Kulttuuri ja yhteiskunta, Työttömyys

Miksi työttömyys halvaannuttaa, Osa 1

16 Comments

Neljäs viikko tätä työttömyyskautta alkamassa, ja huomaan jo nyt ajautuvani lievään vankilapsykoosiin. Näin kuvailin henkistä tilaani Facebookissa: “Viranomaistoimenpiteiden varalta, tässä virallinen totuus siitä mitä teen nyt työttömänä: silloin harvoin kun en ole puhelimessa jonottamassa työaneluhuohotussoittoja firmoihin, kulutan aikani yksinomaan sohvalla istuen ja kuolaten. Ja PAINOTAN VAHVASTI, että EN pyyhi kuolaani itse pois. Siinä olisi riski joutua päätoimiseksi oman itsensä omaishoitajayrittäjäksi.”

Tuon triggerinä oli vanha Ylen uutinen, jossa kerrottiin TE-toimistojen tulkinnoista siitä, kuka on yrittäjä ja tippuu siis kokonaan pois ansiosidonnaiselta. Artikkeli on lukemisen arvoimen. “Yhdessä tapauksessa toimittaja oli työskennellyt sekä vapaana toimittajana eli freelancerina että palkkatyössä. Kun palkkatyöt olivat loppuneet, hän hakeutui TE-toimistoon työnhakijaksi.  Työttömyyskorvaukset kuitenkin evättiin sillä perusteella, että henkilö kirjoitti kerran kuukaudessa kolumnin erääseen lehteen. Kertomansa mukaan kolumni työllisti häntä kolme tuntia kuukaudessa.”

Tuollaisista pikkupätkistä minunkin voisi olla mahdollisuus elantoni tienata — ja meitä on etenkin Nokian raunioissa paljon. Suomi on täynnä pk-yrityksiä, joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia palkata pysyvää työntekijää, mutta jotka kyllä pystyisivät silloin tällöin maksamaan muutaman tonnin erilaisista selvityksistä (vaikkapa IPR-selvityksiä, tai teknologian arviointia, tai laskentaprojekteja).

Konsultteina emme pysty itseämme elättämään, koska konsultin työssä olennaista ei ole ammattitaito vaan kontaktiverkosto. Mutta pieniä silppuhommia silloin tällöin, ja kortistoon silloin kun silppua ei ole. Ei mikään unelmaura, mutta tuota silppua minun sukupolveni työelämä tulee joka tapauksessa olemaan. Kyllä siihen voisi sopeutua.

Vaan tuollaista mahdollisuutta ei ole, eikä sitä pysty edes kokeilemaan. Miksi näin? Systeemivirhe. Nähdäkseni jopa melko suoraviivainen, ja periaatteessa helposti korjattavissa. Mutta nykymuodossaan halvaannuttava systeemivirhe.

alles-verboten

  • Suomessa on vain kaksi mahdollista tapaa olla: palkansaaja, tai yrittäjä. Mitään välimuotoa ei ole. Yrittäjä tippuu välittömästi kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Palkansaaja taas ei saa olla liian oma-aloitteinen, tai hän muuttuu yrittäjäksi.
  • Yrittäjyyden riski on täysin epäsymmetrinen. Hävitessään menettää kaiken (asunto, avioliitto, terveys). Voittaessaan saattaa saada päästä muutaman euron todelliselle tuntipalkalle. Muutama aivan harva saattaa toki rikastuakin.
  • Yrittäjyys on täysin kokonaisvaltainen elämäntapa. Jos joku haluaa yrittäjäksi, hänen on pakko sopeuttaa koko ympäristönsä ja perheensä jatkuvaan riskiin. Monilta tämä onnistuu, ja hatunnosto heille. Se vaatii kuitenkin valmistelua (mielellään perhetaustaa, tai sitten huomattavaa etukäteistyötä).
  • Pahin mahdollinen skenaario on joutua pakkoyrittäjäksi ilman mitään ennakkovaroitusta.
  • TE-toimistojen tulkintojen takia kuka tahansa voi joutua pakkoyrittäjäksi ilman mitään ennakkovaroitusta, mikäli tekee jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
  • Linjaukset epäselvissä tapauksissa tekee raati, jonka toimintaperiaatteista ulkopuolisen ei ole mahdollista saada tietoa.
  • TE-toimistojen raadit eivät kuitenkaan tee “päätöksiä”. TE-toimisto ainoastaan antaa “työvoimapoliittisia lausuntoja”. Nämä lausunnot sitovat työttömyyskassaa täydellisesti, mutta niistä ei silti voi valittaa, koska ne eivät ole päätöksiä.
  • TE-toimisto ei voi etukäteen antaa linjausta siitä, onko jokin tietty suunniteltu toiminta yrittämistä vai ei. Koska TE-toimistoilla ei todellisuudessa ole mitään yhtenäistä linjaa, asiat joudutaan punnitsemaan tapaus kerrallaan.
  • Koska lausunnoista ei voi valittaa, mitään yhtenäistä linjaa ei tule koskaan syntymään. Valitusoikeus on kaikkien etu. Asiakas pystyy korjaamaan häneen kohdistuneita virheitä. Viranomainen pystyy valituspäätösten kautta selvittämään, mikä hänen linjansa itse asiassa on. Ilman tällaisia korjausliikkeitä viranomainen toimii koko ajan tyhjiössä.
  • Rationaalinen työtön ei siis lähde kokeilemaan mitään sellaista, mikä voitaisiin millään tulkinnalla kuvitella yrittämiseksi. Hän ei missään nimessä lähde edes testaamaan rajoja, koska kaikki riski on hänellä.
  • Koska raati voi tulkita minkä tahansa tavallisuudesta poikkeavan yrittämiseksi (ks alempana), rationaalinen työtön ei tee mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
  • Koska tavallisia reittejä pitkin työn saaminen on tällä hetkellä varsin epätoivoista, tavallisuudesta poikkeava rationaalinen työtön ei tee mitään.

Tilanne ei vaatisi kovinkaan suuria muutoksia. Itse asiassa riittäisi, että työttömälle suotaisiin sellainen oikeusturva, joka kaikissa muissa instansseissa suodaan jokaiselle kansalaiselle. Oikeus saada edes jollakin tavalla pitäviä ennakkopäätöksiä; oikeus saada päätöksiä joista voi valittaa; ja oikeastaan mitään muuta ei tarvittaisikaan. Viranomainen itsekin hyötyisi tuosta valitusoikeudesta, vaikkei siltä välttämättä ensi alkuun tuntuisikaan.

Mitkä asiat voivat olla yrittämistä?

Kauhutarinoita löytyy ympäri nettiä (paras yleiskatsaus aiheeseen saattaa olla Saku Timosen blogi). Kuvaan tässä vain asioita, jotka sain selville kun keskustelin erittäin sympaattisen TE-toimiston virkailijan kanssa.

(Tässä kohtaa on pakko nostaa hattua: olen saanut poikkeuksetta hyvää ja asiallista kohtelua virkailijoilta. Kysyessä olen aina saanut vastauksia — ainoa ongelma on, että vastaus on aina yhtä turhauttava. Virkailijat ovat jopa soitelleet toisiltaan konsultaatioapua, jos eivät ole itse tienneet. Asenne on ollut rakentava, molemmin puolin).

Kävimme siis läpi mahdollisisia skenaarioita. Vastaus oli aina sama: nimetön Raati päättää takautuvasti kun homma on jo käynnissä, mitään ennakkoarviota ei anneta, päätöksestä on mahdoton valittaa.

Jotain hyvin karkeita suuntaviivoja löytyi. Lehti- tai muita artikkeleita ei voi kirjoittaa (kuten Ylen uutisessakin mainittiin), koska muuttuu freelanceriksi. Virkailijan mukaan yksi artikkeli ei vielä muuta statusta. Kaksi saattaa jo muuttaa. Raati päättää. Sääli, koska kuulemma minulla on kirjoitustaitoa sen verran, että joku hyvinkin saattaisi ostaa silloin tällöin kolumnin. Mutta en voi myydä.

Jos on jossakin yhdistyksessä vapaaehtoisena kahvinkeittäjänä, se ei ole ongelma. Sen sijaan vapaaehtoinen ajattelutyö voi jo olla riski. Konkreettinen esimerkki: edellisellä työttömyysjaksollani tein vapaaehtoisesti Suomen luonnonsuojeluliitolle selvityksen siitä, miten erilaisten YVA-prosessien ilmanlaatuselvityksiä pitäisi tulkita. Ei mitään rakettitiedettä, mutta hyödynsi mukavasti fysiikan ja meteorologian osaamistani, eikä mökkihöperyys iskenyt. Silloin pystyin tekemään niin, koska olin saanut irtisanomispaketin, ja säännöt olivat hiukan toisenlaiset.

Nyt en uskaltaisi. Virkailijat päätyivät siihen, että jos spesialisti tekee sellaista oman alansa vapaaehtoistyötä josta joku saattaisi saada palkkaa, hänet saatetaan tulkita yrittäjäksi (joka vain ei satu saamaan palkkaa). Tai ainakaan ei ole mitään mahdollisuutta etukäteen selvittää, voisiko noin käydä. Raati päättää.

bang head

Apurahalla työskentely on mahdollista yhden kerran. (Silloin työttömyyskorvauksen maksu vain keskeytyy apurahakuukausilta). Sen sijaan kaksi apurahaa on jo riski, varsinkin jos niiden välillä on työttömyyskausi. Silloin voidaan tulkita “tutkijayrittäjäksi”, jolla välillä on tuloja välillä ei. Välttämättä noin ei toki tulkita; Raati päättää.

Käytännössä ei voi tehdä ilmaista “sisäänheittotyötä” jolla voisi koittaa työllistyä. TE-toimisto voi toki pakottaa kenet tahansa palkattomaan harjoitteluun, mutta itse sellaista ei saa hankkia. Kykenisin vallan mainiosti tekemään vaikkapa selvityksen siitä, millaisilla teknologioilla kaatopaikkojen ympäristöjen hajuongelmia olisi mahdollista mitata. Mutta jos tekisin sellaisen, olisin osoittanut että kykenen yritystoimintaan. Välttämättä minua ei rankaistaisi; mutta Raati päättää.

Toistan vielä ydinviestin, koska se on niin yksinkertainen. Riittäisi, että työttömälle suotaisiin sellainen oikeusturva, joka kaikissa muissa instansseissa suodaan jokaiselle kansalaiselle. Oikeus saada edes jollakin tavalla pitäviä ennakkopäätöksiä; oikeus saada päätöksiä joista voi valittaa; ei muuta.

Tähän loppuun teemaan sopivaa lounge-musiikkia. Lapinlahden Linnut: Se ei käy.

 Kirjoituksen jatko-osia:  Osa 2: osuuskunnat.  //  Osa 3: Oman elämänsä toimitusjohtajat.

 

 

Kulttuuri ja yhteiskunta, Päivän heitto

Sosiaalipummit

Yritän määritellä:

Sosiaalipummi on henkilö, joka elää toisten työn tuloksilla rahansiirtojen kautta näiden sitä tahtomatta.

“Pummi” tulee nimenomaan tuosta “tahtomatta” osasta, “sosiaali” viittaa yhteiskunnan maksamiin etuihin. Pelkkä pummi ei kuitenkaan taida tarkoittaa muiden kuin yhteiskunnan maksamilla tulonsiirroilla eläviä, vaikka siinäkin tapauksessa työt tekee joku muu.

Rakennetaan seuraavaksi jana jolla kulkiessa ainakin tukien määrä, hyväksyttävyys, tulonsiirrot ja tuottavuus muuttuvat:

– Sosiaalipummi

– Tulonsiirtojen saaja

– Osin tulonsiirroilla elävä

– Omillaan pärjäävä pienituloinen

– Keskituloinen jonkin verran asiantuntemusta vaativissa tehtävissä

– Isopalkkainen huippuasiantuntija, jolla omistuksia

– Johtaja jolla omistuksia

– Omaisuutensa hoidolla tulonsa saava sijoittaja

– Toisten hoitamalla omaisuudellaan elävä

Yksittäisten kohtien välillä voi ajatella olevan välimuotoja. Keskivaiheilla tehdään eniten tuottavaa työtä, kun taas päissä ohjaillaan muiden tekemää työtä. Keskellä voisivat sijaita vaikka sairaanhoitaja ja rakennusinsinööri. Tulojen voi helposti ajatella kasvavan kun siirrytään eteenpäin janalla, vaikka onhan toki ihan mahdollista omistaa juuri sen verran, että omistusten tuloilla juuri ja juuri elää.
Continue reading Sosiaalipummit →

BLINDSPIN

Blindspin 4: How much will test subjects need to sweat?

 

We can now estimate the amount of sweat and pain that test subjects for the Blindspin project would need to endure (see project page). The experiment will require about 90 minutes, and approximately five kilometers of cycling, mostly at slow to medium speed. The cycling will happen in Turku, near either Raunistula or Itäharju. (Only self-experimentation will be done in Jyväskylä and Toronto). [Edit: Latest maps added]

The exact details will still evolve as we self-experiment.  The most boring part — driving back and forth on a straight empty road — is actually by far the most important. It will tell us what the absolute best-case scenario is. Let’s say that we find that a person can safely drive blind for a maximum of N seconds in such a case. That means that for any realistic scenario, with a curved road, or even a tiny amount of traffic, the safe time will be far, far shorter.

Finding suitable straight tracks is problematic, since so many safety features need to be considered (low traffic, no intersections, good quality surface, isolated from road). The search is still ongoing, but so far the following tracks have been found that are definitely usable.

In practice, we have two loci around which the tests could be performed: a western one near Raunistula, and an eastern one near Itäharju. Itäharju seems to be be by far the better area, but volunteers might be easier to find in the Raunistula region. We will make the final decision later.

JPGStraight

 

Estimating the effect of track curvature is much trickier, but it can be done relatively quickly and easily. We will simply have the volunteer cycle through several  curved paths. Our expectation (and experience from self-tests) is that if there is even a moderate amount of curvature, the cyclists will hit a wall, so to speak. It will be extremely difficult to drive blind for even a very short time. This is different from car driving, where the effect of curvature is linear and not particularly strong. For cycling, we would expect a strongly non-linear response.

Best identified tracks, western area.

JPGWest

Best identified tracks, eastern area. This will almost certainly be the area where the tests are centralized.

JPGEast

If any volunteer is willing to drive more than the minimum (say over several days or weeks), it would be highly appreciated. The more data we get, the better.

If you feel you might be interested in being a test subject in July/August, please contact Jakke.Makela{at}gmail.com.

See also Blindspin project page.

 

 

 

 

BLINDSPIN

Blindspin 3: Why would someone want to volunteer?

 

Volunteering to be a test subject for Blindspin (project page) means that you may spend an hour or two of your life bicycling back and forth on a track and looking weird, probably picking up a heavy sweat, and potentially risking your personal safety. Why would anyone do that?

Short answer: because no one else has ever done this. Science means that you methodically pile bricks to create something useful. An individual brick is just a turd-colored clump of burned clay, but they all need to be in place. And in this particular niche of cycling safety, no one has really even picked up the first block.

What is the niche, and why is it interesting? The idea for this research spun off from work we’ve done in driver distraction. A large number of accidents are caused by the driver’s attention wandering to something irrelevant (these days, largely using a mobile phone). Yes, there are brute-force political ways to handle that particular problem, such as outright bans on mobile phone use (which don’t really work very well).

But if we actually want to approach the problems scientifically, we must ask simple-sounding questions that are measurable. In this particular case: how do we measure what driver distraction even means? How do we find numbers that allow us to compare how dangerous driver distraction would be in different scenarios?

We need those numbers before we can even think about how to think about answering more directly practical questions, such as: how do we design car interfaces so that they do not cause dangerous distraction; how do we intelligently attack the problem of driver mobile phone use; and even, how do we design roads (especially intersections)  so that if and when distraction does occur, the impact will be as small as possible?

For cars, a lot of research has been done, and some of it has found its way into safety recommendations (very slowly, but steadily). With cars, there are well-established safeguards that can alleviate the effects of such distraction — lane markings, brakelights, and standards for traffic light design, for example. For cycling, such safeguards have been far less systematically studied.

staubin-design

The science of car road design. (Source: paulstaubin.ca)

bridgewater3

The reality of cycleway design (Image source: madcyclelanesofmanchester)

Continue reading Blindspin 3: Why would someone want to volunteer? →

BLINDSPIN

Blindspin 2: How to do science by dumpster-diving

1 Comment

When a project has a zero budget, everything has to be hacked and improvised, typically with duct tape. The data collection system for project Blindspin is a good example. (For a project description, see “Does it make sense to ride a bike with your eyes shut”)

If we had a budget, we would be looking for a high-end mobile data logger with millisecond accuracy. Since we don’t, we would very much prefer to use smartphone that someone has thrown away. And it seems we can.

The basic requirement is not very complex. Our system will consist of a pair of electronic goggles which are normally opaque, but which the cyclist can turn transparent by pressing a switch. We need to record the time of the keypress, hopefully with millisecond accuracy. We also need to collect GPS location information, so that we can determine the path the cyclist drove while blinded.

There are GPS data logger apps galore for Android. We found that the AndroSensor software is almost perfect. It collects GPS location, accelerometer information, and all other sensor data at resolutions of up to 50 milliseconds. The only problem is how to input information about the key presses. There is no sensor channel for that.

However, we realized that AndroSensor can record the ambient sound level in dB. So we decided to use the audio channel to store button data. In the simplest case, button down (vision occluded) is a loud noise, button up is a quiet noise.

A major problem is that AndroSensor (and most other software we looked at) always uses the phone’s own microphone, even when a line in is used. Thus, it is necessary to input the noise directly into the external microphone.

For a pre-test, we came up with a somewhat rubegoldbergish approach, but one that works. To generate the noise, we used an aviation scanner that has a reasonably large tangent button. The scanner’s autogain means that if there are no aviation transmissions, there is no sound output. However, if the tangent button is pressed, the noise is heard. The gain can be set so that the difference in noise levels is tens of dB.

To eliminate outside noise, the speaker was attached to the phone’s microphone with  Blu-Tack (sinitarra), and the whole thing covered with more Blu-Tack. Thus, the microphone hears almost no external sounds at all. When the tangent is pressed, it hears the noise from the scanner, at tens of decibels.
Blog_medium
The speaker is buried within the mass of Blu-Tack and pressed directly onto the phone’s microphone.

The whole system was attached to the bike handlebars with zip ties. Several different setups were used; the one in the picture below is operated by the index finger. A simpler way was to mount the scanner facing the other way and below the handlebar, so that it could be operated by the thumb.

 

Blog_Bikepic

 

The ergonomics of the system are horrible. However, at this stage it is simply needed to demonstrate the data collection method. Subject A tested it on a straight road and a curved one. Whenever A closed his eyes, he pressed down on the tangent. Whenever he opened them, he let go of the tangent.

The image below is the first data ever produced in this project. The red blue line is the speed given by AndroSensor. The red lines are the dB levels.When the red line is above 60 dB, the eyes were closed and the tangent was pressed, and thus the scanner outputted noise directly into the phone’s microphone.
Plot1

 

We have collected more data from subject A, but will not release data yet. Why? It is not ready yet, but even more importantly we don’t want to skew the results that the volunteers might get. Such ignorance is almost always desired in human research (with the exception of self-testing). The volunteers should have no idea whether it is possible to keep the eyes shut for one second, or for twenty — and they really should not know what we are even looking for at this stage.

For subject A in this particular case, he had a total of 9 occlusions within a 20-second period, with approximately 500-ms eyes-open periods. The occlusion times are between 1 and 2 seconds for this subject for this point on this track for this setup. The occlusion times may be longer in other circumstances… or they may be shorter.

In the final application, we will use a somewhat more complex keypress arrangement, since we will be using an Arduino to control the system. Most likely, we will use a buzzer to create an audible signal about the state of the goggles (loud buzz when goggles opaque, silent when goggles transparent).

The specs of this system are not ideal, but they are actually good enough even for real science. Data are stored at 50-millisecond intervals, but even in simulators, typical intervals are 100 ms. The biggest problem is timing the key press; even if we can get a perfectly sharp rising edge, we will have a 50-millisecond uncertainty in the timing. In practice, it may be even larger if the edges are not completely sharp. We can thus reasonably expect to get a 100-ms time resolution, but not much better. That will be sufficient, as long as we are careful to note it in the analysis.

Of course, this system does have major disadvantages, such as unknown delays in the phone software. We will design a better system if at all possible. But this is a fallback solution, which in the very worst case we can use as the actual solution. Costing zero euros.

See also Blindspin project page.

 

 

Zygomatica.com: Ratkaisuihin ongelmia

Translate »