Ympäristö

Onko kukaan koskaan ollut väärässä?

2 Comments

“Ympäristöjärjestöt ovat juuri sellaisia arrogantteja oikeassaolijoita kuin Korhola sanoo. Mutta niin ovat kaikki muutkin järjestöt, jotka yrittävät jotain saada aikaan. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän, mutta ei niistä yksikään väärässä myönnä olleensa.”

Eija-Riitta Korhola on kirjoittanut — kuten varsin usein — mielenkiintoisen US-blogikirjoituksen (Kääntötakki).  Aihe on jätteenpoltto, jota itsekin olen ihmetellyt pääsemättä varsinaiseen mielipiteeseen saakka (Zygomatica: Jätteet).

Kiinnostuin kuitenkin enemmän yleisemmästä teemasta, jota Korhola on harrastanut ennenkin: ympäristöjärjestöjen teräksenkova kritiikki. Tämä lause on tyly mutta helmi: “Teidän ammattinne ei ole pitkään aikaan ollut ympäristönsuojelu. Se on ollut oikeassaoleminen.”

Ja vielä: “[Ympäristöjärjestöt] löytävät uusia vikoja ja uusia leimakirveitä, siitähän ne elävät. Eivätkä ne koskaan tunnusta: mentiin metsään, oltiin väärässä. Ammatikseen oikeassaolijoiden egoon sellainen ei mahdu.”

En herännyt siksi että olisin loukkaantunut, vaikka olen itse aktiivinen Korholan kommenteissa erikseen haukkumassa Luonnonsuojeluliitossa. Päinvastoin, ensimmäinen reaktioni oli että Korhola on oikeassa.  Sisältäpäin sen parhaiten näkee: juuri tällaista asennetta luonnonsuojeluliikkeessa on. Hyvää kritiikkiä on syytä kuunnella, koska siitä oppii.

Mutta sitten mietin asiaa uudelleen. Onko tämä itse asiassa hyvää kritiikkiä? En loppujen lopuksi olekaan varma.

Ja tässä syy: en tiedä ainuttakaan muutakaan järjestöä miltään alalta, jolla olisi tapana myöntää olleensa väärässä. Ympäristöjärjestöt ovat mitä ovat, mutta niin ovat kaikki muutkin.

Yritin kysellä terävimmiltä tutuiltani, ja toistaiseksi kukaan ei ole löytänyt hyvää esimerkkiä. (Yliopistomaailma on poikkeus: siellä eetokseen kuuluu myöntää, jos oma teoria on väärä. Ei tosin aina käytökseen).

Politiikka? Kommunismi oli ilmeisesti virhe, mutta kuka on ilmoittanut tehneensä ne virheet?  Kauempaa historiasta, J.K. Paasikivi oli innokas kuningasmielinen itsenäistymisen aikoihin, mikä oli järkevä unohtaa siinä vaiheessa kun tasavaltaan lopulta mentiin. Richard Nixon onnistui uransa aikana olemaan itsensä kanssa eri mieltä jokaisesta asiasta, olematta koskaan väärässä.

Urheilu? Dopingia ei käytä kukaan urheilija, paitsi jos jää kiinni, jolloin ei itse asiassa ole koskaan ollutkaan oikea urheilija.

Uskonto? Katolinen kirkko on myöntänyt virheitään, esimerkiksi Galileo Galilein vainoamisen, mutta virheiden myöntäminen ei varsinaisesti ole tämän alan ydintä.

Kehitysapu? Psykoterapian koulukuntaristiriidat?  Viiden vuoden välein muuttuvat ravitsemusopit? Vauvojen imettäminen? Talonrakennus?

Mitä enemmän asiaa mietin, sen selvemmältä tuntuu, että Korhola menee metsään. Kyllä ympäristöjärjestöt ovat juuri sellaisia arrogantteja oikeassaolijoita kuin hän sanoo. Mutta niin ovat kaikki muutkin järjestöt, jotka yrittävät jotain saada aikaan. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän, mutta ei niistä yksikään väärässä myönnä olleensa.

Ympäristöliikkeellä on toki potentiaalia ja vaikutusvaltaa tuottaa paljon laajempaa tuhoa kuin vaikkapa fanaattisilla imetyksen kannattajilla (tai vastustajilla. En juuri nyt muista kumpi koulukunta on tällä hetkellä oikeassa). Mutta vastaavasti sillä on potentiaalia tuottaa paljon laajempaa hyvääkin. Sitä on siis syytä tarkkailla kriittisesti, myös ja ennen muuta sisältäpäin. Mutta mikään erityisen paha (tai hyvä) liike se ei sellaisenaan ole.

On yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat muuttaneet mielipiteitään rajusti ja myöntäneet vanhojen virheellisyyden (ympäristöpuolelta esimerkiksi Mark Lynas, Stewart Brand, ja James Lovelock). Mutta jotain syvästi ihmisluonteen vastaista sellaisessa tuntuu laajemmin olevan. Kaikessa toiminnassa.

Luonnonsuojelijat saattavat herättää jo pelkällä olemuksellaan ja partatyylillään ärtymystä muissa kansalaisissa. Siksi heidät (meidät) on niin helppo nostaa tikun nokkaan. Mutta ei siellä todellakaan yksin olla.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. Kuten myös mahdolliset virheet. 

 

General

Nuclear propulsion

I’ve been designing a Mars mission with a nuclear rocket. Admittedly this might be a bit much for a one man operation. It grew out of desire to render a NERVA II rocket engine with blender. Although I’m not known to be detail oriented the things that I try to model should look at least a little bit like they might look if they were actually made some day, so I used “existing” hardware to estimate weight of a spaceship and then plug the numbers in to the rocket equation. After some tuning I came up with a two stage space tug that has about 1.5 Gg of mass at low earth orbit. This contraption should be able to transfer five BA 330 modules and 200 Mg of cargo to Mars orbit.

The propulsion unit for my design. It needs six.
A propulsion unit for my design, it needs six.

Before anyone gives harsh critique on the numbers: this is a very notional design: I’d be happy if the numbers are within an order of magnitude of the correct ones. And did I mention that much of the stuff is sort of vaporware or less real.

Close up of the NERVA II. To show the scale, the big cube is 10^3 m3, the green speck is 0.1^3 m3. The Hydrogen tank is almost 47 m long.
Close up of the NERVA II. To show the scale, the big cube is 10^3 m3, the green speck is 0.1^3 m3. The Hydrogen tank is almost 47 m long.

I like physics, I like rockets and almost anything space related, so for me this type of thinking by doing is fun. What is more surprising is that some quite serious people have thought that this could actually be done. Nuclear rocket engines have been proposed and tested ( “direct” nuclear jet engines too).

“Steady progress was made in engine efficiency and controllability, and in lowering the release of radioactivity” [from here]. Just to make it clear these beasts were no sissy nuclear electrics, the idea was to spray a hot reactor core with hydrogen. Several designs were tested in the atmosphere. The word that surely comes to mind when thinking about this sort of engine test is erosion. One would expect that active parts of the core would be spewed out of the hot end even in normal operation.

There is always the possibility of the not so unlikely turbopump failure. While my limited knowledge suggests that because there is no need for an oxidizer it is a bit easier to design one, the eventual pump failure could still lead to a loss of coolant. Not to worry, they tested (KIWI TNT) what happens if you stop the coolant. Boom.

While my design sketch is a space tug, i.e. it would never be used in the atmosphere thus limiting the release of radioactive substances to the biosphere, these engines were also suggested as upper stages for chemical rockets to boost performance. Then there is of course Project Orion, which from the current viewpoint boggles the mind.

No point, just some perspective.

Data Analysis, Miscellaneous, Observations

Tasa-arvon matematiikkaa

Tulosten mukaan kaikki ihmiset ovat samanlaisia, kunhan vain tajuaa mitata väärää asiaa väärällä laitteistolla. Sama metodologia antaa viitteitä myös kaiken olevaisen ykseydestä.

Englanniksi / in English: click here.  Lisää samantyppistä: WeirdMath.  

Derawi et al 2010 osoittivat, että ihminen voidaan tunnistaa lähes 80% varmuudella kävelytyylinsä perusteella, käyttäen ainoastaan yksinkertaista älypuhelimen kiihtyvyyssensoria. Puhelimen liikerata taskussa on jokaiselle yksilölle erilainen.

Tässä jatkokokeessa selvitettiin, voidaanko ihminen tunnistaa älypuhelimen kiihtyvyyssensorilla, jos hän ainoastaan tuijottaa puhelinta. Koehenkilöitä oli 34. Koe tehtiin osittain (14 henkilöä) klassisena kaksoissokkokokeena, jossa osallistujat tuijottivat puhelinta mutta eivät tienneet miksi. Osa kokeesta (20 henkilöä) tehtiin postmodernina kolmoissokkokeena, jossa osallistuja ei edes tiennyt osallistuvansa.

Koe suoritettiin asettamalla korallinpinkki Samsung Galaxy S2 pöydälle, ja tallettamalla sen kiihtyvyyssensoritietoa AndroSense-ohjelmalla. Tallennusväli oli 50 millisekuntia. Koehenkilöitä pyyydettiin tuojottamaan laitetta noin 20 sekuntia; kolmoissokkokeessa laitetta pidettiin päällä noin 20 sekuntia kertomatta koehenkilölle, että mitään oli tapahtumassa. Kaikista mittaussarjoista otettiin kahdeksan sekunnin näyte.

Koetta laajennettiin pilottiluonteisesti myös joukkoon eläimiä ja muita orgaanisia eliölajeja. On epäselvää oliko pilotti kaksois- vai kolmoissokkokoe, koska testattavat eivät ymmärtäneet saamiaan ohjeita.

Kuva 1: Kiihtyvyyssensorin x-akselin suuntainen komponentti. Systemaattiset virheet normalisoitiin vähentämällä mittaussarjan keskiarvo. Datalle suoritettiin ANOVA-testi.

All

 

Kuva 2: Neljä tyypillistä ihmisprofiilia. Iän ja sukupuolen perusteella ei ole mahdollista tunnistaa eroja.

People

 

Kuva 3: Neljä eläinprofiilia (koira, kissa, lehmä, kovakuoriainen). Mitään eläintä ei pysty tunnistamaan kiihtyyvyyssensorin datoista, eikä eläimiä voi erottaa ihmisistä.

Animals

 

Kuva 4: Muita orgaanisia koesubjekteja (omena, puu, villasukka, ja napanöyhtä). Koska villasukka oli likainen ja napanöyhtä tuoretta, voidaan kaikkia pitää elollisina olentoina. Profiilit ovat tilastollisesti yhteensopivia sekä eläinten että ihmisten kanssa.

Other

 

Kuva 5: ANOVA-testi osoittaa, että nollahypoteesia ei voi kumota millekään koeosallistujalle.

Anova2

Näin ollen matkapuhelimen kiihtyvyyssensorin avulla ei voi tunnistaa, kuka matkapuhelinta tuijottaa. Kolmoissokkokoe osoittaa vielä fundamentaalisemman puutteen: kiihtyvyyssensorilla ei voi päätellä, tietääkö koehenkilö, että hänen pitäisi tuijottaa matkapuhelinta. Tämän kokeen perusteella ihmisissä ei siis ole mitään  eroja.

Kokeen laajennus muihin elollisiin olentoihin vaatii vielä lisätulkintaa. Alustavasti näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi insinööri, lehmä, ja tuore napanöyhtä ovat samanlaisia.

Tulosten mukaan kaikki ihmiset ovat samanlaisia, kunhan vain tajuaa mitata väärää asiaa väärällä laitteistolla. Sama metodologia antaa viitteitä myös kaiken olevaisen ykseydestä.

 

Data Analysis, Miscellaneous, Observations

The mathematics of equality

2 Comments

[T]he data suggest that all humans are equal, as long as one is measuring the wrong thing with the wrong instrument. The same methodology also points to the unity of all beingness.

In Finnish / suomeksi: click here. More postings in a similar vein: WeirdMath.  

Derawi et al 2010 showed that it is possible to identify a person with nearly 80% accuracy by using just a simple accelerometer on a mobile phone. Peoples’ walking styles are different and consistent, and analysis of the gait can identify the person.

In this follow-up study we determined whether a test person can be identified from accelerometer data when the person only stares at the mobile phone. There were 34 test subjects. Part of the test (14 subjects) was a classical double-blind study, in which the participants had no idea what they were supposed to be doing. Part of the test (20 subjects) was a postmodern triple-blind study, in which the subjects did not know that they were participating (the phone was simply placed close to them without the subjects noticing anything).

The experiment was done by placing a pink Samsung Galaxy S2 on the table, and recording its accelerometer data with the AndroSense software. Data were stored at 50-millisecond intervals. The participants were asked to stare at the phone for 20 seconds. In the triple-blind test, logging was done for 20 seconds without telling the test subject. Eight-second samples of all measurements were taken for further analysis.

As a pilot, the test was extended to some animals, as well as other forms of sentient existence. It is unclear whether the pilot was double-blind or triple-blind, as the test subjects did not seem to understand the instructions they were given.

Figure 1: All data. The x-component of the accelerometer was used. To account for tilts, the data were normalized to zero by subtracting the average. An ANOVA test was run.

All

 

Figure 2: Four typical human profiles. It is not possible to statistically identify the test subjects. Age and gender do not affect the results.

People

 

Figure 3: Four animal profiles (dog, cat, cow, bug). The animals cannot be distinguished from one another, nor indeed from humans.

Animals

 

Figure 4: Other organic subjects: an apple, a tree, a woolen sock, and some navel fluff. Since the sock was dirty and the fluff was fresh, it can be reasonably assumed that all subjects were sentient. The profiles cannot be distinguished from the other test subjects.

Other

 

Figure 5: The ANOVA test shows that the null hypothesis cannot be rejected for any subjects. There are no statistically significant differences between any of the subjects.

Anova2

This means that a mobile phone’s accelerometer cannot determine who is staring at the phone. More fundamentally, the triple-blind test shows that the accelerometer cannot even determine whether the subject knows he is supposed to be staring at the phone. The experiment thus shows no differences whatsoever between people.

Extending the study to non-human subjects suggests that there is no statistically observable difference between for example an engineer, a cow, and navel fluff.

In summary, the data suggest that all humans are equal, as long as one is measuring the wrong thing with the wrong instrument. The same methodology also points to the unity of all beingness.

Patents, Troglodyte

Are Patent Trolls the next China?

1 Comment

“Just like during the last 20 years it has been wise to move all the production to China, right now it is wise to sell IPs to NPEs. One day the threat will be reality and there are no other options available any more.”

Without any doubt there has been a lot of discussion related to NPEs or patent trolls. Their positive role in patenting has also been mentioned in some articles. After all they are one of the very few entities who are willing to buy patents that may be interesting in the future but only in the future.

But who are the organizations selling their patents and why are they doing so?

That is not hard to answer, there are several institutions who are willing to do so. And for a good reason. This may not be the case globally, but enough to be a fact over large geographical and cultural areas.

Take Finland as an example. It has been stated that granted patents are a good thing and an excellent measure among others how research institutions and universities are performing. Patents can also be listed in CVs and are merit to its inventor. It is especially very tempting when an individual does not have to pay the filing costs. In the long run very few patents actually generate any money for the institutions owning them. The overall costs for filing and holding a patent just in Finland for 20 years costs currently 8650 euros plus fees and patent drafting costs. Single patent easily costs 15 000 euros in minimum for its holder.

And a single patent is no merit for a respectable research institution who would like to enter licensing business in a significant manner. Some patent families may enable that but most not. Once we start talking about patent families in several countries, the costs are easily in the hundreds of thousands of euros or dollars per year. Which would indicate that the income should be higher, hopefully in the millions per year. Which usually is not the case.

In these examples I am leaving out the need and the burden to be able to defend one’s patents against infringement if under attack. Which adds to the costs – I’ve heard that lawyers usually get paid for their work. And that universities and research institutions are not in the litigation business. At least in Finland. They admit that openly as it is not part of research nor teaching that still (barely) is in their main focus.

We also have a lot of startups and small businesses who are trying to push their technologies and products forward. They especially need to have their work protected through patents. If for nothing else, to be investable for the investors. And if the business does not grow fast/big enough, there’s always the option to minimize the losses by selling the patents.

So when someone tries to sell a patent or a patent portfolio, NPEs are a good or perhaps the only option.

Sometimes they are used as  a strategic option as it is possible to build bigger patent portfolios and lessen the chance of an attack against a single, vulnerable company. We have seen a lot of evidence about such strategies when large corporations sell or out-license major parts of their patent portfolios to a newly formed or an existing company. Whose only task is to take care, license and defend those patents.
So it is good that there is someone out there willing to buy all these patents nobody finds valuable short term. Or is it?

Currently US patent office grants roughly 500 000 patents every year. I have not checked the latest numbers, but it is easy to guesstimate that in minimum NPEs acquire thousands to tens of thousands of patents per year. Even individual deals have included thousands of patents. NPEs also generate their own patents as we have shown in previous blogs.

After a (long) while they end up owning a lot of patents, more than today. I.e. there are entities out there who own patents that are just waiting to be able to cash their investments in a way or another. And they are not doing it just for fun, they are doing it for the business that other businesses fund directly or indirectly.

Some of such ways may be less worrying than making humanitarian help impossible, harder or just cost more, but it still begs to ask and answer if the whole patenting model overall is sustainable.

What comes out of the equation when everyone has the incentive to sell to patent trolls?

Is it like with China’s factories that everyone sees them as the best or the only option to do any production at all? After a while there is nobody else capable of producing anything or with limited capacity at best. Will it be the same for the patents that some NPEs end up owning most of the patents and actually control the markets through a common “nuclear threat”. Either you belong to one of the (future’s) major patent camps or pay dearly. If you belong to a group, you just pay a little less.

There are a lot of examples in the history that have resulted in such polarized systems. Soon to be ex music-mega-mogul-industry being one of them. The big ones control the rules and the prices.

Will it be the same for patents within the next 10-20+ years? I hope not, but I am afraid it will be the case. Unless the system is changed in a way or another when patents are once again more about inventions and building a better future. Producing exciting things than just plain business and maximizing profits.

Wishful thinking.

Before we stopped actively working on the Project Troglodyte, we found out there is not enough interest about the topic (or threat seen big enough) in Finland nor in Europe. It seems that in the US the view is changing and counter measures are planned. Very similar to what we have discussed in Troglodyte and Zygomatica during the last two years. Luckily some of the US projects and instances get the resourcing we never had.

In today’s Finland too many companies and institutions are focusing on cutting costs and turning (especially IT) experts with ideas into couch potatoes. Which seems to be a governmental goal, planned or unplanned.

If there is no interest, there are no resources. In the current economy everyone in Finland is just trying to cope and don’t need new ideas that cannot be built. Also in this scenario NPEs are a good thing and they are entering Finland that was seen improbable just a year or two ago.

Just like during the last 20 years it has been wise to move all the production to China, right now it is wise to sell IPs to NPEs.

One day the threat will be reality and there are no other options available any more.

Learn to live with the trolls or change the thinking where greed is not the only good. Perhaps it just needs a fancy name and big headlines?

Zygomatica.com: Ratkaisuihin ongelmia

Translate »