Tämä blogi on alunperin ollut jyrkän epäpoliittinen, mutta vain muutos on pyhää. Olen jostain syystä päätynyt Turussa Vihreiden ehdokkaaksi ensi vuoden kunnallisvaaleissa. Kun tuollaista luottamusta osoitetaan, niin tehtävä on pakko myös ottaa vakavissaan. Mutta tarkoittaako se, että olisi pakko ottaa myös itseni vakavasti? En tiedä vielä. Tästä voi tulla mielenkiintoinen sosiologinen eksperimentti.
Lähtökohtani on yksinkertainen, jopa naiivi. Yhteisiä asioita on hoidettava faktapohjaisesti ja analyyttisesti. Mitä faktat eivät tue, sitä ei pidä ajaa.
(Kokemus luottamustoimissa ja ennen muuta perheenisänä on toki osoittanut, että todellisuudessa tuo filosofia ei ainakaan teletappimaailman ulkopuolella toimi. Ihminen on irrationaalinen psykofyysinen kokonaisuus, maailma on sumea ja sekava, ja oikeasti sählätään summamutikassa ja läpiuupuneina arvojen pohjalta. Mutta faktapohjainen analyyttisyys on ihanteena silti toimiva).
Hiukan matematiikkaa
Valitettavasti aloin samantien pohtia omaa kampanjaani “faktapohjaisesti ja analyyttisesti”. Mikä on todennäköisyys, että tällä juroustasolla ja tällä synkkyysasteella pääsisi politiikassa yhtään mihinkään?
Toisin kuin voisi kuvitella, todennäköisyys ei missään nimessä ole nolla!
Continue reading Vaalikampanjoiden matematiikkaa