Category: Vaalit2021

Kuka on todellinen suomalainen?

Kuntavaalit lähestyvät, ja trollit heräilevät pesäkoloistaan. Omassa kampanjassani olen saanut olla rauhassa, mutta ulkomaalaistaustaiset Vihreät kanssaehdokkaani ovat saaneet huomata tämän. Ulospäin se ei paljon näy, koska tukiryhmäläiset osaavat jo päivystää aina kun ehdokas jotain julkaisee. Somekanavat näyttävät siisteiltä. (English version: click here)

Niistä piilotetaan yleisörinät, perinpohjaiset selitykset siitä miten suomalaiseksi ei tulla muuttamalla vaan syntymällä, ja käytännössä-tappouhkaukset-mutta-juridisesti-ei-ihan (yksi kevään suosikkivinkki näyttää olevan se, että Aurajoessa on mukavaa uiskennella). Käsittämätöntä paskaa siis.

Kuka sitten on todellinen suomalainen?  Oma vastaukseni: aivan kuka tahansa, joka

    • Asuu Suomessa
    • Haluaa asua Suomessa jatkossakin, ja osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan parhaansa mukaan.
    • Haluaa opetella suomen kielen niin hyvin, että pärjää täällä
    • Hyväksyy tärkeimmät suomalaiset perusarvot kuten tasa-arvo, syrjimättömyys, ja erimielisten kunnioittaminen.

Siinä se. Ihonvärillä ei ole väliä, äidinkielellä ei ole väliä, uskonnolla ei ole väliä. Sillä on väliä, mitä haluaa tehdä. (Lisäys: Suomen kielen sijaan voi joskus tulla kyseeseen myös ruotsi tai esimerkiksi viittomakieli).

Kuntavaaleissa määritelmä on itse asiassa vielä tätäkin paljon löysempi. (Löydät määritelmät suomeksi täältä  ja muilla kielillä täältä).  Äänioikeus on suoraan jokaisella EU-maan kansalaisella joka asuu täällä, asumisen pituudesta riippumatta. Muun valtion kansalaisen täytyy olla asunut täällä yhtäjaksoisesti kaksi vuotta.  Kuntavaaleissa halutaan lähtökohtaisesti kuulla kaikkien niiden ääntä, jotka osallistuvat kunnan elämään. Se on oikein.

Maahanmuuttoa voi katsoa ainakin kahdesta näkökulmasta: humanitäärinen ja käytännöllinen. Humanitäärinen näkökulma on tärkeä: meillä on velvollisuus auttaa, kun muiden ihmisten maailma romahtaa. Lähtökohtaisesti pidän kyllä paikan päälle annettua apua parhaana vaihtoehtona: ideaalimaailmassa autetaan ihmiset jaloilleen omissa kotimaissaan. Mutta jos koko kotimaasta ei ole mitään jäljellä, tämä ei ole realismia. Vaikkapa Syyria, Somalia, Irak tai Afganistan eivät kovin nopeasti tule nousemaan. 

Käytännöllinen puoli on silti aivan yhtä tärkeä. Turku ja Suomi ylipäätään eivät tule pärjäämään ilman maahanmuuttoa. Meitä odottaa eläkepommi, jolle ei ole maksajia. Syntyperäisten suomalaisten määrä vähenee koko ajan. En osaa nähdä tätä yhtään minkäänlaisena tragediana, kunhan tilalle sitten saadaan ei-syntyperäisiä suomalaisia. 

Me voimme ehdottomasti edellyttää maahanmuuttajiltamme myös vaivannäköä ja sopeutumista. Ilman hyvää kielitaitoa Suomessa ei pärjää, ja kieltä on opittava. Joissakin kulttuureissa on piirteitä, jotka eivät Suomeen sovi — esimerkiksi naisten alistamisesta ja homofobiasta on vain päästävä yli ja sopeuduttava. Mutta jokainen, joka tämän vaivan suostuu näkemään, on hyväksyttävä suomalaiseksi muiden joukossa. 

Lisätietoa: Turun Vihreät international page (tietoa 18:lla kielellä).  Olen Turun Vihreiden ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa, numerolla 424. Lisää ajatuksiani löydät täältä.

Who is a real Finn?

The municipal elections are approaching, and the trolls are emerging from their caves. My own campaign has been left in peace, but almost all foreign-born Green candidates have major problems. Because the problems have been anticipated, they have been largely prevented. Most candidates have friends who help clean up their social media accounts.  (Finnish version: click here).

There is a lot of harassment: generally hostile comments, long explanations about how only white Finns are real Finns and the rest should get out, and death-threats-that-are-not-quite-death-threats. (In Turku, a popular suggestion seems to be that the candidates should take a swim in the Aura river. A threat? Yes. Provable? No).  Even though these comments get cleaned up, this is total shit.

So who is a real Finn? My own answer: Absolutely anyone who

    • Lives in Finland
    • Wants to live in Finland in the future, and to participate in our society
    • Wants to learn Finnish well enough to manage life here
    • Accepts the most important Finnish values: equality, lack of discrimination, respect for those who disagree.

That is all. Skin color is not an issue, mother tongue is not an issue, religion is not an issue. The only issue is what the person wants to do. (Comment: instead of Finnish, the language to be learned could be Swedish, or for example sign language).

In the municipal elections, the criteria are even looser than mine. (You can read the criteria in English here and in multiple other languages here). In principle, every EU citizen who lives here is eligible to vote. Non-EU citizens must have lived here for at least two years to be eligible. The idea is that in the municipal elections everyone should have a vote if the participate in the local life. This is a good idea.

There are at least two ways to look at immigration: as a humanitarian issue, and as a practical one. The humanitarian approach is important. We need to help those whose world has collapsed. In general, I would prefer to help people where they live. In an ideal world, we would help people rebuild their lives in their own countries. However, this is not possible if there is no country there. Places like Syria, Somalia, Iraq or Afghanistan simply do not seem to be stabilizing anytime soon.

The practical approach is equally important. Turku, and Finland in general, is not going to function for very long without immigration. We are facing rising pension costs but too few people to pay for them. The number of native-born Finns is starting to decrease. I do not see this as any kind of a tragedy, as long as we can get enough non-native-born Finns.

We can definitely expect immigrants to work hard and to adapt, just like we expect everyone else to do. It is necessary to learn the language to function in society. Some cultures have traditional elements that are simply not acceptable in Finland — homophobia and oppression of women simply have no place here, for example. But everyone who makes the effort to adapt is definitely welcome here as a Finn among Finns.

For more information: the Turku Greens international page has information in 18 languages.  I am a Green candidate in the Turku municipal electrions, with number 424. My introduction in English is here. You can find information and blog posts in English  here. 

 

Ehdokasnumerologiaa

 

Kuntavaalien yksi jännitysmomentti on se, että minkäköhän ehdokasnumeron saa.  Numerothan arvotaan ensi torstaina.  Asialla ei ole minkäänlaista merkitystä mihinkään, mutta niin sitä vain itsekin pohtii, ihminen kun on irrationaalinen psykofyysinen entiteetti. Jotta saisin niskaotteen irrationaalisesta puolestani, tein viikonloppuna pienen simulaation, jolla asiaa voisi koittaa ennustaa. Ehdokasnumerojen jakauma ei nimittäin ole millään tavalla satunnainen, vaikka toisin voisi kuvitella!

(Kommentti 14.5.: ehdokasnumeroni on nyt lopulta 424, mikä tarkoittaa että olisin menettänyt kaikki rahani jos olisin tämän blogin mukaisesti lyönyt vetoa. Mutta siihen oli noin 60% todennäköisyys. Vuoden 2029 vaaleissa vasta aletaan nähdä, osaanko hommani).

Turun Sanomien mukaan ehdokkaita on yhteensä 670, ja listoja on kaikkiaan 14. Täyden sadan ehdokkaan listat on viidellä puolueella (Vihreät, SDP, Vasemmistoliitto, PS, Kokoomus+KD). Pienempiä listoja ovat RKP (71), Liike Nyt (21), SKP (8), Piraatit (4), Kristallipuolue (4), Liberaalit (2), Kansalaispuolue (1) ja Avoin puolue (1).

Continue reading Ehdokasnumerologiaa

Miten datamössö saadaan kuntalaisten palvelukseen?

 

Jos kunnissa halutaan tehdä hyviä päätöksiä, päättäjillä pitää olla käytössään hyvää dataa. Valitettavasti kaikki maailman data on lähtökohtaisesti epämääräistä mössöä. Siitä ei saa mitään hyödyllistä irti ilman massiivista työmäärää.  Turku ei ole poikkeus — ei hyvässä eikä huonossa.  Ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja, mutta jotakin suuntaviivoja voin esittää.

Olen päässyt näkemään Turun datatilannetta sekä luottamushenkilönä että pari vuotta pätkätyöntekijänä (tarkemmin täällä). Tieto lisää tuskaa: luottamushenkilönä kuvittelen kovastikin ymmärtäväni, miten älykästä kaupunkia pitäisi johtaa. Todellisuutta nähneenä  joudun pitämään luottamushenkilöintoani aika naiivina.  Asioiden tekeminen on oikeasti vaikeaa.

Kuntapäättäjänä olisi kovin mukavaa, jos elämä olisi kuin amerikkalainen elokuva: päättäjät sulkeutuvat pimennettyyn tilannehuoneeseen, jossa suurille ruuduille heijastetaan värikkäinä karttoina reaaliaikainen tilanne siitä mitä juuri nyt tapahtuu, ja tekoäly kertoisi mitä juuri nyt pitäisi tehdä.

Todellisuudessa, jos kuntapolitiikka olisi elokuva, se olisi lähinnä jokin ankea 80-luvun kotimainen leffa. Datasta on puutetta, ja se vähäkin on köyhää ja väritöntä. Toisaalta, silloin kun datasta ei ole puutetta, sitä pursuaa niin paljon ja niin epämääräisessä muodossa, että kukaan ei sitä voi hallita.

Sekä päättäjien että kansalaisten olisi hyvä ymmärtää ainakin kolme asiaa.

Continue reading Miten datamössö saadaan kuntalaisten palvelukseen?

Onko “tiedolla johdettu kaupunki” vain sanahelinää?

“Tiedolla johtaminen” on suosittu sana, mutta onko se kuntien tapauksessa vain bullshit-bingon voittorivin elementti? Ehkä, muttei todellakaan täysin. 

Keskustelin aiheesta Viitteen vaalipaneelissa tiistaina, kun asiasta hiukan jotain tiedän. Kesästä 2017 helmikuuhun 2019 toimin Turun joukkoliikennelautakunnassa. Helmikuusta 2019 helmikuuhun 2021 taas sain töitä Turun kaupungilla älyliikenneprojektissa (minkä takia jääviyssyistä jätin lautakunnan). Olen siis havainnoinut kaupungin tiedolla johtamista sekä luottamushenkilönä että työntekijänä.

Pidän tiukasti kiinni siitä, että entisiä työnantajia ei koskaan haukuta. Ei siihen tässä tapauksessa ole syytäkään. Projektit olivat mielenkiintoisia ja ihmiset mukavia.   Koska kaupungin toiminta kuitenkin on lähtökohtaisesti julkista, voin aivan hyvin arvioida, miltä tiedolla johtaminen näyttää sisältäpäin ja konkretian tasolla.

Vahvuus: hyvää yritystä on, ja monella suunnalla.  Heikkous: kokonaiskuva puuttuu.

Kaupunki on luonteeltaan aika erikoinen organisaatio: periaatteessa se on tiukka ja moderni päällikköorganisaatio, jossa ylimpien päättäjien linjaukset toteutetaan mukisematta. Samaan aikaan se on ameebamainen organisaatio, jossa osa perinteistä ja asenteista johtaa tsaarinajalta, ellei jopa ruotsinvallan ajalta. Helppoa ei ole.

Periaatteessa tiedolla johtamíseen tarvitaan silti vain kaksi asiaa:

  1. Jonkun täytyy osata kysyä
  2. Jonkun täytyy osata vastata 

Ainakaan Turussa kakkoskohta ei ole suurin haaste, vaikka haaste onkin. Tietoa on paljon. Ongelma lähinnä on että se on suurelta osin hiljaista tietoa, jota kerätään sirpaleisesti ja satunnaisesti. On tyypillistä, että jos tietty asiantuntija on vaikkapa kesälomalla, kaupungissa kukaan ei niinä viikkoina tiedä siitä asiasta mitään. 

Tämä ei johdu laiskuudesta tai huonosta työmoraalista. On vaikea siirtää tietoa, jos kukaan ei osaa sanoa mitä tietoa pitäisi siirtää, miksi, miten, kenelle ja mitä kautta. Tähän tilaan kaupungin tiedolla johtamisen projekteilla on kuitenkin luontainen taipumus ajautua. Ja miksikö? Kysyjät eivät osaa kysyä.

On muodinmukaista haukkua tästä ylintä virkajohtoa, eikä se aina täysin perusteetonta ole. Mutta luottamushenkilönä vastuuttaisin vahvasti myös luottamushenkilöitä. Jos luottamustoimessa haluaa päästä helpolla, on todella helppoa päästä helpolla — jos ei tee mitään, ei sitä kukaan huomaa. 

Toisaalta luottamustoimessa on mahdollista saada hyvinkin paljon aikaan, jos on valmis näkemään vaivaa. Erityisesti lautakuntien puheenjohtajilla on todella paljon valtaa, mutta myös rivijäsen pystyy saamaan aikaan nimenomaan esittämällä oikeita kysymyksiä. 

En pidä ollenkaan mahdottomana, että kaupunkejakin jossakin vaiheessa pystyttäisiin johtamaan tiedolla. Vielä ei siinä olla, mutta siihen päästään nopeammin jos luottamushenkilöt osaavat puskea oikeaan suuntaan.

Lue ajatuksistani lisää täältä ja kuntavaali-ideoistani täältä.  Tiivis ehdokasesittelyni on täällä. 

Translate »