Viitenumeroiden virheistä

Jos tekee vähän kirjoitusvirheitä numeroita kirjoittaessa ei kannata tarkistaa viitenumeroa. Jos tekee paljon niin kannattaa tarkistaa pitkät.

Pedanttina minua on pitkään harmittanut laskujen viitenumeroiden tarkistusnumero järjestelmä. Ei niinkään sen määräytyminen kuin se ettei samassa yhteydessä kerrota asiaan liittyvistä riskeistä. Tarkistusnumeroita on nimittäin vain kymmenen joten satunnaisessa viitteessä on kymmenen prosentin mahdollisuus saada oikea numero. Siis jos arpoo kaikki viitenumeron numerot niin kerran kymmenestä se menee tarkastuksesta läpi. Homma tietysti perustuu siihen, että ihmiset yrittävät kirjoittaa viitenumeron oikein ja yksittäiset virheet jäävät kiinni varmasti.

Itse viitenumeron muodostaminen on yksinkertaista, kuten esim. täältä näkee. Viitenumeron numerot kerrotaan yksitellen numeroilla 7, 3, 1, 7, 3, 1,… Tulot summataan ja vähennetään tulos seuraavasta täydestä kymmenestä (10 => 0). Operaation seurauksena tarkistusnumerot jakautuvat tasaisesti:

Ensimmäinen: 0
Viimeinen: 9
[1 1 1 1 1 1 1 1 1 1]
Ensimmäinen: 10
Viimeinen: 99
[9 9 9 9 9 9 9 9 9 9]
Ensimmäinen: 100
Viimeinen: 999
[90 90 90 90 90 90 90 90 90 90]
Ensimmäinen: 1000
Viimeinen: 9999
[900 900 900 900 900 900 900 900 900 900]
Ensimmäinen: 10000
Viimeinen: 99999
[9000 9000 9000 9000 9000 9000 9000 9000 9000 9000]
Ensimmäinen: 100000
Viimeinen: 999999
[90000 90000 90000 90000 90000 90000 90000 90000 90000 90000]
Ensimmäinen: 1000000
Viimeinen: 9999999
[900000 900000 900000 900000 900000 900000 900000 900000 900000 900000]

Yllä laitoin koneen laskemaan tarkastussumman ensimmäiselle 1e7 luvulle ja pistin ylös mikä tarkistusnumero oli tuloksena.

Viitenumeron maksimi pituus on 19+1. Jos kirjoitusvirheen todennäköisyys on yhtä suuri jokaisen 19 merkin kohdalla, kasvaa todennäköisyys tarkistus systeemin pettämisestä viitenumeron pituuden mukana. Käyttäen itseäni koe-eläimenä arvoin 200 viiden numeron mittaista lukusarjaa ja kirjoitin numerot koneella kuten yleensä laskuja maksaessa.

VirhetestiKuva 0. Näkymä näppäilyvirheiden testaus ohjelmasta. “xx” rivit siirtävät luettavan ja kirjoitettavan niin kauas etten pystynyt niitä samanaikaisesti näkemään.

Jos tuntui että tein virheen korjasin, tarvittaessa katsomalla kirjoitettua numeroa. Muuten kirjoitin luvut katsomatta tulosta. Lopputuloksena olin jotakuinkin varma turhasta testistä sillä en uskonut tehneeni yhtään virhettä. Tein kuitenkin kahdeksan virhettä.

Jos oletetaan etten kuitenkaan kämmännyt kuin kerran numeroa kohti niin virheen todennäköisyys on vähintään Pv=0.008 yhden kirjoitetun numeron kohdalla. Käytin numeronäppistä ja virheet muilla menetelmillä voivat olla toisia, mutta tämä antanee ihan kohtuullisen arvion suuruusluokasta. Hyvin lyhyellä googlaamisella en löytänyt mitään hyvää lähdettä joten käytän myöhemmin tätä itse mittaamaani.

Virheiden todennäköisyys ei välttämättä ole täysin riippumaton aiemmin tehdyistä virheistä, esimerkiksi sellainen tilanne jossa kaksi virhettä syntyy peräkkäin merkkien vaihtaessa paikkaa voi olla kohtuullisen todennäköinen.

Yhden virheen tilanteessa virhe tulee aina havaituksi, mutta useamman virheen tilanteessa läpi menee noin kymmenen prosenttia virheellisistä viitenumeroista, kuva alla. Jostain syystä kahden virheen tilanteissa skriptin laskema läpimenoprosentti on jopa vähän korkeampi. Skriptin virheellisyyden todennäköisyys ei ole olematon. Usean virheen tapauksessa tulos vaikuttaa järkevältä: satunnaiselle luku sarjalle arvottu tarkistusnumero on 0.1 todennäköisyydellä se oikea.

nVirhettäKuva 1. Virhettä sataa arvonta kertaa kohti eri mittaisille viitenumeroille. Nollaan menevät viivat liittyvät viitenumeron pituuteen: neljä merkkiä pitkässä viitteessä ei voi olla viittä virhettä.

Tässä kohtaa kannattaa ripotella vähän suolaa, sillä todennäköisyyslaskenta ei ole vahvimpia puoliani. Yksinkertaistettuna todennäköisyys viitenumero jossa on enemmän kuin yksi virhe on yksi miinus ne tapaukset joissa virheitä ei ole ja ne joissa virheitä on vain yksi,

Pk=1-((1-Pv)n+n*(1-Pv)n-1*Pv)               (1)

missä Pv on todennäköisyys kirjoittaa merkki väärin, 1-Pv on todennäköisyys kirjoittaa se oikein, (1-Pv)n on todennäköisyys kirjoittaa n merkkiä oikein, (1-Pv)n-1*Pv on todennäköisyys kirjoitta n numeroa pitkässä viitenumerossa yksi merkki väärin, n kertaa edellinen ottaa huomioon mahdollisuuden kämmätä kerran jokaisen merkin kohdalla.

Yksinkertaistuksia ovat mm. edellä mainittu virheiden toisistaan riippumattomuus ja tarkastusnumeron virheettömyys sekä oletus että viitteeseen voi kirjoittaa useita virheitä sitä huomaamatta.

Enemmän kuin yksi virhe viitenumeron rungossa Pv=0_008Kuva 2. Todennäköisyys tehdä enemmän kuin yksi virhe viitenumeron pituuden mukaan, tehtäessä 8 virhettä tuhannessa.

Tarkistin tuloksen myös laskemalla skriptillä saman todennäköisyyden kuin kaavalla 1. Miljoonalla toistolla per viitenumeron pituus syntyi hyvä vastaavuus kuten kuvasta näkyy.

Matemaattisen ja tietoteknisen lähestymisen meriittejä pohtineille kerrottakoon kaavalla laskemiseen meneen noin 133 ms kun pitkällä skriptillä meni 864.17 ms, mikä on kuulemma suurin piirtein sama aika kuin se jonka vaimo on menettänyt elämästään tämän blogin kirjoittamiseen liittyvän ilakoinnin aiheuttaman mielipahan vuoksi.

Ihmisten kyky kirjoittaa oikein vaihtelee, joten jos oletetaan minut keskiverto oikein kirjoittajaksi numeroiden osalta (!) niin jotkut tekevät enemmän virheitä jolloin todennäköisyys useampi virheiseen viitenumeroon kasvaa. Kun 19 merkkiselle viitenumerolle Pv=0.008 tasolla noin yksi sadasta sisältää enemmän kuin yhden virheen niin Pv=0.015 tasolla niitä on jo enemmän kuin kolme sadasta.

Enemmän kuin yksi virhe viitenumeron rungossa Pv=0_015Kuva 3. Kuten kuva 2, mutta kirjoitusvirheen todennäköisyys Pv=0.015

Koska monivirheisistä viitenumeroista kuitenkin vain yksi kymmenestä menee tarkastuksessa läpi voidaan sanoa että minulla ja ehkä keskiverto näppäilijällä yksi pitkä viitenumero tuhannesta menee läpi. Siis, jos oletetaan kirjoittajan korjaavan kehotuksen jälkeen virheet täydellisesti.

Jos laskun maksaja ansaitsee 15 € tunnissa (netto) ja käyttää 19 numeroisen viitteen tarkastamiseen 10 sekuntia niin tuhannen viitteen tarkastaminen maksaa noin 40 €. Jos homman selvittäminen läpi menneen virheen jälkeen maksaa 50 €  ajassa ja viivästysmaksussa karhukirjeen johdosta niin näyttäisi olevan melkein sama kumman tekee. Jos epäilee Pv:nsä olevan isompi niin tarkastaminen alkaa nopeasti kannattamaan.

Käytetyt skriptit:

[sourcecode language=”python”]

import ViiteVirhe as VV
import numpy as np
import matplotlib.pyplot as plt
import pylab as P
import random

# testaa pitkien viitenumeroiden tarkastussumman jakaumaa
a=VV.TarkNumJak(19,10000000)
hist, bins=np.histogram(a)
width = 0.7 * (bins[1] – bins[0])
center = (bins[:-1] + bins[1:]) / 2
fig=plt.figure()
ax=fig.add_subplot(1,1,1)
k=np.mean(hist)
ax.bar(center, (hist-k)/1e6, align=’center’, width=width)
ax.set_title(‘Viitenumeron tarkastusnumeron (jakauma-minimi)/1e6, 10 M 19 numeroista’)
plt.show()

# Käy läpi lyhyempiä järjestyksessä
for i in range(7):
k=10**i
if k==1: k=0
print(‘Ensimmäinen: ‘ +str(k))
print(‘Viimeinen: ‘ + str(int(‘9’*(i+1))))
a=VV.TarkNumJak2(k,int(‘9’*(i+1))+1)
hist, bins=np.histogram(a)
print(hist)

r=random.SystemRandom()
S=”
oikein=0
vaarin=0
for i in range(200):
for k in range(5):
S=S+str(r.randint(0,9))
print(S)
for k in range(20):
print(‘xx’)
s=input(‘>>>> ‘)
if s==S:
oikein+=1
else:
vaarin+=1
S=”
print(‘Oikein ‘ + str(oikein))
print(‘Vaarin ‘ + str(vaarin))

# Läpi menevät, tarkistus summa aina oikein
import scipy as sc
TT=sc.zeros((19,19))
for i in range(1,20):
print(i)
for k in range(1,i+1):
for l in range(1000):
TT[i-1,k-1]+=VV.nErrorsCSC(i-1,k)
print(TT/1000)
fig=plt.figure()
ax=fig.add_subplot(1,1,1)
ax.plot([i+1 for i in range(19)],TT.T/1000) #[i+1 for i in range(19)],
ax.set_title(”)
plt.show()

# Virheellisen viitteen läpimenon todennäköisyys
import time
Pv=0.015
start_time=time.time()
M=np.zeros(18)
for i in range(2,20):
M[i-2]=VV.POfWrong(i,Pv)
print(‘Numeroita: ‘ + str(i)+ ‘ Todennäköisyys n virheitä >=2 : ‘ +
str(M[i-2]))
print(M)
print(‘Aikaa meni: ‘ + str(time.time()-start_time))

start_time=time.time()
MM=np.zeros(18)
N=1000000
for i in range(2,20):
MM[i-2]=VV.POfWrong2(i, Pv, N)
print(i)
print(MM)
print(‘Aikaa meni: ‘ + str(time.time()-start_time))
fig=plt.figure()
ax=fig.add_subplot(1,1,1)
ax.plot([i for i in range(2,20)],MM/N, ‘b+-‘,
label=’skripti’, markersize=10) #[i+1 for i in range(19)],
ax.plot([i for i in range(2,20)],M, ‘r-‘, label=’kaava (1)’) #[i+1 for i in range(19)],
legend = ax.legend(loc=’center’, shadow=True)
frame = legend.get_frame()
frame.set_facecolor(‘0.90’)
for label in legend.get_texts():
label.set_fontsize(‘large’)
for label in legend.get_lines():
label.set_linewidth(1.5)
ax.set_title(‘Ennemmän kuin yksi virhe viitenumeron rungossa (Pv=’ +
str(Pv)+ ‘)’)
ax.set_xlabel(‘Viitenumeron pituus’)
ax.set_ylabel(‘Todennäköisyys’)
ax.set_ylim(0.0001,.1)
ax.set_xlim(0,21)
ax.set_yscale(‘log’)
ax.grid(axis=’both’, which=’both’)
plt.show()

[/sourcecode]

Ja kutsutut funktiot:

[sourcecode language=”python”]
""" Arpoo viitenumeroita, laskee tarkistussumman ja tilastoi
virheiden korjattavuutta
"""

def TarkNumJak(pituus,kertoja):
import scipy as sc
import math as mt
import random

r=random.SystemRandom()
kerroin=sc.array([7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1])
TarkNum=sc.zeros(kertoja)
for k in range(kertoja):
TarkSum=0
## Viite=sc.zeros((19,1))
for i in range(pituus):
apu=r.randint(0,9)
## Viite[i]=apu
TarkSum+=apu*kerroin[i]
if mt.ceil(TarkSum/10)*10==TarkSum:
TarkSum+=10
TarkNum[k]=mt.ceil(TarkSum/10)*10-TarkSum
if TarkNum[k]==10:
TarkNum[k]=0
return TarkNum

def TarkNumJak2(Smallest,Largest):
""" Largest-1 is the largest number considered
"""
import scipy as sc
import math as mt
TarkSum=0
kerroin=sc.array([7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1])
TarkNum=sc.zeros((Largest,1))
for i in range(Smallest,Largest):
TarkSum=0
I=str(i)
for k in range(len(I)):
TarkSum+=int(I[k])*kerroin[k]
if mt.ceil(TarkSum/10)*10==TarkSum:
TarkSum+=10
TarkNum[i]=mt.ceil(TarkSum/10)*10-TarkSum
if TarkNum[i]==10:
TarkNum[i]=0
## print(TarkNum)
return TarkNum[Smallest:]

def nErrorsCSC(pituus, virheita):
""" n errors Check sum Always correct"""
import scipy as sc
import random
import math as mt

r=random.SystemRandom()
S=”
Se=”
V=[None]*(pituus+1)
for i in range(pituus+1):
V[i]=i
random.shuffle(V)
for k in range(pituus+1):
apu=r.randint(0,9)
S=S+str(apu)
Se=list(S)
if virheita>pituus+1:
virheita=pituus
for k in range(virheita):
apu2=r.randint(0,9)
while int(Se[V[k]])==apu2:
apu2=r.randint(0,9)
Se[V[k]]=str(apu2)
Se="".join(Se)
TarkSum=0
TarkSume=0
TarkNum=0
TarkNume=0
kerroin=sc.array([7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1,7,3,1])
for k in range(pituus+1):
TarkSum+=int(S[k])*kerroin[k]
TarkSume+=int(Se[k])*kerroin[k]
if mt.ceil(TarkSum/10)*10==TarkSum:
TarkSum+=10
TarkNum=mt.ceil(TarkSum/10)*10-TarkSum
if TarkNum==10:
TarkNum=0
if mt.ceil(TarkSume/10)*10==TarkSume:
TarkSume+=10
TarkNume=mt.ceil(TarkSume/10)*10-TarkSume
if TarkNume==10:
TarkNume=0

if TarkNum==TarkNume:
return 1
else:
return 0

def POfWrong(n, Pv):
a=1-((1-Pv)**n+n*(1-Pv)**(n-1)*Pv)
return(a)

def POfWrong2(n, Pv, N):
import random
r=random.SystemRandom()
v=0
for i in range(N):
V=0
for k in range(n):
if r.random()<=Pv:
V+=1
if V>1:
v+=1
return(v)

[/sourcecode]

Datapisteiden synkeän elämän julmaa matematiikkaa

Joulun kunniaksi olen pohtinut, miten lannistavaa olisi olla datapiste. Yksinkertaisessakin tutkimuksessa voi tulla miljoonia datapisteitä. Lopuksi niistä survotaan kaava, joka on muotoa Y= A + B*X1. Jokainen piste haluaisi päästä A:ksi A:n paikalle; vain yksi pääsee, muut tuomitaan ikuiseen kadotukseen. Mitä elämää se sellainen oikein on?

Ajatus on tullut mieleen, kun olen murskannut tämänhetkisen projektini numeroita. Projektin päämäärä ja yksityiskohdat eivät ole tässä olennaisia (ovatko ne muuallakaan, on makukysymys).  Siinä ajelutettiin noin sata ihmistä ajosimulaattorin läpi. Jokainen ajo kesti lähes tunnin. Dataa on tallennettu kymmenen kertaa sekunnissa.

Koska simulaattoriaika on kallista, ajosuorituksista tallennettiinn kaikki mahdollinen. Ajajasta tallennettiin noin kolmekymmentä parametriä. Lisäksi pidettiin kirjaa siitä, missä muut simulaation objektit ovat. Objekteja on noin viisikymmentä, ja kaikista tallennettiin kahdeksan parametriä. Jokaisella rivillä oli siis yli 500 numeroa. Kymmenen kertaa sekunnissa tunnin ajan tarkoittaa, että jokaisesta kuskista tallennettiin lähes 20 miljoonaa numeroa.

Yhteensä projektin aikana kerättiin siis lähes 2 miljardia datapistettä.

Näiden miljardien tragedia on siinä, että melkein kaikki niistä tapettiin ennen kuin ne edes näkevät päivänvalon. Kuskin toimintaa mittaavat 30 parametriä sentään vaivauduttiin ottamaan talteen. Muista objekteista sen sijaan tallennettiin vain etäisyystieto; yhteensä 50 numeroa riviltä. Ensimmäisen teurastuksen läpäisi siis vain 10% luvuista, eli 90% joutui heti datapisteiden taivaaseen. 200 miljoonaa datapistettä jäljellä.

Käyttökelpoisia tienpätkiä oli lopulta noin neljäsosa: 50 miljoonaa datapistettä. Tässä vaiheessa alkoi selvitä, mitkä parametrit ylipäätään ovat analyysissä tärkeitä. Viisikymmentä tallannetua parametriä voitiin tiivistää hieman yli kymmeneen. Kymmenen miljoonaa datapistettä jäljellä. Näiden tallennusvälilä pystyttiin vielä harventamaan, pyöristämällä sijainnit lähimpään täyteen metriin. Varsinaiseen dataprässiin päätyi enää nelisen miljoonaa datapistettä (400,000 mittausta, jokaisessa 10 parametriä).

Prässissä kokeiltiin erilaisia menetelmiä, mm lineaarisia monimuuttujamalleja. Loppujen lopuksi kuitenkin yksinkertaisin oli parasta: kuskit keskiarvoistettiin, niin että sadasta koehenkilöstä saatiin survottua yksi “keskimääräinen” kuski. Noin 99% datapisteistä koki siis irvokkaan keskiarvoistuskuoleman, menettäen kaiken sen yksilöllisyyden joka tekee numerosta numeron.

Tässä vaiheessa jäljellä oli siis 4000 mittausta, jokaisessa kymmenen parametriä. Pyörittely osoitti, että näistä vain yksi oli lopulta tärkeä (riippuva muuttuja Y), ja sen pystyi parhaiten selittämään kaksi riippumatonta muuttujaa (X1 ja X2).

Koko tutkimustulos tiivistyi siis kaavaksi

  Y = A + B*X1 + C*X2.

Toisin sanoen, tehtäväksi jäi määritellä kolme vakiota (A,B,C). Tämä siis oli koko prosessin loppputulos: kolme numeroa. Alun kahdesta miljardista. Ja tämä kaikki vain siksi, että pari akateemista nörttiä saisi taas yhden julkaisun lisää.

Jotta nöyryytys olisi täydellinen, näissä vakioissa on vain kaksi merkitsevää desimaalia, kun alkuperäinen data kerättiin vähintään kuuden merkitsevän desimaalin tarkkuudella. Numero on onnellinen, kun se on tarkka; jokaisen desimaalin menetys on kuin kadottaisi raajan.

Voin verrata tätä suoraan omaan elämääni. Tilastojen perusteella maailmassa on noin 3.5 miljardia työikäistä ihmistä, eli vajaa kaksi miljardia miestä. Tässä kilpailussa meidät laitettaisiin toistuvasti valtavan tehosekoittimen läpi. Häviäjät valutettaisiin viemäriin, voittajia mössättäisiin taas uudelleen. Lopussa papukaijamerkin saisivat ne kolme, joista on vielä jotakin jäljellä.

(Teoriassa voisi toki ajatella, että palkinnoksi jäisivät ne lähes kaksi miljardia työikäistä naista jotka nyt olisivat vapailla markkinoilla. Mutta moniraaja-amputaatiohalvaantunelle se on lähinnä akateeminen ilo).

Oma elämä ei tunnukaan enää yhtä kurjalta, kun tätä miettii. Yhtä mitättömältä toki. Mutta on silti parempi olla yksi joskus osittain terve Ö monien joukossa kuin ainoa täysrampa A ei kenenkään joukossa.

Lisää outoa matematiikkaa: WeirdMath.

 

Laki on niinkuin se luetaan?

Suomen perustuslaista löytyy pohtimisen arvoinen pykälä luonnonsuojelijoille. Perustuslain 20 § perusteella “Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Kuka on “kaiki”? Minä en ainakaan, enkä tunne ketään muutakaan sen nimistä. Lain mukaan voimme siis tiputtaa hanskat.

Tiukan laintulkinnan perusteella luonnonsuojeluun osallistuminen voisi olla jopa perustuslain vastaista: kaikin on mahdoton ottaa vastuuta, jos hänellä ei ole myös valtaa päättää miten toimitaan.

Ei voi olla yhteensattuma, että on olemassa japanilainen romaanihenkilö nimeltä Deishuu Kaiki, jonka kuvaus henkii sitä musertavaa painetta, jota tällainen vastuu painaa: “Kaiki is a middle aged man with a very gloomy and dark appearance. He is seen always wearing a funeral suit and has a sleepy, melancholic look with baggy skin beneath his eyes.” 

Tällä miehellä on vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä.
Tällä miehellä on vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä.

Vastuu on selvästi luonut myös kyynisyyttä. “Kaiki is an individual who prides himself in having no pride…. Kaiki has a very gloomy personality and subscribes to the view that there is nothing in the world that is inherently true. The only absolute in life for him is money.”  Toisaalta, kenellepä meistä ei olisi?

Oli miten oli, näyttää hämmentävästi siltä, että luonnonsuojelu on perustuslain vastaista lähes kaikille, paitsi siis kaikille.  Uskottava se on. Laki on sokea ja armoton, ja se luetaan niinkuin kirjoitetaan.

Sitä en osaa sanoa, missä raja täsmälleen menee. Saimaannorppakebab saattaisi ehkä olla liioittelua. Toisaalta, kun asia ei kerran ole meidän vastuullamme, vaikea sitä on mennä kieltämäänkään.

Kiitän Pertti Sundqvistiä tämän erikoisen juridisen porsaanreiän löytämisestä.

 

Talvivaara 35: Suomen Teollisuussijoitus Oy supersankarina?

“Jos etsitään huonoa ja äärimmäisen liioiteltua analogiaa, niin tällä ehdotuksella pikkupaikkakunnan terveyskeskuksesta halutaan tehdä huippuyksikkö, joka vastaa kaikista maakunnan sydänkirurgisista operaatioista. Ilman lisärahoitusta. Tai sitten annetaan lisärahoitusta, joka kuitenkin virallisesti käytetään vanhusten hoidon parantamiseen, ei missään nimessä sydänkirurgiaan.”

Hallitus on esittämässä pikavauhtia kriisirahoitukseen liittyvää lakimuutosta, jota minua kyynisempi saattaisi nimittää Lex Talvivaaraksi (tai ehkä Lex Telakkateollisuudeksi — molemmista on spekuloitu, mutta faktaa ei ole). Sinällään tällainen kriisirahasto voi jopa olla hyvä idea.  Laittomat valtiontukiaisetkaan eivät ole ongelma, koska niitä harrastavat kaikki. Enemmän ihmetyttää se, että nämä rahat olisivat pois pk-yrityksiltä, joille ne on alunperin tarkoitettu. [Edit: on esitetty huomio, että todennäköisin kohde näille rahoille olisivat kuitenkin telakkateollisuuden alihankkijat.  Mikäli näin, se vähentäisi kirjoituksen kärkeä tuolta osin huomattavasti. Lakiehdotus on kuitenkin kirjoitettu hyvin avoimeksi]

Muutosta (ks TEM:n sivu; koko lakiehdotus, ks Teollisuussijoitus) on alettu valmistella 28.11., se on annettu eduskunnalle 11.12, ja epäilemättä tullaan puskemaan läpi ennätysvauhdissa 15.1. mennessä. On toki mahdollista, että sillä ei ole mitään tekemistä Talvivaaran velkasaneerauksen kanssa (joka osaltaan käynnistyi 29.11., ja jonka lopullinen päätös käytännössä tehdään tammikuussa). Pika-aikataulu kuitenkin ihmetyttää.

“Hallitus esittää, että Suomen Teollisuussijoitus Oy:n tehtävää tarkennettaisiin niin, että nykyisen pääomasijoitustoiminnan harjoittamisen lisäksi yhtiö toteuttaisi ja hallinnoisi teollisuuspoliittisin perustein tehtäviä sijoituksia ja osakehankintoja. ….  Yhtiön tarkoitus laajennettaisiin kattamaan suomalaisen teollisuuden rakenteellisen uudistumisen edistämisen.”

“Kohdeyhtiöiksi soveltuvat mm. yhtiöt, jotka arvioidaan kansallisesti merkittäviksi esimerkiksi strategisen osaamisen turvaamisen ja kehittämisen kannalta.” Tätä päämäärää olen jopa valmis pitämään järkevänä, ja sellaiseen olisi hyvä ollakin jokin väline. Kysymys lähinnä kuuluukin, onko ST täysjärkinen väline.

Aika ei riitä kaivamaan taustoja sen tarkemmin, mutta nopeita pikalaskelmia sentään pystyy tekemään siitä, mitä tämä itse asiassa Suomen Teollisuussijoitus Oy:n kannalta tarkoittaisi.

ST:n avainlukujen mukaan yhtiöllä on hallinnoitavaa noin 800 MEUR, ja suoraan tai epäsuorasti tuettuja yrityksiä noin 510. Tulos 2012 on 7 MEUR. Yhtiö on toiminut vuodesta 1995, ja valtio sijoittanut siihen kaikkiaan 470 MEUR. Toiminta on siis tuottanut vuosien varrella voittoa, niin kuin pitääkin.

Hiukan tarkempia lukuja löytyy ST:n sijoitustoiminnan sivuilta.  Sijoitusten kokonaissumma on 720 miljoonaa euroa. Se on sijoitettuna n. 80 pääomasijoitusrahastoon ja n. 80 suoraan kohdeyritykseen. Jos puolet ja puolet, niin se tekisi noin 360 MEUR/80 yritystä eli 4 MEUR per yritys.

Uusi tehtävä olisi tarkoitettu teollisuuden rakennemuutoksiin.  “Perusteena voisi olla tarve täydentää ja katalysoida yksityistä rahoitusta yritystoiminnan kehittämiseksi tai vakauttamiseksi.” Sinällään järkevää, mutta mitä tarkoittanee?

Termiä “teollisuuspoliittinen peruste” ei avata varsinaisesti auki, vaan siitä määrättäisiin myöhemmin asetuksilla, tai sitten vain hallitus päättää mikä on teollisuuspoliittista. (Liittyykö se työllisyyteen? Mahdollisen alasajon kerrannaisvaikutuksiin?)

Samaan aikaan rahoituksen on oltava markkinaehtoista ja tuotettava voittoa.  “Kaikkiin sijoituksiin sekä osakehankintoihin liittyisi tuottotavoite. Valtio voi kuitenkin teollisuuspoliittisin perustein hyväksyä sen, että sijoituksen tuotto-odotukset toteutuvat myös pidemmällä aikavälillä.” Siis hyväksytään kuitenkin tuotto-odotuksia joita todellisessa markkinaehtoisessa rahoituksessa ei hyväksyttäisi?

Millaisista summista sitten voisi olla kyse? Rakennemuutosten rahoittaminen ei ole halpaa. Jos oletetaan, että tällä rahoituksella tarkoitettaisiin esimerkiksi Talvivaaraa tai telakoita, niin molemmissa akuutti rahantarve on ollut 40-50 miljoonaa.

Tämä olisi vähintään kymmenen kertaa suurempi kuin ST:n normaali sijoitus. Toisella tapaa laskettuna se on kymmenesosa valtion koko 20 vuoden aikana sijoittamasta 470 MEUR rahasta.

Nyt siis oltaisiin kuukaudessa muuttamassa rauhallinen ja pitkäjänteinen (suorastaan tylsä) pk-yrityksiä tukeva tasaista voittoa tekevä valtionyritys kriisiaikojen panssarinyrkiksi, joka joustavasti ja suurella riskillä voi sijoittaa kymmeneksen koko elinkaarensa sijoituksista yrityksiin, jotka saattavat joskus tuottaa rahat takaisin, tai sitten eivät.

Lakiehdotuksessa toki rauhoitellaan, että kun rahaa sijoitetaan teollisuupoliittisesti, niin “samalla huolehditaan kuitenkin siitä, että uusi teollisuuspoliittinen tehtävä ei vähennä Teollisuussijoituksen kautta pk-yrityksille tarjottavia pääomasijoitustoiminnan varoja. …. Tähän tehtävään käytettävissä oleva rahoitus ei pienenisi, sillä teollisuuspoliittisin perustein toteuttavia hankkeita olisi vain hyvin poikkeuksellisesti ja tarvittaessa valtio voisi myös harkita yhtiön pääomittamista.

Kaunis ajatus, mutta onko se johdonmukainen? Jos kertarykäisy on kymmenen kertaa normaali sijoitus, ja riskeeraa merkittävän osan koko yrityksen kaikesta omaisuudesta, ja voi tapahtua koska tahansa, niin miten se ei olisi muilta pois?  Jos valtio taas todella lisäisi tarvittaessa omaa sijoitustaan TS:ään kattamaan nämä hyperriskit, niin on vaikea nähdä miten se ei sitten olisi epäsuoraa valtionavustusta.

Lakiehdotuksessa toki todetaan,  että “Teollisuussijoituksen tehtävän laajentaminen teollisuuspoliittisin perustein toteutettaviin järjestelyihin ei muodostaisi valtiontukiohjelmaa eikä toimintamandaatin laajentaminen aiheuttaisi notifiointitarvetta.”  Miksei?

Lopuksi vielä “Teollisuussijoitukselle annettava uusi tehtävä ei myöskään vaikuttaisi yhtiöön nykyiseen toimintaan eli suomalaisen pienen ja keskisuuren yritystoiminnan edistämiseen.” Jos yllä olevat laskelmani ovat edes oikeassa hehtaariluokassa, niin aivan suoraan voi kysyä: miten niin ei?

Jos etsitään huonoa ja äärimmäisen liioiteltua analogiaa, niin tällä ehdotuksella pikkupaikkakunnan terveyskeskuksesta halutaan tehdä huippuyksikkö, joka vastaa kaikista maakunnan sydänkirurgisista operaatioista. Ilman lisärahoitusta. Tai sitten annetaan lisärahoitusta, joka kuitenkin virallisesti käytetään vanhusten hoidon parantamiseen, ei missään nimessä sydänkirurgiaan.

Laittomissa valtiontukiaisissa ei sinällään ole mitään epänormaalia koska niitä harrastavat kaikki, ja megateollisuuden tappioiden sosialisointi on myös normaalia poliittista toimintaa, mutta tässä ehdotuksessa hieman loukkaavalta tuntuisi että maksajiksi laitettaisiin pk-yritykset.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa nimenomaan Talvivaarasta löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 34: Uraaniongelma kolmella lauseella

Viimeviikkoinen kärjistetty paranoia/kyynisyys-kirjoitukseni Talvivaarasta oli ehkä turhankin kärjistetty, moneen suuntaan.  Saman asian voi sanoa paljon neutraalimminkin, kolmella lauseella:  Kaivosteollisuuden kannalta uraani on metalli siinä missä muutkin. Yhteiskunnan ja lainsäädännön kannalta uraani ei ole metalli siinä missä muutkin. Tästä seuraa yhteentörmäys.

A. Kaivosyhtiö haluaa rahaa, niin uraanista kuin muistakin metalleista

Kaivosteollisuuden päämääränä on louhia metalleja ja saada niistä rahaa. Uraani on yksi, erittäinkin arvokas metalli.

Monissa Suomen parhaista malmioista on muiden metallien seassa myös uraania. Suhteelliset määrät ovat erittäin pieniä (20 ppm) mutta kun louhitaan paljon, myös uraania kertyy paljon (tuhansia tonneja). Tämä uraani on rahanarvoista tavaraa, vaikka sitä olisi suhteellisen vähänkin. Talvivaaran tulovirrasta 5-10% voitaisiin saada uraanista.

B. Lainsäädäntö nostaa uraanin silmätikuksi

Lainsäädännön päämääränä on suojata yhteiskuntaa uraanin negatiivisilta vaikutuksilta. Ydinenergialaki lähtee siitä, että virheisiin on käytännössä nollatoleranssi: toiminnan on oltava luotettavaa. Tämä tarkoittaa paitsi teknistä luotettavuutta myös taloudellista; sellaista tilannetta ei voi päästä syntymään, jossa yhtiö ei pystyisi taloudellisista syistä huolehtimaan turvallisuusvelvoitteistaan.

Uraanikaivoksen täytyy siis täyttää useita aivan erityisen kovia lupaehtoja. Eräs kova ehto on, että valtioneuvoston on annettava asiasta periaatepäätös. Valtioneuvosto voi antaa luvan vain, jos hakija täyttää hyvin tiukkoja turvallisuusehtoja; ennen muuta valtioneuvoston on tarkkailtava taloudellista tilannetta, vuosien tai vuosikymmenien skaalassa.

Ympäristölupaa voidaan harkita vasta, kun periaatepäätös on olemassa. Senkin ehdot ovat poikkeuksellisen kovia. Uraaninlouhinta vaatii lisäksi myös mm Säteilyturvakeskuksen osallistumista asiaan. Prosessi on kaiken kaikkiaan raskas ja hankala.

C. Talvivaaralle tuli kiusaus etsiä porsaanreikä

Kaivosyhtiö mielellään etsisi jonkin porsaanreiän, jota kautta sen ei tarvitse luvitusvaiheessa käydä uraanilupamyllytystä.  Tällöin se saisi uraanin louhittua vain yhtenä metallina muiden joukossa, ilman ylimääräistä vaivaa, aikaa, tai kuluja.

Talvivaara yritti tahallaan tai ymmärtämättömyyttään yhtä — lähes jokaisen mittapuun mukaan epäeettistä — keinoa: lupaa hakiessa ei mainittu uraania ollenkaan. Lupa saatiin ilman uraanimainintaa. Käytännössä heti luvan saamisen jälkeen alkoi yritys saada malmissa oleva uraani talteen.  Ajan säästämiseksi uraanin talteenottolaitosta alettiin rakentaa lainarahalla jo ennen kuin mitään lupia tai hyväksyntöjä oli saatu. (Detaljit: katso Talvivaara 33).

Talvivaara haki helmikuussa 2011 valtioneuvostolta periaatepäätöstä uraanin talteenotosta. Maaliskuussa 2012 se sai hyväksyvän periaatepäätöksen. Tämän jälkeen yhtiö haki ympäristölupaa, jonka saaminen normaalisti kestää noin vuoden. Tilanteen kaoottisuuden vuoksi lupaa ei ole vieläkään käsitelty.

D. Oikeus otti tiukan kannan

KHO:n päätös ei ota kantaa siihen, oliko Talvivaaran alkuperäisessä hakemuksessa jotain hämminkiä. Sen sijaan se toteaa nyt mustaa valkoisella asian, joka jäi epäselväksi vuonna 2005: Talvivaara on uraanikaivos. Lisäksi yrityksen taloudellinen tilanne on niin rajusti heikompi kuin vuosi sitten, että valtioneuvoston on arvioitava periaatepäätöksensä uudelleen.

Mitä tämä vaikuttaa ympäristölupaan, on vielä epäselvää. Ylen mukaan ympäristölupaa käsittelevä aluehallintovirasto ei vielä tiedä, vaikuttaako päätös ympäristölupaa. Tällaisesta sotkusta ei käytännössä ole ennakkotapauksia, joten on mahdollista, että kukaan ei aidosti tiedä.

Teknisesti ottaen kaikki nämä luvat ovat riippumattomia, joten periaatteessa AVI voisi jopa myöntää luvan. Käytännössä lupa melko varmasti olisi ehdollinen, ja edellyttäisi uuden valtioneuvoston päätöksen ennen kuin tulee voimaan.

On hyvin todennäköistä, että osa prosessista joudutaan käynnistämään alusta, ja Talvivaaran on käytännössä haettava uudelleen periaatepäätöstä. Kun tilanne on niin kaoottinen, on vaikea kuvitella, että periaatepäätös syntyisi ainakaan nopeasti tai helposti. Velkasaneerauksessa oleva yhtiö tuskin on sellainen vakaa toimija, jolle lupaa ylipäätään voisi antaa — näinhän KHO käytännössä nyt linjasi. On vaikea kuvitella, että valtioneuvosto lähtisi kovin mielellään uhmaamaan oikeuden päätöstä antamalla nopeutetulla aikataululla uutta periaatepäätöstä.

Aikataulua on täysin mahdoton ennakoida. Normaalioloissa ja -järjestyksessä luvan saaminen kestäisi ainakin kaksi vuotta tästä eteenpäin (vuosi valtioneuvoston päätökseen, vuosi ympäristölupaan). Toisaalta prosessia olisi luultavasti mahdollista nopeuttaa ehdollisilla päätöksillä, kun merkittävä osa taustatyöstä on kuitenkin jo tehty. Toisaalta juuri erilaisilla oikomisilla on päädytty nykytilaankin.

Uraanikaivos on sikälikin poikkeuksellinen, että sellaista ei voi perustaa vastoin paikallisten asukkaiden (eli kunnan) hyväksyntää. Tällaista ei ole, koska Talvivaara ei käynnistysvaiheessa kertonut olevansa uraanikaivos. Jos Sotkamon kunta ei enää olekaan kaikin puolin tyytyväinen tilanteeseen, kaikki voi muuttua. Mahdollisesti koko ympäristövaikutusten arviointiprosessi jouduttaisiin käynnistämään uudelleen, mikä on jo vuosikausien urakka.

E. Talvivaara sai nyt eteensä sen, minkä taakseen yritti jättää

Viime kädessä Talvivaara joutuu nyt niiden hankaluuksien eteen, joita se yritti välttää vuonna 2005, mutta nyt vielä moninkertaiseksi juntturaksi sotkettuna.  On vaikea nähdä, miten se voisi näistä hankaluuksista selvitä kunniallisesti.

 

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

 

LIITE: MUITA TIETOLÄHTEITÄ

Tämä blogi ei ole suinkaan ainoa Talvivaara-kriittinen lähde. Nyt on hyvä hetki nostaa muita arvokkaita tietolähteitä esille. Kaikkien kanssa en välttämättä ole samalla ideologisella aaltopituudella, mutta niiden vaivalla keräämää tietoa ja analyysiä voi arvostaa suuresti.

Kansalaisten ylläpitämiä

http://uutisruoto.com/category/kaivokset/ Anonyymin henkilön ylläpitämä, äärimmäisen perusteellinen taustoitus ennen muuta kaivoksen alkuvaiheisiin. Luultavasti tämän kategorian ammattimaisinta tekstiä. Päivitykset päättyivät valitettavasti marraskuuhun 2012.

http://talvivaaraymparisto.nettisivu.org/  Kaivoksen lähiasukkaan näkökulma. Erittäin perusteellista työtä ja analyysiä, ja aivan suvereeni dokumenttiarkisto.

Stoptalvivaara.org. Ehkä tunnetuin organisaatio ja sivusto. Liikkeen retoriikka ei ole aivan sellaista mitä itse ajan, mutta arvostan heidän tekemäänsä tiedonkeruuta. StopTV:n ainutlaatuisin lisäarvo ovat heidän tekemänsä havainnot ja omat mittaukset. Talvivaarassa näitä “kansalaismittauksia” vasta harjoitellaan, seuraavassa ongelmapaikassa ne jo osataan.

http://www.iisalmenluontomuseo.net/iisalmen-luonnonystaevaet/talvivaara.html  Iisalmen Luonnon Ystävien tarkkaan keräämiä ja aggregoimia linkkejä. Tärkeää rauhallista taustatyötä kaikkien hyödyksi.

Kysymyksiä Talvivaarasta (kirja): äärimmäisen tarkkaan dokumentoitu yhteenveto Talvivaaran epäselvyyksistä, ennen muuta uraanin kadottamisesta.

Lappilaiset uraanivoimaa vastaan. Sivusto ei peittele agendaansa, mutta siellä on paljonkin hyödyllistä dokumenttitietoa.

Kaivosmyönteistä materiaalia

Pro Kaivos. Tasapuolisuuden vuoksi myös Kaivannaisteollisuus ry:n äänen on syytä päästä kuuluviin. Vähänlaisesti dokumenttimateriaalia, mutta antaa kuitenkin kuvaa mitä ala ajattelee.

Ammattimediaa

Ammattimainen journalismi pyrkii olemaan neutraalia, ja olisi epäkohteliasta väittää jonkin median olevan “Talvivaara-skeptinen”. Kaksi lehteä kuitenkaan tuskin suuresti pahastuu, jos ne laittaa löysästi tähän luokkaan.

Suomen Luonto: http://www.suomenluonto.fi/?s=talvivaara  (Vanhempi blogi: http://suomenluonto.blogit.fi/tag/talvivaara/)

Vihreä Lanka: http://www.vihrealanka.fi/avainsana/talvivaara

Talvivaaran oma versio

Talvivaaran oma blogi, http://paikanpaalla.fi/, on antanut inspiraatiota useallekin kirjoitukselleni. Vaikka blogi joskus tuottaakin jopa tahatonta komiikkaa, yritystä avoimuuteen täytyy silti aidosti arvostaa.

Zygomatica.com: Ratkaisuihin ongelmia

Translate »