Sote ja mielikuvitus

On yksi sana, jota en muista nähneeni sote-uudistuksen yhteydessä vielä kertaakaan. Mielikuvitus. Nyt ollaan tekemässä rauhan ajan suurinta organisaatiomuutosta Suomessa, ja kehittämässä valtavia digitaalisia ratkaisuja. Silti harva tuntuu pohtivan, mitä todella radikaaleja uusia asioita olisi mahdollista tehdä. (English version here).

Ymmärrän tämän hyvin, ja itsekin pidän tärkeimpänä asiana uudistuksen riskien hallintaa. Olen itsekin todennut, että  ensimmäisen valtuuston on tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että palkat maksetaan ja kukaan ei kuole tai vammaudu uudistuksen takia. Muu on bonusta.

Mutta silti.

Vaikka inhorealismi onkin syvällä DNA:ssani, niin on myös innovaatio. Olen noin kolmessakymmenessä patentissa keksijänä, ja siltä pohjalta uskallan väittää, että alueuudistuksen kautta meillä olisi tilaisuus tehdä aivan uudenlaisia asioita, nyt kun palvelut tuotetaan riittävän suurissa yksiköissä. Mahdollisuus koskee ennen muuta sellaisia asioita, joita ei ole tähän mennessä edes yritetty.

Digitalisaatio ja vieraskieliset

Aivan uutena alueena voi tunnistaa esimerkiksi vieraskielisten palvelut.  Tilastokeskuksen datan mukaan vuonna 2020 Varsinais-Suomessa oli noin 38 000 äidinkieleltään vieraskielistä, eli vajaa 8% väestöstämme (vertailuna: äidinkieleltään ruotsinkielisiä on noin 27 000). Maakunnassa puhutaan yli sataa kieltä. Yli tuhannen hengen kieliyhteisöjä on kymmenen (venäjä, viro, arabia, kurdi, albania, somali, englanti, persia, ukraina ja romania) kun taas yli puolet kieliyhteisöistä on alle 40 hengen kokoisia.

Näin sirpaleisille ryhmille ei nykyisin keinoin voi käytännössä taata omankielisiä palveluja, kun jo ruotsinkielistenkin palvelujen tuottaminen alkaa olla vaikeaa.

Jos kuitenkaan ei rajoituta pelkästään nykyisiin keinoihin, tilanne näyttää yht’äkkiä aivan toiselta. Tyyppiesimerkki uudenlaisesta teknologiasta on Turun kaupungin Åbot-koronabotti, joka tekoälyn avulla pystyy antamaan koronaneuvontaa useimmilla Turussa puhutuilla kielillä. (Olin itse käynnistämässä Åbotia ollessani Turun kaupungilla projektitöissä 2019-2020, mutta lähinnä byrokraattina ja dokumentoijana).

Åbotin vahvuus on, että pohjatiedot määritellään vain kerran suomeksi, ja käännökset muille kielille tehdään tekoälyn kautta. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa ajauduttaisiin nopeasti kaaokseen, jos muunkieliset tekstit jouduttaisiin perinteiseen tapaan kääntämään käsin. Åbotin antamat käännökset ovat ilmeisesti joskus aika kökköjä, mutta pääsääntöisesti riittävän hyviä tarkoitukseensa.

Google Translaten yritelmä.

Åbot on hyvin rajattu sovellus, eikä se millään tavalla korvaa ammattilaisia. Se on kuitenkin hyvä esimerkki siitä missä ollaan nyt, ja missä voidaan olla 5-10 vuoden kuluttua, jos niin halutaan. Kymmenen vuoden kuluttuakaan meillä ei tule olemaan niin paljon vieraskielisiä hoitajia ja lääkäreitä, että hoitoa voisi perinteiseen tapaan antaa huippulaadukkaasti kurdiksi, tai arabiaksi, tai venäjäksi. Sen sijaan meillä voi aivan hyvin olla järjestelmä, joka antaa hiukan kökköjä mutta pääsääntöisesti riittävän hyviä automaattikäännöksiä mille tahansa näistä kielistä napin painalluksella.

Digitalisaatio ja vanhukset

Vastaavasti esimerkiksi vanhusten palveluja pitäisi jo nyt miettiä vahvasti digitalisaatio ja etäpalvelut edellä. Etäpalvelut esitetään tällä hetkellä vahvasti kauhukuvien kautta: pelätään, että vanhukset jäävät täysin sellaisten palvelujen varaan, joita he eivät osaa käyttää.

Näin asia tuleekin olemaan, jos tyydytään nykyisiin äärimmäisen vaikeakäyttöisiin palveluihin. Esimerkiksi digitaalinen tunnistautuminen on edelleen painajaismaisen hankalaa, ellei ole edes jotenkin sujut teknologian kanssa. Voin itse tunnustaa, että vasta vuoden 2021 alussa itsekin opin käyttämään mobiilitunnistusta; siihen asti olin uskollisesti käyttänyt paperisia tunnuslukuja.

Alistuminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, vaan sisuuntuminen. On kysyttävä, miksi ihmeessä kukaan ei laita panoksia siihen, että nämä palvelut olisivat edes jotenkin käyttökelpoisia tavallisille ihmisille. Käyttöliittymäsuunnittelu ei ole mitään mustaa magiaa, mutta se vaatii suunnattomasti osaamista, aikaa, vaivaa ja rahaa.

Ei näin. (Kuvalähde).

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yrityksillä ei ole riittävää kaupallista mielenkiintoa tehdä ultrakäytettäviä sovelluksia, kun taas julkisella sektorilla ei ole riittävää osaamista (eikä ennen kaikkea budjettia). Voi olla, että on mahdoton tehdä käyttöliittymää, jota 100% suomalaisista vanhuksista voisi käyttää. Mutta jos edes 99% pystyy, muille on helppoa räätälöidä sopivat palvelut.  Tässä jos missä on nyt julkisen innovaatiopanoksen paikka.

Digitalisaatio ja aikataulu

En halua luopua peruspessimismistäni, enkä siis väitä että digitaaliset innovaatiot olisivat taikaratkaisu kaikkeen. Ennen muuta alueuudistuksessa on ratkaistava digitaaliset perusasiat, ennen kuin voidaan edes pohtia digitaalisia innovaatioita. Tietojärjestelmien tylsä yhteensovittaminen tulee viemään valtaosan lähivuosien rahasta ja energiasta.

Ei kuitenkaan aivan sataa prosenttia; ja ne muutamat yli jäävät prosentit kannattaa sijoittaa innovatiivisiin kokeiluihin. Nykyisellä väestörakenteella ja menetelmillä terveydenhuolto on törmäämässä seinään, kun vanhusten määrä kasvaa yhtä dramaattisesti kuin nuorten määrä romahtaa. Törmäys vaimenee huomattavasti, jos tajutaan tehdä asioita aivan eri tavalla kuin ennen.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas (numero 172)  tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Työttömyys ja elämänkaari: ehdolla TEK:n valtuustoon

Ihmisiä on kahdenlaisia. Yksi osaa suoraan refleksinä vastata kysymykseen “Mikä on ammattisi?”  Toisella ei ole aavistustakaan: hän tekee sitä mistä milloinkin sattuu palkkaa saamaan, mutta ammattinimike voi vaihtua vaikka vuosittain.  Itse kuulun jälkimmäiseen, ja uskon että olen siinä suhteessa kehityksen keihäänkärjessä. Valitettavasti. Työelämän kaoottisuus on tullut pysyäkseen.  Vastaan ei voi taistella, mutta sopeutumiseen voi panostaa.

Siksi olen ehdolla Tekniikan Akateemisten valtuustovaalissa, läntisessä piirissä ehdokasnumerolla 627. TEK:n vihreiden listan teemat ovat erinomaiset, ja itse painotan niiden lisäksi lähinnä tiettyä inhorealismia.  Koska lyhyt virsi on kaunis virsi, tässä tuhannen merkin esittelyni vaalikoneessa:

Olen 47-vuotias projektipäällikkö, useissa luottamustoimissa Vihreissä, ja varavaltuutettu Turussa. Pidän tiedettä ja teknologiaa tärkeimpänä keinona pelastaa meidät tulevalta ekokriisiltä jonkinlainen ihmisyys säilyttäen. TEK:n tehtävä taas on varmistaa, että teknologia-alalla on hyvä tehdä töitä.  

Tämä ei tarkoita nykyisten etujen maksimointia, vaan työelämän murroksessa tukemista. Vaikka kuulunkin kai hyväosaisiin, olen itse kokenut työelämän muutokset kaikessa raakuudessaan. Pitkä Nokia-urani päättyi 2012, ja sen jälkeen työelämä on ollut pysyvästi pätkittäistä. Myös työttömyys on tullut tutuksi.

En ole ainoa. Työttömyyspätkät alkavat olla yhtä väistämätön osa aikuisen ihmisen elämänkaarta kuin ikänäkö tai peräpukamat. Suhtautumisenkin pitäisi olla kliinistä: ei häpeilyä tai pelottelua, vaan ongelmanratkaisua ja haittojen minimointia.  Siirtäisin TEK:n painopistettä rohkeasti uudelleentyöllistymiseen ja -koulutukseen, sitten kun kirves itse kullekin omalle kohdalle osuu.  

Tieteen ja teknologian tärkeydestä olen kirjoittanut esimerkiksi seuraavia pohdintoja: “Miksi tiedevihreät ovat niin hankalia”; “Tiede: brutaalin maailman turva”; ja hiukan vähemmän vakavissaan “Maailma tarvitsee lisää fyysikoita”. Olemme menossa päistikkaa kohti ekokatastrofia, ja tiede ja teknologia — yhdistettynä sosiaaliseen muutokseen — ovat työkalut jotka voivat sitä hiukan lieventää. Teknologia-alasta täytyy pitää huolta, ja sen työntekijöistä täytyy pitää huolta.

Ammattiliitto ei kuitenkaan voi keskittyä ajamaan vain niiden asiaa joilla juuri nyt sattuu olemaan “pysyvä” työpaikka, vaan työn murros täytyy ottaa tosissaan. Lama on lähihorisontissa, ja parhaissakin olosuhteissa ajoittainen työttömyys on nyt pysyvä osa suomalaisuutta. Liittojen on autettava myös siinä tilanteessa. 

Oma työkokemukseni on ehkä keskimääräistä sirpaleisempi, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. Viime vuosikymmenellä olen toiminut ainakin:

  • Vanhempana tutkijana megakorporaatiossa
  • Pätkäprojekteissa yliopistomaailmassa
  • Työttömänä ja ahdistuneena
  • Vuorotteluvapaasijaisena sektoritutkimuslaitoksessa
  • Määräaikaisena harjoittelijana pk-firmassa
  • Työttömänä ja erittäin ahdistuneena
  • Tutkimuspäällikkönä pk-yrityksessä
  • Työsuhteessa joka purettiin koeajalla
  • Työttömänä ja pää täysin rikki
  • Määräaikaisena projektipäällikkönä kunnalla

Paljon tuossa on omaa vikaani, koska olen mieluummin hakeutunut mielenkiintoisiin työpätkiin kuin turvallisiin pysyviin työsuhteisiin. Mutta ei se silti ihmisen elämää ole. Työttömäksi joutuminen on joka kerran yhtä lamaannuttava kokemus, ja työttömyydestä nouseminen on joka kerran yhtä tuskallisen hidasta. 

Jos TEK haluaa olla tässä avuksi, sen kannattaisi lobata esimerkiksi kunnollisia irtisanomispaketteja; automaattista uudelleenkoulutusoikeutta työttömäksi jääneille; joustavia työharjoittelumahdollisuuksia; ja niin edelleen. Taantuma on tulossa, ja olen valmis lyömään vetoa, että huomattava osa tämän kirjoituksen lukijoista tulee olemaan työttömänä parin vuoden sisällä. Sitä ei kannata pelätä, mutta siihen kannattaa varautua — ja laittaa myös ammattiliitot varautumaan.

ISO13485, EU ja Turku

Vasta-alkajan ei kannata yrittää tehdä syvällistä analyysiä aiheesta, johon on juuri tutustunut. Tätä viisasta neuvoa olen noudattanut elämässäni vähänlaisesti jos ollenkaan.  

Millaisen analyysin siis tekisin lääkinnällisistä laitteista?

Varsinkin Turun seudulla lääketeollisuudesta toivotaan uutta Nokiaa. Samanlaisia haaveita sisältyy myös lääkinnällisiin laitteisiin (Medical Devices), siis monenkirjavaan alaan joka sisältää vaikkapa hammaslääkärin instrumenttejä, fysioterapialaitteita, molekyylidiagnostiikkaa, influenssatestejä, dementikkojen turvalaitteita, ja niin edespäin. Huomattava osa alan suomalaisesta teollisuudesta on keskittynyt juuri Turkuun. Miltä sen tulevaisuus näyttää? Continue reading ISO13485, EU ja Turku

Numeroiden typeryydestä

Iloni ovat ehkä aika köyhiä, mutta huomaan saavani nautintoa siitä kun joku pystyy osoittamaan että oma ajatteluni on typerää. Ville Lähteen essee Vihreässä Langassa on tällainen tapaus.

Essee liittyy lähinnä ruokaturvaan, mutta on yleismaailmallinen. Ydinviesti: Jos yrittää ymmärtää monimutkaista asiaa tuijottamalla vain paria yksinkertaista numeroa, niin pieleen menee. Oikeasti kaikki on monimutkaista. Continue reading Numeroiden typeryydestä

Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Minua saa syyttää naiiviksi, ja itse asiassa tuleekin syyttää jos sitä mieltä on, mutta alla oleva kertoo mitä toivoisin politiikan olevan. Kirjoitus on tiivistetty 25.3. Turun vaalikadulla pitämästäni puheesta. Viitteen jäsen Saara Ilvessalo kertoi jatko-osassa tarkemmin Turun tilanteesta.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä.  Vihreät pyrkivät siihen, ja joskus onnistuvatkin, ainakin puolivahingossa.  Haluamme näissäkin vaaleissa haastaa muut samaan.

Tieteen ja teknologian Vihreät eli Viite ry  on Vihreiden suurin kansallinen henkilöjäsenyhdistys. Meitä on lähes 350. Vihreillä on yli 50 Viitteeseen kuuluvaa kuntavaaliehdokasta  eri puolilla Suomea. Turussakin meitä on puolisen tusinaa. Löydymme osoitteesta tiedepuolue.fi.

Tieteen ja teknologian Vihreiden visiona  on tuoda tieteellinen ja tekninen tieto mukaan päätöksentekoon. Korostan tiukasti tuota sanaa “mukaan”. Tiede ei saa koskaan korvata ihmistä päätöksenteossa.  Politiikan syvimmät päämäärät pohjautuvat  aina  arvoihin. Vihreiden pohjimmaisia arvoja  ovat  vastuu ympäristöstä ja tulevaisuudesta,  kaikille kuuluva vapaus, sekä hyvän elämän turvaaminen kaikille  ja kaikissa elämäntilanteissa. Näistä arvoista emme voi tinkiä.

Politiikan toteutuksen  täytyy kuitenkin pohjautua faktoihin ja tutkittuun tietoon. Tämä ei tarkoita tiedeuskovaisuutta  tai asiantuntijoiden harvainvaltaa. Tieteen olemukseenhan kuuluu, että se ei koskaan suoraan kerro  “ainoaa oikeaa”  ratkaisua tiettyyn ongelmaan. Sen sijaan  se voi kyllä melko säälimättömällä  ja brutaalillakin tavalla osoittaa, onko jokin esitetty ratkaisumalli  huono, tai jopa täyttä huuhaata. Tiede ei niinkään esitä hyviä ratkaisuja, vaan karsii pois huonoja.

Continue reading Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Translate »