Joskus yksi kuva vastaa tuhatta sanaa. Kuvassa 1 on Talvivaaran uunituore riskienhallintakaavio. Teolliset prosessit ovat kyllä useinkin monimutkaisia, mutta… ellei kyseessä olisi vakava asia, tekisi mieli olettaa, että tämä on parodia.
Kuva 1. Talvivaaran riskienhallintasuunnitelma. Lähde: Talvivaaran dokumentti, jätetty Kainuun ELY-keskukselle 3.3.2014 (pdf täällä).
Talvivaara on siis juuri lähettänyt uuden riskinhallintadokumentin Kainuun ELY-keskukselle (pdf täällä). Dokumentti keskittyy puhtaasti vesienhallinnan riskeihin, ja vaatii löysentämään ympäristölupaa suuronnettomuuden välttämiseksi.
Oikeastaan paperi ei ole edes mikään riskinhallintadokumentti, vaan kerjuukirje. Yhtiö vaatii lievennyksiä, jotta se ei joutuisi maksamaan tarvittavista parannuksista. Velkasaneeraus mainitaankin paperissa hyvinkin keskeisenä syynä sille, miksi lievennys olisi saatava. Kun ottaa huomioon että kassassa on korkeintaan 6 miljoonaa euroa, onkin jokseenkin selvää, että tällaista rahaa ei vain ole.
Yleisiä kommentteja
Dokumentissa riittäisi pureskeltavaa monesta näkökulmasta — alkaen jo siitä, että ELY-keskus ei pysty tällaista lupaa myöntämään, vaan Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Lupien myöntäminen ja niiden valvonta on tällä hetkellä erotettu toisistaan. Ratkaisu ei välttämättä ole toimiva, mutta laki on nykyinen kunnes se muutetaan. ELY-keskuksen kunniaksi se on jo ilmoittanutkin, että poikkeuslupaa ei voi myöntää eikä tämä riskienhallintadokumentti ole riittävä.
Lisäksi yhtiö viljelee mm Latosuon vesistä termiä “neutraali, puhdistettu vesi” jolloin saa kuvan että se olisi vain sadevettä. Ehkä dokumenttiin on eksynyt kirjoitusvirhe, ja sanan on tarkoitus olla “neutraloitu” — sitä Latosuon vesi nimittäin on. Se on pH:ltaan neutraalia, mutta neutralointiprosessin takia siinä on sulfaattia jopa yli 3 g/l (ks yhtiön oma heinäkuun 2013 vesienhallintasuunnitelma, s 32). Ympäristölupahan rajoittaa vain sulfaattipitoisten vesien juoksutuksia, ja määrää sulfaatin kokonaismäärälle vuosittaisen kiintiön. Jos Latosuon vesi olisi aidosti “puhdasta” eikä vain “puhdistettua”, ongelmaa ei olisi.
Tarkempia kommentteja: sateisuus
Puutun kuitenkin pikaisesti vain siihen osaan josta olen jo aiemmin kirjoittanut, eli sateisuus. Koko dokumentti on kirjoitettu oletuksella, että sateisuus on 700 mm. Sillä arviolla kaivosalueelle kertyisi dokumentin mukaan noin 6 miljoonaa kuutiota sadevettä vuodessa.
Tässä on merkittävä ongelma: tämä luku on alueen normaali mediaanisadanta. Näitä lukuja laskin jo yli vuosi sitten (Talvivaara 1, Talvivaara 2, Talvivaara 3; Talvivaara 36).
Kuva 2: Alueen sateisuustilastoa, laskettu liukuvina 12 kk keskiarvoina
Toisin sanoen suoraan määritelmän perusteella on 50% todennäköisyys, että sateisuus onkin tätä suurempi. Talvivaara heittää nyt siis kolikkoa, sananmukaisesti. Tämä ei ole mitään riskinhallintaa, vaan lähinnä epätoivoa.
Riskin varsinaista suuruutta voi hyvin karkeasti arvioida tilastoista. Sateiden standardipoikkeama on noin 100 mm. Suoraan määritelmästä seuraa, että:
- On 15% todennäköisyys, että sataa vähintään 800 mm — eli näin tapahtuu joka seitsemäs vuosi. Ylitys on silloin 15% Talvivaaran arviosta.
- On 2% todennäköisyys, että sataa vähintään 900 mm — eli näin tapahtuu joka viideskymmenes vuosi. Ylitys on silloin 30% Talvivaaran arvioista.
Jos tehdään todellista riskiarviota, pitäisi käyttää 50 vuoden maksimiarvoa. Käytännössä voi olla, että tässä tapauksessa on hyväksyttävä suurempi riski, koska tilanne on joka tapauksessa epätoivoinen. Missään nimessä ei kuitenkaan voi käyttää tuota seitsemän vuoden sateisuutta, varsinkin kun suunnitelma kattaa vähintään kaksi vuotta. Tämä tarkoittaisi, että on taas lähes se 50% todennäköisyys, että sademäärä ylittyy jompanakumpana vuonna.
Realistinen arvio on, että yhtiön on varauduttava siihen, että sateisuus on vähintään 20% suurempi kuin nyt arvioitu 6 miljoonaa kuutiota. Tämä tarkoittaa, että alueelta on löydyttävä koko ajan vähintään miljoona kuutiota ylimääräistä varastotilaa. Valitettavasti nykyinenkään varastointitila ei riitä.
Pahimmillaan tuo voisi vaatia, että patoaltaiden tilavuuksia nostetaan nykyehdotuksesta 20%. Tällöinkin kriisin jatkuminen on mahdollista, mutta ei enää erityisen todennäköistä. Toisaalta vesienhallintadiagrammin perusteella on jokseenkin mahdotonta arvioida, mitä pitäisi muuttaa missäkin.
Mitä 20% lisäsateisuus aiheuttaisi?
Konkreettinen, joskin hyvin epävarma tapa olisi katsoa, miten Kortelammen allasta pitäisi pahimmassa tapauksessa muuttaa. Kortelammen allas on käytännössä kaikkein kriittisin, koska sen vesi on likaista, siitä on vuotovaara jo valmiiksi pahimmin saastuneen etelän suuntaan, ja siihen valuu huomattavia määriä sulamisvesiä.
Tällä hetkellä Kortelammen altaassa on dokumentin mukaan tilaa vielä 14 cm, ennen kuin se on täynnä (nyt taso on +204,06 metriä merenpinnasta, kun ns HW-taso on 204,20 metriä).
Kuutioiden muuttaminen senttimetreiksi olisi periaatteessa suoraviivaista jos tiedetään altaan pinta-ala ja syvyys. Eteläisten altaiden pinta-ala on dokumentin mukaan yhteensä 2,7 neliökilometriä, mutta Kortelampi on niistä ylivoimaisesti suurin.
Kortelammen tapauksessa ongelmaa tuottaa se, että pohja on erittäin kalteva. Pienikin vesimäärän kasvu siis laajentaa altaan pinta-alaa, mutta ei välttämättä sen syvyyttä. Heinäkuun vesienhallintadokumentissa Kortelammen pinta-alaksi ilmoitetaankin peräti 5.8 neliökilometriä, mutta vedenpinnan lasku on pienentänyt sitä.
Jos altaan seinämät olisivat suunnilleen pystysuorat, ja sen pinta-ala olisi tuo 2 neliökilometriä, jokainen miljoona kuutiota vastaisi noin 50 cm pinnan nousua. Käytännössä pinta nousee jonkin verran vähemmän, jos allas vastaavasti laajenee. Toisaalta, geometriaa tarkastellen ero ei liene kovin suuri.
Dokumentin mukaan Kortelampeen tarvitaan vapaata tilaa noin 0,9 miljoonaa kuutiota, koska kipsisakka-altaiden uusi vuoto on niin todennäköinen että sen vesille täytyy olla varatilaa. Tämä tarkoittaisi noin 50 cm nousua, kun käytettävissä on vain tuo 14 cm. Padon korottaminen on kallista ja hidasta, joten tällä hetkellä vettä pumpataan avolouhokseen.
Tämän lisäksi merkittävä osa alueen sade- ja sulamisvesistä päätyy Kortelammen altaaseen jo se suuren pinta-alan takia sekä lisäksi sen sijainnin takia. Poistovedet kertyvät enimmäkseen kahdelle alueelle ennen poisjuoksutusta: Kortelampi noin 2.7 neliökilometriä, Latosuo 2.1 neliökilometriä. Lisäksi niitä liikutellaan paikasta toiseen kaivosalueella. Karkea arvio olisi, että noin kolmasosa vesistä kertyisi Latosuolle.
Kuva 3: Talvivaara: “tuotantoalueiden, lievästi likaantuneiden alueiden sekä puhtaiden vesien keruualueiden pinta-alat.” Samat alueet on esitetty myös kuvassa 1.
Nykyisen 6 miljoonan sateisuuskuutiometrin perusteella Kortelammelle pitäisi siis saada mahtumaan lähes kaksi miljoonaa kuutiometriä. Oletetaan että mitoitus saadaan oikein, ja tämä onnistuu. Todellinen riskeihin varautuminen vaatisi kuitenkin sen, että myös se 20% virhemarginaali otetaan mukaan. Tämä tarkoittaa noin 500,000 kuutiota. Joko padon korkeutta lisätään 25 cm, tai sitten varaudutaan siirtämään vettä muualle merkittäviä määriä ja nopeasti.
25 cm ei välttämättä vaikuta suurelta määrältä, mutta vesi on tiheää: 25 cm pinnannousu nostaa reunaan kohdistuvaa painetta 250 kg neliömetriä kohden. Patoa pystyy kyllä korottamaan, mutta hinta ja myös riskit kasvavat yllättävän nopeasti.
Asian voi suhteuttaa myös näin: Suomen Luonnon blogin mukaan Kortelammella on nyt noin 2 miljoonaa kuutiota vettä, eli veden korkeus olisi keskimäärin noin metri. Siihen nähden tuo 25 cm on todella paljon. Lisäksi joudutaan huomioimaan, että sama koskee alueen kaikkia patoja, ennen muuta Latosuota.
Mitä tämä tarkoittaa?
Kaiken kaikkiaan, mitä asiasta sitten pitäisi ajatella? En oikein tiedä. Käytännössä vaikuttaa siltä, että Talvivaara on luovuttanut. Tässä tilanteessa kaikki viranomaisratkaisut ovat kaistapäisiä.
- Jos lupia ei löysätä, ja Talvivaara kieltäytyy tekemästä mitä käsketään, uuden suuronnettomuuden todennäköisyys on suuri.
- Toisaalta, jos Talvivaaraa pakotetaan tekemään se mitä käsketään, se menee luultavasti konkurssiin (ks Talvivaara 39).
- Toisaalta olisi äärimmäisen huono ennakkotapaus, jos yhtiö saisi ilman sanktioita luvan turmella ympäristöä sovittua enemmän vain siksi että sen taloudellinen tilanne on huono. Sellaista ennakkotapausta käyttäisivät välittömästi hyväkseen muutkin kaivokset, ja ennen pitkää kaikki teollisuus.
- Toisaalta, jos lupa myönnetään, silloin siitä ei voida myöskään vaatia sanktioita — lupaahan ei voi myöntää lainvastaiselle toiminnalle.
Kainuun ELY-keskus on 5.3. asettanut ensi kertaa Talvivaaralle uhkasakon (150,000 euroa). Tässä vaiheessa se on lievästi sanottuna myöhäistä. ELY-keskuksella on ollut vähintään vuosi aikaa vaatia ne laitteistot, joita nyt tarvitaan. Lisäksi, mikäli yhtiö joutuisi tuon sakon maksamaan, sekin raha on pois turvallisuutta parantavista toimenpiteistä. ELY-keskuksen päätös on hyvä signaali, mutta käytännön tasolla se ei auta enää mitään.
Voi itse asiassa olla, että “kaistapäinen” on aivan liian optimistinen termi kuvailemaan tätä tilannetta.
Arvion tekemiseen ovat osallistuneet mm Pertti Sundqvist, Janne Kumpulainen, ja Helvi Heinonen-Tanski. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/). Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.
Muistuttaisin jälleen kerran Talvivaaran ydinongelmasta. Jos bioliuotusprosessi olisi rakennettu kuten pitää, olisi “scale up” pienestä mitasta valtaviksi vuoriksi tehty asianmukaisesti. Malmikasojen kasvuolosuhdekontrollin olisi pitänyt vastata muilla biotekniikan aloilla (esim. panimot) käytettävää: mikä on kriittistä ja seuraamista edellyttävää? Epäilen, ettei asiallista, mikrobiologista toimintaa koskevaa HACCP-analyysiäkään ole riittävän perusteellisesti tehty (tai ainakaan siitä ei ole juuri puhuttu). Entä input/output-taseet – kiertääkö sama vesi ja antaa ulos tullessaan “erinomaisia tuloksia”? Onko kasojen tiivistyminen ja sen vaikutus biofilmimäiseen kasvustoon otettu huomioon? Lyhyesti ottaen: prosessin biotekninen sisäänajo on (kuten olen jo lehtikirjoituksissani kertonut) ei ilmeisesti ole ollut teknisen kehityksen tasolla. Kenties ympäristön kannalta välttämättömiin investointeihinkin löytyisi rahaa, jos itse prosessi olisi läheskään yhtä tuottava kuin alun perin esitettiin?
Jakke, nyt on taas pakko kommentoida. Anna porttari, jos tämä huutelu alkaa sapettaa.
Syyllistyt riskinhallintapohdiskelussasi tismalleen samaan virheeseen kuin Talvivaara. Ei riskinhallintaa voi perustaa historiasta kertoville tilastoille ja niistä tehtäville ennusteille.
Todennäköisyys sille, että sade jatkossa ylittää mediaanin ei ole 50%. Sade ON ylittänyt mediaanin (tietenkin) puolet kerroista. Mainitsemasi standardipoikkeamat kertovat vain siitä, mitä on tapahtunut. Seuraavat viisi vuotta voi hyvinkin sataa 1200 mm per annum.
Tilastojen ja ennustamisen sijaan riskienhallinnan on lähdettävä siitä, millaisen sateen kaivos kestää NYT. Se on paljon helpompi määrittää kuin yrittää ennustaa sateita. 2012 reilu 900mm näytti olevan enemmän kuin liikaa.
Edes 50 vuoden maksimiarvo ei voi olla riskinhallinnan peruste silloin, kun investoidaan 2 miljardia ja otetaan isoja ympäristöriskejä. Muista, että edellinen ennätyssade oli sekin tilastojen valossa totaalinen yllätys.
Kaivos on rakennettava niin, että se kestää 2000 mm tai 3000 mm vuosisateet, mieluiten sateen kuin sateen. Se ei edellytä kasojen tai altaiden kattamista, mutta puhdistus- ja neutralointikapasiteettia se vaatii sekä mahdollisuutta poistaa sulfaattipitoinen vesi riittävän isoihin vesistöihin.
Lähtökohdaltaan ansiokkaimpana pidän pohdintaasi siitä, mitä 20% lisäsade aiheuttaisi (vaikka en pidä tuota lähimainkaan pahimpana skenaariona). Tuolla ajatusmallia TV:nkin pitäisi riskiä lähestyä sen sijaan, että yrittäisi arvata, miten paljon taivaalta tulee vettä.
Jos lupaehtoja ei muuteta tai niistä ei poiketa, arvuutella tarvitsee vain sitä, kumpi tapahtuu ensin: kaivos menee konkkaan vai vesi tulee yli altaista?
Porttari ei ole käynyt mielessäkään, koska tällainen tiukka mutta faktapohjainen kritiikki on juuri sitä mitä liian vähän Netissä saa ja joka on erittäin tärkeää. Vaikka en juurikaan ole näiden perusteilla näkemyksiäni sitten lopulta muuttanut.
Ensin helpot, lopusta alkaen: jos vesi on tullakseen yli altaista, se tulee yli oli firma konkurssissa tai ei. Pitää muistaa että myös konkurssipesällä on täysi vastuu ympäristöluvan noudattamisesta, saati sitten uudella omistajalla (jos johonkin muuhun järjestelyyn päädytään).
Kyllä riskinarvioinnessa nimenomaan lähdetään historiallisesta datasta, silloin kun sellaista on, ja ennustetaan sen perusteella, silloin kun se mahdollista on.
Kuitenkin tiukasti arvioiden, onko se validia vai ei, ja varokertoimia käyttäen. Monessa asiassa sellaista ei ole, mutta sateisuudesta on, ja nykyään vieläpä ilmaiseksi Ilmatieteen laitokselta saatavissa.
Vuoden 2012 sateet eivät kyllä olisi olleet mitään yllätyksiä jos tilastoja olisi oikeasti tutkittu. http://www.zygomatica.com/2012/12/04/talvivaara-1/
Kovia olivat, ja yhdellä mittausasemalla rikottiin ennätyksiä, mutta muilla ei.
Näin toimitaan rutiininomaisesti mm patojen yhteydessä, joissa määritellään pitääkö padon kestää 100 vuoden vai 500 vuoden maksimisateet (se riippuu patoluokasta). Sateista ei toki ole kuin reilun sadan vuoden tilastoa, joten ne 500 vuoden sateet joudutaan mallintamaan.
Nimenomaan tilastojen käyttö tekee myös taloudellisesti järkevän toiminnan mahdolliseksi. Jos halutaan mitoittaa vaikkapa padot niin että ne kestävät 3000 mm vuosisateet, niin kyllä se mahdollista on, mutta ei sellaiseen ole kenelläkään varaa. (Plus, jos ilmasto oikeasti muuttuisi niin paljon että Suomessa olisi yht’äkkiä 3000 mm sateita, niin se olisi jo sen tason kataklysmi että Suomi olisi joka tapauksessa asuinkelvoton, eli padoilla ei juurikaan olisi merkitystä). Mitoitukset pitää siis edes jollakin tarkkuudella tehdä sen mukaan, mikä näyttää fyysisesti mahdolliselta. 3000 mm on järjetön oletus Suomessa; 1000 mm näyttää olevan ainakin patotarkoituksiin riittämätön; 1500 mm on luultavasti oikea taso.
Kaivostoiminta ei ole yhtä suoraviivaista kuin patotoiminta, mutta samantyyppisiä menetelmiä siinäkin täytyy käyttää pohjana. Ei siis sokeasti luottaa niihin, vaan käyttää niitä lähtökohtana.
En minä 3000mm sateisiin usko, ne oli heittoja. Ja toki taloudelliset rajat tulevat nopeasti vastaan.
Jos perustaa riskinhallintansa tilastoihin, Gaussiin ja standardipoikkeamiin, käy kuin kalkkunalle kiitospäivänä: evidenssi ihmisen hyvistä aikeista kasvaa päivä päivältä, kunnes menee yllättäen kaula poikki.
Finanssimarkkinoilla on nähty, mihin tuollainen riskinhallinta johtaa. Sillä on nimikin: blow up.
Oletko pelannut pokeria? Siinä näkee koko ajan erittäin epätodennäköisiä tapahtumia. Pörssissä on nähty odotusarvoltaan astronomisia tapahtumia.