Päättämisen illuusioton luottopakki

Vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat eturintamaan päättäjiä, jotka pystyvät luomaan positiivisen ja innostavan vision tulevaisuudesta, olivat nykyhetken faktat kuinka vaikeita tahansa. Koska päätöksenteko on oikeasti tiimityötä, nämä innostavat päättäjät tarvitsevat luottopakeikseen illuusiottomia päättäjiä, jotka pystyvät  analysoimaan faktoja kiihkottomasti ja luomaan inhorealistisen tilannekuvan siitä, missä oikeasti mennään. That’s me. Siksi olen taas Vihreiden ehdokkaana Turun kuntavaaleissa. (Muut jo nimetyt tiimiläiset löydät täältä).

Turun ja koko Suomen tilannekuva on juuri tällä hetkellä niin sumea, että näissä oloissa on melko tyhjää lähteä tekemään kovin tarkkoja vaalilupauksia.  Vain yksi asia on varma: ensi kaudesta tulee raskas ja vaikea. Se sopii minulle.

Continue reading Päättämisen illuusioton luottopakki

Miksi tiedevihreät ovat niin hankalia?

Vihreillä on ainoana suomalaisena puolueena oma tiedejärjestö, eli Viite (Tieteen ja teknologian vihreät). Olen tänä vuonna sen varapuheenjohtaja.  Viite ja Viitteen jäsenet ovat ottaneet välillä railakkaastikin erilaisia kantoja kuin itse puolue, esimerkiksi geeniteknologiassa tai ydinvoimassa.

Miksi me olemme niin hankalia?

Tämä ei ole mikään Viitteen virallinen kanta, mutta uskonpa että suurin osa jäsenistä sen allekirjoittaa:  Omaan elämäänsä liittyvissä asioissa itse kukin saa ajatella aivan mitä tahtoo.  Yhteisissä päätöksissä vahva tieteellinen todistusaineisto kuitenkin päihittää aina poliittisen ideologian, ja tieteellinen konsensus päihittää aina kaiken.

Tämä asenne johtaa väistämättä tiettyyn… kulmikkuuteen.

Continue reading Miksi tiedevihreät ovat niin hankalia?

Mielipide: Raitiotiepäätös ei ratkea vain numeroilla

Julkaistu Turun Sanomien mielipidepalstalla 6.4.2018

Keskustelu Turun tulevasta joukkoliikenneratkaisusta on jämähtämässä keskusteluksi euroista. On unohdettu, että eurot ovat vain yksi selvityksen viidestä kriteeristä.

Ratkaisun pitää parantaa kaupungin kilpailukykyä, kehittää kestävää kaupunkirakennetta, olla sujuva ja houkutteleva, maksimoida asukkaiden viihtyvyys ja hyvinvointi ja olla taloudellisesti kestävä. Lopullinen päätös riippuu siitä, miten kriteerejä painotetaan.

Näistä viidestä kriteeristä raitiotie voitti neljä. Tällä hetkellä pyöritään kuitenkin vain viidennen kriteerin ympärillä, eli helposti laskettavien eurojen.

Keskustelua vaikeuttaa se, että muille kriteereille ei ole esitetty selkeitä euromääriä. Käytännössä sellaisia ei ehkä edes ole. Lähinnä voi todeta, että rahalla saa eri skenaarioissa aivan erilaisia asioita.

Ero on syvällinen. Lähtökohtaisesti tulevaisuutta ei voi ennustaa. Kaavoitus ja joukkoliikenne voivat kuitenkin tehdä tulevaisuudesta ennakoitavamman.

Raideliikenteen vahvuus on sen joustamattomuus: kun raiteet on kerran lyöty maahan, kaupunkirakenne on sementöity vuosikymmeniksi. Tämä antaa selkeän signaalin, että alueelle kannattaa rakentaa.

Jos raitiotie rakennetaan vaikkapa Varissuo–Raisio-välille, tiedämme miltä tämä väli tulee näyttämään 2050-luvulla: korkealta ja tiiviiltä. Turun päämäärä on olla tuolloin 250 000 asukkaan kaupunki.

Raitiotien kapasiteetti riittää tuolle asukasmäärälle ja reilusti ylikin. Esitettyjen bussiratkaisujen kapasiteetti taas loppuu kesken.

Taloutta ei tietenkään voi täysin ohittaa. Selvityksen mukaan raitiotielinja olisi 30 vuoden skaalassa kalliimpi kuin vastaavan pituinen superbussilinja. Todellisuudessa aikaskaala on kuitenkin paljon pidempi: Jos raiteet päätetään rakentaa, ne ovat paikoillaan kymmeniä vuosia.

Kun puhutaan puolen vuosisadan hankkeesta, jossa päätös itsessään muokkaa kaupunkiympäristöä, taloudellinen ennuste on korkeintaan suuntaa antava. Kulut voidaan jotenkin arvioida, tuottoja ei.

Näillä virhemarginaaleilla päätöstä ei voi tehdä yhtä kriteeriä tuijottaen, vaan on otettava huomioon kaikki viisi.

Jakke Mäkelä

FT, fyysikko

Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan jäsen (vihr)

Mieipide: Sähköbussi ei ole vaihtoehto raitiotielle

Jos ja kun ajaa voimakkaasti sähköistä joukkoliikennettä, pitää olla realistinen kuva siitä, mihin teknologia juuri nyt yltää. Perustelimme Riina Lumpeen kanssa Turun Sanomien mielipidekirjoituksessa 15.3.2018, miksi sähköbussit eivät voi vielä toimia Turun joukkoliikenteen perusratkaisuna. Siihen pitää tähdätä että jonakin päivänä toimivat, mutta päivää ei vielä teidä.

Kaupunginvaltuutettu Jarmo Rosenlöf (sd) murehtii mielipidekirjoituksessaan (TS 13.3.), että sähköbussit on unohdettu kokonaan Turun joukkoliikenneratkaisuista.

Turun joukkoliikennelautakunnan jäseninä voimme rauhoitella, että niitä ei ole unohdettu. Joukkoliikennetoimisto on koko ajan tilanteen tasalla ja seuraa tarkasti teknologian kehitystä. Seuranta kuitenkin osoittaa, että Turun joukkoliikenne ei vielä tällä hetkellä voi mitenkään pohjata sähköbusseihin.

Kaupunki on vahvasti sitoutunut siihen, että Turun joukkoliikenne sähköistetään asteittain. Sähköbussit ovat siis osa nykyisten linjojen laadun kehittämistä, mutta koko järjestelmän kehittämisessä on ajateltava myös kapasiteettitarvetta.

Esimerkiksi Varissuon suunnan linjoille on jatkuvasti lisätty kalustoa ja tihennetty vuoroväliä, mutta erityisesti uudisrakentamisesta johtuvilla matkamäärillä tavanomaiset bussit – sähköllä käyviä tai ei – eivät yksinkertaisesti riitä.

Sähköbusseja on nyt toista vuotta kokeiltu linjalla 1. Luotettavuus on ollut noin 60 prosenttia – toisin sanottuna sähköbussit ovat olleet epäkunnossa lähes puolet ajasta.

Prototyyppikokeiluksi tämä on aivan kelvollinen, ja kokeilua ja harjoittelua tulee ehdottomasti jatkaa. Tiheään liikennöidyillä linjakokonaisuuksilla ei kuitenkaan voida mitenkään vielä laskea tämän teknologian varaan.

On myös huomattava, että Rosenlöfin seuraavaksi parhaana vaihtoehtona pitämä superbussi pohjaa samaan teknologiaan, mutta on vielä testaamattomampaa ja epävarmempaa.

Vaikka olemme itse voimakkaasti sähköisen liikenteen kannattajia, tulemme lautakunnan jäseninä kannattamaan päätöstä, että vielä lähivuosina Turun tavallisiakaan linjoja ei kilpailuteta sähköisinä. Asioihin perehtynyt ja vastuullinen päättäjä ei voi muuhun johtopäätökseen tulla.

Joukkoliikenteessä kokeilut pitää selkeästi erottaa operatiivisesta toiminnasta, ja operatiivisessa toiminnassa ei voida ottaa kohtuuttomia riskejä. Sähkobussit ovat tulevaisuutta, mutta eivät vielä huomista. Tämä koskee vielä suuremmassa määrin superbusseja.

Jakke Mäkelä

FT, fyysikko, joukkoliikennelautakunnan jäsen (vihr)

Riina Lumme

Kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen, joukkoliikennelautakunnan jäsen (vihr)

Turku

Mielipide: Bioenergia ei voi olla tulevaisuuden ratkaisu

Perustelimme kahden vihrekollegan kanssa, miksi pienten modulaaristen SMR-ydinreaktorien mahdollisuuksia pitää selvittää myös Turun kaukolämmitykseen. Suomen kaupunkeja ei voi pelkällä bioenergialla lämmittää, jos haluamme myös että Suomessa on metsiä. On pakko etsiä kiireellä muita ratkaisuja. SMR:t voisivat olla yksi. Julkaistu Turkulaisen mielipide-osastolla 8.3.2018.

Turku Energian Lämpö-yksikön johtaja Jari Kuivanen hämmästeli 7.3. Turkulaisessapienydinvoimaloihin liittyvää valtuustoaloitetta. On erinomainen asia, että keskustelu on nyt käynnistynyt. Kuivasen hämmästely on osin ymmärrettävää, koska Naantalin monipolttoainelaitos todellakin on omalla teknologia-alueellaan — bioenergiaan perustuvat suuret polttolaitokset — erittäin hyvä ja erittäin nykyaikainen laitos. Ongelmaksi muodostuu se, että tämä teknologia ei voi olla tapa, jolla Suomi tulevaisuudessa lämmitetään.

Suomessa on edelleen vallalla ajattelutapa, jossa oletetaan että kaikki bioenergia on automaattisesti hyvä ja ympäristöystävällinen ratkaisu.  Valitettavasti näin ei ole. Biopolttoaine voi olla hyvinkin kestävää, jos se koostuu aidosti muun käytön jätteistä, tämä muu käyttö ei tuhoa metsiä kovin suuria määriä, eikä polttoainetta jouduta kuljettamaan kovin pitkiä matkoja. Pienissä hajautetuissa ratkaisuissa bioenergia voi puoltaa paikkaansa, ja olla toimiva ratkaisu niin taloudellisesti, ilmastollisesti kuin ympäristöllisestikin.

Naantalin kaltainen massiivinen keskitetty bioenergian poltto on kuitenkin aivan toinen kysymys.

Jotta metsien hakkuujätteitä olisi tarpeeksi paljon massapoltettavaksi, täytyy myös metsähakkuiden olla massiivisia. Jo nyt on tiedossa, että Naantaliin joudutaan laivaamaan polttoainetta muualta. Jos muualle Suomeen rakennetaan massiivisia biopolttolaitoksia, tilanne muuttuu vielä paljon vaikeammaksi.

Vaikka biopolttolaitokset eivät itse suoraan polttaisikaan metsiä, polttoaineen hankkimiseksi joudutaan jossakin hakkaamaan metsiä. Tätä julmaa totuutta ei pysty kiertämään mitenkään. Metsien hakkaaminen tuhoaa biodiversiteettiä. Lisäksi tutkijat ovat käytännössä yksimielisiä siitä, että suurimittaisella puun polttamisella ei voida hillitä ilmastonmuutosta tehokkaasti ja ajoissa.

On jokseenkin selvää, että juuri avattua Naantalin polttolaitosta ei tulla sulkemaan piakkoin. Ratkaisu on tehty, ja sen kanssa eletään useita vuosia. Sen sijaan on tärkeää, että uusia polttohankkeita ei Varsinais-Suomessa enää aloiteta eikä nykyisiä laajenneta. Energian tarvetta on lähtökohtaisesti saatava pienentymään joustoilla ja rakennusten energiatehokkuudella. Mikäli tässä ei onnistuta, tai esimerkiksi teollisuuden prosessilämmön tarve lisääntyy, ratkaisun on oltava jokin muu kuin biopolttoaineet. Nimenomaan siksi on selvitettävä, voisiko tämä ratkaisu Turussakin olla esimerkiksi SMR-voimalat.

Matti Vähä-Heikkilä (vihr.)
kaupunginvaltuutettu
Turku

Jakke Mäkelä
varapuheenjohtaja
Tieteen ja teknologian Vihreät ry
Turku

Tuomo Liljenbäck
Vihreiden puoluehalllituksen jäsen
Turku

Translate »