Author: Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

Möläytysten matematiikkaa

 

Olen jo pitkään halunnut päästä tekemään erään laskelman. On selvää, että kun ihminen puhuu paljon, hän ennen pitkää möläyttää jotain typerää. Kuinka selvää?

Toivoin löytäneeni hyvän laskennallisen esimerkin Kokoomuksen nuorten varapuheenjohtajan Saul Schubakin Facebook-lausunnoista lapsililistä (Yle 2.11.2012, Yle 3.11.2012)

“Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista että tuelle heikomman aineksen lisäntymistä ja sitten ihmettelemme miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta.”

“Mä nimenomaan haluun eugeniikasta eroon ja terveen järjenkäytön takaisin lastenhankintaan. Lapsilisä on kenties yksi yhteiskuntamme haitallisimmista tuista.”

Lausunnot eivät kiinnosta, vaan matematiikka niiden takana. Onko tässä esimerkki, jossa yksi Facebook-heitto tuhoaa koko uran? Pieneksi pettymyksekseni Schubak on katunut sananvalintojaan, mutta ei itse mielipidettään (Yle 2.11.2012, US 3.11.2012). Näin ollen se ei täysin toimi esimerkkinä irrallisesta möläytyksestä.

Parempi esimerkki löytyy vuoden takaa kansanedustaja Mauri Pekkarisen ryntäistä (Yle Keski-Suomi 26.10.2011, HS 26.10.2011, Yle selkouutiset 26.10.2011).  “Pekkarinen puhui pari viikkoa sitten Laukaassa Kuntaliiton naisjohtajalle ryntäistä ja sermin taakse menemisestä.”  Asiasta jaksettiin jauhaa päiväkausia, mutta lopulta se ei johtanut sen kummempaan.

Nyt hieman laskentaa. Pekkarinen on ollut kansanedustaja vuodesta 1979 ja käytännössä täysipäiväinen poliitikko jo sitä ennen, lähes 40 vuotta. Poliitikko esiintyy työkseen; kesälomat ehkä saa jotenkuten pitää, mutta tuskin on pahasti yläkanttiin arvioida 330 esiintymispäivää vuodessa. Monina päivinä on useampi kuin yksi puhe. Arvioidaan 400 esiintymistä vuodessa.

Pekkarinen on siis uransa aikana esiintynyt hyvinkin 16,000 kertaa. Jos puheissa on niinkin vähän kuin 60 lausetta, hänen uraansa on mahtunut vähintään miljoona julkista lausetta. Rynnäsgate olisi teoriassa voinut tuhota Pekkarisen uran (ei ehkä kuitenkaan käytännössä — Suomi on viime kädessä täysjärkinen maa). Yksi lause miljoonasta siis.

Moniko meistä pystyy toistamaan jotain miljoona kertaa ilman, että jotain menee pieleen? Vertailukohtana: joka kerran kun lentokone nousee, on noin kahden suhde miljoonaan todennäköisyys että että se tulee tappavasti alas. Lentämisessä on riskit minimoitu ehkä paremmin kuin missään muussa inhimillisessä toiminnassa. Silti onnettomuuksia tapahtuu.

Kuin sattumalta, tässä on suora yhteys riskianalyysissä käytettyyn käsitteeseen micromort: yksi micromort tarkoittaa, että on yhden suhde miljoonan todennäköisyys kuolla johonkin tiettyyn toimintaan.

Näin arvioituna, kokeneella poliitikolla on noin yhden micromortin riski tuhota uransa joka kerta, kun hän avaa suunsa.

Wikipedia-sivun mukaan tämän on suunnilleen saman luokan riski kuin yhden tupakan polttaminen, yhden röntgen-kuvan ottaminen, tai kymmenen kilometrin lenkki moottoripyörällä. Laskuvarjohyppy tai riippuliitolento ovat suunnilleen kymmenen micromortin toimintaa. Nämä ovat aivan todellisia riskejä.

Ainakin minussa tämä herättää tiettyä empatiaa poliitikkoja kohtaan. Nykyään media ja Internet pitävät huolen siitä, että jokainen aivopieru tallentuu nauhalle, ja niistä jaksetaan jauhaa ikuisesti. Schubakin lausunto ei varsinaisesti ollut tällainen aivopieru, vaan huonosti muotoiltu todellinen mielipide, josta hän on ottamassa vastuuta.  Pekkarisen rynnäskohu sen sijaan oli täysin aiheeton.  Tekevälle sattuu (eikä tässä tapauksessa edes sattunut. Koko kohu oli täysin tyhjästä, jos suoraan sanon).

Jossain vaiheessa aion mitata itseäni, kunhan keksin hyvän metodologian. Kuinka suuri osa omista sanomisistani olisi uraa tuhoavia möläytyksiä, jos olisin politiikassa? En ole vielä ehtinyt aloittaa analyysiä, mutta uskon että tuhansissa micromorteissa liikutaan.

 

 

“Koska sananvapaus”

“Haluanko todella, että rasistit oppivat levittämään (minulle vastenmielisiä) ajatuksiaan nykyistä tehokkaammin ja liukkaammin? Itse asiassa kyllä.” 

[English version: here]

Sananvapautta paljon pohtivana luin artikkelin, joka jää kummittelemaan mieleen (Zeynep Tufekci, Technosociology 14.10.2012). Artikkelista voi ammentaa moneen kirjoitukseen. Viittaan tässä vain yhteen osaan.

Tiivistän: Reddit on USA:ssa huippusuosittu sosiaalinen palvelu, Suomessa vähemmän tunnettu. Redditissä on aliryhmiä ja forumeita (subreddit). Redditin ydinarvo on absoluuttinen sananvapaus. Tämä on johtanut mm jailbait- ja creepshot-tyyppisiin foorumeihin, joiden alkukielinen kuvaus on ylittämätön:

“Children focused “jailbait” forums typically include photos of minors on a beach in splashing around in bathing suits, a youngster practicing gymnastics, students in school with the picture taken from a low-angle, from-the-behind etc. and are peppered with comments about genitals, looks and rape. The more adult-oriented “creepshot” forum typically include non-consensual “upskirt” photos of women’s crotches, breasts, as well private photographs that were shared with boyfriends, exes, being circulated for commentary and leering.”

USA:saa tämä on täysin laillista. Periaatteessa Tufekci käyttää tässä huonoa väittelytekniikkaa, eli  “think of the children”-argumenttia. “Lasten etu” vaatii ilman muuta että jailbait-foorumi on heti suljettava, ja jokainen joka on eri mieltä on pedofiili.

Käytännössä Tufekcin väite on paljon hienovaraisempi. Hän ei vaadi jailbaitin sulkemista, vaan kysyy, miksi juuri Redditin on pakko sitä ylläpitää. Reddit on kaupallinen ja suosittu yritys, eikä sen ole pakko hyväksyä jailbait-foorumia vaikka laki sen sallii.   Reddit on kuitenkin itse päättänyt tehdä jailbaitista kynnyskysymyksen. Miksi jailbaitia ei voi poistaa?  “Koska sananvapaus” (“But it’s free speech”). Miksi pitää sallia pervoille helppo käyttöliittymä laajaan kuvamateriaaliin?  “Koska sananvapaus”.

Tufekcin näkemys on maanläheinen, jopa julma. “Koska sananvapaus” -periaate toimii ennen pitkää itseään vastaan.  Sananvapaus ei ole mikään jumalallinen totuus, vaan yhteisön jäsenilleen antama oikeus. Kuten kaikki oikeudet, sitä voidaan rajoittaa tai poistaa kokonaan.  Sen saaminen on pystyttävä perustelemaan, ja sen puolesta on taisteltava. Mutta taistelussa on oltava taitava. Jos strategiana on nurkkaan ahdistettuna inttää “koska sananvapaus”, ennen pitkää yhteisö  lakkaa kuuntelemasta ja alkaa toimia.

Suomessa yhteisö on toiminut jo, ennen muuta reagoimalla “vihapuheeseen”. Kuuluisin esimerkki on Jussin Halla-Ahon tuomio “uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” (Yle 8.6.2012).  Halla-Aho itse pitää päätöstä vääränä (HS 12.6.2012), enkä itsekään ole täysin vakuuttunut onko se hyvä ennakkotapaus.  Mutta joka tapauksessa Suomen yleensä pehmeähkö valtiomahti on näyttänyt, että halutessaan se osaa käyttää teräshansikkaita.

Suomen sananvapaus on millä tahansa mittarilla maailman huippuluokkaa, mutta on täälläkin ehdottoman kiellettyjä alueita. Pedofiliasta saa olla vain yhtä mieltä: kaikki sensuuri on sallittava, jotta se vain saadaan kitkettyä pois. Pikkuhiljaa myös maahanmuutosta ja ennen kaikkea islamista on tulossa samanlainen aihe: kaikki puhe on vihapuhetta.

Itse olen  sitä mieltä, että jos ei pidä somaleista tai islamista, se pitää voida sanoa ääneen, myös julkisesti, jopa kunnallisvaaliehdokkaan, tai kansanedustajan, tai jopa valiokunnan puheenjohtajan. Mutta ei ole erityistä syytä, miksi se pitäisi saada sanoa karkeimmalla ja loukkaavimmalla mahdollisella tavalla. Tästä on nyt oikeuden päätöskin. Sen realismin kanssa on elettävä.

Haluaisinkin itselleni selventää, mikä täsmälleen on se sananvapaus, josta halutaan pitää kiinni.  Onko se ehdoton ja joustamaton oikeus sanoa mitä tahansa kenelle tahansa missä tahansa? Olisi yksinkertaista, jos näin olisi. Käytännössä se on jotain hienovaraisempaa.

Räjähdysalttiistakin asioista on voitava puhua. Mutta pitää tiedostaa, milloin liikkuu räjähdysalueella, ja liikkua sen mukaisesti.  Mitä provokatiivisemmin haluaa puhua, sitä taitavammin on pystyttävä puhumaan.

Sananvapauden ja islam-kritiikin kannalta onkin olennaista, mihin suuntaan erityisesti Halla-Ahon kommunikointi tästä etenee.
1) Jatkaako hän äkkiväärällä linjallaan, jolloin voi hyvinkin tapahtua niinkuin hän itse pelkää (Yle 20.9.2011): kaikki (ainakin häneltä tuleva) kritiikki tulkitaan vihapuheeksi ja vaiennetaan?
2) Katsooko hän olennaisemmaksi  saada maahanmuutto- ja islamkritiikillään jotain aikaankin, vaikka sitten joutuisi hiukan miettimään sanojaan?

Ykköslinja olisi pidemmän päälle järkyttävä myös meille, jotka emme Halla-Ahosta henkilönä pidä. Jos maahanmuutto- tai islam-kritiikki kielletään kokonaan, siitä ei seuraa hyvää. Yhteisötasolla kaikkea pitää voida kyseenalaistaa ja kritisoida, rakentavasti.  Täytyy saada kysyä, onko nettisensuuri väärä keino kitkeä pedofiliaa; tai syyllistyvätkö somalit muuta väestöä yleisemmin raiskauksiin, ja jos, niin mitä asialle pitäisi tehdä; tai onko islam uhka demokratialle. Ei näitä kysymyksiä kuitenkaan ole pakko saada kysyä törkeimmällä mahdollisella tavalla.

Kakkoslinja on omalla tavallaan hankala sekin.  Haluanko todella, että rasistit oppivat levittämään (minulle vastenmielisiä) ajatuksiaan nykyistä tehokkaammin ja liukkaammin? Itse asiassa kyllä. Jos levittäminen on nykyisenkaltaista, joudun itse pelkäämään joka kerran kun käytän muutamaa kiellettyä sanaa (pedofilia, islam, somalit).

Huomaan jo nytkin pelkääväni, kun ylipäätään näen nuo kolme sanaa yhdessä. Pelkäisinkö yhtä paljon, elleivät muutamat olisi tietoisesti ja aktiivisesti viljelleet niitä loukatakseen? En usko.

Olen Tufekcin linjoilla. Äärimmäisen törkeä, tahallisesti loukkaava puhe tuottaa kaikille harmia.  Viime kädessä yhteisö/valtio päättää suvereenisti miten paljon räksytystä se sallii. Jos mennään kroonisesti ja tahallisesti tämän rajan yli, vähenee sananvapaus ennen pitkää kaikilta.

 

“But it’s freedom of speech”

“Do I really want the racist ogres of this country to learn to spread their (to me repugnant) ideas more glibly and effectively than they are doing now? Well: yes. If their communication continues to be as brutal as it is now, it will not take long before I myself am afraid to use some forbidden words in any context (pedohopilia, Islam, Somalis).”

[See original in Finnish. This is fairly Finland-specific, but there might be general ideas here that irritate my American friends, so I translated it.]

As someone who thinks a lot about freedom of speech, and debates about it with people from all ends of spectrum, I recently read an article that really stuck in my mind (Zeynep Tufekci, Technosociology 14.10.2012). It’s a motherlode of ideas, but I will focus on one only.

Among other things, Tufekci analyzes Reddit. The service is famous in the US but less so outside, so I will summarize. Reddit is a discussion forum with multiple subreddits. A core value of Reddit is absolute freedom of speech (only restricting clearly illegal material). This has led to perfectly legal subreddits like “jailbait” and “creepshot”. Here’s Tufekci’s description:

“Children focused “jailbait” forums typically include photos of minors on a beach in splashing around in bathing suits, a youngster practicing gymnastics, students in school with the picture taken from a low-angle, from-the-behind etc. and are peppered with comments about genitals, looks and rape. The more adult-oriented “creepshot” forum typically include non-consensual “upskirt” photos of women’s crotches, breasts, as well private photographs that were shared with boyfriends, exes, being circulated for commentary and leering.”


On the face of it, Tufekci is using a very primitive debate technique: “Think of the children”. Children are being abused, and the “jailbat” reddit must be closed, and everyone who disagrees is a pedophile, end of question.

Actually, she is being far more subtle. She doesn’t call for “jailbait” to be shut down. She asks instead why Reddit specifically feels it needs to host it. Reddit is a large commercial enterprise, and it does not have to tolerate “jailbait” even though it is legally allowed to do so. It is Reddit itself that has decided to make absolute freedom of speech an issue on which it will stand or fall. Why not just close “jailbait” and be rid of it? “But it’s free speech”. Why give perverts an open playground for imagery that they will use for whatever they use it for? “But it’s free speech.”

Tufkeci strongly supports free speech, but has a pragmatic approach. “But it’s free speech” will turn on itself in the end. Freedom of speech is not a gift from above. It is a right that society has given its members, and as such is a right which society can restrict or remove at will. Freedom of speech has to be constantly defended and fought for. But the fight should be intelligent. If the only strategy, when cornered, is to yell “but it’s free speech”, eventually the community will stop listening and will act.

Here in Finland the community has already acted, against “hate speech”. The best-known example is Jussi Halla-aho, a member of Parliament and former chair of the Parliament’s Administration Committee (which deals with immigration issues). The Supreme Court recently gave him a hefty fine for “hate speech” (against immigrants) and  “defaming religion” (specifically Islam). For information in English, see e.g. Yle 8.6.2012.

Halla-Aho is a controversial figure with controversial anti-immigration opinions, to say the least. In response to how he frames his opinions, the Finnish state, usually soft and mild-mannered, has acted. And acted strongly (though not harshly by any international standards).

Finland consistently scores near the top spot for freedom of speech (see e.g. RSF), but there are de facto limits here. Only one opinion on pedophilia is “allowed”: any and all censorship must be accepted if there is even a theoretical chance that it could limit the spread of child pronography (there is in fact a secret Internet blocking list).

Little by little, immigration and especially Islam is becoming equally off-limits: all critical speech is hate speech. Personally, I believe that if one does not like Somalis or Islam, one must be allowed to say it. I do not agree with the position, but it must be possible for anyone to state it publicly, even a political figure, even a member of parliament, even the chair of the Administration Committee.

However. There is no particular reason why that person should be allowed to say it in the harshest possible way, with maximum intent to hurt and insult people. We now have a Supreme Court decision on this, for the case of Halla-Aho. That is the reality.

Thus I want to clarify to myself what the “freedom of speech” is that I want to hold on to. Is it an absolute and inflexible right to say anything to anyone anywhere at any time, no matter how rude or hurtful? This would be a simple and consistent position. Unfortunately, it is far more complex than that.

Even explosive issues must be open to debate. But one has to know when one is in a minefield, and move accordingly. The more provocatively one wants to speak, the more skillful one must be.

At the national level, Halla-Aho’s next steps will have a huge bearing on freedom of speech and critique of immigration/Islam equally.
1) Will he continue on his blunt and uncompromising line, which may well result in what he himself has feared: any and all criticism (especially coming from him) will be automatically branded as hate speech?
2) Will he consider it more important to actually achieve something with his anti-immigration and anti-Islam views, even if he has to scale down the rhetoric significantly?

The first path would be a disaster for everyone, including people like myself who find Halla-Aho’s opinions for the most part repulsive. If there is no room for debate on immigration or Islam, it will be a disaster.  Everything must be open to (civilized) debate. We must be able to ask whether Internet censorship is the wrong way to eliminate pedophilia; or whether Somali males statistically are more likely to engage in rape than the general population, and if so, what should be done about it; or whether Islam is a threat to democracy. But there is no particular reason why we should be able to ask this in the crudest and most offensive way possible.

The second path is disquieting in a different way. Do I really want the racist ogres of this country to learn to spread their (to me repugnant) ideas more glibly and effectively than they are doing now? Well: yes. If their communication continues to be as brutal as it is now, it will not take long before I myself am afraid to use some forbidden words in any context (pedohopilia, Islam, Somalis).

In fact I already feel afraid, just seeing those three words together. Would I be this afraid if the ogres had not done everything they can to make them offensive? I don’t think so.

I agree with Tufekci on this. Coarse, deliberately offensive speech will cause problems for everyone. In the end, it is society (the state) that decides how much yapping it is willing to tolerate. If enough people deliberately and consistently go over that limit, freedom of speech will be taken away from all of us.

 

Jätteille pakettipeltojärjestelmä?

Miksi jätteet kiinnostavat? Tätä moni kysyy.  Minulle se on jo abstraktina systeeminä kiehtova.  Miten jäte syntyy? Miten se kiertää? Mitä sille tehdään? Kuka tekee ja millä rahalla? Mitä sille tehdään jatkossa? Miksi se kiinnostaa Italian mafiaa? Se on systeemitasolla monimutkainen, se on suljettu maailma, se vaikuttaa yhteiskuntaan, eikä kukaan halua kuulla siitä. Mikä siinä siis ei olisi mielenkiintoista?

“Tässä on jotain samantyyppistä kuin maatalouden pakettipelloissa: ruokaa tuotettiin liikaa, joten alettiin maksaa siitä, että sitä tuotetaan vähemmän. Pitäisikö jätebisneksellekin maksaa bonuksia, jotka kasvavat sitä mukaa kun jätemäärä pienenee? Silloin sen kannattaisi ajaa jätteen vähentämistä. ”

Suomen jätebisneksellä on jokin logiikka, jota en täysin ymmärrä. Jätealan lehdet hehkuttavat kasvumahdollisuuksia. Vielä en ole nähnyt ainuttakaan artikkelia, jossa hehkutettaisiin kasvua sitten, jos ja kun kotimaisen jätteen määrä alkaa vähentyä.

Suomen uusi jätelakihan antaa johdonmukaiset prioriteetit, tässä järjestyksessä:

  • Ensisijaisesti pitää vähentää jätteen syntymistä alun perinkään.
  • Toisena vaihtoehtona on uudelleenkäyttö.
  • Kolmantena on materiaalihyötykäyttö (kierrätys).
  • Neljänneksi paras vaihtoehto on hyödyntää jäte energiana.
  • Vasta aivan viimeisenä keinona on jätteen kaatopaikkasijoitus.

Näiden lisäksi kaatopaikoille ei vuoden 2016 jälkeen saa enää ollenkaan viedä maatuvaa materiaalia. Vuonna 2016 on tarkoitus kierrättää 50% jätteestä, polttaa 30%, ja viedä korkeintaan 20% kaatopaikalle.

Logiikka on ristiriitainen. Jos jätteen määrä pienenee, pienenee jätebisnes. Alan ongelma on se, että aikajänteet ovat suunnattoman pitkiä; 30 vuotta jätteenpolttolaitokselle, periatteessa satoja vuosia kaatopaikalle. Myös investointien koot ovat valtavia.

Kuka hankkisi kalliin jätekäsittelyjärjestelmän tietäen, että valtio koko ajan tietoisesti yrittää kaivaa maata alta?  Tämä on erityisesti jätteenpolttolaitosten ongelma. Yksi ratkaisu on tuoda jätettä ulkomailta. Tällä hetkellä laki hankaloittaa sitä, mutta tilanne voi muuttua.  Oulun polttolaitokselle on jo erityisluvalla tuotettu Norjasta (hyvälaatuista) jätettä.

Nyt ollaankin herkällä alueella. Kukaan ei halua jätteenpolttoa lähelleen, vaikka riskejä luultavasti liioitellaankin. Niin kauan ne ovat meidän omia jätteitämme, voi todeta, että jossakin ne täytyy polttaa, koska on tuotettukin. Mutta pitäisikö ottaa toisten roskia riesaksemme?

Abstraktilla tasolla, globaalisti ajateltuna, ajattelematta paikallisia ihmisiä ihmisinä, ympäristömielessä ei ole ole huono asia jos meille tuodaan Norjasta jätettä. Tällaisen tuontijätteen on oltava tiukasti lajiteltua (ns REF-tasoista), paljon tiukemmin kuin oman roskamme. Se tarkoittaa että Norjassa on kierrätys lähtenyt käyntiin. Meillä taas tuotetaan energiaa polttoaineella, joka ei käytännössä ole sen huonompaa kuin puu tai turve.

Jokin tuossa ei silti viehätä. Moniko jätebisneksestä hehkuttava aikoo itse muuttaa jätteenkäsittelylaitoksen viereen? Omat ongelmat täytyy hoitaa omalla takapihalla, mutta tarvitseeko naapurin ongelmia?

Ongelma on nimenomaan aikaskaala. Olen jokseenkin varma, että ongelma pahenee ennen kuin se alkaa parantua. Seuraavat kymmenen vuotta tulee enemmän ja enemmän roskaa esimerkiksi suljettavista kaatopaikoista, ja sitä pitää epätoivon vimmalla kärrätä ja käsitellä ympäri Suomea. Kasvua tulee varmasti. Mutta entä kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Tai kolmenkymmenen?

Tässä on jotain samantyyppistä kuin maatalouden pakettipelloissa: ruokaa tuotettiin liikaa, joten alettiin maksaa siitä, että sitä tuotetaan vähemmän. Pitäisikö jätebisneksellekin maksaa bonuksia, jotka kasvavat sitä mukaa kun jätemäärä pienenee? Silloin sen kannattaisi ajaa jätteen vähentämistä.

Tuossa ajatuksessa ei ole liiketaloudellisesti järkeä. Mutta en näe kunnon logiikkaa myöskään jätebisneksen virallisessa ajattelutavassa. Joko ala on kasvava, jolloin rikotaan lakia, tai se on lainkuuliaisesta kutistuva, jolloin tuotetaan tappiota. Tai sitten luotetaan johonkin, mitä ei ääneen kerrota.

Asioita helpottaisi, jos tietäisi mihin laskelmiin yritykset strategiansa perustavat. Jos — kuten itse oletan — piilo-oletus on että 2030-luvulla Suomessa poltetaan laajalti naapurimaiden jätteitä, sen voisi rehdisti myöntää. Silloin olisi  mahdollista ottaa asiaan kantaa faktapohjalta. (Itse saattaisin jopa kannattaa sitä, ehkä. Raskasmetallipäästöt ovat oikeastaan ainoa, mikä laajemmin epäilyttää).

Ilman numeroita liikutaan koko ajan spekulaation tasolla, ja joudutaan vastustamaan puhtaasti sen takia että ei tiedetä vastapuolen motiiveja.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

 

Jäte palaa 6: Mitä kannattaa väittää, mitä ei?

“Tämä ei ole opas valittamiseen, vaan opas muistuttamiseen. Ero on merkittävä.” 

Jätteenpoltto on Turussa taas ajankohtaista, koska Turun Seudun Jätehuolto Oy:n ympäristävaikutusten arviointiselostus (YVA) on vuoden lopulla tulossa ulos, ja siihen kerätään muistutuksia eri tahoilta.  Zygomaticaan eivät puhtaat paikallisasiat kuulu, mutta tässä on laajempia asioita taustalla.

Yritän tässä löytää argumentteja, joilla tuhlattaisiin mahdollisimman vähän kaikkien aikaa.  Olen itse SLL:n  jäsen, mutten vastusta jätteenpolttoa (olen eri mieltä SLL:n tiukasta linjasta, vaikka lojaali jäsen olenkin. Demokraattisessa organisaatiossa se on täysin mahdollista). Sitä suuremmalla syyllä haluan, että jos ja kun asiasta tehdään muistutuksia, niissä on järkeä.

Kannattaa huomata, että “muistutus” on täysin eri asia kuin “valitus”, vaikka niitä käytetäänkin sekaisin. Muistutukset ovat osa normaalia prosessia, ja niiden avulla voidaan muokata lopputulosta hallitusti. Valitukset taas ovat merkki siitä, että prosessi on rikki. Niihin ryhdytään vain harvoin, ja hyvin pakottavista syistä. Tämä ei ole opas valittamiseen, vaan opas muistuttamiseen. Ero on merkittävä.

Taustana on kasa dokumentteja:

  • Suomen Luonnonsuojeluliiton (SLL) kirjoituksia jätteenpoltosta.  SLL vastustaa jokseenkin systemaattisesti jätteenpolttoa, ja kirjoituksista saa hyvän kuvan siitä millä argumenteilla sitä vastustetaan.
  • Ympäristökeskus on analysoinut jätteenpoltosta tehtyjä valituksia ja niiden lopputuloksia (SYKE 8/2009). Aiemmassa kirjoituksessa kävin tätä läpi. Dokumentti antaa kuvaa siitä, millä argumenteilla on lopulta ollut merkitystä.
  • Tuorein aiheeseen liittyvä dokumentti on Turun jätteenpolttolaitoksen suunnittelun yhteysviranomaisen lausunto.

Vaikka en pidä konsulttien rakastamista nelikentistä, tässä tapauksessa nelikenttä on järkevä. Yhdellä akselilla on ”numeroituva vs ei-numeroituva”. “Numeroituva” tarkoittaa tässä “argumenttia, jota insinöörikin viitsii kuunnella”. Numeroita ja numeroiksi tai teknologiaksi taipuvia asioita. Ei-numeroituvia asioita insinööri ei jaksa kuunnella,  mutta ne voivat silti olla täysin loogisia.  Toisella akselilla on “relevantti vs irrelevantti”. Muistutus voi olla kuinka hyvä tahansa, mutta jos sillä ei ole vaikutusta, sillä ei ole vaikutusta.

 

 

Numeroituvia ja  irrelevantteja.

Taloudellisia argumentteja voi esittää, mutta ne eivät ole ympäristöargumentteja. Kuten joskus sanotaan, “päättäjät saavat vapaasti tehdä tyhmiä päätöksiä, kunhan ne ovat laillisia”. Voi hyvin olla, että tietty laitos ei voi toimia voitollisesti. Tämä ei silti ole ympäristöargumentti. Jos päätökseen haluaisi vaikuttaa, se on tehtävä muun kuin ympäristöprosessin kautta.

Ei-numeroituvia ja irrelevantteja

Laitan jätehierarkian tähän kategoriaan vaikka se pohjautuukin periaatteessa numeroihin. Suomessa on kyllä jopa lakitasolla pyrkimys rajoittaa poltto; päämäärä on 50% kierrätykseen, 30% polttoon, 20% kaatopaikalle.

Jätehierarkia on kohtuullisen looginen argumentti. Polttolaitosten määrän jatkuva lisääminen tarkoittaa, että tarvitaan enemmän ja enemmän jätettä. Jätteenpoltto toimii taloudellisesti vain, jos poltetaan nimenomaan jätettä. (Jätteen polttamisesta laitos saa rahaa; muun aineen polttamisesta se joutuisi maksamaan). Jos laitos on kunnan omistama, se tarkoittaa että kunnan alueella insentiivit menevät helposti väärään suuntaan: kierrättämällä heikennetään oman laitoksen edellytyksiä.

Ajatuksessa on tietty perä (joskin Ruotsissa ja Saksassa sekä poltetaan että kierrätetään paljon. Ne eivät siis välttämättä oikeasti sulje toisiaan pois). Arvopohjaiseksi sen tekee se, että yksittäisen laitoksen kohdalla sitä ei voi soveltaa.

Jätteenpolton rajaksi on hyväksytty 30%, haluttiin tai ei. Ei voida osoittaa, että mikään yksittäinen laitos olisi juuri se laitos, joka määrän vie yli sallitun tason. Lisäksi uusien laitoshankkeiden pysäyttäminen jätehierarkian perusteella tarkoittaisi käytännössä sitä, että sitä rankaistaan siitä, että muut ovat sattuneet jo pääsemään edelle ja täyttäneet 30% kiintiön.

Hölmöä tämä olisi ennen muuta siksi, että uudet laitokset voidaan suunnitella paremmalla tekniikalla kuin vanhat. Vanhat ja paljon saastuttavat saisivat siis rauhassa jatkaa saastuttamista nimenomaan siksi, että ne sattuvat olemaan vanhoja. Kilpailu laitosten välillä antaa sentään mahdollisuuden, että teknologia kehittyy.

Ei-numeroituvia  ja relevantteja

Valitukset ympäristöarvojen menetyksestä, esteettisistä haitoista, melusta, hajuhaitoista, jne menevät selkeästi tähän kategoriaan. Osan näistä voisi laittaa numeroituviinkin, mutta yhteistä niille on se, että sekä etukäteen arviointi että mittaaminen ovat hankalia. Niitä kuitenkin varsinkin oikeudessa kuunnellaan. Niihin keskittymällä on mahdollista saada aikaan parannuksia edes yksittäisissä asioissa.

Laitan tähän kategoriaan myös erilaiset laillisuusseikkoihin puuttuvat valitukset, yksinkertaisesti siksi että ne eivät suoraan puristu numeroiksi. Niiden takana saattaa kuitenkin olla hyvinkin syvällistä ajattelua, eli ne eivät ole pelkkää juristeriaa. Esimerkiksi Oulun Energian YVA-lausunnossa on todettu, että ns “nollavaihtoehto” (vertailutilanne, johon laitoksen rakentamista verrataan) on virheellinen; nollavaihtoehdossa oletettiin, että Oulun seudun jätemäärät kasvavat seuraavien vuosikymmenien aikana kuten tähänkin saakka. SLL:n lausunnossa kuitenkin todetaan, että jo EU:n tasolla tehdään toimenpiteitä, jonka perusteella jätemäärien voi olettaa pienenevän. Kumpi on oikeassa? Vaikea sanoa.

Numeroituvia ja relevantteja.

Valittu teknologia. Laitosten edellytetään noudattavan BAT-periaatetta (Best Available Technology), eli käyttävän parhaita tekniikoita mitä on saatavilla. Tekniikka vaikuttaa merkittävästi kokonaisuuteen. Tiedon löytäminen on käytännössä vaikeaa jo siksikin, että hyvin nopeasti laitokset vetoavat liikesalaisuuksiin. Tieto kuitenkin on olemassa ainakin yritysten sisällä; se ei vaadi spekulaatioita tai skenaarioajattelua; ja siitä saadaan ulos numeroita.

Jätteen laatuongelmat. Tästä kysymyksesta olen jo kirjoittanut hieman laajemmin. On tiettyjä epäpuhtauksia joita polttojätteessä ei saisi olla, esimerkiksi elohopea, raskasmetallit, ja kloori. Käytännössä niitä kuitenkin aina on. Laitosten pitäisi pystyä osoittamaan, että laatuvaihtelut on otettu huomioon mitoituksessa ja suunnittelussa.

Tämä on kaikkea muuta kuin kattava esitys, mutta olen tajunnut että muistutusten ja valitusten käyttämisestä on ylipäätään kirjoitettu hyvin vähän. Olen pikkuhiljaa työstämässä yleisempää esitystä aiheesta. Muistutukset ja valitukset ovat käytännössä yksi kansalaisaktivismin muoto. Niitä olisi järkevä ymmärtää paremmin, molemmin puolin aitaa.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

 

Translate »