Taikasana on “valituskelpoisuus”. Vuorokausi sitten kirjoittamani blogikirjoitus “Miksi työttömyys halvaannuttaa 4” on saanut varsin paljon huomiota. Kirjoituksessa väitin, että uusin hallituksen esitys saattaa antaa työvoimaviranomaisille oikeuden tehdä hallinnollisella päätöksellä kymmenistä tuhansista silpputyöläisistä pakkoyrittäjiä vailla sosiaaliturvaa.
Koska itsekriittisyys on eniten arvostamani tylyyden laji, olen kirjoittanut jo toisen kirjoituksen, jossa osin kyseenalaistan omat näkemykseni. Esityksessä on ilman muuta positiivisiakin piirteitä, ennen muuta nykyisten yrittäjien kannalta. Sensijaan en edelleenkään näe, mikä estäisi pakkoyrittäjätulkinnan. Toisaalta en ole enää aivan varma, olenko varma oikein mistään.
Miksi näin?
Yksi syy tottakai voi olla se, että ole juristi. Kykyni lukea lakitekstiä on varsin vajavainen. On mahdollista, että olen ymmärtänyt väärin.
Lisäys 25.11. Myös Suomen Ekonomit sekä Suomen journalistiliitto ovat kuitenkin esittäneet näkemyksiä, jotka ovat linjassa omien epäluulojeni kanssa.
Käytännössä ongelma voi olla fundamentaalimpi. Työvoimaviranomaisilla on yksi ainutlaatuinen ominaisuus, jonka takia heidän toimintaansa ei voi ennakoida pelkästään lakitekstejä tulkitsemalla. He eivät tee päätöksiä.
Sensijaan he tekevät työvoimapoliittisia lausuntoja. Niistä ei voi valittaa. (Tarkkaan ottaen valitusprosessi on kyllä olemassa, mutta se kohdistuu vasta maksatuspäätökseen, joka kuitenkin tehdään täysin työvoimapoliittisen lausunnon sitomana. Järjestelmä on varsin järjetön).
Ilman valitusprosessia ei synny myöskään oikeuskäytäntöjä eikä ennakkotapauksia, eikä voida ennakoida miten lakimuutos todellisuudessa vaikuttaisi kenenkään asemaan. Itse asiassa päätösten lainmukaisuutta ei välttämättä voi kunnolla analysoida edes takautuvasti, koska ei ole päätöksiä.
Tämän takia epäilen vahvasti, onko kenenkään ennakkotulkinnalla tästä lakiesityksestä juuri mitään arvoa. Laki on yksi asia, sen tulkinta on toinen asia, ja tulkinnan täytäntöönpano on kolmas asia. Asiakkaat näkevät ainoastaan täytäntöönpanon, mutta tulkinnat jäävät täydeksi mysteeriksi ulkopuolisille, ja mitään läpinäkyvyyttä ei ole. Millään muulla hallinnonalalla tilanne ei ole tällainen.
Jos siis joku rauhoittelee että lakiehdotus on harmiton, hän saattaa olla täysin oikeassa. Jos taas joku on vainoharhaisesti sitä mieltä että lakiehdotus mahdollistaa viranomaisten mielivallan, hän saattaa olla aivan yhtä oikeassa. Jos lakia toteutettaisiin kuten on tarkoitus, se olisi harmiton; ei ole kuitenkaan mitään tapaa valvoa, että toteutus on tarkoituksen mukainen.
Tähän mennessä kukaan ei ole osannut perustella, miksi järjestelmä on tällainen. Valituskelpoisuus ei tietenkään olisi mikään onnen ja autuuden tae. Sen sijaan valituskelvottomuus on tae sille, että kaikilla on kurjaa.
Lisää työttömyysaiheisia kirjoituksia löytyy täältä. Ks myös halvaannus-sarjan osa 1, osa 2, ja osa 3, sekä tämän kirjoituksen edeltäjä osa 4.
