Pissing or flushing: Pharmaceuticals in drinking water

What happens when I flush a pill down the toilet? And why should I care?

[Finnish version: click here]

Trace amounts of medications have been found in drinking water in various places. Are there effects on health? Some media are alarmist, but the most accurate answer basically is that we simply do not know yet (WHO,CWA, CBS, New Scientist).

Although it is only human to be worried about humans, the effects on the wider ecosystem may be much larger. A small amount in purified water means a larger amount in the non-purified source water. Again, there are alarming case studies where large amounts of medicine-related hormones have had biological effects on fish populations. However, on the whole no one really knows how much contamination there is, nor what its overall effects are, nor who is causing it (USGS).

There are relatively few possible sources of contamination. Pharmaceutical manufacturers may cause some very high contamination peaks, but the question is controversial (NBC). Antibiotics in agriculture are also a major source (WCP). However, it is clear that some of the contamination is coming from ordinary consumers.

How much?  I don’t know. Rather than getting involved in a big-picture controversy on which we don’t have enough data, I decided to hone in on a small concrete detail. We, ordinary consumers, are contaminating the sewer system with our medications. Whether the effect is serious, we cannot know yet. But there is one question that we can try to answer. What is the mechanism that causes it? Or, to put it in a more earthy manner:

Is the contamination caused by pissing, or by flushing?

There are two ways to get a drug into the sewer system. A person can eat the pill and later excrete any excess medicine in his urine or feces. Or he may dispose of old medications by flushing them down the toilet.

I want to know whether the flushing is causing most of the overall contamination. This is an eminently practical question at the grassroots level. People will take the medications they need, whatever the environmental effect. But there are steps that can be taken against flushing, like information campaigns, creating better incentives to return the medications, or good take-back systems.

Finland has a strong take-back system. All aged medications can be returned to pharmacies free of charge, no questions asked. (The waste is then disposed of as hazardous waste). But even in Finland, flushing happens anyways.

I am trying to find a single number that would allow consumers to get an intuitive feel of the damage they cause by flushing. I may have found it in the inverse of the excretion rate. I am calling it the flush rate. This needs a little explanation.

Whenever a medicine is taken, a complex process occurs (ADME).  Some drugs are broken down almost entirely. Sometimes these byproducts are as harmful as the drug itself, but typically they are much less bioactive. Thus, passing a drug through a human is a good way to clean it up.

However, it is not a perfect way, and some of the drug passes unchanged directly into the urine or feces. If the body breaks up 98% of the drug, the person still urinates 2%. The flush ratio is the inverse of this, or 50. This means that if the person throws just one pill into the toilet, he causes as much contamination as he causes by eating 50 of those pills.

Some typical values for some drugs are shown below. These must be treated skeptically, as variations can be huge and closely related drugs may have completely different excretion rates. Also added is an estimate of the cost per pill, since this information has an effect on how the medication is likely to be treated.

  • Paracetamol, Aspirin (painkiller): Less than 2% excreted. Flush ratio is therefore 1/2%, or  about 50. Cost is ~1 cent per pill
  • Atorvastatin (anti-cholesterol): <2%. Flush ratio ~50, ~50 cnt per pill
  • Carbamazepine (epilepsy medication):  2-3%. Flush ratio ~40, ~20 cnt
  • Prozac (antidepressant): ~15%. Flush ratio ~6, ~1 EUR
  • Oxycodone (strong painkiller): ~19%. Flush ratio ~5, ~4 EUR
  • Cetirizin (anti-histamine): 30%. Flush ratio ~3, ~1 EUR
  • Antibiotics: Huge variations. 40-80% of some antibiotics (NIH). Flush ratio ~2, ~1 EUR/pill (for penicillin)
  • Lisinopril: (hypertension): 100% (Not metabolized at all by the body). Flush ratio ~1, ~30 cnt/pill.
  • Birth control pills (COCP): Special case. The metabolites are hormones which have an environmental effect. Flush ratio not known, but probably low. ~1 EUR/pill

The society-level impact of flushing of course requires knowledge of things like the toxicity of the drug, the speed at which it decays, and the number of people taking the drug. However, a list like the one above does give some indication of where to focus.

My hunch (it is no more than that) is that a low-cost high-flush-ratio over-the-counter (OTC)  medicine has the highest contamination risk. People can buy as much medication in reserve as they want, and the low price means they do not have much incentive to make sure the medication does not age (it is much easier to just buy new pills). In addition, people buy these painkillers like candy. Large amounts will go to waste.

My hunch that people are careless with aspirin is supported by one study (LHWMP): aspirin contamination was found in 24% of tested streams. Aspirin can be toxic for example to cats (Manning), although the levels found in the water were in practice far below this toxicity level.

Thus, if I were to prioritize things based on these figures alone, I would target aspirin. The amounts may be tiny, but the point it that there is no reason for them to be there in the first place. Without flushing, the concentration would be close to zero. SInce the aspirin is not passed into the urine, people could take all the aspirin they want, as long as they disposed of the rest correctly.

I can also think of practical things that could follow from the priorization. Why not put extra notifications specifically on aspirin packages to encourage users to dispose of them correctly?  If such warnings are put indiscriminately on all medications, they may lose their effect. Focus them where the impact is the greatest.

I emphasize that the analysis above has too little data and too few parameters to be reliable. Aspirin may be a problem, but given that antibiotics and hormones have more severe biological effects, they may be much more serious problems. Someone should try to calculate this; I do not really have the competence.

I feel that this kind of analysis has psychological value, if nothing else. Arguments on environmental issues tend to become heated and repetitive. Sometimes it is worthwhile to look at things from a completely different perspective.

 

Pissasta vai vessasta: Lääkeaineet juomavedessä

Mitä tapahtuu kun vedän lääkepillerin vessasta alas? Ja mitä väliä?

[Englanninkielinen versio: täällä]

Juomavedestämme löytyy lääkejämiä. Onko niillä merkittävää terveysvaikutusta? Osan mielestä riskit ovat varmoja (US), mutta ehkä suurempi osa asiaa tutkineista on yksinkertaisesti sitä mieltä, että yksinkertaisesti emme tiedä (WHO,CWA, CBS, New Scientist). Mikä ei kyllä ole turvallisuutta herättävä tunne sekään.

Ihmisiä kiinnnostaa eniten riski ihmisille, mutta vaikutus laajempaan ekosysteemiin voi olla paljonkin merkittävämpi. Jos puhdistetussa juomavedessä on pieniä jäämiä, se tarkoittaa että alkuperäisessä raakavedessä niitä oli vielä paljon enemmän. Paikallisten suurten hormonijäämien tiedetään aiheuttaneen biologisia vaikutuksia esim kaloihin. Mutta entä pienten jäämien kokonaisvaikutus? Tällä hetkellä voi lähinnä turvallisesti sanoa, että kukaan ei tiedä paljonko jäämiä on, mistä ne tulevat, ja mitä ne aiheuttavat (USGS).

Mahdollisten lähteiden määrä on melko rajallinen. Lääketehtaat saattavat aiheuttaa suuria paikallisia piikkejä  (NBC).Antibioottien osalta karjatalous on merkittävä lähde (WCP). Joka tapauksessa osa päästöistä tulee tavallisilta lääkkeitä käytttäviltä kansalaisilta.

Kuinka suuri osa? En tiedä. Datamäärä on vielä aivan liian pieni, jotta saisimme edes kertaluokka-arvioita. Siksi en mietikään tässä suurta kuvaa, vaan päätin ottaa pienen konkreettisen detaljin. Me, tavalliset käyttäjät, saastutamme viemärivesiä lääkkeillä. Paljon vai vähän, sitä emme vielä tiedä. Mutta on konkreettinen kysymys jonka voi jo esittää: Millä mekanismilla me sen teemme? Tai vähemmän hienostuneesti:

Saastutammeko me pissaamalla, vaiko vessaan dumppaamalla?

Me saastutamme kahta kautta: joko syömällä lääkkeitä ja virtsaamalla jämät,  tai sitten dumppamalla vanhentuneita lääkkeitä suoraan vessasta alas. Haluan tietää, kumpi on oikeasti suurempi lähde.

Tämä on tiukan käytännöllinen kysymys. Ihmiset syövät tarvitsemansa lääkkeet vaikka ympäristövaikutus olisi millainen. Siihen ei voi vaikuttaa. Mutta dumppaamiseen sen sijaan voi — tiedotuskampanjoilla, tai helpottamalla vanhojen lääkkeiden palauttamista, tai kehittämällä insentiivejä lääkkeiden palauttamiseen (lääkkeenpalautuspantti?). Siinä voi käyttää mielikuvitusta.

Suomessa onneksi on jo kattava lääkkeenpalautusmekanismi. Vanhat lääkkeet voi palauttaa ilmaiseksi apteekkin kaikessa hiljaisuudessa. (Sieltä ne käsitellään eteenpäin ongelmajätteenä). Mutta aina järjestelmää voi parantaa.

Yritän löytää yhtä lukua, joka antaisi kenelle tahansa helpon ja nopea tavan arvioida miten huono idea dumppaaminen on. Arvelen, että sellainen löytyy arvosta 1/erittymisprosentti. Käytän siitä nimitystä dumppausvaikutus. Tämä vaatii hiukan selitystä.

Lääkeaineiden imeytymisprosessi on lievästi sanottuna monimutkainen (ADME). Jotkin lääkkeet hajoavat melkein kokonaan. Hajoamistuotteetkin saattavat olla haitallisia, mutta yleensä ne kuitenkin ovat vähemmän bioaktiivisia. Hyvä tapa puhdistaa lääkeaine on siis kierrättää se ihmisen kautta.

Puhdistus ei kuitenkaan ole täydellinen, ja osa lääkkeestä päätyy aina sellaisenaan virtsaan (tai ulosteeseen). Jos ruumis hajottaa 98% lääkeaineesta, silti 2% aineesta päätyy virtsaan ja sitä kautta luontoon. Dumppausvaikutus on tämän käänteisluku, eli 50. Konkreettisesti: heittämällä yhden pillerin vessaan ihminen aiheuttaa yhtä paljon saastumista kuin syömällä 50 pilleriä.

Olen kerännyt joidenkin lääkeaineiden dumppausvaikutuksia alla. Lukuihin on syytä suhtautua skeptisesti, mutta suuntaa-antavia ne ovat. Listasin lisäksi Netistä kerättyjä arvioita lääkkeiden hinnoista, koska hinta vaikuttanee siihen miten lääkettä kohdellaan.

  • Paracetamol, Aspirin (kipulääke): Alle 2% erittyy virtsaan. Dumppaussuhde on siis  ~50. Hinta on  ~1 sentti per pilleri.
  • Atorvastatin (kolesterolil): <2%. Dumppaussuhde ~50, ~50 snt per pilleri
  • Carbamazepine (epilepsia):  2-3%. Dumppaussuhde ~40, ~20 snt
  • Prozac (antidepressant): ~15%. Dumppaussuhde ~6, ~1 EUR
  • Oxycodone (strong painkiller): ~19%. Dumppaussuhde ~5, ~4 EUR
  • Cetirizin (anti-histamine): 30%. Dumppaussuhde ~3, ~1 EUR
  • Antibiootit: Valtavia vaihteluja. Joissakin tapauksissa 40-80% (NIH). Dumppaussuhde ~2, ~1 EUR/pill (penisilliini)
  • Lisinopril: (verenpainelääke): 100% (Ruumis ei käytännösä hajota ollenkaa). Dumppaussuhde ~1, ~30 sntl.
  • Ehkäisypillerit (COCP): Hankala erikoistapaus. Hajoamistuotteetkin ovat hormoneja, joilla on vaikutusta luontoon. Dumppaussuhde lienee matala. ~1 EUR.

Jos asiaa halutaan tutkia koko yhteiskunnan tasolla, tarvitaan paljon muutakin tietoa esimerkiksi lääkkeen myrkyllisyydetä, lääkkeen käyttäjien määrästä ja hajoamisnopeudesta luonnossa. Ylläoleva lista antaa kuitenkin pika-arvion siitä, mihin ehkä voisi keskittyä.

Ylläolevan perusteella heittäisin arvauksen (näin pienellä tietomäärällä se on pelkkä arvaus), että reseptittömät kipulääkkeet ovat suurin päästöriski. Ihmiset voivat ostaa lääkkeitä reserviin niin paljon kuin tahtovat, ja matalan hinnan takia heillä ei ole insentiiviä välittää vanhentumisesta (on helpompi ostaa uusi lääkepakkaus). Lisäksi näitä lääkkeitä käytetään valtavia määriä. Hukkaan menevien pillereiden määrä on suuri.

Arvaukseni kipulääkkeiden riskistä saa hiukan tukea ainakin yhdestä tutkimuksesta (LHWMP): aspiriinijäämiä löydettiin 24%:sta tutkituista puroista. Aspiriini on periaatteessa myrkyllistä esimerkiksi kissoille (Manning), joskaan puroista löydetyt pitoisuudet eivät sinällään olleet vaarallisia niillekään. Ottaisin silti kohteeksi aspiriinin ja muut vastaavat, koska vaikka pitoisuudet olisivatkin pieniä, mitättömän pienellä vaivannäöllä ne saataisiin lähelle nollaa. Ei ole mitään tarvetta rajoittaa lääkkeiden käyttöä; niitä ei vain pitäisi vetää vessasta alas.

Priorisointi voi auttaa päättämää toimenpiteistä. Miksei laitettaisi nimenomaan kipulääkkeiden yhteyteen huomautuksia siitä, että ne pitäisi heittää pois asianmukaisesti? Jos vastaavat varoitukset laitetaan kaikkiin lääkkeisiin, varoitukset menettävät nopeasti tehonsa. Keskitetään varoitukset sinne, missä kokonaisvaikutus on suurin.

Haluan tiukasti painottaa että tässä arviossa on liian vähän todellista dataa ja liian paljon käsien heiluttelua. Voi olla että aspiriini on ongelma, mutta antibiooteilla ja hormoneilla voi pienissäkin määrissä olla suurempi biologinen vaikutus. Varoitukset kannattaisi ehkä keskittää niihin. Jonkun pitäisi oikeasti laskea tämä läpi; oma ammattitaitoni ei siihen riitä.

Voi tietysti kysyä, onko tällä analyysillä mitään todellista arvoa. Ehkä on, ainakin psykologista. Ympäristöväittely menee helposti junnaamiseksi ja ohi puhumiseksi. Joskus kannattaisi ehkä kokeilla aivan uudenlaista perspektiiviä.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

 

Re: Koulutuksen tulevaisuudesta

Tarvitsevatko eliittinörtit koulutusta ollenkaan?

[English version: click here]

Niko Porjon viimeviikkoinen kirjoitus herätti ristiriitaisia tunteita. Itse olin samaa mieltä kirjoituksen alkuosan kanssa, mutta loppuosa tökki pahasti, enkä osannut sanoa miksi. Nyt kuitenkin tajusin, että Porjo on oikeassa, mutta vain tiukkojen rajojen sisällä.

On totta, että pakkoluennoilla istuminen on hidasta ja tehotonta varsinkin nykyään, kun tieto on jo saatavilla Netissä.  Joka haluaa kuunnella hyviä luentoja, voi latailla vaikkapa TEDx-luentoja tai opiskella Khan Academyn kautta.

Varsinainen oppiminen tapahtuu jossain aivan muualla kuin luennolla, oli ala mikä tahansa. Fysiikassa on tehtävä paljon harjoitustöitä. Joillain aloilla joutuu lukemaan pinoittain kirjoja ja kirjoittamaan paljon. Käytännönläheisillä aloilla vasta työharjoittelu opettaa mitä opittava on.

En usko rikkovani kenenkään intimiteettisuojaa, jos totean että Porjo on alallaan lahjakas ja suuren luokan nörtti (sanan kaikkein positiivisimmassa merkityksessä). Porjo on 90-luvulla lukenut fyysikoksi Turusta ja minä Helsingistä, mutta emme koskaan tavanneet ennen kuin 2000-luvulla töissä. Mutta opiskelukokemuksemme ovat samantyyppisiä.

Siksi Porjon luentoskeptisyys tuntuu tutulta. En minäkään luennoista mitään saanut irti, hyvistäkään, enkä niillä oikein jaksanut istua, hyvilläkään. Läpi pääsin, jopa tohtoriksi saakka (tosin se vei kaksi vuosikymmentä), mutta mikään akateeminen pyrstötähti en ollut.

Tämä oli melko yleistä laajemminkin ainakin Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella 90-luvulla — tuttuja naamoja näki lähinnä laitoksen kahvilassa, ei luennoilla. (Kaikkein eniten tuttuja näki kirjastossa laskuharjoituksia tekemässä. Fysiikasta ei valmistu ilman raakaa työtä. Jokaista pinnattua luentotuntia kohden jouduin tekemään kaksi tuntia laskuharjoituksia, joskus enemmän).

Mutta — ja tässä on asian ydin — tässä puhutaan nyt ehkä muutamasta tusinasta ihmisestä koko ikäluokassa. Ei mistään älyllisestä eliitistä, mutta poikkeavasta. Ensimmäisissä fuksibileissäkin keksimme lähinnä mielenkiintoisia laskutehtäviä, vaikka oluttakin oli tarjolla (naisia ei, jostakin syystä). Kaikissa bileissä, itse asiassa. Oi niitä aikoja. Rillit Huurussa on fyysikkokuvauksena parodia, mutta vain hienovarainen.

Mitä tämän porukan oppimiskokemus kertoo siitä, miten koulutus kannattaisi Suomessa laajemmin järjestää?

Ei yhtään mitään.

Porjon kuvaama tilanne pätee aika tasan yhteen pieneen porukkaan Suomessa: introvertit, tieteellis-teknisiä aloja vapaaehtoisesti opiskelevat eliittinörtit. Käytännössä se koskee sitä osaa ikäluokasta, joka opettelisi asiat joka tapauksessa itse, oli opetusta tai ei.

Pitäisikö maailman pyöriä tämän porukan ympärillä? On muodikasta ajatella, että kansakunta menestyy vain, jos sen älyllinen eliitti menestyy. Huippulahjakkaille huippumahdollisuudet ja huippuvaatimukset, tulos tai ulos, tohtoriksi tai teurasjätteeksi.

Rohkenen olla eri mieltä. Kansakunta on keskimäärin niin pätevä kuin sen keskimääräinen kansalainen on.  Nobel-huiput Suomesta ehkä puuttuvat, mutta keskinkertainenkin insinööri on täällä melko hyvä. Tämä on aivan varmasti vaikuttanut esimerkiksi siihen, miksi kännykkäbisnes on näinkin pienillä resursseilla saatu aikoinaan nousemaan. On voitu rekrytoida pystymetsästä, ja olla jokseenkin varmoja että riittävän hyvä saatiin.

Vaikka tämä bisnes nyt on romahtanut  (ks Timo Tokkosen kirjoitus), niin koulutettu väki oppii pakon edessä (ja suuren tuskan kautta) tekemään muutakin kuin kännyköitä. Jos suomalaisilla IT-insinööreillä olisi vain ja ainoastaan täsmäkoulutus Symbian-koodin optimointiin, nyt oltaisiin syvällä. Onneksi koulutus on laaja-alaisempi, kaikilla koulutustasoilla.

Mihin siis pitäisi panostaa: huippuihin vai tavallisiin? Porjon kirjoitus tarjoaa vastauksen suoraan. Kaikkein lahjakkaimmat ja motivoituneimmat ihmiset saavat kaivettua tietonsa esiin vaikka kiven alta. Eivät he tarvitse mitään erityisjärjestelyjä.

Resurssit kannattaa laittaa siihen, että keskimääräiset opiskelijat saavat hyvän keskimääräisen koulutuksen.  (Sivistyneessä yhteiskunnassa myös kaikkein heikoimpiin pitää panostaa, enemmän kuin brutaalin talousteoreettisesti laskien kannattaisi. Mutta tätä en osaa perustella rationaalisesti, se on vain ideologiani).

Koska en pedagogiikasta tiedä mitään (ja olen elänyt elämäni melkoisessa kuplassa), en tiedä mitä tämä täsmälleen tarkoittaa. Uskoisin, että se tarkoittaa enemmän strukturoitua opetusta, tehottoman tuntuista asioiden toistoa, ja ehkä jopa ulkoista kuria. Ainakaan se ei voi tarkoittaa sellaista anarkistista työnarkomaniaa, jonka avulla itse valmistuin, siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jätän määrittelyn suosiolla alan ammattilaisten huoleksi.

Olennaista on se, että Porjon ja minun tyyppisten ihmisten opiskelukokemuksista ei kannata oppia juuri mitään. Meillä on paikkamme yhteiskunnan marginaalissa (ja tärkeäkin sellainen). Mutta koulutuskeskustelussa lähes kuka tahansa muu on tärkeämpi.

 

On teaching

Do elite nerds need any education? 

[Finnish version: click here]

Niko Porjo’s posting last week (Finnish only) raised some conflicting feelings. Summary: based on his own experiences when studying physics, Porjo strongly questioned whether lectures are an efficient type of teaching at all.  I found this argument compelling, given that it resonates with my own experiences.

Porjo then suggested, perhaps polemically, that it would be more efficient to get rid of most artificial and formal types of education. Learning by doing is the most efficient way, and theory should flow from the practical work rather than vice versa. I did not agree with this suggestion at all.

I believe Porjo may be right, but only within tight boundaries. It is true that sitting in compulsory classes is slow and inefficient, especially now that much of the information is available on the Net already. If someone wants to listen to good lectures, there are sites like  TEDx or the Khan Academy.

Whatever the field of study, the actual learning happens elsewhere, not in lectures. Physics requires vast amounts of exercises. Some subjects require massive amounts of reading and writing. In practical subjects, only the practical work teaches what the work really is.

I do not break any confidences if I say that Porjo is a gifted physicist and an extreme nerd (in the most positive sense of that term). He studied physics in Turku in the 90’s, and I studied physics in Helsinki in the 90’s. Although we only met at work in the 00’s, our student experiences are similar.

That is why I found Porjo’s skepticism about lectures so familiar, even heartwarming. I never got much out of lectures, even the good ones. I was mostly too fidgety to even sit in them, even the good ones. I did pass, and even got a PhD (though it took me exactly twenty years), but I was no academic star.

This was quite common in the University of Helsinki’s physics department in the 90’s. All the familiar faces sat at the cafeteria, not the lecture rooms. (Actually, the largest number of familiar faces sat at the library doing physics exercises. It is not possible to graduate in physics without undergoing a punishing regime of thousands of calculations. For every hour spent goofing off from lectures, I spent two hours doing exercises).

But — and here is the crux — we are talking about maybe a few dozen people. Not really an elite, but an unusual crowd. We spent our first kegger making physics calculations, even though there was beer on offer (no women though, for some reason). We spent all keggers that way, actually. Those were the days. The Big Bang Theory may be a parody of physicists, but it is a subtle parody.

What do the learning experiences of this crowd teach us about the ways in which education in Finland should be arranged?

Nothing.

The situation Porjo describes applies to a very specific group of Finns: introverted people who are voluntarily studying scientific or technical subjects. In practice, this group would teach itself the basics whether or not there was any formal teaching at all.

Should the world rotate around this group? It is trendy to suggest that a nation succeeds only if its cognitive elite succeeds. Give the top percent all the resources it needs, weed out the weak ones, and let Darwinism do its magic. The fittest will survive and save society.

I beg to disagree. A nation is on average as competent as its average citizens. Finland has no Nobel laureates, but even a mediocre engineer is quite good and well-rounded here. This is almost certainly one reason why the cell phone business rose so quickly in such a small country. A company could recruit almost anyone at random, and be reasonably sure that they were reasonably competent.

This business has now collapsed (see the Finnish-only blog by Timo Tokkonen), but the average competence means that people will learn to do something other than cell phones, although the transition will be painful. If all Finnish engineers were only trained to optimize Symbian code, we would be in trouble. Luckily, the educational system is well-rounded, at all levels.

So who should we focus on: the elite or the average? Porjo’s blog gives an immediate answer. The most gifted and motivated people will dig up their knowledge from under a rock, if they have to. All they need is Net access. After that there is no particular need to pamper them.

Resources should be put into providing a good well-rounded education for the average Finn. (In fact, I feel that a civilized society should give even its weakest members the best feasible education, even when it doesn’t seem to make quantitative economic sense. I have no rational defense for this idea, it is simply an ideology).

Since I know nothing about pedagogy, I don’t quite know what this means. Probably, it means that education must be quite structured, perhaps repetitive, and even include some formal discipline. It definitely cannot mean the type of anarchistic workaholism that got me and my friends through. But I am happy to leave the exact definitions to the professionals.

The key point is that in this debate, the experiences of people like Porjo and me are largely irrelevant. We have our place in the margins of society (an important place even). But in terms of the education debate, almost everyone else is more important.

Koulutuksen tulevaisuudesta

 

 

En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi luentoja pidetään. Tai oppitunteja. Tarkoituksena on mitä ilmeisimmin opettaa käsiteltävää asiaa, mutta eikö olisi paljon nopeampaa luetuttaa asiaa käsittelevä kirja?

Minulla on taipumus väsähtää nopeasti ellei esiintyjä ole todella viihdyttävä. Äärimmäisenä esimerkkinä on sarja luentoja jotka käsittelivät erään suihkuharjoituskoneen hydrauliikkajärjestelmää. Aihe oli luennoitavaksi kohtuullisen kuiva eikä luennoitsijan omassa koulutuksessa oltu panostettu pedagogiseen osaamiseen. Suurella osalla kuulijoista oli valtavia vaikeuksia pysyä hereillä huolimatta ankaran rangaistuksen uhasta ja intensiivisestä kiinnostuksesta kyseisen teknisen laitteen toimintaa kohtaan. Törkimme sitten toisiamme jottemme olisi näyttäneet nukkuvilta.

Olen kuullut monenlaisia selityksiä luentointoon. Toiset oppivat helpommin kun kuulevat ja näkevät yhtä aikaa, ilmeinen ratkaisu olisi lukea ääneen. Luennolla voi esittää tarkentavia kysymyksiä. Voi, muttei yleensä esitetä. Sitä paitsi runsas kysymysten esittäminen johtaisi etenemiseen hitaimman nopeudella. Oman kokemukseni mukaan hitain on se joka onnistui edellisen illan bileistä houkuttelemaan jonkun kämppäänsä. Kirjaa lukiessa voi sitä paitsi palata taaksepäin niin monesti kuin haluaa, luennolla voi pudota kelkasta kun ei enää kehtaa kysellä.

Oikeasti luentoja pidetään epämääräisistä sosiaalisista syistä: opiskelijat kuuluu kerätä yhteen ja sitten niille kuuluu kertoa tärkeät asiat. Eikä tule väheksyä luennoitsijoiden simputtamista vanhempien kollegojen taholta. Varsinkin aluksi luennon pitäminen on monelle jonkinmoisen kynnyksen takana. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin harva kehtaa luennoida aihetta josta ei paljoa ymmärrä, ja oman kokemukseni mukaan köykäiseksi osoittautumisen pelko on motivaattorina verrattavissa viime hetken paniikkiin. Ei kai luentojen pitämistä voi kuitenkaan perustella motivoinnilla ja luennoitsijan osaamisen terävöittämisellä?

Ajan tuhlaamista luentojen valmisteluun ja pitämiseen voi vähentää videoimalla luennon. Tästä ei tietysti ole mitään iloa jos sama toistetaan jokaisessa oppilaitoksessa erikseen. Kun samoja asioita opetetaan ympäri maailman kannattaisi käyttää hyväksi valmista materiaalia ja tietotekniikan kykyä kopioida infomaatiota melkein ilmaiseksi. Videolta ei tietysti voi odottaa vastauksia kysymyksiin, mutta kansanviisauksista huolimatta ihmisen typeryys ei ole rajaton; hyvin tehty video pystyy vastaamaan useimpiin kysymyksiin ennalta.

Muutaman minuutin googlaamisella löytyi saitti joka kerää (fysiikan) luento videoita, fysiikan luento demonstraatioita ja avointa kurssimateriaalia. Vaikka en olekaan luento-opetuksen suuri ystävä niin maailmalta löytynee friikkejä joiden luennoilla opiskelijat pysyvät hereillä ilman kemiallisia apuneuvoja, tätä kannattanee hyödyntää. Osa materiaalista on vielä peräisin monien tuntemista hyvin brändätyistä yliopistoista. Brändillä on merkitystä, sillä opiskelijat tekevät käsittääkseni opiskelupaikkavalintoja pitkälti mielikuvien varassa. Sopivan yhteistyöpuljauksen kautta olisi siis mahdollista hyötyä jonkun hyvin rahoitetun laitoksen opetusresursseista ja brändistä. Samalla voitaisiin vapauttaa sekä henkilökunta että opiskelijat luennoinnin tuskasta. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden vähentää broadcast tyyppistä opetustyötä tekevien määrää ja samalla parantaisi luentojen laatua todellisista massa luennoista huolimatta.

Jos luentoja ei pidetä, niin voi ihan hyvin kysyä mihin opiskelija esimerkiksi yliopistoja sitten tarvitsee? Saa sieltä ainakin leiman jonkinlaisesta tietämisen tasosta, mutta tentissä menestyminen ja harjoitustöiden tekeminen riittänee osoittamaan osaamisen ilman luentojen kuuntelemistakin. Laiskana miehenä haluaisin jättää vähemmälle samojen hommien tekemisen silloin kun kyseessä ei ole jonkin kädentaidon opettelu. Silloinkin uskon useimmiten olevan mahdollista järjestää harjoitukseksi jotain sellaista joka parantaa maailmaa muutenkin kuin oppimistuloksen kautta.

Haluaisin merkittävästi hämärtää opiskelun ja työnteon välistä rajaa. Käytännössä laittaisin opiskelijat suoraan mukaan tutkimukseen tai tilaustöihin, teoriaopinnot siinä rinnalla pitkälti omatoimisesti. Yliopisto laskuttamaan VTT-tyyliin tilaustutkimuksesta ja sen sijaan, että hallinto vetää välistä niin opiskelijoille prosentit laskutettavasta työstä.

 

 

Translate »