Hyvinvointia hankinnoilla, osa 2: Resepti hyviin hankintoihin

Tämä kirjoitus (julkaistu Viitteen tiedepuolue-blogina) on toinen osa Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian vihreiden Hyvinvointia hankinnoilla -sarjassa, jonka ensimmäisessä osassa kävimme läpi hankintojen merkitystä hyvinvointialueiden toiminnan laadun ja taloudellisuuden kannalta.

Kuten ensimmäisessä osassa huomasimme, hankinnoilla on valtava merkitys hyvinvointialueen eri palveluiden laadun ja kustannustehokkuuden varmistamisessa. Hyvän hankinnan tekemiseen tarvitaan kahdenlaista osaamista: substanssiosaamista siitä asiasta, jota ollaan hankkimassa sekä hankintaosaamista, joka painottuu enemmän teknisiin asioihin, pisteytyksiin ja lainsäädännön hyödyntämiseen oikealla tavalla. Julkiset hankinnat on oma asiantuntijuuden alansa siinä missä hoitotyö, lastensuojelu tai savusukelluskin. Sen asiantuntijoiden osaamista tuleekin hyödyntää vahvasti hyvinvointialueen hankintoja tehtäessä.

Monesti julkiset hankinnat on keskitetty hankintaorganisaatioille. Yksinkertaiset ja rutiininomaiset hankinnat sujuvatkin näiltä hyvin – esimerkiksi toimistotarvikkeisiin ja kalusteisiin ei usein liity sen erityisempiä vaatimuksia jolloin ne saadaan hankittua helposti puitesopimusten kautta. Tämä saattaa vähentää joustavuutta, mutta toisaalta puitesopimusten kautta saadaan isossa mittakaavassa säästöjä ja varmistetaan hankintalainsäädännön noudattaminen.

Yksilöllisemmissä hankinnoissa, kuten hankittaessa palvelukokonaisuuksia tai toimialaan liittyvää laitetta, tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota käyttäjien tarpeisiin. Jos hankintayksikkö tekee hankinnat käyttäjiä kuulematta, voidaan saada pienessä mittakaavassa esimerkiksi vääränkokoisia ruiskuja joissa lääkeainetta menee hukkaan, tai toisaalta isossa mittakaavassa suhteettoman kallis IT-järjestelmä kun pieni ja ketterä ratkaisu olisi ollut kustannustehokkaampi ja paremmin tarpeeseen sopiva. Siksi hankintaan tulisi suhtautua nimenomaan muuta organisaatiota tukevana toimialana, jonka toiminta tulee integroida kokonaisuuteen. Vain näin voidaan varmistaa, että hankittu tuote lopulta palvelee käyttötarkoitustaan.

Hyvässä hankinnassa käytetään monipuolisesti laatukriteereitä, joilla voidaan varmistaa että hankitaan oikeanlainen tuote tai palvelu, jossa laatu, ominaisuudet ja hinta kohtaavat tarpeen. Hankinnassa painotetaan hinnan rinnalla vastuullisuutta, laatua ja kestävyyttä, sekä esimerkiksi toimittajan ja toimitusketjujen toiminnan eettisyyttä, paikallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä ja huomioidaan oikealla tasolla toimitusvarmuus asettamatta tarpeettomasti kilpailuun osallistumista vaikeuttavia ehtoja. Myös hinnan arvioinnin määrittely vaatii monissa tapauksissa ammattitaitoa: väärin määritellyissä kriteereissä saatetaan joutua jättämään huomiotta esimerkiksi lisätöiden tuntihinnat – kohtalokas virhe, joka saattaa tulla ostajalle kalliiksi.

Hankinnoissa tulee myös huolehtia, että erilaisilla yrityksillä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin osittamalla hankinnat sopivan kokoisiksi. Paikallisia pieniä yrityksiä ei voi suoraan suosia kriteereissä, eikä hankkeita voi keinotekoisesti pilkkoa pieniksi paloiksi. Liian usein jätetään kuitenkin käyttämättä luontevia tapoja määritellä hankintojen laajuus niin, että myös pienille yrityksille jää mahdollisuus osallistua kilpailutukseen ainakin osatarjouksella.

Varsinaisen valintakriteeristön lisäksi hankinnan keskeisiä osia ovat varsinaisen hankintasopimuksen teko ja sopimuksen aikainen valvonta. Laadun valvonta ja nopea poikkeamiin reagoiminen on tärkeää ennen muuta sellaisissa palveluissa, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten henkeen ja terveyteen.

Kuten huomaamme, hankintojen tekeminen ei näennäisestä helppoudestaan huolimatta ole lainkaan yksinkertaista. Tämän takia hyvinvointialueen on niin tärkeää perustaa hyvin resursoitu hankintayksikkö, jonka toimintatapoihin juurrutetaan alusta lähtien hankintojen tekeminen yhdessä käyttäjien kanssa. Näin saadaan aikaan laadukkaat hyvinvointipalvelut kustannustehokkaasti verovaroja vastuullisesti käyttämällä.

Jyri-Petteri Paloposki ja  Jakke Mäkelä

Jakke Mäkelä: Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Hyvinvointia hankinnoilla, osa 1: Miksi hankinnoilla on väliä?

Tulevalla hyvinvointialueella on monta tärkeää asiaa ja tärkeää ammattiryhmää. Yksi asia ja ammattiryhmä mainitaan vain harvoin, vaikka se on yksi tärkeimpiä: hankinnat. Terveydenhuolto ei synny tyhjästä, vaan sitä varten on hankittava suuri määrä tavaraa ja palveluita.    (Kirjoitamme Varsinais-Suomen ehdokkaiden kanssa blogisarjaa tiedepuolue-sivulle. Tämä on sarjan ensimmäinen osa, kirjoittajina minä ja  Jyri-Petteri Paloposki)

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin talousarviosta nähdään, että 807 miljoonaa euron toimintakuluista yli 330 miljoonaa eli 44 % syntyy hankinnoista. Ei ole todellakaan yhdentekevää, miten ne tehdään.

Julkiset hankinnat ovat hyvästä syystä tarkkaan säädeltyjä. Hankintalain ja EU-lainsäädännön muodostama kokonaisuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, mutta tavoitteet ovat selkeät: julkisissa hankinnoissa pyritään saamaan mahdollisimman hyvin tarpeeseen sopiva tuote pienimmällä kustannuksella, ja kaikkia tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti.

Usein näkee sanottavan, että hankintalaki sitoisi aina ostamaan halvinta laadusta riippumatta. Totta toinen puoli, sillä jos hankintailmoituksessa on mainittu valintaperusteeksi ainoastaan hinta, silloin todellakin on valittava halvin vaatimukset täyttävä tarjous laadusta välittämättä. 

Tästä päästäänkin hankintaosaamisen puolelle: Hankintailmoituksen voi tehdä käyttäen myös muita valintaperusteita kuin hintaa – esimerkiksi toimittajan osaamista, resursseja tai vaikkapa työntekijöiden haastattelua voidaan käyttää osana valintaperusteita. Tällöin näille laatutekijöille lasketaan hinta, joka huomioidaan osana ”kokonaistaloudellisesti edullisimman” tarjouksen arviointia. Valintaperusteet on ilmoitettava hankintailmoituksessa, niiden on oltava selkeästi mitattavia ja niitä on noudatettava tarkkaan. 

Aivan mielivaltaisestikaan kriteerejä ei voida valita. Emme esimerkiksi voi tuosta vain päättää, että keskeinen laadun tae on se, että palvelun tarjoajan kotipaikka on Varsinais-Suomessa. Toisaalta voimme vaatia, että vain suuret kansainväliset yritykset kelpaavat, mutta se ei ole järkevää – tällöin poissuljemme paikalliset tarjoajat pois kilpailusta. Kriteerien tulee olla sellaisia, että mahdollisimman moni yritys pystyy realistisesti antamaan tarjouksia; se on ainoa tapa varmistaa, että kilpailun kautta syntyy myös säästöjä. 

Julkiset hankinnat ovatkin mitä suurimmassa määrin taitolaji, jonka osaaminen määrittää mitä suuremmissa määrin myös hyvinvointialueen onnistumisen omassa tehtävässään. Hyvällä kriteerien valinnalla saadaan täsmälleen sitä mitä haluttiin ja saavutetaan kaupan päälle kustannussäästöjä, huonoilla valinnoilla taas lähinnä vuosikausien kipu ja tuska.

Hankintaosaaminen on julkishallinnossa tärkeää myös siksi, että laittomilla hankinnoilla voi olla huonojen sopimusten, tarkoitukseen sopimattomien tuotteiden ja palveluiden ja liian suurten hintojen lisäksi myös hankintalakiin liittyviä seuraamuksia. Esimerkiksi HUS on kerryttänyt jo yli sadantuhannen euron seuraamusmaksut lainvastaisilla hankinnoillaan.

Hankintaosaamiseen panostaminen maksaakin itsensä nopeasti takaisin. Jos hyvinvointialueen hankinnoista onnistutaan viilaamaan pois vaikkapa promillen kymmenesosakin, säästöllä saadaan palkattua melkein yksi hoitaja lisää. Kun hankintayksikön osaamiseen panostetaan kunnolla, saadaan viilattua pois paljon suurempiakin osuuksia. Siksi on viime kädessä aluevaltuuston tehtävä varmistaa, että hyvinvointialueen hankintatoimeen panostetaan riittävästi.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Translate »