Nokian hiljaisille

Meitä on monia emmekä kaikki mahdu yhteen muottiin. Olemme pitäneet yhteyttä vuosienkin jälkeen ja hiljaisuudessa miettineet vanhoja aikoja ja hahmotelleet tulevia. Olemme omanlainen sisäpiiri, kuten mikä tahansa sodan tai yhdessä tiukan paikan kokenut yksikkö, joka ei kunnolla saata kertoa kokemuksistaan muille. Uskaltaisimme ja pystyisimme kyllä, mutta joka ei ole ollut mukana, ei voi oikeasti tietää mistä puhutaan. Asioista kannattaa ennemmin olla hiljaa.

Olemme tehneet matkapuhelimia Nokialla ja kaikkea niihin liittyvää. Monet meistä olemme tehneet paljon muutakin kuin mitä koskaan on julkisuudessa nähty tai missään on kerrottu. Paljon muutakin kuin matkapuhelimiin liittyvää. Niistä ei puhuta senkään vertaa.

Julkisuudessa kuullaan analyytikkojen ja entisten nokialaisten vuodatusta mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä virheitä on tehty. Isossa mittakaavassa virheitä on varmasti tehty ja mielipiteitä mitä olisi pitänyt tehdä löytyy vieläkin enemmän. Osa meistä on taistellut vuosia tuoreiden näkemysten  ja erilaisten ideoiden puolesta monin eri tavoin. Jotkut asiat on nähty julkisuudessakin, mutta suurin osa jää suureksi salaisuudeksi joista monet tekijänsäkin  tulevat lopulta unohtamaan.

Yhtiön viimeisen 20 vuoden historiaan mahtuu useita merkittäviä tapahtumia, jotka ovat taanneet menestyksen. Mutta joukossa on ollut myös suunnaton määrä päätöksiä, jotka ovat suunnanneet tulevia tapahtumia syvemmälle upottavaan suohon. Osaan päätöksiä ollaan oltu eri mieltä jo tuoreeltaan ja niihin on pyritty vaikuttamaan, mutta isossa laivassa kaikkia ei voi miellyttää. On tartuttu lapioon entistä tukevammalla otteella ja jatkettu töitä. Matkan varrella on tapahtunut myös sisäisen kulttuurin muutoksia, jotka ovat entisestään jakaneet mielipiteitä. Mutta moiset ovat jopa vahvistaneet lapiovartisten ja välittömästi vieressä vaikuttaneiden keskinäistä yhteenkuuluvuutta.

Samaan aikaan on kehitetty merkittävä määrä uusia asioita, joista olisi ollut mahdollista luoda tulevaisuuden tuotteita ja trendejä. Kaikki tämä ei ole jälkiviisautta, koska kilpailijat ovat tehneet juuri niin ja vieläkin voidaan arvioida mitä kohta tulee tapahtumaan. Riskinotto ja ajoitus yhdistettynä tarpeeksi laajaan asiakaspotentiaaliin kuitenkin ratkaisevat voittajan ja loistavat ideat yksin eivät lämmitä ketään. Nokia ei välttämättä olisi pystynyt nostamaan mahdollisuuksia menestykseen saakka, mutta jo tieto ettei idea ollut tyhmä riittää antamaan keksijöilleen suloisenkatkeraa ylpeydenaihetta.

Meitä on paljon, jotka tietävät kymmeniä tai satoja moisia lähtöjä ja niiden ympärille laadittuja suunnitelmia. Meitä on monia, jotka ovat taistelleet niiden eteen ja samalla toistemme puolesta. Meitä on monia, jotka ovat puskeneet niitä eteenpäin yhtiön organisaatiossa. Meitä on monia, jotka rakensivat niiden edistämiseen koneiston saadaksemme uusia ideoita nopeasti läpi ideasta markkinoille. Meitä on monia, jotka antoivat tekemiselle ison palan sielustaan.

Tiistain 3.9.2013 päätös tuo meille rauhan. Enää ei tarvitse miettiä mitä jos. Moni meistä poistui paikalta jo aiemmin, kun pään hakkaaminen kiviseinään riitti tai passitettiin ulos muuten. Osa meistä on vielä jäljellä taistelemassa käyttäjäystävällisten tuotteiden ja ideoiden puolesta kohta entisessä Nokiassa.

Nostan hattua kaikille teille, tiedätte kyllä jokainen kenelle, ammattitaidostanne, ammattiylpeydestänne ja periksiantamattomuudestanne ja kaikesta koskaan antamastanne tuesta. Te ette paistattele mediassa lausumassa mitä meni pieleen ja kuka teki mitä väärin. Paljon meni metsään ja tiedetään jopa mitä ja miksi. Mutta niiden vuodattaminen ei lämmitä ketään.

Koskaan ei tulla ymmärtämään kuinka paljon hiljaista osaamista tullaan menettämään ja kuinka paljon erilaisia asioita on viety todella pitkälle. Mutta ilman lopulliseen menestykseen saakka vietyä toteutusta ja asiakkaille tuotettua mielihyvää sillä ei ole merkitystä.

Osaaminen ei kysy kotipaikkaa, vaikka suomalainen uskookin viisauden tulevan ulkoa. Suomalainen uskoo, että paras henkilö pitää valita tehtävään. Suomalainen on nöyrä eikä osaa eikä ymmärrä pelata kotiinpäin, vaikka johtamaan saataisiin vähemmillä kyvyillä varustettu ulkopuolinen pelastaja.

Varmuuden vuoksi: en puhu S.E.:stä vaan asioista, missä sisäpiirin politikointi on lopulta merkittävämpää kuin fiksujen asioiden tekeminen. Sitä suomalaiset eivät osaa syntymästään eivätkä kenties tule koskaan osaamaankaan. Siitä on tavallaan syytä olla ylpeä, oikeilla mittareilla arvioituna se on rahaakin arvokkaampaa. Tämä porukka antaa koska tahansa kaikkensa kenen tahansa luottamuksen arvoisen edestä.

Olette muistuttaneet minua siitä kerta toisensa jälkeen viimeisen kahden vuoden ja kuuden kuukauden aikana. Myös muutkin kuin suomalaiset. Arvoisa verkostoni, olette minulle kaikki kaikessa ja olette osoittaneet olevanne jotain paljon syvempää kuin yksikään yritys ikinä voi olla. Tämän arvoa emme kenties ymmärrä itsekään saati mitä sen avulla voidaan edelleen saada aikaiseksi.

Kiitokset teille. Jatkamme kaikessa hiljaisuudessa eteenpäin ja hymyilemme lukiessamme lehdistä ja verkosta taas seuraavat uutiset ja analyysit. Osa niistähän ei aina edes ole hirvittävän kaukana etulinjan totuudesta.

Isossa mittakaavassa tämä on vain yhden yrityksen yksi päätös ja siitä riippumatta maapallo jatkaa kulkuaan radallaan akselinsa ympärin pyörien. Eikä Aurinkokaan vielä huomenna muutu punaiseksi jättiläiseksi.

Levätkää rauhassa Joe, William, Averell, APACG, APACG2, Ma Dalton, FUSE, Virpi, Virve, Dr. WhatsOn, Sky, Multipart, Mosambik, Etiopia, Sugarcube, VAT team, UI-RTT, SPIN, FAM, UI-SMG, Nadmo, Project Alpha, Range 09 ja muutama sata muuta nimeämätöntä projektia ja yritystä, joissa sain olla syvällä mukana kaikkien teidän kanssa. Ja ei, projektien lukumäärä ei ole liioiteltu.

Tämä on kaikille teille yhdessä ja erikseen ja HaPille sinne jonnekin. Hyvää jatkoa ja uskotaan edelleen, että maailmaa voi muuttaa paremmaksi asia ja askel kerrallaan yhden yrityksen yhdestä ratkaisusta huolimatta.

Päätä alati seinään hakkaava ja aidosti avoimena olevista asioista edelleenkin kiinnostuva,

TTT

Tienkäyttömaksut

 

Kuljettajat tallentavat ajaessaan sijaintinsa puhelinta tai navigaattoria käyttäen. Näiden sijaintien perusteella lasketaan matkan tienkäyttömaksu. Tallennus tapahtuu yksityisen yrityksen tuottaman ohjelmiston avulla ja tulos tarkistetaan yrityksen toimesta. Tarkistuksen jälkeen tieto tallennetaan yrityksen palvelimelle salattuna siten, ettei sitä voi avata ilman autoilijan suostumusta ja häneltä saatua salasanaa. Kesken matkan pysäytetyn autoilijan on pystyttävä osoittamaan matkaan liittyvän tiedoston synty, käytännössä tämä voitaisiin automatisoida.

Katso myös vaihtuvat nopeusrajoitukset

“Avauduin” eräässä Google+ keskustelussa jatkuvaan seurantaan perustuvista tietulleista. Lähinnä muistelen väittäneeni vastaan, kun esitettiin sellaisen järjestelmän johtavan lisääntyvään isoveljen valvontaan. Toinen suuri pelko, jonka tunnistan myös itsessäni, on järjestelmään liittyvät infrastruktuuri-investoinnit. Pelkään systeemiin tärvättävän summia joiden takaisinmaksu syö merkittävän osan tuloista.

Se on jo nähty ettei autoilun verotuksesta keinot lopu, eikä nykyisinkään ole ongelmallista kerätä enemmän tai vähemmän. En siis ota tässä kantaa siihen mikä on verotuksen oikea taso tai miten maksujen pitäisi esimerkiksi alueiden välillä jakautua, esittelen vain systeemin jolla verotus/maksut voitaisiin joustavasti kerätä paikan, ajan ja vaikka ajoneuvon ominaisuuksien mukaan muuttuvina.

Lähtökohtina:

a) järjestelmän ei tarvitse olla täydellinen. Joku voi onnistua huijaamaan ja pääsemään vähemmillä maksuilla eikä siitä tarvitse pelihousujaan repiä. Ihan niin kuin melkein kaikkien muidenkin sääntöjen kohdalla; jokaista verovilpin tekijää tai myymälävarasta ei tarvitse saada kiinni ongelma aisoissa pitämiseksi. Asian suhteuttamiseksi: HS raportoi maaliskuussa 2012 poliisin selvittävän noin 42 % omaisuus- väkivalta- ja seksuaalirikoksista.

b) Julkisyhteisöjen kyky tuottaa tai tilata vähääkään mutkikkaampia ohjelmistokokonaisuuksia on kyseenalainen. Niinpä niiden vähiä siihen pystyviä resursseja ei kannata kuormittaa uusien projektien alle vaan on syytä pyrkiä hoitamaan ohjelmistokehitys yksityisin voimin.

c) Valvonta hoidetaan perinteisin keinoin, poliisi pysäyttää satunnaisesti ja tarkistaa ovatko asiat kunnossa. Tämä voitaisiin ainakin osin myös automatisoida.

d) Tarjotaan niille jotka eivät halua tai osaa käyttää uutta teknologiaa mahdollisuus maksaa maksu muilla keinoin. Esimerkiksi ostamalla päivä-, viikko- tai kuukausilipun jolla saa ajella. Tämän tulee olla merkittävälle enemmistölle kalliimpaa kuin ehdotetun järjestelmän käyttäminen. Paikkatietoon perustuvien tietullien ohjaava vaikutus voi syntyä vain jos riittävän moni käyttää järjestelmää.

e) Käytettävissä on kohtuullisen luotettava langaton tiedonsiirtoverkko sekä halpoja päätelaitteita (tästedes laite). Nähdäkseni molemmat ovat jo olemassa.

En mene kovin syvälle teknisiin yksityiskohtiin, sillä pidän niitä pääosin helpohkosti ratkaistavina. Lisäksi lainsäädäntö vaatinee jotain muutoksia ja Suomessa varmaan nousee iso meteli jos yksityinen kerää veroluonteisia maksuja.

Kuvassa 1 on esitetty toiminta normaalissa tilanteessa, siis silloin kun autoilija ajaa ja järjestelmä laskee hinnan ja lähettää laskun. Pystysuorat katkoviivat erottavat eri toimijoiden tekemisiä toisistaan. “Softa”-laatikot osoittavat autoilijan hankkivan tarvitsemansa ohjelmiston yksityiseltä yritykseltä. Tässä toiminta on erotettu valtiosta yritykselle lähinnä koska uskon toiminnan olevan sen luonteista, että se, siis ohjelmistokehitys, tiedon tallentaminen ja rahastaminen, paremmin yksityiselle sopii. Toissijaisesti kyse on luottamuksesta, yksityisen yrityksen kannalta maineen menetys on paljon suurempi ongelma kuin valtion.

Lähtiessään liikkeelle (“Lähtö”) autoilija tai laite käynnistää tallennuksen. Tieto siirtyy firman tietokantaan, mahdollisesti salattuna. Matkan aikana laite tallentaa tiedon paikasta sopivin välein. “Perillä” tieto matkan päättymisestä siirtyy automaattisesti firman tietokantaan.

Valtio (kunta tai tien omistaja) määrittelee hinnan tielle. Hinta voi riippua ajasta, säästä, paikasta, ruuhkasta tai jostain muusta sopivaksi katsotusta parametrista. Firma saa hintatiedon valtiolta, tämä voi tapahtua jatkuvasti jos hinnoittelu perustuu johonkin nopeasti muuttuvaan seikkaan. Vastaavasti hintatieto siirtyy myös autoilijalle, jolloin laite voi matkan jälkeen laskea paljonko maksettavaa kertyi. Luonnollisesti laite voi laskea aiotulle matkalle hinnan jo ennen matkaa simuloimalla ehdotetun reitin.

Kun hinta on laskettu lasketaan “tarkistussumma” jolla voidaan myöhemmin varmentaa tietojen muuttumattomuus. Näin syntyy tietue joka sekä tallennetaan salattuna laitteeseen, että siirretään salaamattomana firmalle. Jos voitaisiin luottaa päätelaitteen ja sen ohjelmiston olevan sellaisia ettei niitä voi muuttaa voitaisiin tieto siirtää jo valmiiksi salattuna firmalle, sellaista oletusta ei kuitenkaan nähdäkseni voida tehdä ilman laitteiden hinnan merkittävää nousua. Halvat laitteet ovat käytännössä älypuhelimia tai navigaattoreita joihin vain hankitaan yksi ohjelma lisää. Toinen vaihtoehto olisi silti siirtää tieto salattuna firmalle, mutta luottaa myöhemmin esitettävien tarkastumekanismien pelotevaikutukseen. Mutu tuntumalta uskon tämän kuitenkin vaativan tarkastustiheyttä, joka puolestaan johtaisi autoilijoiden sijaintien paljastumiseen.

Matkan tietojen saapuessa firmalle tarkistetaan reitin järkevyys. Tällä tarkoitetaan teknistä järkevyyttä, esimerkiksi onko joku sijaintipisteistä tyynellä valtamerellä ja seuraava taas reitillä tai puuttuuko reitistä selkeästi pisteitä jotka sinne kuuluisivat. Mikäli “Vikaa” löytyy tästä kerrotaan käyttäjälle käyttöliittymän kautta, lisäksi vikatiedot arkistoidaan. Autoilijoille joille vikoja kertyy poikkeuksellisen paljon voidaan kohdistaa lisätoimia. Jos kaikki kuitenkin on kunnossa reittitiedot (ajat, paikat) salataan ja tiedot siirretään tietokantaan. Samalla firma hävittää salaamattomat reittitiedot. Salaus suoritetaan menetelmällä jossa salaaja, tässä firma, ei voi itse purkaa salausta ilman autoilijalta saatavaa salausavainta.

Laskutus tapahtuu kuvasta ilmenevällä tavalla, samalla salatut matkat siirtyvät valtion arkistoon.

Kuva 1. Normaali toiminta.
Kuva 1. Normaali toiminta.

Laitteen tai ohjelmiston muuttamisen lisäksi järjestelmää on mahdollista huijata yksinkertaisesti jättämällä tallentamatta matkoja. Jottei toiminta jäisi kuitenkaan pelkästään rehellisyyden varaan on kuvassa 2 esitetty autoilijan tarkastusproseduuri. Tarkastaja antaa satunnaisessa paikassa “Pysäytyskäskyn”, pysähdyttyään autoilija antaa laitteesta koodin jonka avulla tarkastaja voi firman tietokannasta tarkistaa onko autoilijan laite rekisteröitynyt firman kantaan liikkeellä olevaksi. Yksityisyyden rajojen määrittelystä riippuu kertooko firma tarkastajalle samalla esimerkiksi kuinka kauan matkalla on oltu tai kuinka pitkä matka on siihen mennessä taitettu. Kompromissina on mahdollista kertoa esimerkiksi onko matkan pituus siihen menessä ylittänyt kilometrin. Tällöin ajamalla hetken tarkastettavan perässä voitaisiin välttää tilanne jossa matka aloitetaan vasta pysäytyskäskyn tultua.

Tarkastus on mahdollista myös automatisoida esimerkiksi lukemalla automaattisesti auton rekisterinumero ja pyytämällä firmalta tieto onko kyseinen ajoneuvo rekisteröitynyt järjestelmään.

Kuva 2. Autoilijan tarkastus reitin varrella.
Kuva 2. Autoilijan tarkastus reitin varrella.

Jos firman tulot sidotaan sen autoilijalta laskuttamaan summaan pienenee hyöty väärinkäytöksistä. Näin on erityisesti jos lasku kiertää valtion kautta, jolloin on mahdollista varmistua laskutettavista summista. Kuvassa 3 on kuitenkin esitetty miten firman toimintaa voidaan valvoa loukkaamatta autoilijan yksityisyyttä. Idea on maksaa satunnaisille autoilijoille yksityisyyden loukkauksesta. Käyttämällä vapaaehtoisuutta ja huutokauppaa ei kenenkään ole pakko kertoa sijaintiaan ellei maksettu korvaus ole riittävä.

Laitteessa olevia salattuja reittitietoja verrataan firman valtiolle toimittamiin. Tämä tapahtuu autoilijan antamalla salausavaimella. Koska tarkastuksia tehdään useita voidaan olettaa joukkoon mahtuvan rehellisiä autoilijoita jotka ilmoittavat mikäli firman tallettamat reitit poikkeavat todellisista.

Koska teiden hintatietojen tulee olla julkisia on autoilijan mahdollista tarkastaa firman luotettavuutta myös esimerkiksi neljännen tahon kehittämällä matkan hinnan laskevalla ohjelmalla tämä voi pyöriä laitteessa samanaikaisesti firman ohjelman kanssa.

Kuva 3. Firman tarkastus.
Kuva 3. Firman tarkastus.

Case Räsänen II

 

En ole ihan varma miksi, mutta Räsäsen hahmo ei herätä minussa yleensä kovin suurta reaktiota. Tämä vielä ihan riippumatta siitä mitä se suustaan päästää. Mäkelän hahmo sen sijaan on usein aiheuttanut jonkinlaista nykimistä takaraivossa, niin nytkin. Räsäs-kirjoituksessa oli osin ihan hyvää analyysiä, mutta tietynlainen esivallan kunnioittaminen ehkä paistaa läpi. Pidän täysin kestämättömänä ajatuksena jonkin kunnioittamista vain siksi, että se on olemassa. Laki mukaan lukien.

Sen laajemmin pohtimatta lakeja kannattaa noudattaa a) koska on pakko ja b) koska ne toimivat.

a) viittaa yhteiskunnan lievää suurempaan kykyyn tuputtaa erilaisia sanktioita niille, jotka jäävät kiinni. Perusteluina tyypillisesti pelotevaikutus, tilien tasaaminen, kosto (ilmeisesti osin sama kuin pelote) ja laittoman touhun lopettaminen jne.

b) puolestaan viittaa lain tarkoitukseen. Yhteiskunnissa joissa on runsaasti lakeja ja niitä noudatetaan on yleensä sekä vauraampaa, että mukavampaa. Jokainen voi vaikka wikipediassa tehdä oman vertailunsa. Jos siis ajatellaan lakien tarkoituksena olevan luoda useimmille mukava paikka elää niin lakeja kannattaa noudattaa.

Pakko ei kuitenkaan ole ihan oikea pakko, sanktiot voidaan nähdä myös hintana lain rikkomiselle. Siis tyyliin rikesakon hinnalla (kertaa todennäköisyys saada sellainen) voi ajaa tietyn suuruista ylinopeutta. Liikennekäyttäytymisestä olen päätellyt tämän olevan monien mielestä totta. Rationaalisesti ajatteleva päätyy tästä tulokseen jossa murha maksaa noin kymmenen(?) vuotta linnaa (kertaa paljon suurempi todennäköisyys jäädä kiinni). Jos hyväksyy ensimmäisen on nähdäkseni vähän pakko hyväksyä tuo toinenkin.

Tuomioita julkisesti arvosteltaessa huomioita kiinnitetään monesti juuri rangaistusten kovuuteen. Tämä vaikuttaa usein melkein samalta kuin keskustelu hinnoista: “Miksi ihmeessä bussilippu on niin kallis verrattuna omalla autolla ajamiseen?”. Vertaa: “Miksi ihmeessä pahoinpitely on niin kallis verrattuna petokseen?”.

Olennainen osa lainsäädäntötyötä on sopivan hinnan määrittäminen. Siksi tuntuu vaikealta väittää sisä- tai oikeusministerin velvollisuudeksi pitää yllä jonkinlaista teatteria jossa esitetään näytelmää: “lakia ei koskaan saa rikkoa”. Kyllä saa, mutta tilastollisesti se maksaa.

Mäkelän kirjoitukseen tämä liittyy niiden hurskaiden kristittyjen lain rikkomisen kautta. Jos sanassa käsketään auttamaan lähimmäistä ja se pakolainen on lähelle tullut, niin tällä lienee vaikutus siihen millaisen hinnan on valmis maksamaan pystyäkseen auttamaan karkoituksen uhkaamaa.

Tästä päästään kohtaan b). Jos oletetaan Suomen lainsäädännön olevan jo valmiiksi optimaalinen niin se tarkoittaa lainrikkomisen johtavan kokonaisuuden kannalta huonompaan tulokseen kuin sen noudattaminen. Monesti tilanne on tietysti sellainen jossa joku muu kärsiin haitat ja rikkoja kerää potin. Kaupungissa pääsee nopeammin perille kun ajaa vähän kovempaa kuin nopeusrajoitus. Jalankulkijan kannalta on tietysti kurjaa, että vakavan loukkaantumisen todennäköisyys menee rajusti ylös nopeuden noustessa vaikka kolmesta kympistä viiteen kymppiin.

Ei lainsäädäntö kuitenkaan ole optimaalinen, ei edes Suomessa. Tähän on monia syitä, ihmisten käytös muuttuu, fyysinen ympäristö muuttuu, käsitys oikeasta ja väärästä muuttuu, laki on huonosti kirjoitettu ym. Osin siksi meillä on eduskunta joka säätelee koko ajan uusia lakeja ja muokkaa vanhoja. Kun näin on, on väistämättä joissakin tapauksissa kokonaisuuden kannalta parempi rikkoa lakia.

Ehkä juuri tämänkaltaisista syistä useita poikkeuksia on jo sisällytetty järjestelmään: itsepuolustus, pakkotilanne jne. Näissä ainakin rangaistusta lievennetään jollei kokonaan jätetä tuomitsematta. Minulla ei ole riittävää asiantuntemusta sanoa, sisältävätkö nämä poikkeukset sellaista kohtaa jossa lakia saisi rikkoa kun se on huono. Ehkä sellainen pitäisi olla?

Pidän kohtaa b) paljon parempana syynä noudattaa lakia kuin kohtaa a). Kaikki eivät kuitenkaan aina ajattele kovin pitkälle ja jokainen meistä on vaarassa sortua ajattelemaan omaa etuaan ennen yhteistä etua. On silti naiivia väittää tekopyhäksi tilannetta jossa ministeri toteaa tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, siis että lakia voi joskus joutua rikkomaan tai sitä joskus jopa koko yhteiskunnan kannalta katsoen kannattaisi rikkoa.

Vähintään jonkin suuruinen porukka on aina toista mieltä kuin rikkoja, lisäksi tuomioistuimet taitavat suhtautua melko nuivasti erivapauksien ottamiseen. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö lakeja yleisesti rikottaisi ihan tahallaan tai etteikö ihan yksinkertaisen tarkastelun perusteella olisi selvästi järkevää joskus lakia rikkoa.

Eikä se mihinkään anarkiaan johda, ei ole johtanut ainakaan tähän mennessä. Ei ole johtanut koska riippumatta lain kunnioituksesta kohdat a) ja b) ovat edelleen olemassa.

 

Paralleelisti oikeassa ja väärässä?

 

Translitterointi sekulaariksi viittaa siihen, että Päivi Räsänen on oikeassa, vaikka mielipiteet ovatkin vääriä. Sisäministeri ei kuitenkaan virkansa puolesta voi olla tällä tavalla oikeassa.

Räsäsen “kansalaistottelemattomuuspuheen” nostama kalabaliikki on osittain älytöntä, johtuen varmasti osaksi siitä, että harva jaksaa kahlata koko alkuperäistä kymmensivuista tekstiä läpi (pdf löytyy täältä). Itse kahlasin, koska Twitter-kauhistelu saattaa antaa yksipuolisen kuvan, niin suosittua kuin se onkin. Yleensä kannattaa lukea ensin ja sitten vasta moralisoida.

Suurin osa kymmenen sivun tekstistä on nopeasti luettavaa ja käsittelee teemoja, joista Räsäsen mielipiteet ovat jo kaikille rasittavankin tuttuja. Hedonismi tuhoa länsimaisen kulttuurin, avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen, abortti on murha, eutanasia on murha, homoseksualisuus tuottaa kipua, etc etc. Suurin kohu, ja ilmeisesti oikeuskanslerille tehdyt valitukset — liittyvät lopun muutamaan kappaleeseen. Kannattanee siteerata koko olennainen teksti:

Room. 12:2 apostoli Paavali kehottaa: “Älkääkä mukautuko tämän  maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,  tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” On  hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa  Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana.  Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan  henkeä vastaan tavalla tai toisella.   Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään,  rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta  tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. ….  Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Osta totuutta, älä myy!”. Tämä kertoo siitä,  että totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden  tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. Sen sijaan ihmisellä on kiusaus myydä totuutta, hankkia jotakin etua itselle sillä, että taipuu suosittuun harhaan tai vääristelee totuutta. Mutta Raamattu kehottaa: ”Osta totuutta, älä myy!” ….  Martti Luther käsitteli aihetta ”Seuraus uskosta” osuvin sanoin: ”Jos uskot, niin  puhut. Jos puhut, niin sinun täytyy kärsiä. Sillä usko, tunnustus ja risti kuuluvat yhteen ja ovat oikean kristityn osa.”  Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän  vaikenemme Raamatun opetuksesta kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä  voimakkaampi on torjunta. Jos lumituiskussa ladulla ei ole riittävästi hiihtäjiä,  umpihankeen hiihtäminen käy raskaaksi. Edellä hiihtäjiä tarvitaan. “

Viesti on varsin selvä: pitää olla valmis puolustamaan epäsuosittujakin mielipiteitä, ja joskus jopa kansalaistottelemattomuus voi olla kristitylle ainoa moraalisesti mahdollinen vaihtoehto. Räsänen ei sano asiaa mitenkään raflaavasti tai dramatisoiden, mutta ei sitä myöskään peittele.

Väitän, että tekstissä herättävät kylmiä väreitä viitteet kristillisyyteen, ei itse viesti. Tehdään koe: translitteroidaan teksti sekulaariksi.

“On  hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa rationaalisen ajattelun kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana.  Rationaalinen ihminen on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella.   Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään,  rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta  tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat järjenvastaisia. ….  Rationaalisella totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden  tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. …. Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän  vaikenemme rationaalisista ratkaisuista kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä  voimakkaampi on torjunta.“

Kenen mielestä tuossa on mitään vikaa? Teksti voi olla kömpelöä, mutta viesti on järkevä.  Jokaisen ajattelevan ihmisen täytyy tajuta, että jossain vaiheessa voi tulla eteen tilanteita, joissa jokin korkeampi etiikka ajaa rikkomaan jotain sen hetkistä lakia (ja kärsimään rangaistuksen).

Etiikan lähde voi olla rationaalisuus, tai humanismi, tai liberaali kristillisyys, tai viidesläinen kristillisyys, tai islam, tai miksei vaikka pastafarismi. Olennaista on kyky ajatella laatikon ulkopuolella. Itse pidän kaikkein pelottavimpana ihmistä joka on aidosti sitä mieltä, että missään olosuhteissa, koskaan, mitään lakia ei voi rikkoa, ei ainakaan meillä koti-Suomessa. Näitä ihmisiä löytyy yllättävän paljon.

Banaalisti voisi viitata natsi-Saksan lakeihin, mutta natsikortin nostaminen osoittaa mielikuvituksen puutetta. Asiaa voisi konkretisoida: ajattelevan ihmisen kannattaisi jo valmiiksi miettiä, missä tilanteissa olisi valmis nykyisiä lakeja rikkomaan, ja millä perusteilla.

Oma viitekehykseni on epämääräis-luterilainen, käytännössä poliittisesti lähinnä vihervasemmistolais-liberaalinen (kuitenkin kukkahattutädeistä vahvasti oikealla). Siltä pohjalta itse luultavasti suojelisin hengenvaarassa olevaa karkotettavaa pakolaista, olettaen että uskoisin hengenvaaran todeksi (olen kuitenkin erittäin kyyninen uskomaan nyyhkytarinoihin). En periaatteessa epäröisi käyttää laittomiakaan puolustuskeinoja, jos uskoisin perheeni olevan välittömäsä hengenvaarassa (tosin luultavimmin halvaantuisin pelosta). Jos saisin tietooni vakavaan rikokseen viittaavia luottamuksellisia tietoja, vuotaisin (tosin minulle ei koskaan kerrota mitään). Saattaa lisäksi olla skenaarioita, joita en julkisessa blogissa avaa tarkemmin auki.

Voiko poliisiasioista vastaava sisäministeri kuitenkaan sanoa tuota ääneen, niin totta kuin se ehkä onkin? Ei. Jo terve järki sanoo, että hänen on virkansa puolesta virassa ollessaan virallisesti lähdettävä siitä, että laki on laki, tai muuten hänen ministerinä olossan ei ole mitään järkeä. Sama pätee ainakin oikeusministeriin. Muu olisi yksinkertaisesti tekopyhää ja epäuskottavaa (aivan riippumatta siitä onko se laillista tai eettistä).

Jottei asia olisi turhan yksinkertainen, täytyy kysyä saako riviministeri sanoa noin. Jussi Halla-aho on happamasti muistuttanut tapauksesta jossa käytettiin toista standardia (Scripta 18.8.2007): vuonna 2007 silloinen Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors puolusti karkotusvaarassa olevien pakolaisten suojelemista, sanoen kansallistottelemattomuutta “jopa kristilliseksi tehtäväksi”. Thorsin mielipide ei herättänyt sen suurempaa kohua, koska se oli sosiaalisesti hyväksytty.

Vuosien 2013 ja 2007 tilanteita ei voi täysin suoraan verrata, koska kyseessä ei silloin ollut poliisi- tai oikeusministeri. Voi olla että Thorsin olisi tullut pitää suunsa kiinni jo selkeyden vuoksi — on hankalaa, jos virassa oleva ministeri suosii kansalaistottelemattomuutta. Toisaalta ehkä robottimainen laillisuuslinja kannattaisi rajata vain niihin ministereihin, joille se on aivan välttämätön (sisä- ja oikeusministeri, mahdollisesti pääministeri). Muille ministereille voisi antaa oikeuden ajatella omilla aivoillaan. Ehkä. Tästä en ole varma.

Translate »