Fennovoima ja pehmeät arvot

Helsinkiläinen vihreä ehdokas Atte Harjanne teki rohkean teon, ja kirjoitti blogikirjoituksen “Miksi Fennovoima on surkea hanke, jolle toivon kaikkea parasta”.  Aten tiivistelmä:  ” Suomen, maailman ja ilmaston kannalta on parasta, että Fennovoiman hanke toteutuu sujuvasti ja mallikkaasti, eikä hanketta kannata kammeta tarkoituksella nurin.”  Teksti kannattaa lukea kokonaan, koska perustelut on kirjoitettu niin hyvin.

Olen asiasta samaa mieltä.  Tuohon tekstiin on vaikea lisätä enää mitään olennaista, mutta  omin sanoin tiivistäisin asian näin:

• Luonnonsuojelijana en halua torjua ainuttakaan päästötöntä terawattituntia missään päin maailmaa, varsinkin kun Suomessa pääasiallinen vaihtoehto näyttää olevan metsiemme polttaminen.

• Veronmaksajana pidän varmana, että hanke on 50 vuoden aikaskaalassa kannattava vaikka lyhyemmällä saattaa tullakin kalliiksi. Jos haluamme oikeasti rajusti vähentää hiilidioksidipäästöjä, joudumme sähköistämään aivan kaiken, traktoreita ja laivoja myöten. Sähkön kysyntä tulee räjähtämään, jos dekarbonisaatio etenee.

• Suomalaisena näen, että geopoliittinen riski toteutui jo kesällä 2015, kun peliä ei puhallettu poikki Migrit Solarna -pelleilyn takia.

Olen jo aiemmin ilmaissut, että  ydinvoiman ideologinen vastustaminen on ilmastolle tuhoisaa.  Toisaalta Fennovoima on niin sysimusta hanke, että  olen ollut epävarma mitä tekisin mahdollisessa Fennovoima- äänestystilanteessa.

Oikeastaan en enää ole epävarma.   Olisi vastuutonta lähteä kaatamaan hanketta kunnissa enää tässä vaiheessa. Valtiolla oli se mahdollisuus vuonna 2015; sitä ei käytetty;  ja nyt on mentävä eteenpäin.  Tässä näkemyksessä saatan jäädä vähemmistöön; sitten jään.  En aio ottaa asiasta pakkomiellettä.

Turun Vihreiden kuntavaaliohjelmassa on paljon muita asioita, joihin paukkuja kannattaa laittaa.    Itse olen vähintään yhtä kiinnostunut ajamaan kuivan systemaattisella tyylilläni vaikkapa koulumetsiä, kasvisruokapäiviä,  autoilun ongelmien vähentämistä,  tai koulujen tiedekerhoja — aivan tavallisia pehmeitä vihreitä asioita.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

Lisäys: muista kuntavaaliehdokkaista ainakin Tuomo Liljenbäck (Turku) on päätynyt samoille linjoille.

 
(Kuvassa Ruissalon luontoa. Kuvalähde: E Punju)

Pehmeät arvot kovalla datalla: case koulumetsät

Pehmeitä arvoja puolustetaan yleensä tavoilla jotka ovat  pehmeitä ja tunteisiin vetoavia. Usein se onkin paras tapa. Pidän kuitenkin tärkeänä, että pehmeitäkin arvoja yritettäisiin vääntää numeroiksi ja dataksi.  Silloin puolustaminen on paljon tehokkaampaa ja monipuolisempaa.  Otan esimerkkinä koulumetsät.

Kaikki kaupunkimetsät ja viherkohteet ovat tärkeitä, monella tapaa — virkistys, hulevesien hallinta, biodiversiteetti, ja jopa terveysvaikutukset. Siitä huolimatta jokasta pusikkoa ei aina pysty säilyttämään. Joskus suurempi etu (lähinnä tiivis rakentaminen) voi vaatia sen, että jokin luontokohde tärvellään. Kaupungissa joudutaan elämään kuten kaupungissa, ja tekemään ikäviäkin päätöksiä.

Nämä päätökset tehdään käytännössä arvojen perusteella, mutta ne pitäisi pystyä priorisoimaan ja perustelemaan mahdollisimman tarkkaan numeroilla ja datalla.

Arvotasolla on yksi “luontotyyppi”, jota haluaisin puolustaa hyvin tiukasti: koulumetsät. Suomen luonnonsuojeluliiton määritelmä on tiivis ja hyvä:Koulumetsä on koulua tai päiväkotia lähellä oleva pysyvä metsäluontokohde, joka sopii lasten ja nuorten opetuksen, kasvatuksen ja virkistyksen tarpeisiin. Ulkona oppiminen aineesta ja aiheesta riippumatta sekä metsäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen ovat tärkeitä tavoitteita.”

En ole itse fanaattinen ulkoilmaihminen, mutta pidän tärkeänä että juuri lapsille annetaan mahdollisuus olla luonnossa niin paljon kuin mahdollista. Jokainen päättää sitten itse vanhempana, viettääkö vapaa-aikansa metsässä vai pleikkarin ääressä.  Mutta jos lapsena ei ole saanut mitään kokemusta metsästä, todellista valinnanvapautta ei ole, vaan pleikkari voittaa aina.

Pehmoilu pehmoiluna, data datana.  Tuossa on päämäärä.   Miten päämärän voisi vääntää numeroiksi, jotta sitä voisi oikeasti ajaa eteenpäin? Ei se aivan täydellisesti väänny, mutta suuntaviivoja voi hahmottaa.

Continue reading Pehmeät arvot kovalla datalla: case koulumetsät

Translate »