Category: Turku

Tärvellyt alueet luonnon monimuotoisuuden pelastajana

Luonnon monimuotoisuuden puolustaminen on hippien hommaa ja kukkaiskedoilla kieriskelyä, voisi moni väittää. Onhan se sitä osittain, mutta tätä(kin) asiaa voi lähestyä myös eleettömän insinöörimäisesti.  Mikä olisi kustannustehokkain ja optimaalisin tapa suojella luonnon monimuotoisuutta Turun kaupungin alueella?

Mukavan kuivakka ja erittäin tehokas tapa on siniviherkerroin, joka on kaavoituksen työkalu. Siinä säädellään, miten paljon asemakaavoissa täytyy olla viheralueita tai hulevesien poistossa auttavia alueita.  Uutta tonttia suunnitellessa kerroin pitää ottaa huomioon. Kerroin on tavattoman tasapuolinen ja tehokas työkalu.

Monimuotoisuuteen se ei ei ole niinkään tehokas, koska viheralueeksi käy esimerkiksi tasainen ja matala nurmikenttä. Ihmissilmään elegantti ratkaisu, mutta luonnon kannalta lähes aavikko. Yhden ruoholajin kenttä tuottaa monimuotoisuutta yhden lajin verran, eli käytännössä ei ollenkaan. Monipuolinen niittykasvillisuus olisi paljon parempi ratkaisu.

Kaavamerkinnöillä ei voi eikä niillä kyllä pidäkään liian tarkkaan määritellä, mitä kukkia ihmiset saavat pihoilleen istuttaa.  Kannustaa voi, ja erilaiset Pelasta Pörriäiset -kampanjat ovat erinomainen tapa saada asioihin muutosta. Ei olisi huono idea sijoittaa siihen, että kaupungillakin olisi jokin vastaava ja mielellään jatkuva positiivinen kampanja menossa.

Velvoitteita voisi soveltaa lähinnä Kupittaan siirtolapuutarhan tapaisissa erikoistapauksissa, joissa yhteistä tilaa on annettu yksityisten käyttöön. Kuten koko Vihreiden ryhmä, kannatan siirtolapuutarhan säilyttämistä, vaikka se sijaintina lähes huutaisikin tiivistä asumista. Mutta vastapainona pitää kyllä voida edellyttää, että siirtolapuutarha myös sitten on myös monimuotoinen ja monipuolinen.

Tärvellyt tilat paratiisin avaimena

Lempilapsekseni on kuitenkin tullut mm ekologi Jussi Lampisen väitöskirjassaan esittämä ajatus kaupungin hukkatilojen käyttämistä niittyekosysteemien luomiseksi. Voimajohtojen alle jää Turussakin huomattavan pitkä lähes yhtenäinen alue, jolle ei voi rakentaa ja jonka kasvillisuutta ei voi päästää korkeaksi. Vastaavasti erityisesti pikateiden varsilla on suoja-alueita, joita ei voi päästää kasvamaan valtoimenaan.

Näillä alueilla kunta ja valtio voisivat hyvinkin suvereenisti päättää, että tasaisen ruohomaton tai hoitamattoman pusikon sijasta alueista tehdään hyvin suunniteltuja ja hoidettuja monimuotoisuusreservaatteja.  Tiealueilla liikenneturvallisuus tulee ykkösenä, mutta pientareiden arvo nimenomaan olisikin matalina niittyinä. Turvallisuudesta ei siis tarvitse tinkiä ollenkaan.

Tarkkaa arviota Turun alueen potentiaalista ei ilmeisesti ole, mutta koko Suomen alueella voimajohtojen alla on noin 500 km^2 tilaa ja valtion hoitamien pikateiden pientareilla 1000 km^2.  Eivät valtavia määriä ehkä, mutta Turun alueella erityisesti voimajohtojen alla on merkittävä osuus pinta-alasta. Hyvin suunniteltuna tämä tila alkaisi olla oikeasti merkittävä. Ylipäätään harva asia on niin järkevää kuin tärvellyn tilan ottaminen hyötykäyttöön.

Ilmainen ratkaisu tämä ei ole, mutta kaikkea hoitotyötä ei välttämättä tarvitsisi tehdä ammattilaisvoimin. Suomi on edelleen yhdistysten ja talkootyön luvattu maa. Jos (kuten itselläni) voimajohto kulkee parinsadan metrin päästä kodista, ei olisi vaiva eikä mikään kuluttaa yksi iltapäivä kesässä talkootyönä niittämässä aluetta (Juhannuskukkulan alueella olen itsekin jo nyt osallistunut vastaaviin talkoisiin).

Ajatus on vasta kypsyttelyasteella, enkä osaa heittää lukuja siitä, mitä tämä oikeasti maksaisi. Talkoohenkeä hyödyntämällä hintaa saataisiin merkittävästi alas, joskin talkoolaisten pitkäaikainen innostaminen ja ohjaaminen on yllättävän työlästä ja vaikeaa. Missään nimessä tämä ei ole ilmainen ratkaisu, mutta erittäin kustannustehokas se voisi silti olla.

Olen Turun Vihreiden ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa, numerolla 424. Lisää ajatuksiani löydät täältä.

Kuka on todellinen suomalainen?

Kuntavaalit lähestyvät, ja trollit heräilevät pesäkoloistaan. Omassa kampanjassani olen saanut olla rauhassa, mutta ulkomaalaistaustaiset Vihreät kanssaehdokkaani ovat saaneet huomata tämän. Ulospäin se ei paljon näy, koska tukiryhmäläiset osaavat jo päivystää aina kun ehdokas jotain julkaisee. Somekanavat näyttävät siisteiltä. (English version: click here)

Niistä piilotetaan yleisörinät, perinpohjaiset selitykset siitä miten suomalaiseksi ei tulla muuttamalla vaan syntymällä, ja käytännössä-tappouhkaukset-mutta-juridisesti-ei-ihan (yksi kevään suosikkivinkki näyttää olevan se, että Aurajoessa on mukavaa uiskennella). Käsittämätöntä paskaa siis.

Kuka sitten on todellinen suomalainen?  Oma vastaukseni: aivan kuka tahansa, joka

    • Asuu Suomessa
    • Haluaa asua Suomessa jatkossakin, ja osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan parhaansa mukaan.
    • Haluaa opetella suomen kielen niin hyvin, että pärjää täällä
    • Hyväksyy tärkeimmät suomalaiset perusarvot kuten tasa-arvo, syrjimättömyys, ja erimielisten kunnioittaminen.

Siinä se. Ihonvärillä ei ole väliä, äidinkielellä ei ole väliä, uskonnolla ei ole väliä. Sillä on väliä, mitä haluaa tehdä. (Lisäys: Suomen kielen sijaan voi joskus tulla kyseeseen myös ruotsi tai esimerkiksi viittomakieli).

Kuntavaaleissa määritelmä on itse asiassa vielä tätäkin paljon löysempi. (Löydät määritelmät suomeksi täältä  ja muilla kielillä täältä).  Äänioikeus on suoraan jokaisella EU-maan kansalaisella joka asuu täällä, asumisen pituudesta riippumatta. Muun valtion kansalaisen täytyy olla asunut täällä yhtäjaksoisesti kaksi vuotta.  Kuntavaaleissa halutaan lähtökohtaisesti kuulla kaikkien niiden ääntä, jotka osallistuvat kunnan elämään. Se on oikein.

Maahanmuuttoa voi katsoa ainakin kahdesta näkökulmasta: humanitäärinen ja käytännöllinen. Humanitäärinen näkökulma on tärkeä: meillä on velvollisuus auttaa, kun muiden ihmisten maailma romahtaa. Lähtökohtaisesti pidän kyllä paikan päälle annettua apua parhaana vaihtoehtona: ideaalimaailmassa autetaan ihmiset jaloilleen omissa kotimaissaan. Mutta jos koko kotimaasta ei ole mitään jäljellä, tämä ei ole realismia. Vaikkapa Syyria, Somalia, Irak tai Afganistan eivät kovin nopeasti tule nousemaan. 

Käytännöllinen puoli on silti aivan yhtä tärkeä. Turku ja Suomi ylipäätään eivät tule pärjäämään ilman maahanmuuttoa. Meitä odottaa eläkepommi, jolle ei ole maksajia. Syntyperäisten suomalaisten määrä vähenee koko ajan. En osaa nähdä tätä yhtään minkäänlaisena tragediana, kunhan tilalle sitten saadaan ei-syntyperäisiä suomalaisia. 

Me voimme ehdottomasti edellyttää maahanmuuttajiltamme myös vaivannäköä ja sopeutumista. Ilman hyvää kielitaitoa Suomessa ei pärjää, ja kieltä on opittava. Joissakin kulttuureissa on piirteitä, jotka eivät Suomeen sovi — esimerkiksi naisten alistamisesta ja homofobiasta on vain päästävä yli ja sopeuduttava. Mutta jokainen, joka tämän vaivan suostuu näkemään, on hyväksyttävä suomalaiseksi muiden joukossa. 

Lisätietoa: Turun Vihreät international page (tietoa 18:lla kielellä).  Olen Turun Vihreiden ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa, numerolla 424. Lisää ajatuksiani löydät täältä.

Who is a real Finn?

The municipal elections are approaching, and the trolls are emerging from their caves. My own campaign has been left in peace, but almost all foreign-born Green candidates have major problems. Because the problems have been anticipated, they have been largely prevented. Most candidates have friends who help clean up their social media accounts.  (Finnish version: click here).

There is a lot of harassment: generally hostile comments, long explanations about how only white Finns are real Finns and the rest should get out, and death-threats-that-are-not-quite-death-threats. (In Turku, a popular suggestion seems to be that the candidates should take a swim in the Aura river. A threat? Yes. Provable? No).  Even though these comments get cleaned up, this is total shit.

So who is a real Finn? My own answer: Absolutely anyone who

    • Lives in Finland
    • Wants to live in Finland in the future, and to participate in our society
    • Wants to learn Finnish well enough to manage life here
    • Accepts the most important Finnish values: equality, lack of discrimination, respect for those who disagree.

That is all. Skin color is not an issue, mother tongue is not an issue, religion is not an issue. The only issue is what the person wants to do. (Comment: instead of Finnish, the language to be learned could be Swedish, or for example sign language).

In the municipal elections, the criteria are even looser than mine. (You can read the criteria in English here and in multiple other languages here). In principle, every EU citizen who lives here is eligible to vote. Non-EU citizens must have lived here for at least two years to be eligible. The idea is that in the municipal elections everyone should have a vote if the participate in the local life. This is a good idea.

There are at least two ways to look at immigration: as a humanitarian issue, and as a practical one. The humanitarian approach is important. We need to help those whose world has collapsed. In general, I would prefer to help people where they live. In an ideal world, we would help people rebuild their lives in their own countries. However, this is not possible if there is no country there. Places like Syria, Somalia, Iraq or Afghanistan simply do not seem to be stabilizing anytime soon.

The practical approach is equally important. Turku, and Finland in general, is not going to function for very long without immigration. We are facing rising pension costs but too few people to pay for them. The number of native-born Finns is starting to decrease. I do not see this as any kind of a tragedy, as long as we can get enough non-native-born Finns.

We can definitely expect immigrants to work hard and to adapt, just like we expect everyone else to do. It is necessary to learn the language to function in society. Some cultures have traditional elements that are simply not acceptable in Finland — homophobia and oppression of women simply have no place here, for example. But everyone who makes the effort to adapt is definitely welcome here as a Finn among Finns.

For more information: the Turku Greens international page has information in 18 languages.  I am a Green candidate in the Turku municipal electrions, with number 424. My introduction in English is here. You can find information and blog posts in English  here. 

 

Ehdokasnumerologiaa

 

Kuntavaalien yksi jännitysmomentti on se, että minkäköhän ehdokasnumeron saa.  Numerothan arvotaan ensi torstaina.  Asialla ei ole minkäänlaista merkitystä mihinkään, mutta niin sitä vain itsekin pohtii, ihminen kun on irrationaalinen psykofyysinen entiteetti. Jotta saisin niskaotteen irrationaalisesta puolestani, tein viikonloppuna pienen simulaation, jolla asiaa voisi koittaa ennustaa. Ehdokasnumerojen jakauma ei nimittäin ole millään tavalla satunnainen, vaikka toisin voisi kuvitella!

(Kommentti 14.5.: ehdokasnumeroni on nyt lopulta 424, mikä tarkoittaa että olisin menettänyt kaikki rahani jos olisin tämän blogin mukaisesti lyönyt vetoa. Mutta siihen oli noin 60% todennäköisyys. Vuoden 2029 vaaleissa vasta aletaan nähdä, osaanko hommani).

Turun Sanomien mukaan ehdokkaita on yhteensä 670, ja listoja on kaikkiaan 14. Täyden sadan ehdokkaan listat on viidellä puolueella (Vihreät, SDP, Vasemmistoliitto, PS, Kokoomus+KD). Pienempiä listoja ovat RKP (71), Liike Nyt (21), SKP (8), Piraatit (4), Kristallipuolue (4), Liberaalit (2), Kansalaispuolue (1) ja Avoin puolue (1).

Continue reading Ehdokasnumerologiaa

Miten datamössö saadaan kuntalaisten palvelukseen?

 

Jos kunnissa halutaan tehdä hyviä päätöksiä, päättäjillä pitää olla käytössään hyvää dataa. Valitettavasti kaikki maailman data on lähtökohtaisesti epämääräistä mössöä. Siitä ei saa mitään hyödyllistä irti ilman massiivista työmäärää.  Turku ei ole poikkeus — ei hyvässä eikä huonossa.  Ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja, mutta jotakin suuntaviivoja voin esittää.

Olen päässyt näkemään Turun datatilannetta sekä luottamushenkilönä että pari vuotta pätkätyöntekijänä (tarkemmin täällä). Tieto lisää tuskaa: luottamushenkilönä kuvittelen kovastikin ymmärtäväni, miten älykästä kaupunkia pitäisi johtaa. Todellisuutta nähneenä  joudun pitämään luottamushenkilöintoani aika naiivina.  Asioiden tekeminen on oikeasti vaikeaa.

Kuntapäättäjänä olisi kovin mukavaa, jos elämä olisi kuin amerikkalainen elokuva: päättäjät sulkeutuvat pimennettyyn tilannehuoneeseen, jossa suurille ruuduille heijastetaan värikkäinä karttoina reaaliaikainen tilanne siitä mitä juuri nyt tapahtuu, ja tekoäly kertoisi mitä juuri nyt pitäisi tehdä.

Todellisuudessa, jos kuntapolitiikka olisi elokuva, se olisi lähinnä jokin ankea 80-luvun kotimainen leffa. Datasta on puutetta, ja se vähäkin on köyhää ja väritöntä. Toisaalta, silloin kun datasta ei ole puutetta, sitä pursuaa niin paljon ja niin epämääräisessä muodossa, että kukaan ei sitä voi hallita.

Sekä päättäjien että kansalaisten olisi hyvä ymmärtää ainakin kolme asiaa.

Continue reading Miten datamössö saadaan kuntalaisten palvelukseen?

Translate »