Data ja nuoriso

Nuorissa on tulevaisuus. Tämä ei ole klisee, vaan fakta — ja fakta, jonka pitäisi olla erityisesti kirkon päättäjien mielessä koko ajan. Kirkko on lähes ainoa instituutio, joka katselee asioita satojen tai miksei tuhansienkin vuosien aikaskaalassa. Siinä skaalassa ei riitä ajatella, mitä juuri nyt tapahtuu, vaan on mietittävä myös sitä, mitä tapahtuu kun nykyinen miespolvi vaipuu unholaan.

Teksti julkaistu Turun Vihreän Kirkon blogissa 4.11.2022.

Itse nostin nuoret vaalikoneessa tärkeimmäksi painopisteeksi. Jos meillä ei ole aktiivisia ja kiinnostuneita nuoria toiminnassa lähivuosina, meillä ei 50 vuoden kuluttua ole toiminnassa ketään. Hyvin tiedetään, että nuorten aktiivisuus ja ylipäätään kirkkoon kuuluminen on suuri kysymysmerkki.  Jos on kiinnostunut kirkon jatkuvuudesta, tämän pitäisi herättää.

Dataihminen pyrkii tässä kohtaa löytämään numeroita, jotka kertovat tarinaa siitä, mihin täsmälleen pitäisi herätä. Kirkontilastot-fi-sivulla on mm ennusteita kirkon ja eri seurakuntien jäsenmääristä. Ennusteissa tehdään normaalit demografiset oletukset, eli käytännössä oletetaan että mikään ei radikaalisti muutu. Vaikka todellisessa elämässä asiat saattavatkin radikaalisti muuttua, nämä ennusteet ovat hyvä lähtökohta.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on järkevä kokonaisuus, jonka ennustettavuus voi olla ainakin kohtalainen. Normaalein demografisin oletuksin kirkon jäsenmäärän kehitys Turussa ikäryhmittäin olisi alla olevan kaltainen. Silmiinpistävää kuvaajassa on erityisesti 20-29-vuotiaiden jäsenten a) suuri määrä ja b) voimakas hiipuminen. Turku on opiskelijakaupunki, ja opiskelijoiden trendit näkyvät täällä vahvasti. Kirkkoon kuuluminen ei ole opiskelijatrendi.

Kaikkein nuorimpien ikäluokkien osalta tämä kuvaaja saattaa olla ylioptimistinenkin. Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkoon, on vaikea nähdä miksi syntyvät lapsetkaan kastettaisiin. Laskevaa trendiä näkyy kyllä nuorimmissa ikäluokissakin, mutta se voi todellisuudessa olla paljon jyrkempikin.

Varsinainen datatarina syntyy, jos mietitään ketä missäkin ikäryhmässä oikeasti on. Alla on noin 20 vuoden kehitys ikäryhmittäin. Esitystavan etuna on se, että mustia viivoja seuraamalla voi arvioida myös se, ketä nykyisiä ihmisiä missäkin ikäryhmässä on. Oma 50+ sukupolveni on 2040-luvulla 70+ sukupolvi, ja niin edelleen.

Toisin sanottuna: noin 40% turkulaisista kirkon jäsenistä kuuluu tällä hetkellä siihen yli 50-vuotiaiden ikäluokkaan, jolla on kohtuullista mielenkiintoa toimintaan. Tämä osuus harmaantuu ja puolittuu 20 vuodessa. Kysymys kuuluukin: onko meille jatkajia? Jos nykyinen trendi jatkuu tällaisenaan, vastaus lienee karu: ei.

Siksi olisikin olennaista saada nykyinen trendi murtumaan. Ja se voi tapahtua ainoastaan panostamalla nuoriin — jopa nuoriin, jotka eivät ole tässä kohtaa vielä syntyneet. Valitettavasti olen itse dataihminen, en ihmis-ihminen. Siksi en tiedä, miten trendin käytännössä saisi murtumaan. Omat lapseni olen saanut kasvatettua suuripiirtein kunnialla aikuisiksi, mutta ei minulla ole aavistustakaan miten nuoria tavoittaisi.

Mutta.

Joskus data saattaa antaa vihjettä positiivisestakin tarinasta. Seurakuntavaalien ehdokkaat eivät välttämättä ole kovin hyvä mittari sille, miten aktiivisia seurakuntalaiset ovat. Keräsin kuitenkin kaikkien Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ehdokkaiden ikätiedot, ja alla nähdään mielenkiintoinen ilmiö. Ehdokkaiden keski-ikä on odotetusti korkea, 54 vuotta (mediaani on 56 vuotta). Alle 40-vuotiaita on vain kourallinen.

Jos tehdään sovitus 30 ja 75 ikävuoden välillä, saadaan punaisen viivan kaltainen trendi, jonka perusteella mielenkiinnon vielä nuoremmissa ikäryhmissä pitäisi mennä hyvin lähelle nollaa. Mutta käykin toisin: alle kolmekymppisiä ehdokkaita (punaisen katkoviivan kohdalla) onkin merkittävästi enemmän kuin mikään trendi antaisi ymmärtää.

Tämä on vain yksi datapiste, eikä kovin luotettava sellainen. On mahdollista, että seurakuntavaaleissa on aina ollut tällainen jakauma (dataa en ole löytänyt). Silti se antaa pienen vihjeen siitä, että jotain epäjatkuvuutta voisi olla. Ja tällaisessa tilanteessa, kun lineaarinen sovitus on synkähkö, mikä tahansa epäjatkuvuus herättää toivoa.

Tämä epäjatkuvuus on siis lupaava signaali, ja sitä pitää kehittää ja vaalia. Ensi valtuustokaudella juuri nuorten aktivoimisen pitää olla yksi tärkeimmistä tehtävistä seurakunnissa.

 

Työskenten ammatikseni datan kanssa, ja olen kiinnnostunut hallinnon koukeroista ja muista tylsistä asioista. Olen ehdolla Turun Katariinan seurakunnassa (numerot 19 & 71, vaalikonevastaukset

Työttömyys ja elämänkaari: ehdolla TEK:n valtuustoon

Ihmisiä on kahdenlaisia. Yksi osaa suoraan refleksinä vastata kysymykseen “Mikä on ammattisi?”  Toisella ei ole aavistustakaan: hän tekee sitä mistä milloinkin sattuu palkkaa saamaan, mutta ammattinimike voi vaihtua vaikka vuosittain.  Itse kuulun jälkimmäiseen, ja uskon että olen siinä suhteessa kehityksen keihäänkärjessä. Valitettavasti. Työelämän kaoottisuus on tullut pysyäkseen.  Vastaan ei voi taistella, mutta sopeutumiseen voi panostaa.

Siksi olen ehdolla Tekniikan Akateemisten valtuustovaalissa, läntisessä piirissä ehdokasnumerolla 627. TEK:n vihreiden listan teemat ovat erinomaiset, ja itse painotan niiden lisäksi lähinnä tiettyä inhorealismia.  Koska lyhyt virsi on kaunis virsi, tässä tuhannen merkin esittelyni vaalikoneessa:

Olen 47-vuotias projektipäällikkö, useissa luottamustoimissa Vihreissä, ja varavaltuutettu Turussa. Pidän tiedettä ja teknologiaa tärkeimpänä keinona pelastaa meidät tulevalta ekokriisiltä jonkinlainen ihmisyys säilyttäen. TEK:n tehtävä taas on varmistaa, että teknologia-alalla on hyvä tehdä töitä.  

Tämä ei tarkoita nykyisten etujen maksimointia, vaan työelämän murroksessa tukemista. Vaikka kuulunkin kai hyväosaisiin, olen itse kokenut työelämän muutokset kaikessa raakuudessaan. Pitkä Nokia-urani päättyi 2012, ja sen jälkeen työelämä on ollut pysyvästi pätkittäistä. Myös työttömyys on tullut tutuksi.

En ole ainoa. Työttömyyspätkät alkavat olla yhtä väistämätön osa aikuisen ihmisen elämänkaarta kuin ikänäkö tai peräpukamat. Suhtautumisenkin pitäisi olla kliinistä: ei häpeilyä tai pelottelua, vaan ongelmanratkaisua ja haittojen minimointia.  Siirtäisin TEK:n painopistettä rohkeasti uudelleentyöllistymiseen ja -koulutukseen, sitten kun kirves itse kullekin omalle kohdalle osuu.  

Tieteen ja teknologian tärkeydestä olen kirjoittanut esimerkiksi seuraavia pohdintoja: “Miksi tiedevihreät ovat niin hankalia”; “Tiede: brutaalin maailman turva”; ja hiukan vähemmän vakavissaan “Maailma tarvitsee lisää fyysikoita”. Olemme menossa päistikkaa kohti ekokatastrofia, ja tiede ja teknologia — yhdistettynä sosiaaliseen muutokseen — ovat työkalut jotka voivat sitä hiukan lieventää. Teknologia-alasta täytyy pitää huolta, ja sen työntekijöistä täytyy pitää huolta.

Ammattiliitto ei kuitenkaan voi keskittyä ajamaan vain niiden asiaa joilla juuri nyt sattuu olemaan “pysyvä” työpaikka, vaan työn murros täytyy ottaa tosissaan. Lama on lähihorisontissa, ja parhaissakin olosuhteissa ajoittainen työttömyys on nyt pysyvä osa suomalaisuutta. Liittojen on autettava myös siinä tilanteessa. 

Oma työkokemukseni on ehkä keskimääräistä sirpaleisempi, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. Viime vuosikymmenellä olen toiminut ainakin:

  • Vanhempana tutkijana megakorporaatiossa
  • Pätkäprojekteissa yliopistomaailmassa
  • Työttömänä ja ahdistuneena
  • Vuorotteluvapaasijaisena sektoritutkimuslaitoksessa
  • Määräaikaisena harjoittelijana pk-firmassa
  • Työttömänä ja erittäin ahdistuneena
  • Tutkimuspäällikkönä pk-yrityksessä
  • Työsuhteessa joka purettiin koeajalla
  • Työttömänä ja pää täysin rikki
  • Määräaikaisena projektipäällikkönä kunnalla

Paljon tuossa on omaa vikaani, koska olen mieluummin hakeutunut mielenkiintoisiin työpätkiin kuin turvallisiin pysyviin työsuhteisiin. Mutta ei se silti ihmisen elämää ole. Työttömäksi joutuminen on joka kerran yhtä lamaannuttava kokemus, ja työttömyydestä nouseminen on joka kerran yhtä tuskallisen hidasta. 

Jos TEK haluaa olla tässä avuksi, sen kannattaisi lobata esimerkiksi kunnollisia irtisanomispaketteja; automaattista uudelleenkoulutusoikeutta työttömäksi jääneille; joustavia työharjoittelumahdollisuuksia; ja niin edelleen. Taantuma on tulossa, ja olen valmis lyömään vetoa, että huomattava osa tämän kirjoituksen lukijoista tulee olemaan työttömänä parin vuoden sisällä. Sitä ei kannata pelätä, mutta siihen kannattaa varautua — ja laittaa myös ammattiliitot varautumaan.

Lööppien taakse: Onko tuulivoima edullisinta energiaa vai ei?

Lappeenrannan yliopisto julkaisi viime viikolla raportin, jossa arvioitiin eri energialähteiden hintoja. Lähes kaikki Suomen mediat tarttuivat innokkaina raporttiin.  Pieni pintaraapaisu kuitenkin osoitti jotain hämmentävää. Enemmistö lehtijutuista ilmoitti että tuulivoima on nyt todistetusti edullisin;  kuitenkin osa ilmoitti että ydinvoima; ja osa tuntui olevan sitä mieltä että tuulivoima paitsi että ehkä ydinvoima.

Alla on otos otsikoista. Nämä kaikki viittaavat siis samaan tutkimukseen. Nyt kysymys: mitä näiden otsikoiden perusteella tutkimus on väittänyt tuulivoimasta?

Kymen Sanomat (myös mm Etelä-Saimaa) Ensimmäistä kertaa näin: tuulivoimasähkön tuottaminen on edullisinta

Yle: Kustannusvertailu: Maalla sijaitseva tuulivoima edullisin tapa tuottaa sähköä.

Tekniikka & Talous: LUT tutki: Tuulivoima on edullisinta energiaa – monta syytä menestykseen, ydinvoima tiukasti kannoilla

Tekniikan Maailma: Tutkimus: Tuulivoima on edullisinta – paitsi jos otetaan huomioon todelliset tuotantokustannukset, jolloin ydinvoima on edullisinta

Imatralainen (myös Lappeenrannan uutiset): Tuulivoima on edullisin – Lappeenrannan yliopisto vertaili sähkön tuotantotapoja

Talouselämä:  Muualla EU:ssa ydinvoimaloiden hinta nousee, mutta Suomessa se laskee – miten Suomesta tuli ydinvoiman halpamaa?

Maaseudun Tulevaisuus: Sähköntuotannon hintavertailussa tuulivoima edullisin ensimmäistä kertaa

Mielenkiintoisimman vertailun antaa Lännen Media, jonka lehdissä täsmälleen sama leipäteksti on otsikoitu hyvin eri tavoin.

Lännen Media (mm , Turun Sanomat,  Satakunna Kansa, Kainuun Sanomat, Ilkka, Pohjalainen, Lapin Kansa, Kaleva) Vertailu: tuulivoimasta on tullut edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa

Lännen Media: Aamulehti . Tuulivoima on edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa – jos siirtoa ja varastointia ei oteta huomioon

Eli onko tuulivoima edullisinta, vai eiko se ole? Mikä näistä medioista on väärässä?

Continue reading Lööppien taakse: Onko tuulivoima edullisinta energiaa vai ei?

Talvivaara 61: Kolmasosa Euroopan suurimmasta nikkeliesiintymästä hukkaan?

Terrafamen (Talvivaaran) heinäkuun osavuosikatsauksessa oli pieni tekninen detalji, joka onkin itse asiassa elämää suurempi detalji.

“Terrafamen liiketoimintamallissa on oletettu 70 prosentin kokonaissaanti liuotuksessa, ja rakennettujen kasojen toiminnan perusteella voidaan ennakoida, että tavoitteeseen päästään.”

Mitä yhtiö tässä itse asiassa suomeksi sanottuna oikein sanoo?

Se ilmoittaa tuhlaavansa kolmasosan Euroopan suurimmasta nikkeliesiintymästä. 

Continue reading Talvivaara 61: Kolmasosa Euroopan suurimmasta nikkeliesiintymästä hukkaan?

Talvivaara 59: Onko 130 miljoonaa vuodessa paljon rahaa?

Onko 2.5 miljoonaa euroa paljon? Riippuu kontekstista. Talvivaaran (nyk Terrafame) yhteydessä ei varsinaisesti. Entä 2.5 miljoonaa euroa viikossa? Pienellä ynnälaskulla tämä tarkoittaa noin 130 miljoonaa vuodessa.  Tämä alkaa jo Talvivaarankin tasolla näyttää jonkinlaiselta rahasummalta, mutta sekin riippuu: mitä sillä rahalla saa? Talvivaaran tapauksessa sillä saa hiukan vesiä puhdistettua.

Tämä tieto löytyy 10.11.2014 konkurssiasiamiehelle laaditusta lausunnosta.  Lausunto ei ole ollut julkisuudessa, mutta se ei ei ole salainenkaan — siitä on vain oltu hiljaa (kiitän Pertti Sundqvistiä sen kaivamisesta esille).  Toivottavasti lausunto on kuitenkin ollut niiden saatavilla, jotka ovat rahoituksista päättäneet. Se on  nimittäin käytännössä ainoa julkinen lähde, joka antaa kunnon suuruusluokka-arvioita siitä, mihin veronmaksajien rahat nyt ehkä menevät.

Continue reading Talvivaara 59: Onko 130 miljoonaa vuodessa paljon rahaa?

Translate »