Viisautta 2030-luvulle

Nelikymppisen yrmyjournalisti Heikki Aittokosken mainio artikkeli “Vuoden 1980 jälkeen syntyneet teinit käyvät hermoille” resonoi.

On toki mahdollista että Aittokoski kirjoittaa ns kieli poskessa (oma ns huumorintajuni ei tällaisia asioita oikein tunnista) mutta en oikein usko, niin elämälle uskollista kuvaus on: “Totean muuten vain, että on ihan normaalia olla kiinnostuneempi työeläkeotteen eläkekertymätiedoista kuin sanotaan vaikka eroottisista aikakauslehdistä, joilla nykyään on kuulemma presenssi myös niin kutsutussa maailmanlaajuisessa tietoverkossa.”

Juuri noin, joskaan tuollaisesta presenssistä en ollut tiennytkään tätä ennen.  Hesari saa aina parhaat skuupit.

Joka tapauksessa artikkeli herätti miettimään, että nyt kun kuudenkymmenen ikävuoden rajapyykki lähestyy — tosin vasta 2030-luvulla, mutta hyvin valmisteltu on puoliksi tehty — on hyvä aika pohtia, mitä viisauksia haluaisi seuraaville sukupolville jälkeensäjätätyttää. Minkä yhden asian haluaisin 2030-luvulla kertoa 2030-luvun nuorille?

Varmaankin tämän:  “Ennen vanhaan masennuskin oli parempaa.”

 

800px-Ilia_Efimovich_Repin_(1844-1930)_-_Volga_Boatmen_(1870-1873)

Masennus 1990-luvulla, 2030-luvulla. 

PervuninskyMasennus 2030-luvulla, 2030-luvulla.

Katkeruus yhteisön voimavarana

Aina pörröisen hellänkyyninen bloggaaja M. Kosonen on kirjoittanut loistavan kirjoituksen negaenergiasta. Hän oli viikkoa aiemmin kirjoittanut kirjoituksen omista karuista kokemuksistaan yliopiston johtamisongelmista (ehdoton must-read sekin). Pelkona oli, että se olisi kamikazeliike jonka jälkeen kaikelle saisi heittää hyvästit. Kun stubbilaisessa yhteiskunnassa hymy hyytyy, hyytyy ura ja elämä.

Eikö mitä. Kosonen ei selvästikään ole ainoa jota negatiivisuus voimaannuttaa.

Continue reading Katkeruus yhteisön voimavarana

Translate »