All posts by Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.
Talvivaara

Talvivaara 46: Kirottu kaivos?

8 Comments

Marko Erolan 350-sivuinen eepos Kirottu kaivos sisältää paljon tekstiä.  Olen itsekin päässyt kirjan sivuille, tosin odottamattoman positiivisessa sävyssä: “Kaikista Talvivaara-kriitikoista arvostan eniten Mäkelää. Hänen johtopäätöksensä eivät ole vääriä huonon logiikan takia. Hänen premissinsä vain ovat vääriä ja hänen asenteensa kaivosvastainen.”

Omista kirjoituksistani Erola kritisoi lähinnä kirjoitusta Talvivaara 42. Linkin takaa näkyy, että hän on kommentoinut blogikirjoitusta nimimerkillä “Make”;  kommmentointiaan hän on laittanut myös kirjaansa.

(Mielenkiintoista kyllä Erola teilaa erään toimittajakollegansa väittämällä, että tämä olisi  tehnyt erään avainhaastattelun kertomatta olevansa journalisti. Erola ei nähtävästi kuitenkaan katso saman journalistin etiikan sitovan itseään, vaikka vapaana toimittajana esiintyykin. Omat vastaukseni toki olisivat olleet täsmälleen samanlaisia, vaikka olisin jo alusta saakka tiennyt että “Make” on salanimellä toimiva journalisti).

Continue reading Talvivaara 46: Kirottu kaivos? →

yhteiskunta

Sukupuolineutraali avioliitto: milloin vääjäämätön tapahtuu?

4 Comments

Helsingin Sanomien loistava infografiikka saattaa kertoa jotain siitä, millainen on sukupuolineutraalin avioliiton tulevaisuus. Syntymävuosi 1966 näyttää olevan vedenjakaja. Jos trendi on todellinen ja pysyvä, ja nuori polvi todellakin pääsääntöisesti on tätä mieltä, niin ennen pitkää tapahtuu vääjäämätön, ja enemmistö kannattaa muutosta.  Nuoresta päästähän tulee koko ajan äänestysikäisiä lisää, vanha kaarti taas poistuu luonnollista kautta.

Milloin muutos tapahtuu?

Continue reading Sukupuolineutraali avioliitto: milloin vääjäämätön tapahtuu? →

Työttömyys

Lannistumisen sosiaalipsykologiaa

Vanha kunnon kouluarvostelu kertonee jotain suomalaisuudesta. Paras mihin vuoden 1904 Jaakko-Pietari on voinut ikinä päästä on aneeminen “sangen hyvä”; sensijaan alapäässä Molla-Maijukka on voinut olla jopa nollaa huonompi eli “oikein mitätön”. (Kuvalähde: Mia Vähäkylä).  

Tuo pisti miettimään. Arvosteluasteikko on jopa minun lannistavassa maailmankuvassani  lannistavahko. Voiko asioiden sanoituksella olla merkitystä latistumistasoon?  Päätin siis tehdä ihmiskokeen itselläni (kaikki vaaralliset kokeet täytyy ensin kokeilla itsellä).

Continue reading Lannistumisen sosiaalipsykologiaa →

Talvivaara

Talvivaara 45: Miksi tässä ollaan?

 

Talvivaaran operatiivinen osa eli Talvivaara Sotkamo Oy on tänään mennyt konkurssiin. Käytännössä tämä tarkoittanee koko yrityksen konkurssia, ja luultavasti toiminnan lopettamista. Asiassa ei ole mitään positiivista: Kainuun massatyöttömys pahenee rajusti, valtion rahoja tuhlataan ehkä satoja miljoonia, ympäristöongelmat tuottavat päänsärkyä vuosikausiksi, eikä kukaan näytä varsinaisesti oppineen mitään.

Periaatteessa asiaan ei enää ole mitään lisättävää. Jatkon kannalta kuitenkin olsii olennaista ymmärtää, missä oikein mennään. Kaatuiko yhtiö luonnonsuojelijoiden vihamielisyyteen, tai lupaviranomaisten hitauteen, tai oikeuslaitoksen epäjohdonmukaisuuteen, tai johonkin muuhun ulkopuoliseen seikkaan? Vai kaatuiko se joihinkin huonoihin yksittäisiin taloudellisiin ratkaisuihin? Kaatuiko se siksi, että kaivos rakennettiin liian huterasti ja halvalla? Vai kaatuiko se siksi, että teknologia ei kertakaikkiaan toimi?

Continue reading Talvivaara 45: Miksi tässä ollaan? →

Tulevaisuus, Työttömyys, yhteiskunta

Huomioita työnhaun liukuhihnalta

2 Comments

Työnhaku on eskaloitunut järjettömäksi. On vain kaksi strategiaa:

  1. Hakea hiljaisesti verkostojen kautta.
  2. Laittaa koko ajan lisää hakemuksia ja tehdä tästä kestävyyslaji.

Reitin 1 kautta käytännössä töitä saa (yli 80% paikoista, ehkä enemmänkin).  Omassa verkostossani ongelma on se, että huomattava osa on itsekin työttöminä tai yt-uhan alla. Pragmaattisesti ajateltuna täytynee vaihtaa ystävät heti, kun pääsen taas työnsyrjään kiinni.

Reitille 2 pystyy arvioimaan jotain lukuja. Itselläni on vasta 34 hakemusta 24 viikon aikana.  Huomattavan paljon on ollut hiljaisia ja epävirallisia keskusteluja, mutta tilastoin “hakemiseksi” sellaiset tapaukset, joille olen lähettänyt CV:n. Moni olisi jo saattanut ottaakin töihin, jos vain palkkaa ei tarvitsisi maksaa. (Palkkapyyntöihin saakka ei tyypillisesti olla edes päästy koska rekrytointikielto on ehdoton, joten kohtuuttomiin palkkavaatimuksiin nämä eivät sinällään ole kaatuneet).

Useallakin tuttavalla on 200 hakemuksen raja rikkoutunut, tosin nämä ovat olleet pidempään työttöminä. Ennätys on 1500 hakemusta, 150 haastattelua — seurauksena pari muutaman kuukauden pätkää.

Miten tällainen systeemi pääsee syntymään?

Continue reading Huomioita työnhaun liukuhihnalta →