Talvivaara 28: Positiivista edistystä: Talvivaara-ohipuhuminen vähentymässä?

 

Ylen Aamu-TV:ssä  oli vaihteeksi erinomainen haastattelu (ks Ylen uutiset ja suorana Yle Areena). Vastakkain olivat Talvivaaran asiaa ajava edelleen hieman epäselvällä mandaatilla toimiva asiantuntija ja Luonto-liiton toiminnanjohtaja.

Julkaistu Uuden Suomen blogina 9.11.

Jos muukin keskustelu pääsisi tälle asiallisuustasolle ja media tälle ammattitasolle, oltaisiin aivan eri tilanteessa kuin nyt. Keskustelussa ainakin avautui yksi paljon kohua herättänyt mutta väärin ymmärretty kysymys; toinen vastaava kysymys on vielä auki.

Pysäyttäminen teknisesti  mahdollista: sittenkin totta.

Tähän saakka julkisuudessa on paljon esitetty väitettä, että Talvivaaran ”bioliuotusprosessin sulkeminen ei ole mahdollista”. Ehkä dramaattisin, mutta samalla seikkaperäisin, on Kainuun Sanomien ”Miksi Talvivaaran pysäytys olisi ympäristökatastrofi”.

Näiden artikkelien perusteella näkee melko nopeasti, missä on ongelma. Termi ”pysäyttää” käsitetään tällä hetkellä kahdella aivan eri tavalla.

Mitä ilmeisimmin Talvivaara tulkitsee vastapuolen tulkitsevan termiä niin, että prosessi voitaisiin tuosta vain pysäyttää ja kaivos jättää korpeen ruostumaan. Näin ei termiä kuitenkaan tiettävästi ole kukaan tulkinnut.

Toiminnanjohtaja tiivistää blogissaan sen, miten luonnonsuojelupuoli itse asiassa ”pysäyttämisen” ymmärtää.  Myös asiantuntija myönsi haastattelussa, että sulkemisprosessi menisi näin, ainakin pääpiirteissään:

1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa.

2. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain, siirretään metallit toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Peitetään kasat kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja.

3. Maisemoidaan ja palautetaan alue stabiiliin tilaan sekä turvataan alueen työpaikat esimerkiksi edistämällä luontomatkailua.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään “käännetään hanasta ja toiminta loppuu”-periaate, vaan vuosikausien turhauttava urakka. Talteenotosta syntyy edelleen nikkeliä voidaan ottaa talteen ja myydä, jolloin konkurssipesä saa edes hieman tuloja. Sinkki on jo myyty etukäteen kymmeneksi vuodeksi, eikä ole selvää voiko konkurssipesä perua ennakkomyyntiä. Joka tapauksessa nämä rahat ovat lillukanvarsia kokonaisuudessa, eivätkä paljon lohduta.

Henkilökohtaisesti pidän  kolmoskohdan kakkososaa ehkä hiukan ylioptimistisena. Ideoita toki on, luontomatkailun kehittämisestä esimerkiksi cleantech-keskuksen perustamiseen Kainuuseen. Mutta eivät työpaikat taikatempuilla synny. Kainuulle alasajo olisi vaikea paikka, sitä ei käy kiistäminen.

Työllisyysargumenttiin on kuitenkin vaikea vedota, jos kaivosta ei alunperinkään olisi pitänyt rakentaa näin huteralle pohjalle. Kyseessä ei ole toimivan elinkeinon alasajo, vaan kaupallisesti elinkelvottoman toiminnan tekohengityksen lopettaminen.

Konkurssi aiheuttaisi hanskojen tippumisen ja ympäristökatastrofin: vielä auki

Asiantuntija on Iltalehdessä esittänyt lievästi kummallisia väitteitä. Optimistisesti oletan, että kyseessä on väärinymmärrys, ja asiantuntija vielä selventää näkemyksiään, kuten teki jo Aamu-TV:n haastattelussa sulkemisen suhteen.

Siteeraus:  “Tavanomainen konkurssipesä ei tällaista varautumista tekisi.- Jos laitos siirtyisi normaalin konkurssihallinnon haltuun, niin paikallehan tulisivat juristit myymään omaisuutta pois ja henkilökunta poistuisi, NN sanoo. - En oikein tiedä miten juristit selviäisivät vesitaseen hallinnasta.”

Jos kyseessä olisi tavanomainen konkurssipesä, noin ehkä tapahtuisikin. Kyseessä kuitenkaan ei ole tavanomainen konkurssipesä, ja viranomaiset tuskin ovat aseettomia estämään katastrofia.

Tiiviisti:  Viime kädessä ympäristölupa koskee toimintaa, ei yritystä.

Hahmotan karikatyyrillä. Omistan bensa-aseman. Minun on ympäristöluvan mukaisesti huolehdittava, että bensaa ei valu maahan. Jos myyn aseman, sama ympäristöluvan mukainen velvollisuus säilyy myös seuraavalla omistajalla, jos hän toimintaa jatkaa.  Muussa tapauksessahan hän voisi lorotella vapaasti (tai jopa myydä aseman takaisin minulle seuraavalla viikolla, jolloin voisin itsekin lorotella. Ovela löytää ovelat keinot).

Sama koskee myös konkurssia. Konkurssi ei anna konkurssipesälle oikeutta lorotella vapaasti, vaan sen on tavalla tai toisella pidettävä huoli siitä, että ympäristöluvassa pysytään.

Millä tavalla? Se on viime kädessä konkurssipesän hoitajan ja valvontaviranomaisten välinen asia, ja siihen on ulkopuolisen vaikea ottaa kantaa.

On kuitenkin tässä tapauksessa aivan selvää,  että viime kädessä valtio astuu väliin ja antaa verorahoja akuutin katastrofin ehkäisemiseksi, jos sellainen todella uhkaa. Kyseessä ei ole mikään markkinatalouden häiriöitä aiheuttava laiton tukitoimenpide, vaan jokaisen valtion suvereeni oikeus puolustaa kansalaisiaan ja ympäristöään.

Jos joku aidosti olettaa että valtio kliinisen psykopaattisesti antaisi vapaan markkinatalouden hengessä katastrofin tapahtua, on tällainen ihminen saavuttanut sellaisen nihilismin tason jota minun on vaikea edes hahmottaa.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.