“Embrace the ugliness” — mikä suomeksi?

Olen nähnyt valon ja löytänyt elämänkatsomukseni. Englanniksi valo tiivistyy hyvin: “Embrace the ugliness”. Mutta mistä löytyisi suomenkielinen vastine? Humaani ihmisvihaaja?

Ajatus juoksee jotenkin näin. Ihmisvihaajapuoli näkee maailman kaikessa rumuudessaan, eikä koskaan, milloinkaan, peittele sitä että ihmiset ovat useimmiten täysin raadollisia ja aivan sietämättömiä. Humaani puoli hyväksyy tuon, ja pyrkii siitä huolimatta enimmäkseen toivomaan ihmisille hyvää vaikka sitten hampaat irvessä. Embrace the ugliness.

Selvitin, miten lähipiiri kokee sanan “humaani”. Johdonmukaista: “Kiltti, empaattinen, rauhallinen, ymmärtäväinen.” Ihmisvihaaja taas on kiukkuinen ihminen joka ei pidä toisista ihmisistä, ja haluaa olla yksin.  “Humaani ihmisvihaaja” herätti hiukan pohdintaa, mutta määritelmä löytyi: “Ei pidä ihmisistä, mutta ei pidä siitä numeroa. Ei kiusaa muita ihmisiä.”  [Erehdyin tosin kysymään, kuvaisiko tuo termi itseäni. Vastaus: “humaani zombi” olisi parempi. Näsäviisaat lapset ovat elämän suola.]

Niin tai näin, termi ei siis ole täydellinen, ja metsästän edelleen parempaa. Mutta demoan nopeasti, mitä se voisi tarkoittaa.

Ensimmäinen demo

Viime viikolla kirjoitin negatiivisesti kokoomusnuorista (“Eugeniiikka alkaa kotoa”).  Jatkan negatiivisuutta. Jokin kokoomusnuorten eugeenisissa lapsilisänäkemyksissä vain kerta kaikkiaan tökkii. Ja olen päätymässä siihen, että se ei ole edes itse ideologia. Vaan pelkuruus jota uskon haistavani sen takaa.

Kuinka moni kokoomusnuori on oikeasti edes tavannut sellaista “heikkoa ainesosaa” jota haluaa karsia? Ja kuinka moni uskaltaisi kertoa näkemyksistään päin naamaa, jos tapaisi tällaista ainesosaa? On helppoa jutella eugeniikasta samanmielisten porukassa kokoomuslattea litkiessä,  mutta tietävätkö nämä nuoret ylipäätään mistä puhuvat?

Haluaisin tehdä yksinkertaisen ihmiskokeen: veisin kokoomusnuoren naamatusten “epäkelvon aineksen” kanssa, ja katsoisin mitä tapahtuu.

Jos olisin humaani ja kiltti, ja haluaisin päästä helpolla, ottaisin muutaman valokuvauksellisen ja valoisan kevytkehitysvammaisen, ja kysyisin että oikeastiko kokoomusnuori haluaa tällaiset suloiset mamin pikku delfiinit kaasuttaa. Tilulii.

Mutta olen humaani ja ilkeä, ja helppous on älyllisesti epärehellistä. On parempi kuvailla “epäkelpoa ainesta” sellaisena kuin se oikeasti on. Uskoisin tietäväni asiasta enemmän kuin moni: ns kirjainyhdistelmälapsen isänä olen vuosien varrella erilaisissa kuntoutuksissa tutustunut tähän maailmaan paljonkin.  [Tarkalla kirjainyhdistelmällä ei ole tässä yhteydessä väliä, niitähän maailmassa riittää — ADHD, AS, BPD, CP, FAS, MBD, OCD, PWS, SPD, TS ja muutama sata muuta].

Jos yhden asian olen oppinut, niin se on tämä: vammaiset ovat vähintään yhtä rasittavia kuin terveetkin ihmiset, eikä ongelmaperheissäkään erityistä hurraamista ole.  Siksi olenkin tähän ajatuskokeeseen luonut muutaman tapauksen rankemmasta päästä. (Yksikään hahmo ei ole todellinen, mutta tällaisia kohtaloita Suomessa on).

  • Leena*, 12 v. Syvästi kehitysvammainen. Äiti lievästi kehitysvammainen, isä tuntematon. Ei tule koskaan oppimaan sisäsiistiksi.  Kommunikoi huutamalla ja lyömällä.
  • Matti*, 9 v. Vaikeasti CP-vammainen, hahmottamishäiriö. Ei kykene liikkumaan itse edes sähköpyörätuolilla.  Saattaa oppia lukemaan, mutta ei tee taidollaan paljon mitään koska ei pysty käyttämään edes tukivälineitä.
  • Esko*, 13 v. Syvästi autistinen. Isä jättänyt perheen, äiti katkeroitunut ja takertuu poikaan. Eskon ainoat kommunikaatiokeinot mölinä ja ahdistunut mölinä. Esko nyt pidempi kuin äitinsä, ja hätääntymiskohtausten aikana murtanut äidiltä nenän sekä käsivarren. Kunta ehdottanut jo vuosia Eskon sijoittamista laitokseen, äiti ei suostu.
  • Tiina*, 14 v. Sijoituslapsi, biologiset vanhemmat oletettavasti narkomaaneja. Kiintymyshäiriöinen, äärimmäisen aggressiivinen, seksuaalisesti ylivilkas. Yksi abortti takana. Sijaisvanhemmat eivät jaksa enää.
  • Taneli* ja Mikko*, 12 v. Ei-identtiset kaksoset, molemmilla Tourette.  Tanelilla arvaamatonta väkivaltaa Mikkoa ja nuorinta sisarta kohtaan. Mikko yrittänyt kaksi kertaa itsemurhaa hyppäämällä impulsiivisesti auton alle. Vanhemmat lepäävät vain kun pojat saadaan ajoittain psykiatriselle osastolle.

Nämä viisi perhettä laittaisin siis samaan huoneeseen. Sitten toisin sinne kuolan ja kaaoksen sekaan kokoomusnuoren kertomaan sosiaalisista näkemyksistään.

Jos kokoomusnuorella olisi ballseja seistä tämän porukan edessä, ja kertoa heille että yhteiskunnan tulisi pyrkiä pääsemään heistä eroon — silloin, ja vain silloin, saattaisin jollakin tasolla kunnioittaa tällaista nuorta. Vastustaa säälimättä, mutta kunnioittaa ihmisenä.

Mikäli sen sijaan ballsit puuttuvat, eikä nuori suostu edes astumaan huoneeseen, voisin vain toivottaa nuorelle iloista loppuelämää ja pyytää pikapikaa palamaan sinne missä pappa betalar.

Tällaista, humaanina ihmisvihaajana, ajattelen. Embrace the ugliness. Sosiaalisesti kelvottoman aineksen elämä ei ole kaunista, mutta entä sitten? Kokoomusnuorten elämä on vailla inhimillisyyttä. Jos se sen lisäksi on pelkurimaista, on kovin vaikea nähdä siinä yhtään mitään positiivista.

Eugeniikka alkaa kotoa — näkemyksiä kokoomusnuorista

Kokoomusnuorten eugeniikkasiivessä häiritsee tietty epäjohdonmukaisuus. Rodunjalostus ja epäkelvon sosiaalisen aineksen karsiminen sinällään ovat melko arvoneutraaleja asioita. Kuitenkin, jos ne hyväksytään päämääriksi, menetelmien tulisi olla tehokkaita ja rationaalisia.

Kokoomusnuorten ajama lapsilisien kautta vaikuttaminen sensijaan on tehoton ja irrationaalinen menetelmä (ks mm “Eugeniikka parantaisi Suomen kilpailukykyä”).

Irrationaalista on oletus, että vanhempien tulotaso riittävästi korreloisi sen kanssa, miten kelpo yksilö lapsi on.  Näin ei kuitenkaan ole. On ominaisuuksia jotka periytyvät paljon suoremmin — älykkyys, hyvä terveys, persoonallisuus, taipumus alkoholismiin, monet sairaudet, ylipaino, masentuneisuus, ulkoinen kauneus, ja niin edespäin.

Siis päätetään mitä halutaan; mitataan kenellä sitä on; tuetaan näiden lisääntymistä; estetään muiden lisääntyminen. Ei se ole sen vaikeampaa. Mutta käytetään edes järkevää testipatteristoa, ei tulotason kaltaista sokkoammuntaa.

Singapore 1980-luvulla yritti. Valtio halusi suosia niitä lapsia, joiden äideillä oli yliopistokoulutus (tosin päämäärästä lopulta luovuttiin). Äidin koulutus on epätäydellinen mittari, mutta se mittaa sentään kuitenkin jotakin äidin periytyviä ominaisuuksia. Olisikin varsin rationaalista, että yhteiskunta kustantaisi jokaiselle tohtoriksi väitelleelle ja hänen puolisolleen pitkän kuherruskuukauden vailla ehkäisyä.

Pienikin kokemus työelämästä kuitenkin opettaisi, että suuripalkkaiseksei päätyminen ei edellytä mitään ominaisuuksia.  Tein anekdotaalisen tutkimuksen, käyttäen historiaani eräässä telekommunikaatioalan yrityksessä.  Listasin mielessäni tusinan jollakin lailla tuntemaani ihmistä, jotka pääsivät vähintään vanhan ajan markkamiljonääreiksi. Datasta on anonymisoitu paitsi kaikki henkilötiedot, myös suurin osa faktoista. Tästä tusinasta:

  • Kolmen geenejä ilman muuta kannattaisi levittää — lahjakkaita ja sivistyneitä ihmisiä.

  • Kolme sattui olemaan oikeiden tyyppien armeijakavereita oikealla hetkellä; enimmäkseen mukavia ihmisiä, mutta ei jatkoon.

  • Kolmen ura perustui siihen, että johtajien käskyt toteutettiin mukisematta ja päätä nostamatta. Ei jatkoon.

  • Kolme olisi ollut yhtä onnellisia sarjamurhaajina, mutta optiomiljonäärinä oli paljon mukavampaa.

Kokoomusnuorten mittareissa ensimmäinen ja viimeinen ryhmä lienevät arvokkaimmat. Siis vain puolet näistä rikastuneista kannattaisi jatkojalostaa. Tulotason perusteella olisi pitänyt jalostaa kaikki, koska kyse on Suomen hyvätuloisimmasta prosentista. Ei tällaisessa mittarissa ole mitään järkeä. Siis: jotakin parempaa tilalle.

Menetelmien rationalisoinnin lisäksi on huomioitava yksi asia, joka helposti jää huomaamatta: eugeniikkanuorten tulisi aloittaa eugeniikka kotoa.  Tämäkin on vain rationaalista. Natsi-Saksan yksi suuri epäjohdonmukaisuus oli, että huomattava osa johtohahmoista oli geeneiltään jokseenkin kelvotonta materiaalia (esimerkiksi Hitler, Himmler, ja Göbbels). Väärät miehet olivat johdossa, mikä varmasti vaikutti heikkoon lopputulokseen. Olisi traagista, jos myös kokoomusnuorten yhteiskuntaa pääsisi johtamaan vääränlainen aines.

Nuorten tulisikin avata arvioitavaksi kaikki tiedot itsestään — koulutodistukset, RUK:n tiedot (vain reservinupseerit ovat todellisia miehiä), älykkyys- ja psykologiset testit, terveystiedot, ja ennen muuta sukuselvitykset sekä vanhempiensa ja isovanhempiensa kaikki terveystiedot. Toki poikkeusyksilöitä voi syntyä epäkelvoista vanhemmistakin, mutta ei sen varaan voi rationaalista väestöpolitiikkaa rakentaa.

Kun nämä tiedot alkavat rutiininomaisesti ilmestyä kokoomusnuorten kotisivuille, heidän näkemyksensä voi alkaa ottaa vakavammin.  Etujoukon on uskallettava johtaa edestä — mutta sen on myös oltava etujoukoksi kelvollista.

Translate »