on niin vahva tarve ruotsinkielisille palveluille, että todennäköisesti joka tapauksessa päädytään siihen, että ruotsinkieliset keskukset tarvitaan.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen yhdelle sote-keskukselle voitaisiin antaa hallinnollinen vastuu alueen ruotsinkielisistä kysymyksistä. Tämä on sen tyyppinen asia, joka selviää kunnolla vasta kun uudistus etenee. Jos tämä on tehokkain tapa hoitaa ruotsinkielinen hallinto, niin näin kannattaa edetä.

Sote ja mielikuvitus

On yksi sana, jota en muista nähneeni sote-uudistuksen yhteydessä vielä kertaakaan. Mielikuvitus. Nyt ollaan tekemässä rauhan ajan suurinta organisaatiomuutosta Suomessa, ja kehittämässä valtavia digitaalisia ratkaisuja. Silti harva tuntuu pohtivan, mitä todella radikaaleja uusia asioita olisi mahdollista tehdä. (English version here).

Ymmärrän tämän hyvin, ja itsekin pidän tärkeimpänä asiana uudistuksen riskien hallintaa. Olen itsekin todennut, että  ensimmäisen valtuuston on tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että palkat maksetaan ja kukaan ei kuole tai vammaudu uudistuksen takia. Muu on bonusta.

Mutta silti.

Vaikka inhorealismi onkin syvällä DNA:ssani, niin on myös innovaatio. Olen noin kolmessakymmenessä patentissa keksijänä, ja siltä pohjalta uskallan väittää, että alueuudistuksen kautta meillä olisi tilaisuus tehdä aivan uudenlaisia asioita, nyt kun palvelut tuotetaan riittävän suurissa yksiköissä. Mahdollisuus koskee ennen muuta sellaisia asioita, joita ei ole tähän mennessä edes yritetty.

Digitalisaatio ja vieraskieliset

Aivan uutena alueena voi tunnistaa esimerkiksi vieraskielisten palvelut.  Tilastokeskuksen datan mukaan vuonna 2020 Varsinais-Suomessa oli noin 38 000 äidinkieleltään vieraskielistä, eli vajaa 8% väestöstämme (vertailuna: äidinkieleltään ruotsinkielisiä on noin 27 000). Maakunnassa puhutaan yli sataa kieltä. Yli tuhannen hengen kieliyhteisöjä on kymmenen (venäjä, viro, arabia, kurdi, albania, somali, englanti, persia, ukraina ja romania) kun taas yli puolet kieliyhteisöistä on alle 40 hengen kokoisia.

Näin sirpaleisille ryhmille ei nykyisin keinoin voi käytännössä taata omankielisiä palveluja, kun jo ruotsinkielistenkin palvelujen tuottaminen alkaa olla vaikeaa.

Jos kuitenkaan ei rajoituta pelkästään nykyisiin keinoihin, tilanne näyttää yht’äkkiä aivan toiselta. Tyyppiesimerkki uudenlaisesta teknologiasta on Turun kaupungin Åbot-koronabotti, joka tekoälyn avulla pystyy antamaan koronaneuvontaa useimmilla Turussa puhutuilla kielillä. (Olin itse käynnistämässä Åbotia ollessani Turun kaupungilla projektitöissä 2019-2020, mutta lähinnä byrokraattina ja dokumentoijana).

Åbotin vahvuus on, että pohjatiedot määritellään vain kerran suomeksi, ja käännökset muille kielille tehdään tekoälyn kautta. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa ajauduttaisiin nopeasti kaaokseen, jos muunkieliset tekstit jouduttaisiin perinteiseen tapaan kääntämään käsin. Åbotin antamat käännökset ovat ilmeisesti joskus aika kökköjä, mutta pääsääntöisesti riittävän hyviä tarkoitukseensa.

Google Translaten yritelmä.

Åbot on hyvin rajattu sovellus, eikä se millään tavalla korvaa ammattilaisia. Se on kuitenkin hyvä esimerkki siitä missä ollaan nyt, ja missä voidaan olla 5-10 vuoden kuluttua, jos niin halutaan. Kymmenen vuoden kuluttuakaan meillä ei tule olemaan niin paljon vieraskielisiä hoitajia ja lääkäreitä, että hoitoa voisi perinteiseen tapaan antaa huippulaadukkaasti kurdiksi, tai arabiaksi, tai venäjäksi. Sen sijaan meillä voi aivan hyvin olla järjestelmä, joka antaa hiukan kökköjä mutta pääsääntöisesti riittävän hyviä automaattikäännöksiä mille tahansa näistä kielistä napin painalluksella.

Digitalisaatio ja vanhukset

Vastaavasti esimerkiksi vanhusten palveluja pitäisi jo nyt miettiä vahvasti digitalisaatio ja etäpalvelut edellä. Etäpalvelut esitetään tällä hetkellä vahvasti kauhukuvien kautta: pelätään, että vanhukset jäävät täysin sellaisten palvelujen varaan, joita he eivät osaa käyttää.

Näin asia tuleekin olemaan, jos tyydytään nykyisiin äärimmäisen vaikeakäyttöisiin palveluihin. Esimerkiksi digitaalinen tunnistautuminen on edelleen painajaismaisen hankalaa, ellei ole edes jotenkin sujut teknologian kanssa. Voin itse tunnustaa, että vasta vuoden 2021 alussa itsekin opin käyttämään mobiilitunnistusta; siihen asti olin uskollisesti käyttänyt paperisia tunnuslukuja.

Alistuminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, vaan sisuuntuminen. On kysyttävä, miksi ihmeessä kukaan ei laita panoksia siihen, että nämä palvelut olisivat edes jotenkin käyttökelpoisia tavallisille ihmisille. Käyttöliittymäsuunnittelu ei ole mitään mustaa magiaa, mutta se vaatii suunnattomasti osaamista, aikaa, vaivaa ja rahaa.

Ei näin. (Kuvalähde).

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yrityksillä ei ole riittävää kaupallista mielenkiintoa tehdä ultrakäytettäviä sovelluksia, kun taas julkisella sektorilla ei ole riittävää osaamista (eikä ennen kaikkea budjettia). Voi olla, että on mahdoton tehdä käyttöliittymää, jota 100% suomalaisista vanhuksista voisi käyttää. Mutta jos edes 99% pystyy, muille on helppoa räätälöidä sopivat palvelut.  Tässä jos missä on nyt julkisen innovaatiopanoksen paikka.

Digitalisaatio ja aikataulu

En halua luopua peruspessimismistäni, enkä siis väitä että digitaaliset innovaatiot olisivat taikaratkaisu kaikkeen. Ennen muuta alueuudistuksessa on ratkaistava digitaaliset perusasiat, ennen kuin voidaan edes pohtia digitaalisia innovaatioita. Tietojärjestelmien tylsä yhteensovittaminen tulee viemään valtaosan lähivuosien rahasta ja energiasta.

Ei kuitenkaan aivan sataa prosenttia; ja ne muutamat yli jäävät prosentit kannattaa sijoittaa innovatiivisiin kokeiluihin. Nykyisellä väestörakenteella ja menetelmillä terveydenhuolto on törmäämässä seinään, kun vanhusten määrä kasvaa yhtä dramaattisesti kuin nuorten määrä romahtaa. Törmäys vaimenee huomattavasti, jos tajutaan tehdä asioita aivan eri tavalla kuin ennen.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas (numero 172)  tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Translate »