Tag Archives: Ydinvoima

Fennovoima ja pehmeät arvot

Helsinkiläinen vihreä ehdokas Atte Harjanne teki rohkean teon, ja kirjoitti blogikirjoituksen “Miksi Fennovoima on surkea hanke, jolle toivon kaikkea parasta”.  Aten tiivistelmä:  ” Suomen, maailman ja ilmaston kannalta on parasta, että Fennovoiman hanke toteutuu sujuvasti ja mallikkaasti, eikä hanketta kannata kammeta tarkoituksella nurin.”  Teksti kannattaa lukea kokonaan, koska perustelut on kirjoitettu niin hyvin.

Olen asiasta samaa mieltä.  Tuohon tekstiin on vaikea lisätä enää mitään olennaista, mutta  omin sanoin tiivistäisin asian näin:

• Luonnonsuojelijana en halua torjua ainuttakaan päästötöntä terawattituntia missään päin maailmaa, varsinkin kun Suomessa pääasiallinen vaihtoehto näyttää olevan metsiemme polttaminen.

• Veronmaksajana pidän varmana, että hanke on 50 vuoden aikaskaalassa kannattava vaikka lyhyemmällä saattaa tullakin kalliiksi. Jos haluamme oikeasti rajusti vähentää hiilidioksidipäästöjä, joudumme sähköistämään aivan kaiken, traktoreita ja laivoja myöten. Sähkön kysyntä tulee räjähtämään, jos dekarbonisaatio etenee.

• Suomalaisena näen, että geopoliittinen riski toteutui jo kesällä 2015, kun peliä ei puhallettu poikki Migrit Solarna -pelleilyn takia.

Olen jo aiemmin ilmaissut, että  ydinvoiman ideologinen vastustaminen on ilmastolle tuhoisaa.  Toisaalta Fennovoima on niin sysimusta hanke, että  olen ollut epävarma mitä tekisin mahdollisessa Fennovoima- äänestystilanteessa.

Oikeastaan en enää ole epävarma.   Olisi vastuutonta lähteä kaatamaan hanketta kunnissa enää tässä vaiheessa. Valtiolla oli se mahdollisuus vuonna 2015; sitä ei käytetty;  ja nyt on mentävä eteenpäin.  Tässä näkemyksessä saatan jäädä vähemmistöön; sitten jään.  En aio ottaa asiasta pakkomiellettä.

Turun Vihreiden kuntavaaliohjelmassa on paljon muita asioita, joihin paukkuja kannattaa laittaa.    Itse olen vähintään yhtä kiinnostunut ajamaan kuivan systemaattisella tyylilläni vaikkapa koulumetsiä, kasvisruokapäiviä,  autoilun ongelmien vähentämistä,  tai koulujen tiedekerhoja — aivan tavallisia pehmeitä vihreitä asioita.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

 
(Kuvassa Ruissalon luontoa. Kuvalähde: E Punju)

Vihreiden energiavisio tunnustaa tosiasiat

[Kirjoitus on julkaistu Turun Vihreiden nettisivulla 6.3.2017]

Vihreä liitto on tunnettu tiukan ydinvoimakielteisestä historiastaan. Toisaalta puolueen sisällä vaikuttaa kaikissa asioissa tiukka avoimen keskustelun periaate. Ydinvoima on asia joka jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta se ei ole asia, joka jakaisi puolueen. Ydinvoimakanta on puolueessakin viime kädessä mielipidekysymys, ei arvokysymys.

Vihreiden periaateohjelman kolme perusarvoa ovat vastuu ympäristöstä ja tulevaisuudesta, vapaus kaikille, sekä välittäminen muista ihmisistä. Nämä ovat väljiä ja joskus monitulkintaisia. Toisaalta myös Vihreiden vastahyväksytty strategia edellyttää, että Vihreiden toiminnassa “Vähennetään …. yksimielisyyden vaatimusta – suhteessa puoluetovereihin ja potentiaalisiin yhteistyötahoihin”.  Näkemyksiä onkin laidasta laitaan, ja niistä keskustellaan avoimesti.

Continue reading Vihreiden energiavisio tunnustaa tosiasiat

Sivistyksestä, väittelystä ja ajattelusta

On ilo katsoa, kun ihmiset uskaltavat astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Pidin alla olevan alustuksen Turun luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenillassa.  Istun TLSY:n hallituksessa jo viidettä vuotta, ja täryjyrätyyppisiin mielipiteisiini on jo totuttu. Siitä huolimatta…  yleisö olisi hyvin voinut raivostua, eikä heitä olisi siitä kukaan syyttänyt.

Sen sijaan alustus herätti juuri sitä mitä pitikin: tiukkaa keskustelua. Tunteenomaistakin, mutta asiapohjaista.  Käytännössä monelle osallistujalle oli itsestäänselvä aksiooma, että luonnonsuojelijan täytyy olla ydinvoimavastainen.  Oli shokki tulla haastetuksi tällä tavalla omalla kotikentällä. Siitä huolimatta keskustelu oli käsittämättömän sivistynyttä.

En tiedä päätyikö kukaan illan aikana muuttamaan vanhoja näkemyksiään, mutta ei se ole oikeastaan tärkeää. Olennaista on se että ihmiset ajattelevat, ei se että ajattelevat “oikein”.

Selkeyden vuoksi: en aja tällä sitä, että kaikkien luonnonsuojelijoiden ja vihertävien pitäisi muuttua ydinvoiman kannattajiksi. Ajan tällä sitä, että meidän on tajuttava, että edessä on kriisi jonka suuruusluokkaa emme edes kunnolla hahmota.   Alla oleva kuva osoittaa ongelman kaikessa raakuudessaan.

Kaikkien on mietittävä asenteitaan uusiksi.  Ydinvoimavastaisuus ei voi olla dogmi, jonka perusteella päätetään kuka ympäristöliikkeeseen saa sanoa kuuluvansa ja kuka ei.  Ydinvoima on teknologia siinä missä muutkin, ja sen hyvistä ja huonoista puolista on voitava keskustella siinä missä aivan kaikesta muustakin.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.

Kylmää vettä ja energiaa

Aina asiat eivät mene niin kuin toivoisi. Helmi-maaliskuun energia-ankeuttajat ovat olleet WWF Suomi sekä herrat Partanen ja Korhonen.

Suomalainen bioenergia sai kylmää vettä niskaansa, kun WWF Suomi julkaisi arvion Suomen metsien bioenergiapotentiaalista. Arvio on hälyttävä: jos myös metsien biodiversiteetti otetaan huomioon, puuta ei voi käyttää juurikaan nykyistä enempää ainakaan bioenergiaksi.

Tästä raportista on näin ennen vaaleja oltu hipihiljaa, ehkä ymmärrettävästi: jokainen puolue haluaa tällä hetkellä bioenergiaa, kuka ilmastosyistä, kuka taloudellisista syistä, kuka aluepoliittisista syistä. Kukaan ei halua olla ilonpilaaja. WWF:n raporttia on kuitenkin vaikea ohittaa, paitsi tunkemalla päänsä puskaan.

Toinen vaikeasti ohitettava asia on Rauli Partasen ja Janne Korhosen pamfletti   Uhkapeli ilmastolla: Vaarantaako ydinvoiman vastaisuus maailman tulevaisuuden?

Continue reading Kylmää vettä ja energiaa

Rosatom 2: Salaliittoteoriaa vai historiantuntemusta?

Niko Porjo brutalisoi edellisessä kirjoituksessaan Rosatomia. Laajentaisin ajatusta hiukan. Venäjä on kuin alkoholisoitunut sukulainen: sillä on jonkinasteinen addiktio voimakeinojen käyttöön. Silloin sitä ei pidä asettaa kiusaukseen käyttää niitä. Kun tämä virtahepo olohuoneessa tunnustetaan avoimesti, voidaan Venäjään ja venäläisiin muutoin suhtautua olosuhteisiin nähden normaalisti.

Siis Venäjän kanssa ei pidä tehdä mitään sellaista, minkä suojelu voimakeinoin voisi tuottaa Venäjälle ylivoimaisen kiusauksen. Fennovoiman ydinvoimala saattaa ylittää tämän kynnyksen.

Porjon näkemys: Rosatomia ei voi päästää Suomeen hääräämään, koska se on venäläinen valtionyritys. Venäjä on läpeensä korruptoitunut, eikä Rosatom voi silloin olla sen parempi. Hieman poikkeuksellisesti, olen Porjon kanssa jostakin jokseenkin samaa mieltä, mutta muotoilisin asian hieman toisin.

Sivuhuomautus: ydinvoimaa en lähtökohtaisesti vastusta, vaikka kuulun Vihreisiin (tai oikeastaan koska kuulun Vihreisiin ja vieläpä ympäristöliikkeeseen — mutta se on toisen kirjoituksen paikka). Fennovoiman suhteen olen aiemmin ollut neutraali, mutta nyt näkemys on muuttumassa.

Onko ulkomaalaisomistus automaattisesti pahasta?

Vielä viime viikkoihin saakka olen ollut sitä mieltä, että ulkomaalaiset, myös venäläiset, voivat aivan hyvin omistaa Suomesta nimenomaan tärkeää infrastruktuuria. Sellaista, jota ei voi siirtää pois — voimalinjoja, rautateitä, tai vaikka ydinvoimaa.

Tälle on selvä logiikka. Koska infraa ei pysty siirtämään pois, ulkomaalainen omistaja ei pysty rajattomiin kiristämään Suomea. Jos vaatimukset alkavat olla mahdottomia, valtio voi ääritilanteessa vaikka kansallistaa pullikoivan yrityksen.

Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa TV-verkkoja operoiva Digita. Se on nyt australialaisen pääomasijoittajan omistama. Periaatteessa Suomi on menettänyt kontrollinsa elintärkeään infraan. Mutta ei käytännössä. Jos Suomi päättäisi vaikkapa hätätilanteen nojalla kansallistaa Digitan, mitäpä nykyinen omistaja voisi asialle tehdä? Lähettää Australian laivaston uhittelemaan? Heh.

Onko venäläisomistus automaattisesti pahasta?

Vaan kun on kyse vaikkapa Rosatomista, tuo heh takertuu kurkkuun. Venäjä nimenomaan voi lähettää armeijansa ajamaan omia etujaan. Ja nimenomaan vieläpä ylpeilee asialla. Ja nimenomaan vieläpä tekeekin sitä parhaillaan etelämmässä.

Map_of_countries_by_number_of_active_troopsArmeijoiden koot. Lähde: Wikipedia.

Onko tämä rasistinen salaliittoteoria? Monen mielestä varmasti. Mutta jos naapurissa on suurvalta joka näyttää aggresiiviselta, kerskuu aggressiivisuudella, ja toimii aggressiivisesti, niin millä tavalla olisi rasistista tai vainoharhaista heittää ilmaan ajatus, että ehkäpä kyseinen naapuri on, no, aggressiivinen?

Voidaan toki vedota siihen, että Suomen tilanne on aivan toisenlainen kuin Ukrainan. Yleensä on kuitenkin pätevä nyrkkisääntö, että jos joku ei noudata pelisääntöjä suurissa asioissa, ei hän noudata niitä pienissäkään.  Tällä hetkellä painostus Suomea kohtaan on pientä tai olematonta, koska ei ole mitään erityisiä intressejä joiden takia pitäisi painostaa. Mutta tilanteet elävät.

Uskon asia?

Vapaiden markkinoiden ylivertaisuuteen ja rationaaliseen maailmanpolitiikkaan uskova rationalisoi tilanteen näin: Kyseessä on Rosatomin muualle laajentumisen kannalta niin tärkeä hanke, että epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Paineet ovat valtavat, ja ydinvoimassa uskottavuus ja luotettavuus ovat elintärkeitä. Rosatomin on siis pakko toimia oikein, avoimesti ja läpinäkyvästi.

Saa noinkin uskoa, mutta päinvastainen usko on yhtä uskottava. Kyseessä on niin tärkeä hanke, että epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.  Epäonnistumisen mielikuvan voi välttää tekemällä hyvää työtä… tai sitten piilottamalla epäonnistumisen. Jälkimmäinen on Rosatomin kotikentällä lähtökohtainen ratkaisu.

Lähtökohtaisesti Rosatomin toki kannattaa tehdä Suomessa hyvää työtä. Mutta jos tulee ongelmia, viime kädessä yhtiön (ja siis Venäjän) kannattaa tehdä aivan kaikki, mistä se vain ei jää kiinni.

Eikö viranomainen suojaa?

Enkö luota Suomen viranomaisten kykyyn hallita tilannetta? Kyllä ja en. Olen tarkkaillut Talvivaaran tilannetta jo pitkään (ks Zygomatica: Talvivaara). Mitä olen oppinut: suurin osa Suomen yrityksistä ja virkamiehistä toimii aivan asiallisesti ja rehellisesti.  Jopa “liian rehellisesti”: järjestelmä toimii sillä oletuksella, että mikään osapuoli ei tietoisesti vedä välistä.

Mutta jos jokin yritys toimii tarpeeksi röyhkeästi, ja paikallisten valvontaviranomaiset lojaalisuus on hiukankin jakautunut, tilannetta ei pystykään korjaamaan (ks Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika). Järjestelmä yksinkertaisesti halvaantuu, jos joku tarpeeksi suuri rikkoo sen reunaehtoja tarpeeksi häikäilemättömästi.

Jos pitäisi määritellä taho, joka parhaiten täyttää termit “suuri” ja “häikäilemätön”, niin itään päin alkaisin katsella.

Johtopäätökset?

Mitään kauppasaartoa tai boikottia en tämän takia lähtisi ajamaan (muista syistä saattaisinkin ajaa, mutta se on toisen kirjoituksen paikka). Lähtökohtaisesti kaupankäynti ylläpitää rauhaa. Ylipäätään kaikki kanssakäyminen tavallisten ihmisten kanssa vähentää pelkoja ja rasismia. Venäläiset ovat joskus ehkä käytökseltään ja kulttuuriltaan meille erikoisia ja rasittavia, mutta niin ovat ruotsalaisetkin, tai ranskalaiset, tai amerikkalaiset, saati sitten helsinkiläiset.

Tässä asiassa Venäjään valtiona ehkä pitäisikin suhtautua kuin alkoholisoituneeseen sukulaiseen. Sillä on jonkinasteinen addiktio voimakeinojen käyttöön. Silloin sitä ei pidä asettaa kiusaukseen käyttää niitä. Kun tämä virtahepo olohuoneessa tunnustetaan avoimesti, voidaan Venäjään ja venäläisiin muutoin suhtautua olosuhteisiin nähden normaalisti.

Siis Venäjän kanssa ei pidä tehdä mitään sellaista, minkä suojelu voimakeinoin voisi tuottaa Venäjälle ylivoimaisen kiusauksen.

Näitä asioita on lopultakin aika vähän. Fennovoiman ydinvoimalahanke on oikeastaan ainoa, joka tulee nopeasti mieleen. Junarataverkosto saattaisi olla toinen; mahdollisesti sähkön kantaverkko; maakaasuputkia ei onneksi alueemme läpi mene.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tähän saakka olen rationaalisesti ajatellut, että venäläinen ydinvoimaomistus Suomessa on rationaalisesti hyväksyttävää, koska Venäjä toimii ainakin viimeistään tositilanteessa rationaalisesti. Oletukset on viimeistään nyt tositilanteessa todistettu vääriksi, ja niinpä myös takin on syytä kääntyä. Ydinvoimalle “ehkä”, Fennovoimalle “ei”.