Byrokratia on seurakunnan paras ystävä. Tuo ei ehkä ole kovin suosittu mielipide, mutta kahden luottamushenkilökauden kokemuksella olen koko ajan vahvemmin sen kannalla. (Julkaistu Turun Vihreän Kirkon blogissa).

Kirkolla (ja yhteiskunnalla) on edessä vaikeat vuodet.  Kirkossa rahat vähenevät, jäsenet katoavat, vapaaehtoiset katoavat vielä nopeammin; yhteiskunnassa köyhyys räjähtää käsiin, rasismi kiihtyy, äärioikeisto raaistuu. Tässäkin tilanteessa kirkon pitää pysyä toimintakykyisenä — ja vieläpä muuttua ja kehittyä inhimilliseen suuntaan.

Tällaisessa kytevässä kriisitilanteessa tarvitaan innokkaita visionäärejä. Mutta yhtä tärkeää on, että heitä tasapainottamassa on innokkaita byrokraatteja.

Jos jossakin olen itse hyvä, niin byrokratiassa. Teen töitä datan ja analytiikan parissa, ja vapaa-ajallani harrastan poliittista yhdistystoimintaa ja vaalien projektinhallintaa.  Viime kaudella olin seurakuntayhtymän tarkastusjohtokunnassa, tällä kaudella strategiaryhmässä. Kummassakaan ei ole mitään suuria Damaskoksen tien kokemuksia koettu. Mutta se on alkanut hahmottua, että yhtymää on hyvin vaikea ohjata mihinkään suuntaan.

On paljon helpompi johtaa yritystä kuin kirkkoa. Yrityksellä on yksi tarkoitus, eli rahan tuottaminen. Sitä varten voidaan luoda prosesseja ja kerätään tietoa, jotta voidaan mitata, ollaanko tehty riittävästi rahaa. Sitä kautta voidaan tehdä lisää rahaa, jolla luodaan luoda lisää prosesseja, jne.

Seurakunnalla on monta päämäärää — ja hyvä niin. Mutta kun päämäärät ovat kovin epämääräiset, ei ole ollenkaan selvää, mistä edes saataisiin tieto siitä, oltaisiinko mahdollisesti menossa kohti jotakin niistä päämääristä, jos ne tiedettäisiin.

Voisinkin jopa väittää, että seurakunnissa ja yhtymässä on turhan vähän byrokratiaa. Parhaassa merkityksessään byrokratia (tai ainakin hyvä hallinto) on nimenomaan valon tuoja — se valaisee epämääräisyyttä ja kertoo, miten käytännössä päästään eteenpäin, kunhan on päätetty minnepäin halutaan edetä. Jos ei ole tietoa, edetään tuurilla. Se ei pidemmän päälle ole hyvä idea.

Siksi, kaiken uhallakin: lisää byrokratiaa seurakuntiin!

Jakke Mäkelä on ehdolla Katariinanseurakunnassa, numeroilla 35 ja 56.