Vaalikoneiden taikaa: Sanomien vaalikone

Niin paljon kuin numeroita rakastankin, joudun usein myöntämään että ne eivät kovin tarkkaan maailmasta kerro. Lehtien vaalikoneet ovat tästä tyyppiesimerkki. Olen jo aiemmissa vaaleissa huomannut, että en ole läheskään saanut itseäni ykkösvaihtoehdoksi. Päätin näissä vaaleissa kerätä asiasta statistiikkaa.  Toistinkin Sanomien vaalikoneen kuusi kertaa, vastaten joka kerran täysin spontaanisti ja yrittäen buutata aivoni kertojen välissä.

Tässä vaalikoneessa tilanne on kohtuullisen hyvä: top kolme osumaani olivat lähes aina Vihreitä, osuin itse joka kerran top kolmeen, ja 66% ajasta jopa olin oman itseni suosikki. Kaksi kertaa maanmainio Ville Savonlahti oli minua suositumpi, ja loistava Elina Kajanto nousi mitaleille kahteen kertaan.

Savonlahti 93 Mäkelä 93 Kajanto 91
Mäkelä 93 Kajanto 86 Laakso 86
Mäkelä 96 Väyrynen 88 Kajanto 87
Mäkelä 92 Tuominen 87 VAS Rihko 85
Savonlahti 91 Mäkelä 90 Kajanto 88
Mäkelä 91 Savonlahti 88 Hirsch 88

 

Vihreät on systemaattisesti ja selkeästi oma puolueeni (noin 84%), muissa vaihtelua on paljon enemmän. Tämä kone asemoi minut kuitenkin selkeästi vihervasemmistoon.

On siis syytä huomata, että näkemykseni ovat olleet koko ajan aivan samat. Samalle mielipiteelle vain voi perustella aika montakin pisteytystä. Siksi ehdokasta valittaessa on järkevämpää katsoa itse vastauksia kuin melko satunnaisia prosenttilukuja. Vastaukseni Sanoman koneeseen ovat alla.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä. Lahjoituslinkki taas on  täällä.

Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia. Se ei ole hyvä eikä huono asia, mutta kannattaa silti osittain toteuttaa. Osa ihmisistä pystyy helposti maksamaan terveydenhuollostaan jotakin, eikä automaattinen ilmaisuus kaikille ole siksi suoraan perusteltua. Oikea ratkaisu on nähdäkseni palvelumaksut, joista kuitenkin on mahdollista saada vapautus alhaisella kynnyksellä.
Mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa on taattava oikeus saada hoitoa tietyn ajan, esimerkiksi seitsemän päivän sisällä, vaikka se lisäisi kustannuksia. Mielenterveydestä säästäminen on yhtä tuhoisaa kuin vaikkapa umpisuolentulehdusten hoidosta säästäminen. Jos ongelmiin puututaan heti, ne ehditään ratkaista ennen kuin niistä tulee massiivisen kalliita ongelmia. Siksi resurssien lisääminen on järkevää sekä inhimillisesti että taloudellisesti.
Palvelusetelin käyttöä tulisi lisätä jonojen purkamiseksi. Palvelusetelit ovat erinomainen keino hankkia palveluja yksityiseltä puolelta, kunhan vain kontrolli säilyy julkisella
Paperittomille eli oikeudetta maassa oleskeleville ihmisille on taattava oikeus kiireellisten terveyspalvelujen lisäksi kroonisten sairauksien hoitoon, suun terveydenhoitoon ja rokotuksiin. Jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, joten paperittomuus ei ole oikeudettomuutta. Tämä on sekä inhimillisesti oikein että kansanterveydellisesti järkevää. Esimerkiksi rokottamattomuus olisi nykyisissä pandemiaoloissa täysin järjetön idea.
Mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävää osuutta terveydenhoidon menoista on kasvatettava. Nykyinen osuus ei käytännössä ole riittänyt, joten kasvua on uskallettava tehdä.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten palveluita pitäisi siirtää yrityksiltä enemmän julkisen puolen hoidettavaksi. Nyt valtaosa lastensuojelulaitosten ylläpitäjistä on yksityisiä yrityksiä. Palvelut kannattaa tuottaa siellä, missä ne tuotetaan tehokkaimmin, kunhan julkinen sektori valvoo toimintaa tiukasti.
Alle 25-vuotiaille pitäisi tarjota maksuton ehkäisy. Maksuton ehkäisy on melko kallis yhteiskunnalle, mutta vahinkoraskaudet tulevat vielä kalliimmiksi. Tämä on kannattava sijoitus niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.
Nykyisin koululaisilla on kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana. Määrää tulisi lisätä neljään, vaikka se lisäisi kustannuksia. Lisäisin ennemmin riskiperustaista seurantaa, eli tiivimpää seurantaa niille joilla on riskejä.
Vanhusten kotihoitoon pitäisi tuoda enemmän sähköisiä palveluita kuten videopuheluja ja älylaitteita. Jos sähköisten palvelujen suunnittelussa kiinnitetään paljon nykyistä enemmän huomiota saavutettavuuteen ja helppokäyttöisyyteen, niitä pitää ilman muuta lisätä. Tällä hetkellä taso vain on pääsääntöisesti surkea. Laittaisin käytettävyyden kehittämiseen julkista rahaa, koska tarve on niin akuutti.
Vanhusten hoivassa pitäisi siirtää painopistettä edelleen kotihoidon puolelle. Aivan viimeisten vuosien aikana laitoshoito on monelle välttämätöntä, mutta painopisteen pitäisi olla siinä, että kotihoito on paras vaihtoehto mahdollisimman pitkään.
Kaikki paloasemat on säilytettävä. Tätä päätöstä eivät tee poliitikot, eikä kuulukaan tehdä, vaan sen tekevät virkavastuulla olevat viranomaiset virkavastuulla ja kokonaisriskiä arvioiden.
Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema, vaikka se lisäisi kustannuksia. Seiniin sijoittamisessa ei ole järkeä, vaan palveluihin. Hyvinvointialuetta pitää myös kehittää kokonaisuutena, eikä vanhoja kuntarajoja tuijottaen. Etäpalvelut ja liikkuvat palvelut voivat tuottaa jopa nykyistä paremman palvelutason.
Ulkomaisten hoitajien tuloa töihin Suomeen on helpotettava työvoimapulan lievittämiseksi. Vanhusten määrä kasvaa ja nuorten määrä pienenee. Tilanne on ollut kestämätön jo pitkään, ja hoitajapula on nyt sekä akuutti että krooninen. Ulkomaiset hoitajat ovat tärkeä tapa paikata pulaa, ja heitä olisi pitänyt rekrytoida jo vuosikymmeniä sitten.
Jos hoitajista on pulaa, heitä pitäisi houkutella töihin suuremmalla palkalla. Nykyiset palkat ovat matalia, mutta suurimmat ongelmat ovat työn johtamisessa ja kuormittavuudessa. En näe että palkankorotukset yksinään auttavat edes lyhytaikaisesti, vaan työn tekemisen malllin on muututtava.
On tärkeämpää luoda keskitettyjä, eri palvelut saman katon alle kokoavia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä kuin pyrkiä pitämään palvelut mahdollisimman lähellä. Tämä on aika keinotekoinen jako. Harvinaisemmat ongelmat kannattaa hoitaa keskitetysti, jotta osaaminen keskittyy riittävästi. Rutiininomaisemmat ongelmat taas kannattaa hoitaa lähipalveluina.
On oikein, että esimerkiksi Uudeltamaalta siirretään sote-uudistuksen myötä enemmän rahaa niille alueille, joissa väestö on iäkkäämpää ja sairaampaa. Uudistuksen yksi tärkeimpiä päämääriä on tasata kuluja niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti ja auttaa niitä alueita joissa avun tarve on suurin
Eduskunnan pitäisi säätää laki, jolla hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden. Hoitovastuun ja rahoitusvastuun pitää yhdistyä.
On hyvä asia, että homo- ja lesbopareilla on samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. Kyllä. Piste.
Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä. Turulla on siihen varaa, eikä mitään pätevää syytä kieltäytyä
Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia. Lapsia ei kasvateta kurilla, vaan kunnioituksella ja arvostuksella. Sekä koulun että kodin tärkein yksittäinen tehtävä on antaa lapselle turvaa ja hyvä itsetunto.
Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle. Eivät ne ole millään tavalla huono arvopohja, mutta tasa-arvo sekä toisten ihmisten ja luonnon kunnioitus on vielä parempi arvopohja
Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi. En näe tätä mustavalkoisena kysymyksenä. Yksityiset palvelut voivat olla erinomainen tapa hoitaa palveluja, kunhan kilpailutukset tehdään oikein ja valvonta on tiukkaa. Tällä hetkellä näissä on haasteita, mutta suunnan pitäisi olla selvä: yksitysten palvelujen lisääminen kunhan kontrollia samalla lisätään.
Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto. Veronkorotukset eivät ole koskaan näin mustavalkoisia kysymyksiä, vaan verotus muodostuu monesta asiasta. Varsinais-Suomessa on kuitenkin maltillisesti varaa veronkorotuksiin, joten ensisijaisesti nostaisin veroja ääritilanteessa.
Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita. Kohtuulliset tuloerot ovat tässä tarkoituksessa täysin hyväksyttyjä, mutta en pidä “suuria” eroja perusteltuna. Menestyksessä on niin paljon kiinni tuurista ja yhteisön avusta, että kenenkään ei voi katsoa menestyneen pelkästään omin voimin. Itsekin olen uskoakseni sekä lahjakas että ahkera, mutta minulla on myös ollut elämässäni suunnattoman hyvää tuuria.
Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle. Nykyisillä tavoilla tuotetut saattavat hyvinkin olla liian raskaita, ja siksi on kehitettävä uusia tapoja tuottaa palveluja.
Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Tämäkin on melkoisen keinotekoinen kysymys, koska asioissa on aina tilaa kompromisseille. Mutta jos pitää näin mustavalkoisesti ajatella, ympäristö menee edelle.
Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista. Ympäristölupajärjestelmä on erinomainen tapa yhteensovittaa ympäristö ja taloudelliset arvot, ja sitä kannattaisi laajentaa nykyisestä. Ympäristöluvan evääminen on harvinaista, mutta niinkin pitää voida tapahtua aika ajoin.
Terveyspalveluita tulee siirtää Turusta helposti saavutettaviin kehyskaupunkeihin, kuten Kaarinaan tai Raisioon. Turkulaisten omien palveluiden tulee sijaita Turussa. Sen sijaan on aivan perusteltua, että pienempien kuntien palveluja keskitetään kehyskaupunkeihin, koska niiden saavutettavuus henkilöautolla on todellakin parempi kuin Turun keskustan.
Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan pitää olla samantasoista sekä ruotsiksi että suomeksi, vaikka se tarkoittaisi palvelujen heikkenemistä toisella kielistä. Jokaisen on pystyttävä asioimaan äidinkielellään. On kuitenkin huomioitava, että yhä suuremman joukon äidinkieli ei ole kumpikaan näistä. Palvelujen kielikysymykset on ratkottava siitä lähtökohdasta, että Varsinais-Suomi on jo nyt monikielinen maakunta.
Turkuun pitää perustaa huumeiden käyttöhuone, jos laki sallii tämän myöhemmin Käyttöhuoneita voi kannattaa, vaikka vastustaisi tiukasti huumeita. Niissä ei ole kyse huumeenkäytön hyväksymisestä, vaan sen käytön haittojen rajoittamisesta. Esimerkiksi likaisten neulojen käyttö aiheuttaa terveyshaittoja, jotka tulevat kaikille kalliiksi. Siksi tällainen valvottu tila tulee ehdottomasti perustaa heti, kun se on mahdollista.
Jokaisessa kunnassa tulee sijaita vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Alueuudistuksen suuri pointti on se, että päätöksiä ei tehdä vanhojen kuntarajojen kautta, vaan oikeasti koko alueen etujen mukaisesti. Asemien tulee sijaita siellä missä niille on eniten tarvetta ja missä ne palvelevat parhaiten koko väestöä.
Jokaisella hyvinvointialueella on oltava ympäri vuorokauden päivystävä sairaala, vaikka se lisäisi kustannuksia. Kysymys on osittain väärinpäin: hyvinvointialueen on oltava niin suuri, että se pystyy kannattelemaan päivystyssairaalan. Jos jokin alue ei siihen pysty, jossakin vaiheessa alueita tulee tarvittaessa esimerkiksi yhdistellä.
Hallituksen ajamaa seitsemän päivän hoitotakuuta ei pidä säätää, koska se on liian kallis, eivätkä hyvinvointialueet pysty täyttämään vaatimusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että alueet eivät selviä edes nykyisistä vaatimuksistaan, edes millään rahalla. Ei ole mieltä säätää vaatimuksia joiden toteuttamiseen ei ole resursseja. Toisaalta seitsemän päivän päämäärä on niin tärkeä, että siitä ei pidä kokonaan luopua.Toteutusaikaa pitää mahdollisesti siirtää, jotta se olisi mahdollinen.
Hyvinvointialueen tulee mahdollistaa yksityiseen hoitoon pääsy palvelusetelillä, jotta hoitoon pääsyn määräajoista ei lipsuta. Palvelusetelit ja tiukasti valvotut yksityiset palvelut ovat erinomainen tapa täydentää jukisia palveluja.
Lääkäriaika on jatkossa kyettävä varaamaan netin kautta myös julkisella puolella kaikkialla Suomessa. Ei ole mitään syytä olla edistämättä tätä
Hoitajamitoitus on peruttava, koska hoitajapulan vuoksi lain edellyttämiä tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa kaikissa yksiköissä, ja osa vanhuksista pärjäisi pienemmälläkin hoitajamäärällä. Hoitajamitoituksen periaatteesta ei pidä tinkiä, mutta sen tarkkaa toteutustapaa on voitava pohtia. Hoidettavan kuntoon perustuva mitoitus olisi huomattavasti parempi ratkaisu kuin nykyinen mekaaninen tapa, ja mallia pitäisi siirtää siihen suuntaan.
Hoitajamitoituksesta huolimatta yksiköt voivat toimia henkilökuntapulan vuoksi yhä vajaalla miehityksellä. Jatkuvasti alimiehityksellä toimiva yksikkö tulee sulkea ja asukkaat siirtää toiseen hoivakotiin. Yksikön sulkemisen pitää olla mahdollista jos rikkeet ovat räikeitä, mutta sen pitää olla aivan vihoviimeinen keino. Se sotkee ihmisten elämän, eikä ratkaise varsinaista ongelmaa, jos henkilökuntapulaa on kaikkialla. Sopimukset tulisi rakentaa niin, että muut puuttumiskeinot ovat mahdollisia ennen tätä äärimmäistä keinoa.
Vanhusten hoivassa painopistettä on entisestään siirrettävä tuettuun kotihoitoon. Painopistettä ei pidä ajatella minkään dogmin kautta, vaan vanhusten tarpeiden. Koska yhä suurempi osa vanhuksista on yhdä pidempään hyväkuntoisia, heidän osaltaan kotihoidon tukeminen on ykkösprioriteetti. Jos kunto on huono, laitoshoidon pitää olla ykkönen.
Vaikka uusi teknologia olisi ikääntyneille haasteellisempaa, heidän on tyydyttävä etäpalveluihin siinä missä muidenkin. Teknologia on vanhuksille haasteellista vain, jos teknologia on toteutettu huonosti. Palvelujen saavutettavuus on tällä hetkellä heikko, ja parantamiseen kannattaisi ehdottomasti laittaa yhteiskunnan tuotekehitysrahaa. Sitä kautta ongelma pienenee merkittävästi.
Kuraattorit ja psykologit kuuluvat oppilaiden lähelle kouluihin, eikä heidän työpanostaan saa käyttää hyvinvointialueen muihin tarpeisiin. On vaikea nähdä, mikä voisi edes teoriassa olla tärkeämpi tarve kuin oppilashuolto. Alakoulussa saatu oikea-aikainen apu voi kannatella henkilöä jopa seuraavat 70 vuotta, eikä näistä palveluista tule millään tavalla tinkiä.
Hyvinvointialueen tulee säilyttää maailmallakin ihaillut neuvolapalvelut täysin julkisen puolen tuotettavina, eikä pienimpiäkään neuvoloita saa lakkauttaa. Neuvolassa tärkeintä ei ole rakennus, vaan palvelu. Liikkuva palvelu tai kotikäynnit voivat olla aivan yhtä laadukaita kuin kiinteissä tiloissa tapahtuvat, eikä seiniin pidä kiintyä liikaa.
Hoitohenkilökunnan tulee saada muita suuremmat palkankorotukset työn kuormittavuuden vuoksi. Sekä sosiaali- että terveyshuollon työntekijät ovat jo alkaneet äänestää jaloillaan, eikä palkkakuoppa ainakaan auta asiaa. Pelkät palkankorotukset eivät kuitenkaan riitä tekemään sietämättömästä työstä siedettävää, joten työn rakenteisiin on puututtava yhtä lailla.
Hoitajapulan ratkaisuksi on tarjottu usein työperäistä maahanmuuttoa. Sote-palveluihin löytyy kuitenkin riittävästi henkilökuntaa ilman voimakasta maahanmuuttoa. Kun nuoret ikäluokat kutistuvat ja vanhat ikäluokat elvät pidempään, yhtälö on mahdoton. Nykyisen tyyppisiä palveluja ei kotimaisin voimin voidan pitkään hoitaa, ja maahanmuuttoa olisi pitänyt ajaa jo 20-30 vuotta sitten.
Suomessa työskentelevältä sairaanhoitajalta vaaditaan hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Hoitajien pätevyys- ja kielivaatimuksia tulee höllentää hoitajapulan lieventämiseksi. Pätevyysvaatimuksista ei voi tinkiä, ja riittävä kielitaito on käytännössä osa vaatimuksia. Täydellisestä suomen kielen taidosta voidaan kuitenkin joustaa sellaisissa suurissa yksiköissä, joissa voidaan aina taata suomen- ja ruotsinkieliset palvelut muiden työntekijöiden voimin.
Maakuntavero tulee ottaa käyttöön hyvinvointialueiden tulevaisuuden ja itsenäisyyden takaamiseksi. En näe alueiden itsenäisyyttä kovin suurena arvona, mutta rahoitus- ja tuotantovastuun pitää olla samalla taholla, jotta toiminnassa olisi mitään järkeä. Siksi maakuntavero on uskoakseni välttämätön suunta.
Kokonaisveroaste saa nousta hyvinvointialueiden ja maakuntaveron myötä, jotta kansalaisten terveydenhuolto voidaan turvata. Mitään merkittäviä nostoja ei voida hyväksyä vain siksi, että nyt ollaan tekemässä uudistusta, vaan mahdollisten nostojen on perustuttava todelliseen lisääntyneeseen tarpeeseen. Väestön ikääntyminen tulee nostamaan hoidon tarvetta, mutta alueuudistuksen yksi tarkoitus on nimenomaan se, että palvelut hoidetaan tehokkaammin.
Jos hyvinvointialue ei selviydy jatkossa mahdollisen maakuntaveron tuotoilla, se on liitettävä toiseen hyvinvointialueeseen. Valtiontasauksia voidaan käyttää tiettyyn rajaan asti, mutta jos jokin alue ei ole kertakaikkiaan elinvoimainen, se tulee voida liittää muihin ennen pitkää.
Hyvinvointialueen ei tule nostaa asiakaspalvelumaksuja sote-palvelujen rahoittamiseksi. Palvelumaksujen lisääminen on mahdollista, jos samalla helpotetaan ja lisätään maksuvapautuksia niille, joille kulut ovat täysin kohtuuttomia. Keskimääräinen keskiluokkainen suomalainen pystyy helposti maksamaan kohtuullisen maksun, mutta osalle pienikin maksu romahdutta talouden.
Hyvinvointialueiden tulee ulkoistaa sosiaali- ja terveyspalveluja nykyistä mallia enemmän yksityisille sote-firmoille. Alueuudistus on niin massiivinen, että ainakaan aivan lähivuosina tulee keskittyä siihen, että se ylipäätään saadaan kunnialla suoritettua. Kun rakenteet ovat kunnossa, ulkoistuksiakin voi paremmin pohtia.
Sote-uudistukselle tulee määritellä selkeä säästötavoite, vaikka se tarkoittaisi palveluista leikkaamista. Uudistusta tehdään niin valtavalla vauhdilla, että seuraavalla valtuustokaudella on keskityttävä siihen, että tilanne saadaa edes jotankin haltuun. Säästötavoitteet voivat olla vasta vuonna 2025 alkavalla valtuustokaudella realistisia.
Hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtajan pitää toimia tehtävässä kokopäiväisesti ja hänelle tulee maksaa sen mukaista palkkaa/palkkiota esimerkiksi 6000-7000 euroa kuussa. Varsinais-Suomen alueen vuosibudjetti on noin kaksi miljardia, ja mallia kannattaa ottaa siitä, miten vastaavan kokoiset yksityiset yritykset ja toisaalta suuret kaupungit asian hoitavat. Tähän peilaten paikan tulisi olla päätoiminen, ja palkkaesitys saattaa olla jopa alakanttiin.
Hyvinvointialueille ei tule jatkossa siirtää yhtään lisää tehtäviä. Alueiden tarkoitus on pitää kokonaisvaltaisesti huolta asukkaidensa hyvinvoinnista, ja tämä voi tarkoittaa, että jatkossa uusiakin asia kannattaa lisätä niille.Tämän valtuutokauden aikana mitään uusia tehtäviä ei kuitenkaan tulisi hyväksyä, vaan keskittyä saamaan tilanne haltuun.
Ministerien ja kansanedustajien ei pitäisi olla ehdolla aluevaltuustoihin. Näissä vaaleissa osallistumista ei ole estetty, eikä se välttämättä ole huono asia, koska kansanedustajien laajasta osaamisesta voi olla jopa etua kun tehdään aivan uutta. Seuraavaan valtuustokauteen mennessä pitäisi kuitenkin saada aikaan rajat sille, kuinka monella edustuksen tasolla henkilö voi osallistua. Kaksi tasoa olisi järkevä raja.
Palo- ja pelastustoimen tuleva siirto kunnilta hyvinvointialueille pitää perua. Kysymyksessä ei ole järkeä, koska pelastustoimi ei nytkään ole kunnnilla, vaan se on alueellista.
Palo- ja pelastustoimen riittävät resurssit tulee varmistaa säädöksillä. Kysymykseen on mahdoton vastata, koska säädöksiä on jo olemassa
Pienillä paikkakunnilla hälytystehtäviin riittää VPK:n toimipiste. Valtaosassa Suomen pienempiä kuntia pelastustoimi on täysin VPK:n varassa, ja järjestelmä toimii loistavasti.

Published by

Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

Translate »