Ehdotus, yhteiskunta

Tienkäyttömaksut

6 Comments

 

Kuljettajat tallentavat ajaessaan sijaintinsa puhelinta tai navigaattoria käyttäen. Näiden sijaintien perusteella lasketaan matkan tienkäyttömaksu. Tallennus tapahtuu yksityisen yrityksen tuottaman ohjelmiston avulla ja tulos tarkistetaan yrityksen toimesta. Tarkistuksen jälkeen tieto tallennetaan yrityksen palvelimelle salattuna siten, ettei sitä voi avata ilman autoilijan suostumusta ja häneltä saatua salasanaa. Kesken matkan pysäytetyn autoilijan on pystyttävä osoittamaan matkaan liittyvän tiedoston synty, käytännössä tämä voitaisiin automatisoida.

Katso myös vaihtuvat nopeusrajoitukset

“Avauduin” eräässä Google+ keskustelussa jatkuvaan seurantaan perustuvista tietulleista. Lähinnä muistelen väittäneeni vastaan, kun esitettiin sellaisen järjestelmän johtavan lisääntyvään isoveljen valvontaan. Toinen suuri pelko, jonka tunnistan myös itsessäni, on järjestelmään liittyvät infrastruktuuri-investoinnit. Pelkään systeemiin tärvättävän summia joiden takaisinmaksu syö merkittävän osan tuloista.

Se on jo nähty ettei autoilun verotuksesta keinot lopu, eikä nykyisinkään ole ongelmallista kerätä enemmän tai vähemmän. En siis ota tässä kantaa siihen mikä on verotuksen oikea taso tai miten maksujen pitäisi esimerkiksi alueiden välillä jakautua, esittelen vain systeemin jolla verotus/maksut voitaisiin joustavasti kerätä paikan, ajan ja vaikka ajoneuvon ominaisuuksien mukaan muuttuvina.

Lähtökohtina:

a) järjestelmän ei tarvitse olla täydellinen. Joku voi onnistua huijaamaan ja pääsemään vähemmillä maksuilla eikä siitä tarvitse pelihousujaan repiä. Ihan niin kuin melkein kaikkien muidenkin sääntöjen kohdalla; jokaista verovilpin tekijää tai myymälävarasta ei tarvitse saada kiinni ongelma aisoissa pitämiseksi. Asian suhteuttamiseksi: HS raportoi maaliskuussa 2012 poliisin selvittävän noin 42 % omaisuus- väkivalta- ja seksuaalirikoksista.

b) Julkisyhteisöjen kyky tuottaa tai tilata vähääkään mutkikkaampia ohjelmistokokonaisuuksia on kyseenalainen. Niinpä niiden vähiä siihen pystyviä resursseja ei kannata kuormittaa uusien projektien alle vaan on syytä pyrkiä hoitamaan ohjelmistokehitys yksityisin voimin.

c) Valvonta hoidetaan perinteisin keinoin, poliisi pysäyttää satunnaisesti ja tarkistaa ovatko asiat kunnossa. Tämä voitaisiin ainakin osin myös automatisoida.

d) Tarjotaan niille jotka eivät halua tai osaa käyttää uutta teknologiaa mahdollisuus maksaa maksu muilla keinoin. Esimerkiksi ostamalla päivä-, viikko- tai kuukausilipun jolla saa ajella. Tämän tulee olla merkittävälle enemmistölle kalliimpaa kuin ehdotetun järjestelmän käyttäminen. Paikkatietoon perustuvien tietullien ohjaava vaikutus voi syntyä vain jos riittävän moni käyttää järjestelmää.

e) Käytettävissä on kohtuullisen luotettava langaton tiedonsiirtoverkko sekä halpoja päätelaitteita (tästedes laite). Nähdäkseni molemmat ovat jo olemassa.

En mene kovin syvälle teknisiin yksityiskohtiin, sillä pidän niitä pääosin helpohkosti ratkaistavina. Lisäksi lainsäädäntö vaatinee jotain muutoksia ja Suomessa varmaan nousee iso meteli jos yksityinen kerää veroluonteisia maksuja.

Kuvassa 1 on esitetty toiminta normaalissa tilanteessa, siis silloin kun autoilija ajaa ja järjestelmä laskee hinnan ja lähettää laskun. Pystysuorat katkoviivat erottavat eri toimijoiden tekemisiä toisistaan. “Softa”-laatikot osoittavat autoilijan hankkivan tarvitsemansa ohjelmiston yksityiseltä yritykseltä. Tässä toiminta on erotettu valtiosta yritykselle lähinnä koska uskon toiminnan olevan sen luonteista, että se, siis ohjelmistokehitys, tiedon tallentaminen ja rahastaminen, paremmin yksityiselle sopii. Toissijaisesti kyse on luottamuksesta, yksityisen yrityksen kannalta maineen menetys on paljon suurempi ongelma kuin valtion.

Lähtiessään liikkeelle (“Lähtö”) autoilija tai laite käynnistää tallennuksen. Tieto siirtyy firman tietokantaan, mahdollisesti salattuna. Matkan aikana laite tallentaa tiedon paikasta sopivin välein. “Perillä” tieto matkan päättymisestä siirtyy automaattisesti firman tietokantaan.

Valtio (kunta tai tien omistaja) määrittelee hinnan tielle. Hinta voi riippua ajasta, säästä, paikasta, ruuhkasta tai jostain muusta sopivaksi katsotusta parametrista. Firma saa hintatiedon valtiolta, tämä voi tapahtua jatkuvasti jos hinnoittelu perustuu johonkin nopeasti muuttuvaan seikkaan. Vastaavasti hintatieto siirtyy myös autoilijalle, jolloin laite voi matkan jälkeen laskea paljonko maksettavaa kertyi. Luonnollisesti laite voi laskea aiotulle matkalle hinnan jo ennen matkaa simuloimalla ehdotetun reitin.

Kun hinta on laskettu lasketaan “tarkistussumma” jolla voidaan myöhemmin varmentaa tietojen muuttumattomuus. Näin syntyy tietue joka sekä tallennetaan salattuna laitteeseen, että siirretään salaamattomana firmalle. Jos voitaisiin luottaa päätelaitteen ja sen ohjelmiston olevan sellaisia ettei niitä voi muuttaa voitaisiin tieto siirtää jo valmiiksi salattuna firmalle, sellaista oletusta ei kuitenkaan nähdäkseni voida tehdä ilman laitteiden hinnan merkittävää nousua. Halvat laitteet ovat käytännössä älypuhelimia tai navigaattoreita joihin vain hankitaan yksi ohjelma lisää. Toinen vaihtoehto olisi silti siirtää tieto salattuna firmalle, mutta luottaa myöhemmin esitettävien tarkastumekanismien pelotevaikutukseen. Mutu tuntumalta uskon tämän kuitenkin vaativan tarkastustiheyttä, joka puolestaan johtaisi autoilijoiden sijaintien paljastumiseen.

Matkan tietojen saapuessa firmalle tarkistetaan reitin järkevyys. Tällä tarkoitetaan teknistä järkevyyttä, esimerkiksi onko joku sijaintipisteistä tyynellä valtamerellä ja seuraava taas reitillä tai puuttuuko reitistä selkeästi pisteitä jotka sinne kuuluisivat. Mikäli “Vikaa” löytyy tästä kerrotaan käyttäjälle käyttöliittymän kautta, lisäksi vikatiedot arkistoidaan. Autoilijoille joille vikoja kertyy poikkeuksellisen paljon voidaan kohdistaa lisätoimia. Jos kaikki kuitenkin on kunnossa reittitiedot (ajat, paikat) salataan ja tiedot siirretään tietokantaan. Samalla firma hävittää salaamattomat reittitiedot. Salaus suoritetaan menetelmällä jossa salaaja, tässä firma, ei voi itse purkaa salausta ilman autoilijalta saatavaa salausavainta.

Laskutus tapahtuu kuvasta ilmenevällä tavalla, samalla salatut matkat siirtyvät valtion arkistoon.

Kuva 1. Normaali toiminta.
Kuva 1. Normaali toiminta.

Laitteen tai ohjelmiston muuttamisen lisäksi järjestelmää on mahdollista huijata yksinkertaisesti jättämällä tallentamatta matkoja. Jottei toiminta jäisi kuitenkaan pelkästään rehellisyyden varaan on kuvassa 2 esitetty autoilijan tarkastusproseduuri. Tarkastaja antaa satunnaisessa paikassa “Pysäytyskäskyn”, pysähdyttyään autoilija antaa laitteesta koodin jonka avulla tarkastaja voi firman tietokannasta tarkistaa onko autoilijan laite rekisteröitynyt firman kantaan liikkeellä olevaksi. Yksityisyyden rajojen määrittelystä riippuu kertooko firma tarkastajalle samalla esimerkiksi kuinka kauan matkalla on oltu tai kuinka pitkä matka on siihen mennessä taitettu. Kompromissina on mahdollista kertoa esimerkiksi onko matkan pituus siihen menessä ylittänyt kilometrin. Tällöin ajamalla hetken tarkastettavan perässä voitaisiin välttää tilanne jossa matka aloitetaan vasta pysäytyskäskyn tultua.

Tarkastus on mahdollista myös automatisoida esimerkiksi lukemalla automaattisesti auton rekisterinumero ja pyytämällä firmalta tieto onko kyseinen ajoneuvo rekisteröitynyt järjestelmään.

Kuva 2. Autoilijan tarkastus reitin varrella.
Kuva 2. Autoilijan tarkastus reitin varrella.

Jos firman tulot sidotaan sen autoilijalta laskuttamaan summaan pienenee hyöty väärinkäytöksistä. Näin on erityisesti jos lasku kiertää valtion kautta, jolloin on mahdollista varmistua laskutettavista summista. Kuvassa 3 on kuitenkin esitetty miten firman toimintaa voidaan valvoa loukkaamatta autoilijan yksityisyyttä. Idea on maksaa satunnaisille autoilijoille yksityisyyden loukkauksesta. Käyttämällä vapaaehtoisuutta ja huutokauppaa ei kenenkään ole pakko kertoa sijaintiaan ellei maksettu korvaus ole riittävä.

Laitteessa olevia salattuja reittitietoja verrataan firman valtiolle toimittamiin. Tämä tapahtuu autoilijan antamalla salausavaimella. Koska tarkastuksia tehdään useita voidaan olettaa joukkoon mahtuvan rehellisiä autoilijoita jotka ilmoittavat mikäli firman tallettamat reitit poikkeavat todellisista.

Koska teiden hintatietojen tulee olla julkisia on autoilijan mahdollista tarkastaa firman luotettavuutta myös esimerkiksi neljännen tahon kehittämällä matkan hinnan laskevalla ohjelmalla tämä voi pyöriä laitteessa samanaikaisesti firman ohjelman kanssa.

Kuva 3. Firman tarkastus.
Kuva 3. Firman tarkastus.

Talvivaara, Ympäristö

Talvivaara 11: Kunnostuksen hinta?

 

Koska uskon yleisellä tasolla ketjuun “vale – emävale – tilasto – liiketoimintasuuunnitelma”, en ole juurikaan tuhlannut aikaani tutkiskelemalla Talvivaaran raha-asioita.

Ympäristövaurioiden korjaamiskuluille pystyin nyt kuitenkin tekemään karkean mutta perustellun kertaluokka-arvion: 20-30 miljoonaa euroa. Päädyin lukuun yhdistelemällä muutamaa tietolähdettä. Tämä on alaraja: luvussa ei ole mukana varsinaisia ympäristöinvestointeja (vedenpuhdistus, uudet padot), vaan ainoastaan tärveltyjen lähivesien kunnostus.

Talvivaara on tehnyt kunnostusvaatimuksesta valituksen, eikä tiettävästi tällä hetkellä ole tekemässä asialle mitään muuta. Tässä hintaluokassa kuitenkin liikutaan, mikäli yhtiö joskus saadaan pakotettua korjaamaan jälkensä.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: Talvivaara.

Tietolähde 1: Pohjois-Suomen AVI, päätös 31.5.2013

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi 31.5.2013 toukokuun lopussa Talvivaaralle uuden vesiluvan. (Lyhyt yhteenveto AVIN sivuilla, lisäksi kaikki materiaali. Päätös pdf-muodossa, 191 sivua, päätökset sivulta 165 eteenpäin).

Luvassa on tiukkoja ehtoja mm virtaamalle ja haitta-aineiden pitoisuuksille. Päätöksen mukaan yhtiön on viipymättä ryhdyttävä toimiin jo pilattujen järvien kunnostamiseksi. Tämä on periaatteessa ensimmäinen kerta, kun Talvivaaraa on virallisesti vaadittu kunnostustöihin. Kunnostusvaatimus on määräys F (sivu 166):

”Luvan saajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin Salmisessa, Kalliojärvessä ja Kalliojoessa sekä Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa, Lumijärvessä ja Kivijärvessä jätevesipäästöjen aiheuttamien  pilaantumishaittojen vähentämiseksi vesistöjä kunnostamalla.  …. Eri kohteiden kunnostusvaihtojen tarkastelut, niiden pohjalta laadittavat kunnostussuunnitelmat sekä kunnostusten edellyttämät  lupahakemukset on toimitettava aluehallintovirastoon 30.6.2014 mennessä. “

Talvivaara on odotetusti tehnyt päätöksestä valituksen, jossa se vaatii kumoamaan tämän vaatimuksen (pdf, kohta 3.3, sivu 7). Perusteluna on se, että lupaviranomaisella ei ole toimivaltaa antaa sellaisia vaatimuksia, jotka perustuvat vaurioihin, jotka johtuvat siitä että aiempia lupaehtoja ei ole noudatettu. Talvivaara suostuu tällaisen vaatimuksen vastaanottamaan ainoastaan Kainuun ELY-keskukselta, jonka se katsoo olevan toimivaltainen viranomainen.

Todennäköisesti mitään puhdistustoimia ei tulla aloittamaan ennen kuin valitus on käsitelty, mikä tyypillisesti on kestänyt lähes vuoden. Kainuun ELY-keskuksen historian ja Talvivaara-yhteydet tuntien KaiELY ei tule itse tällaista vaatimusta esittämään (ks Talvivaara 7, Talvivaara 8, Talvivaara 9, Talvivaara 10). Prosessi on nyt kuitenkin lähtenyt pyörimään, ja Talvivaara pystynee estämään nämä kulut lähinnä jatkuvalla valituskierteellä.

Tietolähde 2: Pöyryn tekemä kunnostustarpeen arviointi, 5.7.2013

Talvivaara on pari viikkoa sitten toimittanut AVI:lle 5.7.2013 Pöyryn tekemän kunnostustarpeen arvioinnin (pdf). Kyseessä on siis yhtiön tilaama ja maksama selvitys, joten se tuskin ainakaan liioittelee kunnostustarpeita. Siitä huolimatta arvion suosittelemat kunnostustoimet ovat varsin massiivisia. Arviossa todetaan (kohta 6.2.2, sivu 35): “Ongelmista keskeisimpiä ovat suolaantumisesta johtuva kerrostuminen haittailmiöineen sekä sedimentin pintaosien likaantuminen kaivospäästöjen johdosta. Todennäköistä onkin, ettei ulkoisen kuormitusten pienentäminen tavoitetasolle enää  riitä yksinään järvien tilan parantamiseen, vaan järviin tulee kohdista myös aktiivisia  kunnostustoimia.”

Pohjassa on mm erilaisia raskasmetalleja niin paljon, että ne haittaavat järvien eliöstöä. Akuuttia tarvetta tarkennetaan (kohta 7.1, sivu 36): “Aktiiviset kunnostustoimet onkin näin alkuun kohdennettava joko Kivijärveen  tai Salmiseen. Mikäli toimien kokemukset ovat hyviä, voidaan toimenpiteitä sitten tarvittaessa toistaa myös Kalliojärven osalta.”

Raportissa esitetään erilaisia kunnostusmalleja, mm pohjien ruoppausta ja likaantuneen alusveden poispumppausta. Koska pohjaliete on saastunutta, pumppauksessa jouduttaneen käyttämään erityismenetelmiä. Lisäksi saastuneen lietteen jälkikäsittely vaatii erityistoimia.  Likaantunut alusvesi suositellaan käytettäväksi kaivoksen biokierrossa, eli lisäämään entisestään kaivosalueelle hätävarastoitua jätevesimäärää.

Suositukset eivät  sido Talvivaaraa, mutta ovat suuntaa-antavia. Tätä kautta on mahdollista saada hinnalle ainakin kertaluokka-arvioita, vaikka esitetyille toimenpiteille ei ole esitetty minkäänlaisia kustannusarvioita.

Kivijärven pinta-alaksi ilmoitetaan raportissa 125 hehtaaria, Salmisen 10 hehtaaria, ja Kalliojärven 30 hehtaaria, yhteensä noin 160 hehtaaria (1.6 miljoonaa neliömetriä). Jos voidaan arvioida ruoppauksen neliömetrihinta, saadaan arvio kokonaiskustannuksista.

Tietolähde 3: Varkauden Hyryslahden ruoppaus, YVA-selostus, 2.5.2013

Neliömetrihintaa ei löydy mistään valmiina, koska tämäntyyppisiä projekteja ei ole Suomessa tehty. Melko samantyyppinen hanke on kuitenkin Varkauden Huruslahden ruoppaus (YVA-selvitys pdf-muodossa, 162 sivua, päiväys 2.5.2013). Huruslahden pohjaan on vuosikymmenten teollisen toiminnan  aikana kertynyt erilaisia haitta-aineita, mm orgaanisia tinayhdisteitä. YVA-selvityksessä suositeltiin pohjan ruoppausta ainakin pahimmin saastuneille alueilla.

Taulukossa 4-2, sivulla 29 esitetään Huruslahden ruoppauksen hinta-arvioita. Neliömetrin hinta ei tämän mukaan käytännössä riippuisi ruopatusta pinta-alasta, vaan olisi välillä 30-40 EUR/neliömetri. Koska kyseessä on vasta suunnitelma, todellista hintaa ei vielä tiedetä, eikä myöskään tarvittavaa ruoppauspinta-alaa.

(Kuva 1: Huruslahden ruoppauksen kustannusarviot. LÄhde: Huruslahden YVA-selvitys)

Taulukosta selviää ainakin valtava vaihteluväli, johon hinta voi asettua. Koko Huruslahden pinta-ala on suunnilleen sama kuin Talvivaaran järvien pinta-ala, 1.6 miljoonaa neliömetriä. Tällöin hinta-arvio olisi 50-65 miljoonaa EUR. Toisaalta Huruslahdesta saatetaan puhdistaa vain pahimmin saastuneet alueet, jolloin hinta jäisi hieman yli miljoonaan euroon.

Toteutuneista hankkeista löytyy mm Gallträsk-järven kunnostus, jossa kahden hehtaarin ruoppaus maksoi noin miljoonan (50 EUR per neliömetri). Megaprojekteissa neliöhinta oletettavasti laskee, mutta toisaalta Pöyryn raportin mukaan Talvivaaran saastuneiden maamassojen läjitys on hankalampaa kuin normaalisti. Hinta siis tuskin on ainakaan alimmalla 30 EUR/m2 tasolla.

Oma arvio: 20-30 miljoonaa euroa

Mihin kohtaan haarukkaa Talvivaara luultavasti asettuisi? Huruslahden tilanteessa metallipitoisuudet pohjassa on melko suoraviivaista selvittää, jolloin tehtäväksi jää piirtää pitoisuuskartta, ja sen jälkeen päättää, minkä raja-arvon alapuolella ei enää ruopata.

Talvivaaran sulfaattipitoisuuksien määrittely on hankalampaa, samoin kuin alusvesien kontaminaatiotasot.  Pöyryn raportista saa kuitenkin jotain suuruusluokka-arvioita. Raportissa ei valitettavasti ole esitetty Kivijärven syvyyskarttaa, joka antaisi tässä tapauksessa merkittävää tietoa. Pienemmästä Kalliojärvestä syvyyskartta kuitenkin esitetään (kuva 2). Kalliojärvi on melko matala järvi, jossa on muutama kuuden metrin syvänne.

(Kuva 2: Kalliojärven syvyyskartta (Pöyryn selvitys, s 33)).

Käytännössä sulfaateilla saastunut vesi on raskaampaa kuin puhdas, ja kerääntyy siksi ennen muuta syvänteisiin. (Tämä on myös perussyy miksi se on biologisesti tuhoisaa: kun pohjavesi on raskaampaa, normaali kevätkierto epäonnistuu eikä pohjalle pääse missään vaiheessa hapekasta pintavettä. Siksi pohja kuolee).

Silmämääräisesti arvioiden korkeintaan neljäsosa järvestä olisi yli neljä metriä syvä, ja kuusimetristä vettä olisi ehkä kymmenesosa pinta-alasta. Jos ajatellaan että lähinnä syvänteet pitäisi puhdistaa, tämä antaisi jonkinlaiseksi aivan ehdottomaksi alarajaksi 10-20% Kalliojärven pinta-alasta.

Mikäli sama 10-20% pätee myös Kivijärvessä (1.2 miljoonaa neliömetriä), ensimmäisessä vaiheessa puhdistutarve olisi 120 000 – 240 000 neliömetriä.  Tällöin kokonaiskustannus liikkuisi välillä 4-12 miljoonaa euroa. Ääritapauksessa, mikäli jouduttaisiin puhdistamaan kaikkien järvien koko 1.6 miljoonaa neliömetriä, hintahaarukka olisi 50-80 miljoonaa euroa.  Jos todellinen kustannus olisi lähellä näiden ääripäiden keskiarvoa, kustannus olisi 20-30 miljoonaa euroa.

Onko tämä paljon vai vähän?

Periaatteessa en koske ollenkaan talousasioihin, koska puuttuu sekä ammattitaito että mielenkiinto. Teen kuitenkin osittaisen poikkeuksen, ja koitan ymmärtää mitä 20-30 miljoonaa euroa itse asiassa “tarkoittaa”. Kaivosala on pienten marginaalien miljardibisnestä, jolloin on vaikea suhteuttaa lukua mitenkään. Mikäli Talvivaara olisi hyväksynyt AVI:n päätöksen, sen olisi täytynyt sijoittaa rahat käytännössä heti.  Valituksen tekeminen tarkoittaa, että yhtiö saa lisäaikaa. Kuinka suuri taloudellinen suonenisku kunnostus sitten olisi ollut?

Vertailuna: joidenkin arvioiden mukaan Talvivaaran säästöt uusimmissa yt-neuvotteluissa olisivat noin 10 miljoonaa euroa (Taloussanomat 19.7.2013). Tämä vaatisi siis 250 työntekijän irtisanomisen. Noinkaan veret seisauttava toimenpide ei siis riittäisi maksamaan kuin osan kunnostuskuluista.

Periaatteessa Talvivaaralla pitäisi kyllä olla rahaa nimenomaan ympäristöinvestointeihin. Yhtiö keräsi kevään ylimääräisessä osakeannissa 260 miljoonaa euroa, josta velkojen maksun jälkeen käyttöpääomaksi jäi hieman alle 200 miljoonaa euroa (Yle 8.3.2013).  Juuri ympäristöinvestoinnit olivat yksi syy, jolla antia perusteltiin. Esimerkiksi valtionyhtiö Solidium osallistui antiin lähes 50 miljoonalla eurolla ja on nyt yhtiön suurin omistaja (Kauppalehti 15.4.2013). Merkittävänä perusteluna oli nimenomaan tarve korjata aiheutetut ympäristövahingot (Yle 14.2.2013).

Käytännössä näyttää siltä, että tällaista rahaa ei osakeannista huolimatta ole. Yhtiö on jo nyt jäämässä jälkeen tulostavoitteistaan (Yle 19.7.2013).  Erään arvion mukaan yhtiön kassa saattaa tyhjentyä jo vuoden 2014 alussa, ellei merkittävää nousua tapahdu (Arvopaperi 20.7.2013).

Asiaa pahentaa se, että lähijärvien kunnostus ei oikeastaan ole investointi. Wikipedia-määritelmän mukaan “investointi on yleensä suuri sijoitus, jonka oletetaan maksavan itsensä pitkällä aikavälillä takaisin”. Talvivaaran kannalta hyviä ympäristöinvestointeja olisivat esimerkiksi puhdistuslaitokset tai patojen vahvistukset, koska ne auttaisivat yhtiötä jatkossa toimimaan ympäristöluvan mukaisesti. Kunnostaminen sen sijaan on vanhojen virheiden paikkailua, eikä tuota yhtään mitään. Tässä vertailussa 20-30 miljoonaa on siis karmea kuluerä, ja on helppo uskoa, että motivaatio maksaa on matala.

Varsinaisten ympäristöinvestointien hinnasta ei ole tietoa. Esimerkiksi jätevedenpuhdistamojen hinnan Talvivaara arvioi ennen marraskuun 2012 vuotoa olevan 4-25 miljoonaa euroa (Suomen Luonto 13.4.2012). Vuoden 2013 aikana paljastuneet systeemitason ongelmat viittaavat kuitenkin siihen, että tämä on ollut optimistinen arvio. Jätevesiä on miljoonia kuutiometrejä enemmän kuin vuoden 2012 alussa kerrottiin, eikä niitä tuolla laitteistolla puhdisteta. Uusia tarpeita ovat mm hätäpatojen pohjien tiivistämiset ja uusien altaiden rakentamiset. Näidenkin hinta liikkunee kymmenissä miljoonissa.

Viime kädessä on vain yksi yksikäsitteinen numero: 31 miljoonaa euroa. Tämän kokoinen on Talvivaaran ympäristövakuus (Kainuun Sanomat 13.11.2012). Tämä määrä on siis välittömästi käytettävissä ympäristövaurioiden korjaamiseen, mikäli yhtiö ajautuu konkurssiin. Vakuus käytännössä riittäisi korjaamaan lähijärvien vauriot. Se ei kuitenkaan riittäisi enää muihin toimenpiteisiin, joita kaivoksen hallittu alasajo edellyttäisi.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: Talvivaara.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

yhteiskunta

Case Räsänen II

 

En ole ihan varma miksi, mutta Räsäsen hahmo ei herätä minussa yleensä kovin suurta reaktiota. Tämä vielä ihan riippumatta siitä mitä se suustaan päästää. Mäkelän hahmo sen sijaan on usein aiheuttanut jonkinlaista nykimistä takaraivossa, niin nytkin. Räsäs-kirjoituksessa oli osin ihan hyvää analyysiä, mutta tietynlainen esivallan kunnioittaminen ehkä paistaa läpi. Pidän täysin kestämättömänä ajatuksena jonkin kunnioittamista vain siksi, että se on olemassa. Laki mukaan lukien.

Sen laajemmin pohtimatta lakeja kannattaa noudattaa a) koska on pakko ja b) koska ne toimivat.

a) viittaa yhteiskunnan lievää suurempaan kykyyn tuputtaa erilaisia sanktioita niille, jotka jäävät kiinni. Perusteluina tyypillisesti pelotevaikutus, tilien tasaaminen, kosto (ilmeisesti osin sama kuin pelote) ja laittoman touhun lopettaminen jne.

b) puolestaan viittaa lain tarkoitukseen. Yhteiskunnissa joissa on runsaasti lakeja ja niitä noudatetaan on yleensä sekä vauraampaa, että mukavampaa. Jokainen voi vaikka wikipediassa tehdä oman vertailunsa. Jos siis ajatellaan lakien tarkoituksena olevan luoda useimmille mukava paikka elää niin lakeja kannattaa noudattaa.

Pakko ei kuitenkaan ole ihan oikea pakko, sanktiot voidaan nähdä myös hintana lain rikkomiselle. Siis tyyliin rikesakon hinnalla (kertaa todennäköisyys saada sellainen) voi ajaa tietyn suuruista ylinopeutta. Liikennekäyttäytymisestä olen päätellyt tämän olevan monien mielestä totta. Rationaalisesti ajatteleva päätyy tästä tulokseen jossa murha maksaa noin kymmenen(?) vuotta linnaa (kertaa paljon suurempi todennäköisyys jäädä kiinni). Jos hyväksyy ensimmäisen on nähdäkseni vähän pakko hyväksyä tuo toinenkin.

Tuomioita julkisesti arvosteltaessa huomioita kiinnitetään monesti juuri rangaistusten kovuuteen. Tämä vaikuttaa usein melkein samalta kuin keskustelu hinnoista: “Miksi ihmeessä bussilippu on niin kallis verrattuna omalla autolla ajamiseen?”. Vertaa: “Miksi ihmeessä pahoinpitely on niin kallis verrattuna petokseen?”.

Olennainen osa lainsäädäntötyötä on sopivan hinnan määrittäminen. Siksi tuntuu vaikealta väittää sisä- tai oikeusministerin velvollisuudeksi pitää yllä jonkinlaista teatteria jossa esitetään näytelmää: “lakia ei koskaan saa rikkoa”. Kyllä saa, mutta tilastollisesti se maksaa.

Mäkelän kirjoitukseen tämä liittyy niiden hurskaiden kristittyjen lain rikkomisen kautta. Jos sanassa käsketään auttamaan lähimmäistä ja se pakolainen on lähelle tullut, niin tällä lienee vaikutus siihen millaisen hinnan on valmis maksamaan pystyäkseen auttamaan karkoituksen uhkaamaa.

Tästä päästään kohtaan b). Jos oletetaan Suomen lainsäädännön olevan jo valmiiksi optimaalinen niin se tarkoittaa lainrikkomisen johtavan kokonaisuuden kannalta huonompaan tulokseen kuin sen noudattaminen. Monesti tilanne on tietysti sellainen jossa joku muu kärsiin haitat ja rikkoja kerää potin. Kaupungissa pääsee nopeammin perille kun ajaa vähän kovempaa kuin nopeusrajoitus. Jalankulkijan kannalta on tietysti kurjaa, että vakavan loukkaantumisen todennäköisyys menee rajusti ylös nopeuden noustessa vaikka kolmesta kympistä viiteen kymppiin.

Ei lainsäädäntö kuitenkaan ole optimaalinen, ei edes Suomessa. Tähän on monia syitä, ihmisten käytös muuttuu, fyysinen ympäristö muuttuu, käsitys oikeasta ja väärästä muuttuu, laki on huonosti kirjoitettu ym. Osin siksi meillä on eduskunta joka säätelee koko ajan uusia lakeja ja muokkaa vanhoja. Kun näin on, on väistämättä joissakin tapauksissa kokonaisuuden kannalta parempi rikkoa lakia.

Ehkä juuri tämänkaltaisista syistä useita poikkeuksia on jo sisällytetty järjestelmään: itsepuolustus, pakkotilanne jne. Näissä ainakin rangaistusta lievennetään jollei kokonaan jätetä tuomitsematta. Minulla ei ole riittävää asiantuntemusta sanoa, sisältävätkö nämä poikkeukset sellaista kohtaa jossa lakia saisi rikkoa kun se on huono. Ehkä sellainen pitäisi olla?

Pidän kohtaa b) paljon parempana syynä noudattaa lakia kuin kohtaa a). Kaikki eivät kuitenkaan aina ajattele kovin pitkälle ja jokainen meistä on vaarassa sortua ajattelemaan omaa etuaan ennen yhteistä etua. On silti naiivia väittää tekopyhäksi tilannetta jossa ministeri toteaa tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, siis että lakia voi joskus joutua rikkomaan tai sitä joskus jopa koko yhteiskunnan kannalta katsoen kannattaisi rikkoa.

Vähintään jonkin suuruinen porukka on aina toista mieltä kuin rikkoja, lisäksi tuomioistuimet taitavat suhtautua melko nuivasti erivapauksien ottamiseen. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö lakeja yleisesti rikottaisi ihan tahallaan tai etteikö ihan yksinkertaisen tarkastelun perusteella olisi selvästi järkevää joskus lakia rikkoa.

Eikä se mihinkään anarkiaan johda, ei ole johtanut ainakaan tähän mennessä. Ei ole johtanut koska riippumatta lain kunnioituksesta kohdat a) ja b) ovat edelleen olemassa.

 

yhteiskunta

Paralleelisti oikeassa ja väärässä?

1 Comment

 

Translitterointi sekulaariksi viittaa siihen, että Päivi Räsänen on oikeassa, vaikka mielipiteet ovatkin vääriä. Sisäministeri ei kuitenkaan virkansa puolesta voi olla tällä tavalla oikeassa.

Räsäsen “kansalaistottelemattomuuspuheen” nostama kalabaliikki on osittain älytöntä, johtuen varmasti osaksi siitä, että harva jaksaa kahlata koko alkuperäistä kymmensivuista tekstiä läpi (pdf löytyy täältä). Itse kahlasin, koska Twitter-kauhistelu saattaa antaa yksipuolisen kuvan, niin suosittua kuin se onkin. Yleensä kannattaa lukea ensin ja sitten vasta moralisoida.

Suurin osa kymmenen sivun tekstistä on nopeasti luettavaa ja käsittelee teemoja, joista Räsäsen mielipiteet ovat jo kaikille rasittavankin tuttuja. Hedonismi tuhoa länsimaisen kulttuurin, avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen, abortti on murha, eutanasia on murha, homoseksualisuus tuottaa kipua, etc etc. Suurin kohu, ja ilmeisesti oikeuskanslerille tehdyt valitukset — liittyvät lopun muutamaan kappaleeseen. Kannattanee siteerata koko olennainen teksti:

Room. 12:2 apostoli Paavali kehottaa: “Älkääkä mukautuko tämän  maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,  tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” On  hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa  Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana.  Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan  henkeä vastaan tavalla tai toisella.   Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään,  rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta  tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. ….  Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Osta totuutta, älä myy!”. Tämä kertoo siitä,  että totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden  tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. Sen sijaan ihmisellä on kiusaus myydä totuutta, hankkia jotakin etua itselle sillä, että taipuu suosittuun harhaan tai vääristelee totuutta. Mutta Raamattu kehottaa: ”Osta totuutta, älä myy!” ….  Martti Luther käsitteli aihetta ”Seuraus uskosta” osuvin sanoin: ”Jos uskot, niin  puhut. Jos puhut, niin sinun täytyy kärsiä. Sillä usko, tunnustus ja risti kuuluvat yhteen ja ovat oikean kristityn osa.”  Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän  vaikenemme Raamatun opetuksesta kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä  voimakkaampi on torjunta. Jos lumituiskussa ladulla ei ole riittävästi hiihtäjiä,  umpihankeen hiihtäminen käy raskaaksi. Edellä hiihtäjiä tarvitaan. “

Viesti on varsin selvä: pitää olla valmis puolustamaan epäsuosittujakin mielipiteitä, ja joskus jopa kansalaistottelemattomuus voi olla kristitylle ainoa moraalisesti mahdollinen vaihtoehto. Räsänen ei sano asiaa mitenkään raflaavasti tai dramatisoiden, mutta ei sitä myöskään peittele.

Väitän, että tekstissä herättävät kylmiä väreitä viitteet kristillisyyteen, ei itse viesti. Tehdään koe: translitteroidaan teksti sekulaariksi.

“On  hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa rationaalisen ajattelun kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana.  Rationaalinen ihminen on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella.   Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään,  rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta  tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat järjenvastaisia. ….  Rationaalisella totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden  tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. …. Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän  vaikenemme rationaalisista ratkaisuista kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä  voimakkaampi on torjunta.“

Kenen mielestä tuossa on mitään vikaa? Teksti voi olla kömpelöä, mutta viesti on järkevä.  Jokaisen ajattelevan ihmisen täytyy tajuta, että jossain vaiheessa voi tulla eteen tilanteita, joissa jokin korkeampi etiikka ajaa rikkomaan jotain sen hetkistä lakia (ja kärsimään rangaistuksen).

Etiikan lähde voi olla rationaalisuus, tai humanismi, tai liberaali kristillisyys, tai viidesläinen kristillisyys, tai islam, tai miksei vaikka pastafarismi. Olennaista on kyky ajatella laatikon ulkopuolella. Itse pidän kaikkein pelottavimpana ihmistä joka on aidosti sitä mieltä, että missään olosuhteissa, koskaan, mitään lakia ei voi rikkoa, ei ainakaan meillä koti-Suomessa. Näitä ihmisiä löytyy yllättävän paljon.

Banaalisti voisi viitata natsi-Saksan lakeihin, mutta natsikortin nostaminen osoittaa mielikuvituksen puutetta. Asiaa voisi konkretisoida: ajattelevan ihmisen kannattaisi jo valmiiksi miettiä, missä tilanteissa olisi valmis nykyisiä lakeja rikkomaan, ja millä perusteilla.

Oma viitekehykseni on epämääräis-luterilainen, käytännössä poliittisesti lähinnä vihervasemmistolais-liberaalinen (kuitenkin kukkahattutädeistä vahvasti oikealla). Siltä pohjalta itse luultavasti suojelisin hengenvaarassa olevaa karkotettavaa pakolaista, olettaen että uskoisin hengenvaaran todeksi (olen kuitenkin erittäin kyyninen uskomaan nyyhkytarinoihin). En periaatteessa epäröisi käyttää laittomiakaan puolustuskeinoja, jos uskoisin perheeni olevan välittömäsä hengenvaarassa (tosin luultavimmin halvaantuisin pelosta). Jos saisin tietooni vakavaan rikokseen viittaavia luottamuksellisia tietoja, vuotaisin (tosin minulle ei koskaan kerrota mitään). Saattaa lisäksi olla skenaarioita, joita en julkisessa blogissa avaa tarkemmin auki.

Voiko poliisiasioista vastaava sisäministeri kuitenkaan sanoa tuota ääneen, niin totta kuin se ehkä onkin? Ei. Jo terve järki sanoo, että hänen on virkansa puolesta virassa ollessaan virallisesti lähdettävä siitä, että laki on laki, tai muuten hänen ministerinä olossan ei ole mitään järkeä. Sama pätee ainakin oikeusministeriin. Muu olisi yksinkertaisesti tekopyhää ja epäuskottavaa (aivan riippumatta siitä onko se laillista tai eettistä).

Jottei asia olisi turhan yksinkertainen, täytyy kysyä saako riviministeri sanoa noin. Jussi Halla-aho on happamasti muistuttanut tapauksesta jossa käytettiin toista standardia (Scripta 18.8.2007): vuonna 2007 silloinen Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors puolusti karkotusvaarassa olevien pakolaisten suojelemista, sanoen kansallistottelemattomuutta “jopa kristilliseksi tehtäväksi”. Thorsin mielipide ei herättänyt sen suurempaa kohua, koska se oli sosiaalisesti hyväksytty.

Vuosien 2013 ja 2007 tilanteita ei voi täysin suoraan verrata, koska kyseessä ei silloin ollut poliisi- tai oikeusministeri. Voi olla että Thorsin olisi tullut pitää suunsa kiinni jo selkeyden vuoksi — on hankalaa, jos virassa oleva ministeri suosii kansalaistottelemattomuutta. Toisaalta ehkä robottimainen laillisuuslinja kannattaisi rajata vain niihin ministereihin, joille se on aivan välttämätön (sisä- ja oikeusministeri, mahdollisesti pääministeri). Muille ministereille voisi antaa oikeuden ajatella omilla aivoillaan. Ehkä. Tästä en ole varma.

Failures, Humanitarian, Patents, Security

Ultra-low-tech lightning detection: business aspects

 

Part 2 of write-up on ultra-low-cost lightning detection network. See Part 1 for background.

[By Jakke Mäkelä and Niko Porjo]

This part summarizes the cost and business case estimates made for the project. The analysis suggests that an extremely low cost might be possible, making the solution suitable for use even in developing countries like Sri Lanka. However, we could not find a way to motivate anyone to fund the R&D part. Thus, we are not pursuing this further for the time being.

BUSINESS ASPECTS

Business case: both hardware cost and data transmission costs are kept so low that building and maintaining network is realistic to perform as a public service. Data transfer can be made over mobile phone network (SMS, GPRS, 3G…) or landline if available. Multiple operators are made to compete to keep data costs down. Hazard indication to end users will need to be wireless to achieve real-time warning.

Benefits

•An exact business case is difficult to determine, as it is for any lightning warning system.

•Situation in Sri Lanka: Tens of deaths reported annually, real number of deaths and injuries unknown. Commercial detection systems too expensive to maintain.

Costs

•Absolute worst-case scenario: If SMS sent less than once per min, reliability of network becomes poor. Thus cannot transfer much less than this. During storms, whole network would need to be transmitting 60*60=3600 SMS/hour. In Finland,  cost of SMS on one operator is ~5 cent, so cost would be 180 EUR/hr for whole network. Assuming 6 hours/ day of storms in active seasons, would mean 30 kEUR/month, which is of course completely unacceptable. But in practice, there are fixed-cost deals available from operators. Multiple operators are absolutely needed in order to maximize price competition and minimize risk of monopoly pricing. But there are SMS-based systems in existence which are affordable (for example Nokia Life Tools http://en.wikipedia.org/wiki/Nokia_Life_Tools) which means that costs could be kept reasonable if there is political push.

•Transfer rate over GPRS, if available, is even in extreme case ~160 B/min or 1kB/hour per station.  For total network, transfer is ~60 kB/hour. Per month, amounts to ~100 MB. On one Finnish operator, GPRS cost can be ~1.5 EUR/MB, so cost would be <200 EUR/month. Clearly GPRS would be the preferable channel where available.

Costs

•Sensors need to be stockpiled to allow them to be replaced quickly if needed, so at least 100 need to be built. Smaller calibration networks can also be developed in parallel and run in a suitable country.

•Main components are radio receiver, GPS clock, GSM/GPRS, processing unit. Battery may be most expensive individual component. ideally will run on AC power, but need to have backup battery/UPS capable of multi-hour operation in case of power failure.  Unit cost of 400EUR should definitely be reachable (cost of full network 40kEUR), though profit margin to manufacturer is then low. This part may need to be subsidized.

•Setting up of network is low-cost since all sensors are autonomous and operate by wireless network. Slow deployment is possible.

•Central unit can be a tabletop PC. Redundancy and power supply needs will increase cost significantly, but main algorithm is simple.

•Operating costs can be minimal if GPRS can be used.

•Cost of transmitting hazard information to users via Cell Broadcast is largest open question.

Funding and implementation

•No funding has been found.

•The organization Geoscientists Without Borders has been funding projects which are similar to the proposal: http://www.seg.org/web/foundation/programs/geoscientists-without-borders

•The target of the pilot is to improve local R&D competence in Sri Lanka, but kicking off the project could require an investment that is difficult to find locally. National foreign aid organizations (Finland or Sweden) might be approached for projects of this type, especially if some of the testing can be done in Europe (enhancing local knowledge also).

Similar projects

•Lots of small semi-official warning systems are known to exist, but limited info in public domain. Data transfer is almost always by fixed-line Internet, which can be unreliable especially in developing countries. Mobile wireless networks have better reliability (though not perfect).

FINAL OUTCOME

We continue to think that the idea would work in principle, but there is no real way to make it successful commercially. We need to feed our families, and cannot do it.

If someone is interested in making this a non-profit open-source project, the crucial documentation is already in the public domain and just needs to be collated together. There are some major engineering issues to be solved, but if profitability is not a requirement, they are likely to be solvable.

 

 

Zygomatica.com: Ratkaisuihin ongelmia

Translate »