Talvivaara 39: Kuinka monimutkaisia asioita voi joukkoistaa?

Voivatko ympäristöjärjestön pyynnöstä toimivat ihmiset saada aiheesta “Talvivaara” aikaan mitään muuta kuin vääristeltyä propagandaa? Väitän että voivat, mutta työtä se vaatii.

“Ryhmän näkemyksen mukaan Talvivaara ei ole elinkelpoinen, kun nämä ulkoisvaikutukset lasketaan mukaan. Tähän mennessä saatu liikevaihto on suurelta osin perustunut ympäristövastuuttomuuteen ja kustannusten ulkoistamiseen luonnolle, ja lisäksi kriittisten turvallisuustoimien laiminlyöntiin. Jos ulkoisvaikutukset otetaan asianmukaisesti huomioon velkasaneerauksessa, konkurssi on väistämätön.”

[Päivitys 14.2.: Kainuun ELY-keskus on tehnyt rafinaattijuoksutuksiin liittyvän tutkintapyynnön poliisille. Raportin riskit alkavat pikkuhiljaa aktualisoitua].

Suomen luonnonsuojeluliitto on teetättänyt vapaaehtoisilla uuden raportin Talvivaarasta. (Pdf-versio täällä. Aikaisemmat raportit: ks Talvivaara 29 ja Talvivaara 30).  Raportti ei varmasti ole “riippumaton” — sellaista käsitettä ei Talvivaaran yhteydessä ole olemassa. Toisaalta biasta ei ole peitelty: yhtä lukuunottamatta kaikki kirjoittajat (itseni mukaanlukien) ovat SLL:n aktiiveja.

Mutta onko johtopäätös vain fanaattisen ympäristöjärjestön karkeaa propagandaa?

Se selviää parhaiten tutustumalla itse raporttiin (pdf-versio täällä).  Sisältö tiivistyy kahteen ensimmäiseen sivuun, jotka on kopioitu alle.  Loppuosa on väitteiden perustelua ja dokumentointia.  Raportti on pitkä (34 sivua), koska se pyrkii perustamaan väitteensä koviin faktoihin ja dokumenttitietoon. Raportti on tehty julkisen tiedon perusteella, luonnontieteellisen koulutuksen pohjalta, ilman sisäpiirin tietoa.

Väitän lisäksi, että raportti on tehty kovilla eettisillä ja ammatillisilla periaatteilla. Kirjoittamista on tukenut huomattava joukko erilaisia vapaaehtoisia, mutta vastuulliset kirjoittajat ovat etupäässä tutkijataustaisia. Sillä taustalla älyllinen häpeärangaistus on pahin rangaistus. Se piiskaa olemaan tarkka.  Rahoitus on saatu vapaaehtoisten selkänahoista ja vapaa-ajasta.

Ellei muuta, raportti osoittaa, miten monimutkaisiakin asioita on mahdollista yrittää joukkoistaa. Raporttia on pikkuhiljaa koottu viikkojen ajan avoimena Google Drive-dokumenttina. Emme edes tiedä, ketkä kaikki loppujen lopuksi ovat sinne ajatuksia tai vinkkejä lisänneet.

Olennainen osa on ollut kritiikki: jokaisen osallistujan on toivottu kommentoivan kriittisesti, jos jokin väite tuntuu kyseenalaiselta.  Ristiintarkistusta on tapahtunut erittäin paljon. Materiaalia on saatu mm aiemmista raporteista päivättämällä.  Paljon on hyödynnetty myös muiden tahojen materiaalia ja vihjeitä (mm Stop Talvivaaran), joskin kriittisesti. Joukkoistaminen on siis ollut massiivista.

Varsinaista johtajaa tällä projektilla ei ole. Vastuullisten kirjoittajien rooli oli koota materiaali yhteen, karsia epämääräinen asia pois, ja tehdä raportista järkevä kokonaisuus. Johtopäätökset ovat yhteisiä, vaikka kukaan ei hallitsekaan näin monimutkaista kokonaisuutta täydellisesti.  (Itse katson olleeni lähinnä sihteeri ja kriitikko — yritin pitää kokonaisuutta loogisena, ja karsia kaiken irrationaalisen aineksen pois).

Raportin johtopäätösten takana seison ilman varauksia.  Kaivoksen ulkoisvaikutukset (niin nykyiset kuin ennakoitavissa olevatkin) yksinkertaisesti ovat niin suuret, että yhtiö ei ole kannattava jos se ne joutuu maksamaan. Sivistysvaltiossa jokainen yritys maksaa ulkoisvaikutuksensa itse, eikä Talvivaaran tapaan sosialisoi niitä ympäristölle ja muulle yhteiskunnalle.

Raportin toimenpide-ehdotus voi olla ristiriitaisempi. “Ryhmän näkemyksen mukaan valtion tulisikin tässä tilanteessa olla realistinen ja aloitteellinen, ja aloittaa lähialueiden puhdistukset välittömästi, jotta saastunut alue ei laajene.  Mikäli yhtiö jostakin syystä pääsisikin saneeraukseen ja palauttaisi kannattavuutensa, kunnostustöiden kustannukset voisi tällöin myöhemmin periä yhtiöltä saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.”

Tällaista toimintavaihtoa ei nykylainsäädännössä valitettavasti välttämättä ole. Koska vaurioiden korjaaminen lain mukaan kuuluu yhtiölle, valtio ei periaatteessa voi astua peliin niin kauan kuin yhtiö on edes nimellisesti hengissä. Konkurssitilanteessakaan ei ole välttämättä selvää, kuka tekee mitä. Toisaalta tämäntyyppinen väliintulo ehkä tulkittaisiin valtiontueksi, jos yhtiö sen avulla säilyisikin hengissä. Jos toisaalta yhtiö kaatuisi, tarpeeksi sosiopaattinen juristi voisi väittää että valtion sotkeutuminen tuhosi sijoittajien luottamuksen ja aiheutti kaatumisen.

Tuosta seuraisi siis massiivinen sotku. Toisaalta massiivinen sotku seuraa siitäkin jos mitään ei tehdä. Yhtiö ei velvollisuuksiaan tule hoitamaan, ja mitä kauemmin puhdistusta viivytetään, sitä hankalampaa se on.

Käytännössä tuo ehdotus kertoo, millä tavalla täysjärkisen yhteiskunnan kannattaisi tässä tilanteessa edetä. Jos se ei ole mahdollista, se ehkä kertoo jotakin yhteiskunnastamme.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa Talvivaarasta löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen.

RAPORTIN YHTEENVETO

RAPORTTI: TALVIVAARAN SANEERAUKSEEN LIITTYVÄT PIILORISKIT      

11.2.2014

Tämä raportti on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton pyynnöstä, ja suunnattu kaikille Talvivaaran saneeraukseen liittyville osapuolille. Pääosin sama ryhmä teki loppuvuonna 2013 arviot Talvivaaran kaivoksen prosessin luonnontieteellisestä toimivuudesta sekä kaivoksen alasajon mahdollisuuksista. Vastuulliset kirjoittajat:

  • Pertti Sundqvist, majuri evp, sidonnaisuus: SLL:n liittohallituksen jäsen. Tämän dokumentin yhteyshenkilö  (sähköposti pertti@dinikon.net puh 050 432 8281)
  • Heli Jutila, FT (ekologia), MBA, ympäristöasiantuntija, 20 v. kokemus ympäristöhallinnosta. Sidonnaisuus: SLL:n liittohallitus
  • Helvi Heinonen-Tanski, MMT (mikrobiologia), dosentti, noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Kuopion yliopistoissa. Sidonnaisuus: SLL:n liittohallituksen varajäsen
  • Heikki Simola, FT, ympäristötieteen dosentti. Sidonnaisuus: Suomen luonnonsuojeluliitto
  • Jakke Mäkelä, FT (fysiikka). Sidonnaisuus: Suomen luonnonsuojeluliitto
  • Juha V Mentu, MMM,  ympäristömikrobiologi. Yli 30 vuoden kokemus ympäristö- ja paperiteollisuustutkimuksesta. SLL:n ulkopuolinen, riippumaton asiantuntija.

Kaivoksen toimintaan liittyy konkreettisia ja käytännöllisiä ongelmia ja riskejä, joita ei julkisuudessa olleiden tietojen perusteella ole välttämättä riittävästi huomioitu. Nämä riskit tuottavat kuitenkin piilokustannuksia,  jotka syntyvät ympäristöhaittojen torjunnan vaatimuksista ja ympäristövahinkojen korjaamisesta. Ne ovat siis myös taloudellisia riskejä.

Ryhmän näkemyksen mukaan Talvivaara ei ole elinkelpoinen, kun nämä ulkoisvaikutukset lasketaan mukaan. Tähän mennessä saatu liikevaihto on suurelta osin perustunut ympäristövastuuttomuuteen ja kustannusten ulkoistamiseen luonnolle, ja lisäksi kriittisten turvallisuustoimien laiminlyöntiin. Jos ulkoisvaikutukset otetaan asianmukaisesti huomioon velkasaneerauksessa, konkurssi on väistämätön.

Yhtiöllä ei parhaassakaan tapauksessa ole edellytyksiä selvitä aiheuttamiensa ympäristövaurioiden nopeasta korjaamisesta, tai edes vesienhallinnan ja vesienpuhdistuksen edellyttämistä investoinneista, vaikka se muodollisesti velkasaneeraukseen pääsisikin. Ryhmän näkemyksen mukaan valtion tulisikin tässä tilanteessa olla realistinen ja aloitteellinen, ja aloittaa lähialueiden puhdistukset välittömästi, jotta saastunut alue ei laajene.  Mikäli yhtiö jostakin syystä pääsisikin saneeraukseen ja palauttaisi kannattavuutensa, kunnostustöiden kustannukset voisi tällöin myöhemmin periä yhtiöltä saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.

Ydinkysymys on bioliuotuksen toimivuus. Mikäli perustana oleva biologinen prosessi ei toimi Suomen oloissa riittävän hyvin, kaivos on lähtökohtaisesti elinkelvoton. Ei riitä, että prosessi toimii laboratoriomittakaavassa. Sen tulisi toimia vähintään nykyisen laajuisena massatuotantona, jotta kaivos olisi taloudellisesti kannattava. Jos toiminnan jatkaminen aiheuttaa nykyisenkaltaisia ympäristötuhoja, niiden korjaaminen tulee niin kalliiksi, että yhtiö ei voi olla kannattava. Jo aiheutettujen tuhojen korjaaminen ja korvaaminen aiheuttaa niin suuria kuluja, että yhtiö tarvitsee varsin suuren lainamäärän päästäkseen edes aloittamaan puhtaalta pöydältä. Toiminnan krooninen epäluotettavuus johtaa lupa- ja valvontaviranomaisten toimien tiukentumiseen koko ajan, mikä aiheuttaa taloudellisia riskejä.

Arvio tiivistyy yhdeksään väittämään. Niiden taustana on osin aiempia raportteja.  Lisäksi on selvitetty useita lisäkysymyksiä. Tietojen hankkimiseen ja tarkistamiseen on osallistunut merkittävä määrä muita vapaaehtoisia. Kirjoittajat kiittävät näitä henkilöitä taustatuesta.

Väittämät

Väittämä 1. Kunnostus- ja ympäristövauriokulut ovat todellisia kuluja. Ne tulee ottaa velkasaneerauksessa huomioon todellisena kulueränä, jonka suuruus on epävarma. Talvivaaran toiminta on jo aiheuttanut huomattavia ympäristöhaittoja ja kunnostustarpeita mm. alapuolisella vesistöalueella ja tulee niitä vielä jatkossakin aiheuttamaan. Ympäristövelka on todellinen ja osin nopeasti lankeava, vaikka sille ei ole velkojaluettelossa nimettyä velkojaa. Osa lähialueiden maanomistajista on jo jättänyt korvausvaatimuksia tai vaatinut Talvivaaraa lunastamaan maansa. Nämä korvausvaatimukset ovat huomattavia, ja niistä käytäneen oikeutta pitkään.

Väittämä 2. Bioliuotus ei todennäköisesti toimi, ainakaan tässä kokoluokassa paljaan taivaan alla. Mikäli näin todella on, jatkamiselle ei ole taloudellisia perusteita. Tälle väittämälle on alempana esitetty erittäin seikkaperäisiä luonnontieteellisiä arvioita.

Väittämä 3. Akuutit ympäristöriskit tuottavat myös taloudellista riskiä. Tällä hetkellä riskit ovat kestämättömällä tasolla.  Kipsisakka-altaan marraskuussa 2012 tapahtuneen vuodon kaltainen onnettomuus vaurioittaisi laajalti ympäristöä.  Koska näinkin suuren onnettomuuden riski on todellinen, se tulee ottaa huomioon taloudellisessa riskinarvioinnissa.

 Väittämä 4. Louhimisen jatkaminen ei pienennä vesienhallintariskejä, vaan pahentaa niitä.  Tuore malmi saattaa alkuvaiheessa sitoa vettä 10% kuten yhtiö väittää, mutta tämä ainoastaan siirtää vesiongelmaa myöhemmäksi. Lisäksi murskattu malmi on kastuessaan joka tapauksessa happoa tuottavaa. llman rikkihapon käyttöäkin kasoilta tulee siis liian hapanta lientä, rikkiyhdisteitä ja metalleja veteen.

Väittämä 5. Kaivoksen alasajo on teknisesti haasteellista mutta realistista, ja siihen on varauduttava.  Se kuitenkin edellyttää, että riskit otetaan vakavasti. Alasajo on myös kallista, ja on otettava mahdollisen konkurssipesän realisoinnissa huomioon.

Väittämä 6. Kaivoksen vesienhallinta on pysyvästi kaoottisessa tilassa. Sen kuntoon saattamiseen ei näy mitään realistisia keinoja useaan vuoteen. Tämä seikka on otettava saneerauksessa huomioon.

Väittämä 7. Konkurssi on selkeä mahdollisuus, ja sen varalle on tehtävä realistinen riskiarvio.  Vaikka kaivokseen on jo investoitu lähes kaksi miljardia euroa, tällä luvulla ei ole merkitystä ellei kaivos ole elinkelpoinen. On järkevämpää alaskirjata nämä tappiot nyt kuin jatkaa rahan sijoittamista hankkeeseen, joka ei tule investointia tuottamaan takaisin.

Kohta 8.  Kesken olevat oikeusprosessit ja valvonnan tiukkeneminen voivat aiheuttaa yllättäviä kustannuksia tai jopa toiminnan keskeyttämisiä. Hallinto-oikeudessa on useita valituksia käsittelyssä, ja tyypillisesti ne ovat päättyneet yhtiön kannalta epäedullisesti. Valvontaviranomainen on jo julkisuudessa ilmoittanut tiukentavansa linjaansa. Myöskin yhtiön johtoon kohdistuva rikostutkinta törkeästä ympäristön pilaamisesta väistämättä aiheuttaa epävarmuutta. Myös kesäksi 2014 vaadittava uusi kaivosvakuus on kysymysmerkki.

Kohta 9. Lisäinvestointien tarve on parhaassakin tapauksessa suuri. Vaikka kaivos katsottaisiin periaatteessa elinkelpoiseksi, se vaatisi erittäin suuren määrä lisäinvestointeja, joista on julkisuudessa puhuttu vain vähän. Se vaatisi myös merkittäviä lisäpanoksia kaivoksen osaamistason parantamiseen. Joiltakin osin kaivos joutuisi lähtemään lähes nollapisteestä.

Published by

Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

6 thoughts on “Talvivaara 39: Kuinka monimutkaisia asioita voi joukkoistaa?”

  1. Itse kun täällä paikanpaalla Talvivaarassa ja sen ympäristössä olen seuraillut tapahtumia, niin poimin ao. tiedotteesta itselle pari merkittävintä tunnustusta Talvivaarasta:

    “Talvivaaran Kaivososakeyhtiön selvitys toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta 31.12.2013 päättyneeltä neljännekseltä ja tilikaudelta”

    “.,..Kasojen 2 ja 3 toimintaa yritettiin parantaa monin keinoin neljännen neljänneksen aikana. Näiden kasojen toiminta on ollut heikkoa vuodesta 2012 lähtien, jolloin kasat kastuivat ja liukenemisreaktiot käytännössä pysähtyivät. Kasoihin lisättiin aiempaa enemmän happoa pH:n säätämiseksi ja liukenemisolosuhteiden parantamiseksi. Myös kasojen pintoja muokattiin ja ilmastusputkia avattiin liuoksen läpäisyn ja ilmastuksen parantamiseksi. Osa näistä toimenpiteistä sai aikaan lupaavia tuloksia lyhyellä aikavälillä, mutta parannukset eivät olleet riittäviä, jotta niistä aiheutuneet kustannukset olisivat olleet perusteltuja. .,..”

    “.,..Varotilavuudet supistuivat jälleen primääriliuotuksen huonosti toimivien lohkojen 2-3 kasteluputkien jäätymisongelmien vuoksi tammikuussa 2014, mikä johti siihen, että raffinaattia jouduttiin johtamaan sekä louhokseen että uraanilaitoksen tyhjiin liuosaltaisiin yhteensä 166700 kuutiota. Raffinaatin lisäksi louhokseen johdettiin joulukuussa noin 176 000 kuutiota liuosta, joka sisälsi laimeaa sekundääriliuotusalueen PLS-liuosta ja sivukivialueen valumavesiä, sillä raffinaatin johtamisella ei pystytty vähentämään riittävästi liuosta bioliuotuksen kasakierrosta. .,..”

    Seuraavaa lausetta pidän suoranaisena valheena (kohdassa “Lyhyen aikavälin näkymät / Markkinanäkymät”) :

    “.,..Hintaan saattaa alkaa vaikuttaa myös se, että uusia vahvistettuja nikkeliprojekteja, jotka korvaisivat muutaman lähivuoden jälkeen vanhoista kaivoksista vähenevää tuotantoa, ei juuri ole. .,..”

    Perustelu toteamukselleni: Olen nyt vuoden aikana istunut satoja tunteja googlettamassa uutisia tms. maailman nikkeliprojekteista; lopetetuista, alasajetuista, uudelleen käynnistetyistä, vanhoista, uusista, rakentamisen alla olevista, ylösajovaiheessa olevista, konkurssiin ajautuneista, omistajia vaihtaneista, tutkimuksen alla olevista (mm. Grönlanti), uusista merkittävistä löydöistä (mm. Grönlanti) jne. jne.
    Jos joku epäilee, niin voin laittaa keräämiäni listauksia tai linkkejä mistä niitä voi lähemmin tarkastella.

    Terv.jk

  2. Pari nopeaa kommenttia:

    * Älä hyvä mies usko Kauppalehteä, sen track Talvivaara-kirjoittelussa on surkea
    * Kasoihin satavalla vedellä ei ole mitään merkitystä kasojen toiminnan kannalta, sateisenakin vuonna sadevesi on parisen prosenttia kasojen kasteluun käytettävästä vedestä, sateen takia kasoja ei tarvitse peittää

  3. Talvivaarassa ei ole tullut todistettua nikkelin bioliuotuksen toimimattomuus. Todistetuksi on tullut se, että bioliuotus ei ole toiminut kannattavalla tavalla Sotkamon Talvivaarassa 2009-2013. Ymmärrät varmaan, että nämä ovat kaksi eri asiaa.

    Te yritätte nurinkurista temppua: yritätte todistaa pilotin toimivuudella sen, että siitä selvästi poikkeava teollisen mittakaavan tuotanto ei toimi. Näette toimimattoman kaivoksen ja esitätte toimimattomuudelle syyn, jolla bioliuotuksen saisi karkotettua Talvivaarasta ja Suomesta lopullisesti.

    Teollisen mittakaavan ongelmat eivät ole olleet kasojen peittämättömyydessä tms. eroissa hyvin menneeseen pilottiin. “Kainuun sääoloilla” ei niilläkään ole tekemistä toimivuuden kanssa. Pakkanen ja kasaan satavan veden määrä eivät vaikuta kasojen toimivuuteen. Ongelma on koko kaivosalueen vesien hallinnassa eli alun perin alimitoitetussa allaskapasiteetissa ja lähes mahdottomaksi tehdyssä vesien purkamisessa.

    Kirjoittaessanne nikkelin liukenemisesta unohdatte, että se ei ole ainoa tuotantotehoon vaikuttava tekijä. Toinen on liuoksen läpivirtausnopeus talteenotossa. Nickel production = plant flow rate * nickel grade in solution. Nämä kaksi on optimoitava, jotta tuotanto olisi taloudellista: riittävä nikkelipitoisuus ja riittävä virtausnopeus.

    Talvivaara on vaikeuksistaan ja surkeasta tuuristaan huolimatta osoittanut, että liouksen nikkelipitoisuus nousee helposti riittäväksi (2-3 g/l). Metallitehtaan läpivirtausnopeus on saatu erinomaiseksi jo aikaa sitten.

    Tuotantotehon lisäksi kaivoksen taloudellisuuteen vaikuttaa tietenkin myyntihinta, kulurakenne, rahoituskustannukset jne. Hinnat ovat käsittääkseni edelleenkin riittävät, mutta alkuperäisestä ali-investoinnin, tuotantovaikeuksien ja Vaasan hallinto-oikeuden sekoilun takia yhtiö on ajettu sellaiseen nurkkaan, josta se ei taida enää ulos päästä.

    Kun alaa ymmärtävät aikanaan analysoivat Talvivaaran kuolinpesän, ne huomaavat homman olleen kiinni vain vesistä. He rakentavat pari kasaa ja yhden altaan lisää sekä vetävät poistoputken Nuasjärveen. Sitten he todistavat, että bioliuotus toimii teollisessa mittakaavassa.

    1. Aikahan sen tulee tosiaan näyttämään, kuka on oikeassa. Yhtälailla tuo on uskon asia, että ongelma olisi “vain” vesissä. Ongelmia on ollut kemiassa, mikrobiologiassa, agglomeroinnissa, haihdunnassa, jne jne.

      Siinä olet kyllä oikeassa, että pyrimme saamaan nikkelin bioliuotuksen pois Suomesta nykyisessä _teollisesssa_ skaalassa. Jos halutaan että se tänne tulee, niin sitä on kehitettävä asianmukaisesti: tehtävä pienen skaalan pilotteja ja hilattava skaalaa pikkuhiljaa ylöspäin. Ja lopetettava, jos ongelmia ei saada ratkaistua.

      On _täysin_ mahdollista että käy niinkuin oletat, ja homma joskus toimii. Ennen muuta, jos kasat saataisiin aina tarpeen mukaan peiteltyä ja paljastettua säätilan mukaisesti, niin tilanne voisi olla aivan toinen. Mutta tuollaista neliökilometrien kokoista aluetta nyt vaan on todella hankala peitellä tuolla tavalla.

      Jos käytetään herkkää mikrobiologista prosessia (ja Talvivaara itsekin myöntää että prosessi on herkkä), niin silloin prosessin pitää olla lähes yhtä hyvin kontrolloitua kuin vaikkapa oluenpanon. Noissa avokasoissa se nyt vaan ei ole.

      Ne hetkelliset 2-3 g/l pitoisuudetkin muuten ovat osittain uskon asia. On saatu aikaan tuotantokatkosten aikana, kun metallia ei ole otettu talteen.
      http://www.vihrealanka.fi/uutiset/talvivaaran-bioliuotus-toiminut-halutusti-vain-kuukauden-%E2%80%93-huoltotauon-j%C3%A4lkeen

      Mutta siis aikahan tuon lopulta näyttää miten käy, ja kenen usko on sitten lopulta osunut oikeampaan.

      1. Aika tosiaan näyttää, mutta minulle on epäselvää, minkä hinnan sinä tai Luontoliiton asiantuntijaryhmä maksatte, jos olette olleet väärässä. Toiset ovat pistäneet maineensa ja mammonansa peliin uskonsa varassa.

        Kaikkien mainitsemiesi ongelmien ratkonnassa Talvivaara on edistynyt koko ajan, ja alusta asti oli selvää, että näitä tulee, kun toimintaa skaalataan. Vesi on se kriittinen asia. Sen ongelman hoitaminen on tehty lähes mahdottomaksi.

        En aivan ymmärrä tätä peittelyteoriaasi. Käsittääkseni pilottikasat peitettiin vain siksi, että kasahaihdunta oli yllättävän suurta eikä riittäviä kastelujärjestelmiä vielä ollut. Voisitko avata hieman, mitä tarkoitat, kun kirjoitat “peittely ja paljastelu säätilan mukaisesti”?

        Olutvertauksestasi: Oluen paneminen on helppoa kuin mikä. Teollisessa mittakaavassa haasteet ovat tuotantotaloudellisia ja logistisia, eivät niinkään mikrobiologisia.

        Kiitos kiinnostavista blogeista.

        1. Juuri oikeita kysymyksiä esität, taas. Tuo vastuukysymys minua vaivaa itseänikin, ja aion siitä jossain vaiheessa blogata. Taloudellinen vastuu on erillinen kysymys, mutta ilman muuta ymp-järjestöjen pitäisi suostua vertaiskritiikkiin (mitä se sitten käytännössä tarkoittaakin). Jos on tullut ajettua asioita väärin faktoin, se pitäisi myöntää kun faktat selviävät (mikä kyllä voi kestää vuosikausia, eivätkä kaikki faktat selviä koskaan).

          Se on käytännössä tärkein syy miksi pidän tätä blogia. Parin vuoden kuluttua aion käydä nämä kirjoitukset brutaalilla kammalla läpi, ja katsoa miltä osin meni metsään. Jos pahoja virheitä löytyy, katson että “urani” tällä harrastusalueella on ajettava alas. Mutta vielä sitä ei voi arvioida.

          Sen sijaan tuo ajatus taloudellisesta vastuusta ei oikein toimi. Se sisältää ajatuksen, että ymp-järjestöt jotenkin päättäisivät asioista. Talvivaarankin tapauksessa päätökset tekee käytännössä muutama avainministeri, jotka kuuntelevat ketä kuuntelevat ja päättävät mitä päättävät. Ymp-järjestöt ovat yksi osapuoli joka tuo esiin yhden näkökulman. Samalla tavalla kuin elinkeinoelämän eturyhmät tuovat esiin omaansa. Ymp-järjestöt ovat näkyvämpiä, koska elinkeinoelämä pystyy toimimaan paremmin kulisseissa.

          Sen voisi kyllä ajatella, että juridisissa valituksissa pitäisi olla vastuuta, jos ne ovat vain kiusantekoa. En itse pidä ollenkaan taktiikasta, jossa valitetaan muotoseikoista jotta voidaan hidastaa asioita, vaikka sitten hävittäisiin kaikki. Talvivaaran tapauksessa vain on käynyt niin, että valitukset on lähes poikkeuksetta voitettu. Eivät ne silloin ole kiusantekoa, vaan laittomuuksien esiinnostamista.

          Lisäksi on huomattava, että valitusproseseissa jotkut paikallisviranomaiset ovat olleet jopa aktiivisempia kuin ymp-järjestöt (ennen muuta Ylä-Savoin SOTE). Jos tapaukset voitetaan, ja viranomaiset nostavat esiin samoja asioita, niin on vaikea nähdä mikä tässä tapauksessa olisi väärin.

          Tuolla peittelyllä&paljastelulla tarkoitan sitä, että jos & kun prosessi on noin herkkä säälle, sitä pitäisi pystyä suojaamaan säältä. Jos halutaan lisää haihduntaa ja ilma on lämmin, avataan peite. Jos sataa ja on kylmä, suljetaan se. Kun pilotti oli niin pieni, on mahdoton sanoa mikä lopulta oli syy miksi peittelyyn jouduttiin. Pidempi pilottijakso luultavasti olisi opettanut paljon. Käytännössä 2 km2 kentälle tuo tosin saattaa olla käytännössä mahdotonta, mutta jos on, niin se tarkoittaa että homma ei toimi.

          Ainakin Kauppalehden tietojen mukaan kaksi kasoista olisi tällä hetkellä kokonaan sammunut ja kivettynyt. Jos niin on, niin aika lailla joutuu venyttämään jos väittää että prosessi olisi jotenkin hanskassa.

          Tuosta mikrobiherkkyydestä/oluenpanosta on ehkä vaikea sanoa mitään mikä ei olisi uskon asia. Olutta nyt vaan ei kukaan edes kuvittele panevansa ulkoilmassa ilman sääsuojausta.

          Mutta kiitokset terävistä kommenteista joka tapauksessa. On erittäin tärkeää laittaa ymp-järjestöjen aktiivit vastaamaan kriittisiin kysymyksiin. Se terävöittää ajattelua ja voi vähentää virheitä.

Comments are closed.

Translate »