Tag Archives: politiikka

Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Minua saa syyttää naiiviksi, ja itse asiassa tuleekin syyttää jos sitä mieltä on, mutta alla oleva kertoo mitä toivoisin politiikan olevan. Kirjoitus on tiivistetty 25.3. Turun vaalikadulla pitämästäni puheesta. Viitteen jäsen Saara Ilvessalo kertoi jatko-osassa tarkemmin Turun tilanteesta.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä.  Vihreät pyrkivät siihen, ja joskus onnistuvatkin, ainakin puolivahingossa.  Haluamme näissäkin vaaleissa haastaa muut samaan.

Tieteen ja teknologian Vihreät eli Viite ry  on Vihreiden suurin kansallinen henkilöjäsenyhdistys. Meitä on lähes 350. Vihreillä on yli 50 Viitteeseen kuuluvaa kuntavaaliehdokasta  eri puolilla Suomea. Turussakin meitä on puolisen tusinaa. Löydymme osoitteesta tiedepuolue.fi.

Tieteen ja teknologian Vihreiden visiona  on tuoda tieteellinen ja tekninen tieto mukaan päätöksentekoon. Korostan tiukasti tuota sanaa “mukaan”. Tiede ei saa koskaan korvata ihmistä päätöksenteossa.  Politiikan syvimmät päämäärät pohjautuvat  aina  arvoihin. Vihreiden pohjimmaisia arvoja  ovat  vastuu ympäristöstä ja tulevaisuudesta,  kaikille kuuluva vapaus, sekä hyvän elämän turvaaminen kaikille  ja kaikissa elämäntilanteissa. Näistä arvoista emme voi tinkiä.

Politiikan toteutuksen  täytyy kuitenkin pohjautua faktoihin ja tutkittuun tietoon. Tämä ei tarkoita tiedeuskovaisuutta  tai asiantuntijoiden harvainvaltaa. Tieteen olemukseenhan kuuluu, että se ei koskaan suoraan kerro  “ainoaa oikeaa”  ratkaisua tiettyyn ongelmaan. Sen sijaan  se voi kyllä melko säälimättömällä  ja brutaalillakin tavalla osoittaa, onko jokin esitetty ratkaisumalli  huono, tai jopa täyttä huuhaata. Tiede ei niinkään esitä hyviä ratkaisuja, vaan karsii pois huonoja.

Continue reading Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Vaalikampanjoiden matematiikkaa

 

Tämä blogi on alunperin ollut jyrkän epäpoliittinen, mutta vain muutos on pyhää.  Olen jostain syystä päätynyt Turussa Vihreiden ehdokkaaksi ensi vuoden kunnallisvaaleissa.  Kun tuollaista luottamusta osoitetaan, niin tehtävä on pakko myös ottaa vakavissaan. Mutta tarkoittaako se, että olisi pakko ottaa myös itseni vakavasti? En tiedä vielä. Tästä voi tulla mielenkiintoinen sosiologinen eksperimentti.

Lähtökohtani on yksinkertainen, jopa naiivi. Yhteisiä asioita on hoidettava faktapohjaisesti ja analyyttisesti.  Mitä faktat eivät tue, sitä ei pidä ajaa.

(Kokemus luottamustoimissa ja ennen muuta perheenisänä on toki osoittanut, että todellisuudessa tuo filosofia ei ainakaan teletappimaailman ulkopuolella toimi. Ihminen on irrationaalinen psykofyysinen kokonaisuus, maailma on sumea ja sekava, ja oikeasti  sählätään summamutikassa ja läpiuupuneina arvojen pohjalta.  Mutta faktapohjainen analyyttisyys on ihanteena silti toimiva).

Hiukan matematiikkaa

Valitettavasti aloin samantien pohtia omaa kampanjaani “faktapohjaisesti ja analyyttisesti”.  Mikä on todennäköisyys, että tällä  juroustasolla ja tällä synkkyysasteella pääsisi politiikassa yhtään mihinkään?

Toisin kuin voisi kuvitella, todennäköisyys ei missään nimessä ole nolla!

Continue reading Vaalikampanjoiden matematiikkaa

Yhvestointi

 

Tämä kirjoitus on kuplinut pinnan alla jo pitkään mutta Vapaavuoren twiitti purskautti sen pintaan. “Investointi” sanana on kulutettu, joku voisi sanoa tahallaan turmeltu, näätäsanojen joukkoon.

Haluaisin sanoa ettei tuo kuvassa näkyvä twiitti ole tässä suhteessa paha sillä eihän siinä edes käytetä kyseistä sanaa. Mutta kun se on. Vaikka asiaa vähän mietinkin niin en pysty päättelemään kuuluvatko tuohon kokonaistaloudellisuuteen arvatut kerrannaisvaikutukset, yhteiskunnalliset hyödyt ja muut vastaavat.

JV_RemonttiOy

Kuva 1.

Jos teollisuuslaitoksen pumppujen muuttaminen taajuusmuuttajalla ajettaviksi näyttäisi maksavan itsensä takaisin muutamassa vuodessa on investointi uuteen teknologiaan suurella todennäköisyydellä kannattava. Ihan varmaa se ei ole, sillä voidaanhan firma vaikka myydä ja tehdas sulkea.

Continue reading Yhvestointi

EU-vaalien matematiikkaa

Analyyttisyyden skalpelli leikkaa sentimentaalisuuden rasvakerrosta, kun dissektoin seuraavaa EU-vaaleihin liittyvää väitettä: Muista, että jos et äänestä, tuet sitä, jonka kanssa olet eniten eri mieltä. Ja se nyt vain on tyhmää“.  Koska sosiologiassa tulee suojata väitteen tekijän anonymiteettiä, ja koska kyseessä on (vielä) kaverini, käytän väitteen esittäjästä vain nimikirjaimia JK (Linkedin-profiili).  Pitääkö väite paikkaansa millään reunaehdoilla?

Tarvittava malli on tällä kertaa varsin yksinkertainen. Oletetaan, että radikaalisuus on normaalijakautunutta. Tällöin radikalisuusjakauman todennäköisyysfunktio on

Screen shot 2014-05-15 at 16.39.35missä σ on radikaalisuuskerroin. Tämä on toimiva määritelmä, jossa voidaan katsoa että yli  2σ päässä olevat ovat äärisiipeä.

Oletetaan nyt, että vasemmasta laidasta poistetaan yksi ääni. Tämä on ekvivalentti sen kanssa, että oikea laita saa yhden äänen lisää. Miten tämä ääni jakautuu? Odotusarvo saadaan laskettua, jos tehdään sijoitus

Screen shot 2014-05-15 at 16.41.40Tällöin lopputulos on

Screen shot 2014-05-15 at 16.40.11

Normalisoidaan yksinkertaisuuden vuoksi radikaalisuusaeste niin, että σ=1. Riippumatta siitä mikä äänestämättä jättävän radikaalisuusaste on, vastapuoli saa siis keskimäärin lisä-ääneen jonka radikaalisuusaste on 1/√2π, eli noin 0.4.

Väite pitäisi siis muotoilla suunnilleen näin:  “Muista, että jos et äänestä, tuet keskimäärin henkilöä jonka radikaalisuusaste on 0.4. Mikäli olet tätä maltillisempi, vastapuoli radikalisoituu. Ja se nyt vain on tyhmää. Jos taas olet sitä radikaalimpi, estät mahdollisuuden saada tavoitteitasi läpi kärijistämällä vastakkainasettelua. Ja se nyt vain on tyhmää.”

Myös politiikka vaatii tarkkuutta.

Lisää matematiikan toisinkäyttöä: WeirdMath

Screen shot 2014-05-15 at 17.02.26Lähde: Wikipedia

 

 

 

 

 

 

Eugeniikka alkaa kotoa — näkemyksiä kokoomusnuorista

Kokoomusnuorten eugeniikkasiivessä häiritsee tietty epäjohdonmukaisuus. Rodunjalostus ja epäkelvon sosiaalisen aineksen karsiminen sinällään ovat melko arvoneutraaleja asioita. Kuitenkin, jos ne hyväksytään päämääriksi, menetelmien tulisi olla tehokkaita ja rationaalisia.

Kokoomusnuorten ajama lapsilisien kautta vaikuttaminen sensijaan on tehoton ja irrationaalinen menetelmä (ks mm “Eugeniikka parantaisi Suomen kilpailukykyä”).

Irrationaalista on oletus, että vanhempien tulotaso riittävästi korreloisi sen kanssa, miten kelpo yksilö lapsi on.  Näin ei kuitenkaan ole. On ominaisuuksia jotka periytyvät paljon suoremmin — älykkyys, hyvä terveys, persoonallisuus, taipumus alkoholismiin, monet sairaudet, ylipaino, masentuneisuus, ulkoinen kauneus, ja niin edespäin.

Siis päätetään mitä halutaan; mitataan kenellä sitä on; tuetaan näiden lisääntymistä; estetään muiden lisääntyminen. Ei se ole sen vaikeampaa. Mutta käytetään edes järkevää testipatteristoa, ei tulotason kaltaista sokkoammuntaa.

Singapore 1980-luvulla yritti. Valtio halusi suosia niitä lapsia, joiden äideillä oli yliopistokoulutus (tosin päämäärästä lopulta luovuttiin). Äidin koulutus on epätäydellinen mittari, mutta se mittaa sentään kuitenkin jotakin äidin periytyviä ominaisuuksia. Olisikin varsin rationaalista, että yhteiskunta kustantaisi jokaiselle tohtoriksi väitelleelle ja hänen puolisolleen pitkän kuherruskuukauden vailla ehkäisyä.

Pienikin kokemus työelämästä kuitenkin opettaisi, että suuripalkkaiseksei päätyminen ei edellytä mitään ominaisuuksia.  Tein anekdotaalisen tutkimuksen, käyttäen historiaani eräässä telekommunikaatioalan yrityksessä.  Listasin mielessäni tusinan jollakin lailla tuntemaani ihmistä, jotka pääsivät vähintään vanhan ajan markkamiljonääreiksi. Datasta on anonymisoitu paitsi kaikki henkilötiedot, myös suurin osa faktoista. Tästä tusinasta:

  • Kolmen geenejä ilman muuta kannattaisi levittää — lahjakkaita ja sivistyneitä ihmisiä.

  • Kolme sattui olemaan oikeiden tyyppien armeijakavereita oikealla hetkellä; enimmäkseen mukavia ihmisiä, mutta ei jatkoon.

  • Kolmen ura perustui siihen, että johtajien käskyt toteutettiin mukisematta ja päätä nostamatta. Ei jatkoon.

  • Kolme olisi ollut yhtä onnellisia sarjamurhaajina, mutta optiomiljonäärinä oli paljon mukavampaa.

Kokoomusnuorten mittareissa ensimmäinen ja viimeinen ryhmä lienevät arvokkaimmat. Siis vain puolet näistä rikastuneista kannattaisi jatkojalostaa. Tulotason perusteella olisi pitänyt jalostaa kaikki, koska kyse on Suomen hyvätuloisimmasta prosentista. Ei tällaisessa mittarissa ole mitään järkeä. Siis: jotakin parempaa tilalle.

Menetelmien rationalisoinnin lisäksi on huomioitava yksi asia, joka helposti jää huomaamatta: eugeniikkanuorten tulisi aloittaa eugeniikka kotoa.  Tämäkin on vain rationaalista. Natsi-Saksan yksi suuri epäjohdonmukaisuus oli, että huomattava osa johtohahmoista oli geeneiltään jokseenkin kelvotonta materiaalia (esimerkiksi Hitler, Himmler, ja Göbbels). Väärät miehet olivat johdossa, mikä varmasti vaikutti heikkoon lopputulokseen. Olisi traagista, jos myös kokoomusnuorten yhteiskuntaa pääsisi johtamaan vääränlainen aines.

Nuorten tulisikin avata arvioitavaksi kaikki tiedot itsestään — koulutodistukset, RUK:n tiedot (vain reservinupseerit ovat todellisia miehiä), älykkyys- ja psykologiset testit, terveystiedot, ja ennen muuta sukuselvitykset sekä vanhempiensa ja isovanhempiensa kaikki terveystiedot. Toki poikkeusyksilöitä voi syntyä epäkelvoista vanhemmistakin, mutta ei sen varaan voi rationaalista väestöpolitiikkaa rakentaa.

Kun nämä tiedot alkavat rutiininomaisesti ilmestyä kokoomusnuorten kotisivuille, heidän näkemyksensä voi alkaa ottaa vakavammin.  Etujoukon on uskallettava johtaa edestä — mutta sen on myös oltava etujoukoksi kelvollista.