Open proposal

On property, taxes and power

 

Vagueness ahead so brace yourself or bail out.

My first summer jobs involved working on a construction sites. It was pretty clear what I was paid for. The municipality had buildings in need of repair and hired people to fix them. After that it quickly became more abstract. At some points I think I was doing R&D because other people elsewhere were doing similar things for other companies. The connection to company earnings was fairly thin.

This has lead to a weird situation where I sometimes feel disconnected from my salary or from the money I have in the bank. Its easier to make donations and pay taxes, because it doesn’t feel like my money. Why not give it to someone who has a good use for it. To be honest this isn’t the situation all of the time. Most of the time I’m, to put it nicely, frugal.

Because I sometimes feel disconnected from money it is not that difficult to think about adjusting how money changes the world. 1 through 6 are statements that may be true. A through C is my thinking based on those statements.

1. When someone works they use resources such as raw materials, energy and land. They also apply knowledge. Knowledge is like air, you can use it freely. If you buy (or borrow or steal) for example this book and read it, you can use any knowledge you gain in pretty much any way you like. So knowledge is in the public domain except for example for trade secrets and classified things, which presumably constitute a minor portion of the total knowledge. This could be true even if one defines that the importance of knowledge is defined by the ability to profit from the fact that others don’t have it.

Patents limit the freedom of using knowledge. You may know how to make a device that does what you want, but if there is a patent (in force) on that implementation, you are not free to use that knowledge.

2. For tangible things it feels like there is always a clear owner. A car or a bucket is someone’s property i.e. they own it. Meaning that they may use and sell it as they like and that others may not.

But it is not so simple. For many things it is easy to find examples that show how ownership is limited although details differ by jurisdiction. If you own a house you may need to pay real estate tax or property tax. If you acquire something in one country and want to move it to another you may need to pay duties. It may be an every man’s right to pick berries in the forest even on private property. When someone dies there may be an inheritance tax.

3. If the assumption that there are  natural property rights is not made, then all property, tangible and immaterial, is based on law (same as force).

Laws change, so for example a copyright can be extended. In the static picture some lose and others gain. Based on changes in incentives various claims can be made about the dynamic situation. As the value of something changes then the incentives of creating and acquiring it change too. It’s not always very clear but in some cases it is easy to see. If a tax on gasoline is raised then the value of low mileage cars tends to drop and people tend to buy cars with better gas mileage.

4. Money is power to make others do what the owner of that money wants. Its not the same sort of power as pointing a gun on someone, but much better. When paid, people don’t just do what you tell them to, but sometimes also want to do it.

Money is also almost the same thing as property and in many cases they are interchangeable. When there are working markets for something the exchange can be done with little loss.

Accumulating money means accumulating power. Power makes it possible to change the rules. Changing the rules to favour those in power gives them more power. If only a few have a lot of money the system can become unstable.

5. People tend to attribute their successes to the effort they have exerted and to the talent they have. This is partly true; success is unlikely without trying and talent may have something to do with it. It is also wrong.

To be able to use talents and function in pretty much any society, let alone in a modern one, a lot of knowledge is needed. Some of it may be independently discovered, but most of it other people discovered long ago and it was passed on for free.

6. Well defined ownership through the rule of law seems to be necessary for a society were well-being is distributed fairly evenly and power stays in many hands. It also seems to lead to larger total well being.

A. It is OK to tax various things. Be it property or income. A tax is a disincentive so care must be taken on how to use the instrument. Taxing work will lead not only to tax evasion but will also lower the incentive to work. Taxing CO2 emissions will lead to smaller emissions, but may make things we like more expensive.

B. If a medieval society is not the aim, power of individuals must be limited in some fashion. Taxing income and property can be used to achieve this.

C. There should be a progressive property tax limiting the wealth of individuals. For example if the value of an individual is over 25 M€ (or $) anything over that could be almost confiscated by the tax every year.

Talvivaara, Ympäristö

Talvivaara 13: Pullat ja rusinat

1 Comment

Voiko statistiikka kertoa, milloin valvoja ja valvottava pelaavat samaan pussiin? Jo vain.

Talvivaaran ympäristölupa on uusittu toukokuun lopussa, ja nyt yhtiö nähtävästi saa noukkia parhaat palat sekä vanhasta että uudesta luvasta. Kainuun ELY-keskus on äärimmäisen matalalla profiililla antanut 14.8. päätöksen (pdf1), joka liittyy Talvivaaran 8.3. antamaan ympäristönsuojelulain 62 pykälän mukaiseen hätätilailmoitukseen (pdf2). Tällöin alvivaara ilmoitti juoksuttavansa vesiä ohi kipsisakka-altaansa, jonkinlaiseen hätätilaan vedoten.

Aiempia Talvivaara-kirjoituksia: täällä. [Edit: kirjoitusta päivitetty18.8. klo 21:02]

Kipsisakka-allas on yksi Talvivaaran monista murheenkryyneistä. Altaan tarkoitus on saostaa pois raskasmetallit kaivoksen jätevesistä. Talvivaaran mukaan sama puhdistusteho saadaan aikaan ohittamalla kipsisakka-altaat ja puhdistamalla metallit muissa altaissa. Skeptikoiden mukaan näissä altaissa on mm huonot pohjat, ja maapohja saastuu raskasmetalleista. Lisäksi Talvivaara on käyttänyt luvanvastaisesti kipsisakka-altaita vesien säilömiseen, mikä aiheutti marraskuun 2012 ja huhtikuun 2013 vakavat allasvuodot. Koska asiasta on menossa sekä onnettomuus- että poliisitutkintoja, tässä vaiheessa on turha spekuloida kuka on oikeassa. Se selviää kyllä aikanaan.

Statistiikkaa

Mielenkiintoisempaa on se, miten kipsisakka-allasasiaa on käsitelty, ja mitä käsittelyajoista voi ehkä päätellä. Olen jo aiemmin esittänyt erittäin skeptisiä arvioita Kainuun ELY-keskuksen toiminnasta (Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta, Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta, Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika). Nyt yksinkertainen statistiikka lisää kyynisyyttä entisestään.

Alla olevassa taulukossa on listattu Talvivaaran tekemät kymmenen hätätilailmoitusta ja niiden reagointiaikoja. Samaa perusdataa käytettiin Suomen Luonnon kirjoituksessa aiheesta. KaiELYn käsittelyajat vuorokausina ovat sarakkeessa D. Muiden ilmoitusten käsittelyajat ovat järjestyksessä 10, 18, 21, 30, 31, 40, 42, ja 55 päivää. Uusinta päätöstä pohdittiin 160 päivää.

Taulukko: Hätätilailmoitusten käsittelyajat KaiELY:ssä

Otos on liian pieni jotta siihen voisi todellisuudessa soveltaa normaalijakaumia, mutta muiden ilmoitusten keskiarvo on 30 päivää ja standardipoikkeama 15 päivää. Kipsisakan käsittelyaika olisi siis yli 8 standardipoikkeamaa suurempi kuin keskiarvo. Sattuman todennäköisyys on vähemmän kuin yksi 500 miljardista. Todellisuudessa tuo lasku ei ole tilastollisesti validi, mutta silmäkin sen sanoo: 160 päivää hätätilailmoituksen käsittelyyn on täysin poikkeuksellinen.

Tämä on jo Talvivaarankin oikeusturvan vastaista: jos kyseessä on aito hätätilanne, ei valvontaviranomainen voi mitenkään kuluttaa melkein puolta vuotta päätöksen antamiseen!

Hallinto-oikeus on tosin jo todennut, että useimmat Talvivaaran “hätätilanteet” eivät ole todellisia (4.3.2013 ja 2.5.2013 päätökset). Talvivaaran kymmenen hätätilanneilmoitusta ovat rikkoneet kaikki Suomen ennätykset: normaalisti noin 1% yrityksistä vuodessa joutuu ylipäätään tekemään tällaisen ilmoituksen.

Aikasarjaa

Miksi näin on menetelty? Toinen aikasarja antaa mahdollisia vihjeitä. Päivämääriä pystyy nopeasti poimimaan mm Talvivaaran omasta ilmoituksesta (pdf2). (Lyhenteet: PSAVI Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, KaiELY Kainuun ELY-keskus, VHaO Vaasan hallinto-oikeus)

  • [Elokuu 2008: Kipsisakka-allas vuotaa. Edit 18.8. klo 20:51]
  • [18.3.2010 Kipsisakka-allas vuotaa uudelleen. Edit 18.8. klo 20:51]
  • 9.7.2010   TLV hakee lupaa kipsisakka-altaan ohijuoksutukseen (on jo aloittanut?)
  • 31.3.2011 Poikkeuslupa myönnetään (PSAVI)
  • 30.3.2012 Poikkeuslupa evätty (VHaO). Ohijuoksutus jatkuu valitusajan (?)
  • 3.5.2012 TLV tekee hätätilailmoituksen ohijuoksutuksesta
  • 14.6.2012 Hätälupa annetaan (KaiELY, käsittelyaika 42 päivää)
  • 4.3.2103 Hätälupa kumotaan (VHaO)
  • 7.3.2013 TLV tekee uuden hätätilailmoituksen, ohijuoksutusta jatketaan
    • KaiELY on hiljaa (85 päivää)
  • 31.5.2013 Uusi ympäristölupa (AVI), ohijuoksutus sallitaan
    • KaiELY on edelleen hiljaa (75 päivää)
  • 14.8.2013 KaiELY päättää olla tekemättä päätöstä koska uuden ympäristöluvan perusteella mitään ongelmaa ei enää ole.

Kipsisakka-allasta ei mitä ilmeisimmin ainakaan vuoden 2010 jälkeen ole käytetty ollenkaan ympäristöluvan mukaisella tavalla. Poikkeuksia on haettu, ne on annettu, aikanaan kumottu, ja sitten taas on haettu uusilla perusteilla. Miksi näin, sen rikostutkinta aikanaan selvittänee.

Oli syy mikä tahansa, KaiELY:n viimeisin toiminta on numeroiden perusteella erikoista. Mikä voisi selittää 85+75 päivän viivyttelyn?

Ehkä tämä: Keväällä 2013 on ollut tiedossa, että AVI antaa uuden ympäristöluvan joskus kevään tai alkukesän aikana. Sen sisällöstä tai aikataulusta ei kuitenkaan ole ollut ainakaan laillista tietoa kenelläkään ulkopuolisella. KaiELY ei siis ole voinut lähteä siitä oletuksesta, että uusi ympäristölupa sallisi ohijuoksutuksen. Käytännössä on kuitenkin yksinkertaisin oletus, että juuri näin se on olettanut.

Mikään muu ei oikein selitä sitä, että se on antanut Talvivaaran olla luvanvastaisessa tilanteessa 85 päivää. Toki maalis-toukokuu 2013 on ollut äärimmäisen kiireellistä aikaa ennen muuta Talvivaaran toisen kipsisakka-allaskatastrofin takia, mutta hätätilailmoituksiin on silti reagoitava mahdollisimman nopeasti jo turvallisuuden ja valvottavan oikeusturvankin takia.

Luvanjälkeinen 75 päivän hiljaisuus selittynee suurelta osin kesälomista. Lisäksi KaiELY on tehnyt tulkinnan, että luvanvastainen toiminta maalis-kesäkuussa ei olekaan enää ongelma, jos lupa muuttuu kesäkuun lopussa. Silloin päätöksellä ei myöskään ole ollut enää kiire.

Pikantti yksityiskohta

On mielenkiintoinen yksityiskohta, että päätös on annetty 14.8.2013, eli samana päivänä kuin Talvivaaran osavuosikatsaus. Jos tarkoitus olisi peittää päätös julkisuudelta mahdollisimman hyvin, päivä olisi sattumalta hyvin valittu.

Yhteenveto

Jotta oltaisiin tasapuolisia, KaiELY:n toimintaa voi inhimillisesti ymmärtää. Maalis-kesäkuu 2013 on ollut jatkuvaa painajaista. Kipsisakka-altaan vuoto huhtikuussa 2013 on teettänyt työtä vuorotta. Kipsisakka-altaasta oli siinä vaiheessa väännetty kättä jo kolme vuotta ilman minkäänlaista edistymistä, eikä asia ole ollut yhtä akuutti kuin muut Talvivaaran ongelmat. Tilannne on karannut käsistä, eikä valtio ole antanut ELY-keskukselle tarpeeksi lisäresursseja vaikka kriisi on ollut pitkään tiedossa. Jotakin on ollut pakko priorisoida.

Ennakkotapaus on silti hämärä. Takautuvaa syyllisyyttä ei oikeusvaltiossa voi olla; tuomiot annetaan sen lain perusteella, joka oli voimassa tekohetkellä. Voidaanko KaiELYn päätöksen perusteella ainakin suuryrityksiin kuitenkin soveltaa “takautuvan syyttömyyden” periaatetta: jos laki ehtii muuttua, aiemmin laiton toiminta muuttuu samalla lailliseksi?

Aivan noin suoraviivainen asia ei ole, koska KaiELY ei ole mikään syyttäjäviranomainen, ja koko kipsisakka-altaan kuvio on painajaismaisen sekava. Silti tilanne vaikuttaa erikoiselta. Olisi toivottavaa, että joku uskottava viranomainen selvittäisi asiaa syvemmin.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. Muuta ympäristöstä: täällä.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

LIITE: TOISENLAINEN TULKINTA [Lisätty 18.8. klo 21:02]

Aihetta erittäin hyvin tunteva henkilö esitti hieman toisenlaisen arvion viranomaisten ajatteluketjusta.

  • Talvivaaran kipsisakka-altaat ovat vuotaneet jo aiemminkin, elokuussa 2008 ja maaliskuussa 2010. Ongelmat voivat periytyä sieltä asti
  • Heinäkuun 2010 ilmoituksessa TLV perusteli, että ohijuoksutus oli parempi vaihtoehto ympäristön kannalta. Raudan saostuksen jälkeen jätevedessä oli vähemmän metalleja kuin kipsialtaan kautta tulleessa vedessä. TLV epäonnistui prosessin ennakoinnissa, mutta tämäntyyppisiä viattomia poikkeamia voi teollisuudessa tulla.
  • Tammikuussa 2011 PSAVI hyväksyi Talvivaaran perustelut. Ohijuoksutus katsottiin ympäristönsuojelun kannalta järkeväksi.
  • Tammikuussa 2012 hallinto-oikeuden hylkäys oli prosessuaalinen: kuuleminen oli jäänyt vajaaksi. Ympäristöasioihin VHaO nimenomaisesti ei ottanut kantaa.
  • Vuosina 2010-2012 Talvivaara on juoksuttanut kipsisakka-altaisiin jätevesiä ilman lupaa. Tälle on vaikea keksiä viatonta selitystä, mutta sitä tutkiikin nyt mm poliisi. Valvonta ainakin on mitä ilmeisimmin pettänyt.
  • Marraskuun 2012 ja huhtikuun 2013 kipsisakka-altaan vuotojen jälkeen tilanne oli viranomaisten kannalta mahdoton: altaisiin ei saanut juoksuttaa enää ylimääräistä vettä, ja vanhoistakin oli päästävä eroon.
  • PSAVI ja KaiELY ovat ensisijaisesti halunneet pienentää ympäristövaikutuksia. Kipsisakka-altaan ohittaminen on loppujen lopuksi tässä vaiheessa vain detalji, varsinkin kun vesien metallipitoisuudet ovat olleet huomattavasti luparajojen alapuolella. On ollut pakko oikoa, koska on pitänyt hoitaa akuuttia katastrofia (ja täytyy edelleen).
  • Lisäksi on huomioitava, että PSAVIn toukokuun 2013 päätös on vasta osittainen, ja kattaa kiireellisimmät asiat. Pääosa päätöksestä tulee vasta joskus syksyllä. Tilanne siis jatkuu vielä, eikä tämä ole viimeinen sana.

Itse pidän tätä selitystä uskottavampana kuin mitään suurta salaliittoa. Talvivaaran toiminta ei suuria pisteitä saa. Viranomaiset ovat kuitenkin joutuneet toimimaan niillä resursseilla ja tiedoilla mitä valtio ja Talvivaara ovat niille antaneet. Päätökset on tehty suuren paineen alla ja julmasti priorisoiden.

Siitä huolimatta lopputulosta tämä päättely ei muuta mihinkään. Vaikka viranomaisten toimintaa voi ehkä inhimillisellä tasolla ymmärtää, näyttää edelleen siltä että Talvivaara pääsee nauttimaan takautuvasta syyttömyydestä. Ja nimenomaan siksi, että se on luonut tarpeeksi suuren kaaoksen.

Lisäksi tässä päättelyketjussa  nuo elokuun 2008 ja maaliskuun 2010 kipsisakka-altaan vuodot oikeastaan herättävät entistä enemmän kysymyksiä. Kun altaat ovat olleet alusta saakka puutteellisia, on Talvivaaran kannalta on ollut tavattoman kätevää huomata heinäkuussa 2010, että ympäristönsuojelun kannalta ne ovat jopa haitallisia. Alkuvuoden 2010 tapahtumia kannattaisikin penkoa huomattavasti tarkemmin kuin tähän asti on julkisuudessa tehty.

Riskit, Talvivaara, Ympäristö

Talvivaara 12: Loogisen virhepäättelyn peruskurssi

Talvivaara koputtelee taas tärähtäneen loogisen ajattelun paljon kilpailtua Suomen ennätyksen ovea. Yhteen valitukseen on saatu mahtumaan ainakin kaksi loogista virhettä (olkinukke-argumentti sekä  syllogistisen logiikan väärinkäyttö).

Tärähtyneisyys löytyy valituksesta, jonka Talvivaara teki uudesta vesiluvastaan (linkki) . Valitus ei ole juurikaan herättänyt mediaa, mutta  Ylen mukaan “yhtiö [on] vaatinut muutosta luparajoituksiin oikeusteitse. Vaasan hallinto-oikeuteen tehdyn valituksen mukaan yhtiö epäilee, ettei se pysty noudattamaan kaikkia lupaehtoja. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on tyrmännyt Talvivaaran vaatimukset vastineessaan.”  SLL:n vastine löytyy täältä (pdf). Olen ollut sitä muokkaamassa, mutta tässä esittämäni pohdinnat ovat yksityisajattelua.

Aiempia Talvivaara-kirjoituksia: täällä

Keskityn tässä kahteen vaatimukseen, joissa argumentaatiovirhe on (lopulta) melko selvä.  Talvivaara vaatii   “1) poistaa lupamääräyksestä 4a määräyksen, jossa yhtiölle on asetettu velvollisuus varmistaa, etteivät toiminnan päästöt ja haitalliset vaikutukset poikkea siitä, mille lupa on myönnetty tai mitä lupahakemuksessa on ennakoitu”  ja “3) poistaa vesistöjen kunnostamista koskevan lupamääräyksen F”.

Tärähtänyt vaatimus 1: Olkinukkeargumentti

Vaatimus 1 perustuu siihen sinällään järkevään ajatukseen, että kaikkea on mahdoton ennakoida.  Juuri tämän takia lupa- ja valvontaviranomaiset ovat erillään: valvontaviranomaiselle (tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus) annetaan melko suuri valta arvioida, milloin ollaan ympäristöluvan mukaisessa tilassa. Ympäristölupa on kaiken pohjana, mutta sitä tulkitaan.

Talvivaara on kyllä periaatteessa oikeassa siinä, että täysin mekaaninen ympäristöluvan tulkinta johtaisi absurdeihin tilanteisiin: myös tilannetta parantavat muutokset olisivat kiellettyjä. Yhtiö väläyttelee jopa sitä riskiä, että se voisi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen tällaisista parantavista muutoksista, jos ympäristölupaa luetaan kuin piru Raamattua.

Liitteessä 1 on koko Talvivaaran perustelu, johon on merkitty tummennetulla ne kohdat, joissa kuvaillaan kauhuskenaariota erityisen eloisasti. Teksti on pelottava, kunnes tajuaa kysyä simppelin kysymyksen: mikä viranomainen tällaisia absurdeja rangaistuksia konkreettisesti yhtiölle antaisi, milloin, ja missä? Pitääkö Talvivaara Suomen viranomaisia täysin mielivaltaisina neuvostotyyppisinä hirviöinä?

Viimeinen lause on erityisen hämmentävä: “Tämänkaltaiselle ympäristölupakäytännöstä erkaantuvalle ja selvästi pelkästään rikosprosessuaalisia päämääriä tavoittelevalle lupaehdolle ei löydy oikeusharkinnallisia perusteita YSL:stä.”

Näin paranoidia ajattelua on tottunut näkemään luonnonsuojelijoiden höyrypääsiiven suusta. Kansainväliseltä suuryritykseltä sellaista ei ensimmäisenä odottaisi.

Talvivaaran ehdottama ratkaisu on vähintään yhtä absurdi: tehdään ympäristölupa, joka ei sido yhtiötä. Tällöin poistetaan se riski, että oltaisiin oikeudessa sen takia, että yritetään pelastaa luontoa.

Tämä on tyylipuhdas olkinukke-argumentaatio. Vastapuolen näkemyksestä esitetään karikatyyri; osoitetaan että tämä karikatyyri on järjetön; esitetään loogisen tuntuinen (mutta todellisuudessa järjetön) ratkaisu tähän karikatyyriin; ja väitetään että tämä ratkaisu on looginen ratkaisu alkuperäiseen ongelmaan.

Täysjärkinen ratkaisu tähän ongelmaan on se, että Talvivaara lakkaa olemasta paranoidi. Liitteessä 3 tämä on sanottu hieman kohteliaammin.

Tärähtänyt vaatimus 3: Virhe syllogistisessa logiikassa

Vaatimuksessa 3 Talvivaara on sitä mieltä, että AVI:lla ei ympäristöluvassa ole toimivaltaa määrätä Talvivaaraa puhdistamaan saastuttamiaan alueita. On helppo ymmärtää miksi puhdistamista yritetään välttää viimeiseen asti: jos aiemmin esittämäni arvio pitää paikkansa, korjaus maksaa helposti luokassa 20-30 miljoonaa euroa, luultavasti paljon enemmän. Nykytilanteessa tämä on paljon.

Liitteessä 2 on koko vaatimus, ja loogisen ajattelun kannalta ongelmalliset kohdat tummennettu. Yksi kappale kannattaa kirjata tähän: “Vaikka YSL 43 §:n 1 momentin 5 kohta sinänsä mahdollistaa sellaisista muista toimista määräämisen, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai siitä aiheutuvia haittoja, tarkoittavat nämä pykälän esitöiden perusteella ennemminkin toimenpiteitä, jotka rajoittavat luvanhakijan toiminnasta luvan myöntämisen jälkeen aiheutuvien päästöjen vaikutuksia. Sitä vastoin vanhojen päästöjen seurauksena kontaminoituneiden alueiden kunnostaminen liittyy pikemminkin kyseisten päästöjen aiheuttaneen toiminnan ja siihen mahdollisesti liittyvän ympäristöluvan ehtojen toteutumisen valvontaan, johon toimivaltainen viranomainen on ELY-keskus. Aluehallintovirastolla ei sen sijaan ole toimivaltaa puuttua lupaehtojen kautta menneisyydessä tapahtuneeseen toimintaan ja arvioida valvontaviranomaisesta riippumatta toiminnasta mahdollisesti aiheutunutta kunnostamistarvetta”.

Tässä on aika monta ongelmaa. Käytännön tasolla löytyy yksi: kuka tällöin itse asiassa pystyy antamaan määräyksiä puhdistamisesta? Talvivaaran tulkinnan mukaan vain ja ainoastaan ELY-keskus, mutta ELY-keskus toimii kuitenkin viime kädessä ympäristöluvan varassa. Jos korjauksista ei sanota mitään ympäristöluvassa, Talvivaara voi aikanaan vedota siihen, että ELY-keskus on ylittänyt toimintavaltuutensa. Hallinto-oikeuden päätöksiä Talvivaara ei ole tähänkään mennessä noteerannut esimerkiksi hätäjuoksutusasioissa, koska hallinto-oikeus voi Talvivaaran tulkinnan mukaan ottaa kantaa vain hallinnollisiin asioihin, ei teknisiin. Rikosoikeus voi ainoastaan rankaista, ei vaatia muutoksia.

Loogisen tason ajatteluvirhe vaatii hiukan pohjustamista. Ympäristölupa määrittelee, miten paljon yhtiö saa turmella ympäristöään. Se ottaa myös huomioon sen, miten paljon rasitetta ympäristö kestää. Jos alue on jo valmiiksi saastunut, lisärasitetta ei periaatteessa voisi sallia.

Tässä syntyy sinällään aivan todellinen ja validi eettinen kysymys: saako ympäristölupa “rankaista” yhtiöitä siitä, mitä muut ovat aiemmin tehneet? Turvetuotannossa tästä väännetään jatkuvasti — jos vesistö on jo pahasti saastunut maatalouden päästöjen takia, saako rasitetta enää lisätä turvetuotannolla? Vastaus ei ole aivan selvä, ja päätöksiä on monenlaisia.

Sen sijaan Talvivaaran tulkinta on varsin absurdi.  Sen mukaan ympäristöluvassa ei saisi mitenkään ottaa huomioon yhtiön omia aiempia tuhoja, vaan tulisi lähteä puhtaalta pöydältä kuvitella että niitä ei ole olemassakaan.

Oikeassa maailmassa kaivoksen uudet päästöt tulevat vanhojen päälle. Talvivaaran lähijärvet ovat jo saastuneet, mahdollisesti pysyvästi. Jos niihin tulee lisäpäästöjä, tapahtuu kaksi asiaa: lähijärvet kuolevat lopullisesti, ja saastuminen leviää vielä suurempiin järviin.  Käytännössä siis ei voi mitenkään erotella “menneitä” ja “tulevia” päästöjä. Ne ovat molemmat osa Talvivaaran aiheuttamaa kokonaisrasitetta.

Nähdäkseni tässä käytetään väärin syllogistista logiikkaa.

  • Premissi 1. On väärin rankaista A:ta siitä, mitä B on aiemmin tehnyt.
  • Premissi 2. A ennen toukokuuta 2013 (uuden luvan myöntämishetki) on täysin eri objekti kuin A toukokuun 2013 jälkeen.
  • Johtopäätös: On väärin rankaista A:ta toukokuun 2013 jälkeen siitä, mitä A on tehnyt ennen toukokuuta 2013.

Premissi 2 on melko selvästi virheellinen. Täysjärkinen ratkaisu tähän ongelmaan on lähteä siitä, että Talvivaara toukokuun 2013 jälkeen on sama yhtiö kuin Talvivaara ennen toukokuuta 2013. Se on vastuussa itse aiheuttamistaan vaurioista, ja sen on ne korjattava. Liitteessä 3 tämä sanotaan hieman kohteliaammin.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä

Laajemmin ympäristöstä: täällä.

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen, mutta mielipiteet, väitteet, argumentit ja argumentaatiovirheet ovat puhtaasti omia.

LIITE 1: VAATIMUS 1, PERUSTELUT

Olkinukkeargumentit tummennettu.

Lupamääräyksessä 4a on toiminnanharjoittajan YSL 5 §:n 1 momentissa lausuttuun selvilläolovelvollisuuteen viitaten määrätty Talvivaara varmistamaan, etteivät se toiminnan päästöt ja haitalliset vaikutukset poikkea siitä, mille ympäristölupa on myönnetty tai mitä lupahakemuksessa on ennakoitu. Ankarasti tulkittuna tämän lupamääräyksen voidaan katsoa tekevän lupamääräyksen voidaan katsoa tekevän lupahakemuksessa annetut tiedot kaikilta osin toiminnanharjoittajaa sitoviksi. Lupamääräyksestä seuraa käytännössä, että toiminnan päästöjen vähäinenkin poikkeaminen lupahakemuksessa ilmoitetusta johtaa ympäristöluvan vastaiseen tilanteeseen, vaikka päästöt eivät sinänsä ylittäisi muualla ympäristöluvassa asetettuja raja-arvoja.

Määräykselle, joke edellyttää toiminnanharjoittajalta ehdotonta etukäteistä tietoa kaikista suunnitellu toimintansa mahdollisista vaikutuksista, ei löydy perusteita liioin YSL 5 §:n 1 momentissa lausutusta selvilläolovelvollisuudesta, lupaharkintaa koskevasta YSL7 luvusta, kuin vallitsevasta hallintokäytännöstäkään. Jo YSL 5 §:n sanamuodosta ilmenee, ettei selvilläolovelvollisuudella ole tarkoitettu asettaa toiminnahrajoittajalle epärealistisen tiukkaa velvollisuutta olla tietoinen kaikista toiminnan tulevista vaikutuksista ja niiden voimakkuudesta, vaan jo riittävä tietoisuus täyttää selvilläolovelvollisuuden vaatimukset. Selvilläolovelvollisuutta ja siihen sisäärakennettua riittävyyskriteeriä on arvioitava suhteessa yleisiin ympäristö- ja hallinto-oikeudellisiin periaatteisiin. Suhteellisuusperiaatteesta seuraa, ettei toiminnanharjoittajalta voi riittävän selvilläolon vaatimuksen perusteella edellyttää mahdottomia, kuten toiminnan vaikutusten aukotonta ennustamista. Liian pitkälle menevä selvilläolovelvollisuuden tulkinta johtaisi toiminnanharjoittajan kannalta kestämättömään tilanteeseen, jossa mikä tahansa vähäinenkin poikkeama toiminnan ennakoitujen ja toteutuneiden vaikutusten välillä merkitsisi ympäristöluvan vastaista tilaa, ja saattaisi oikeuttaa valvontaviranomaisen puuttumaan toimintaan YSL 13 § luvun hallintopakkosäädösten kautta.

On myös huomattava, että lupamääräyksestä, jossa luvanhakijan lupahakemuksessa esitetyt tiedot tehdään luvanhakijaa sitoviksi, saattaisi seurata myös rikoslain 48 luvun mukaisten ympäristörikosten tunnusmerkistöjen täyttyminen toiminnan toteutuneiden päästöjen poiketessa edes hieman lupahakemuksessa ilmoitetusta. Ympäristölupaharkinnassa on kuitenkin kyse YSL:n mukaisten edellytysten täyttymisen tulkinnasta, eikä tätä harkintaa voi ohjata lupaviranomaisen mahdollinen pyrkimys varmistaa jatkossa rikoslain tunnusmerkistöjen muodollinen täyttyminen jo sen perusteella, että lupahakemuksessa jostakin toiminnan vaikutuksesta osoittautuu edes lievästi virheelliseksi. Aluehallintoviraston tulee lupaviranomaisena kyetä tunnistaamaan ne relevantit seikat, joiden pohjalta lupaehtoja asetetaan. Tätä harkintaa ei voi korvata asettamalla toiminnanharjoittaja ylimalkaisella lupamääräyksellä vastuulliseksi myös silloin, kun kun toiminta poikkeaa lupahakemuksesta ilman, että varsinaisia toimintaa koskevia yksityiskohtaisia lupamääräyksiä olisi rikottu. Tämänkaltaiselle ympäristölupakäytännöstä erkaantuvalle ja selvästi pelkästään rikosprosessuaalisia päämääriä tavoittelevalle lupaehdolle ei löydy oikeusharkinnallisia perusteita YSL:stä.

LIITE 2: VAATIMUS 3, PERUSTELUT

Olennaiset kohdat ja heikot argumentit tummalla tekstillä. Argumenteissa voisi olla järkeäkin, jos joku muu kuin Talvivaara itse olisi aiheuttanut aiemmat vauriot. 

Lupamääräyksellä F aluehallintovirasto on velvoittanut Talvivaaran ryhtymään viipymättä vesistön kunnostustoimenpiteisiin Salmisessa, Kalliojärvessä ja Kalliojoessa sekä Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa, Lumijärvessä ja Kivijärvessä jätevesipäästöjen aiheuttamien pilaantumishaittojen vähentämiseksi. Lupamääräyksen perustelujen mukaan määräys on annettu ympäristönsuojelulain 43 §:n nojalla ja se on tarpeen jätevesipäästöjen aiheuttaminen pilaantumishaittojen vähentämiseksi. Aluehallintovirasto on myös perustellut kunnostusmääräystä sillä, ettei purkuvesistöjen tilassa ole odotettavissa merkittävää parantumista ilman lisätoimia ja että järvistä saattaisi kulkeutua niihin pidättyneitä päästöjä muihin alapuolisiin vesistöihin.

YSL:n rakenne huomioiden aluehallintovirastolla ei kuitenkaan ole toimivaltaa kunnostustoimenpiteisiin velvoittamiseen ympäristölupapäätöksessä. YSL:n systematiikassa toimivalta kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteistä määräämisessä on lähtökohtaisesti valvontaviranomaisella eli ELY-keskuksella, joka voi määrätä toiminnanharjoittajan saneeraustoimenpiteisiin joko pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevan YSL 12 luvun nojalla tai muun kuin pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamisen kohdalla hallintopakkoa koskevan 13 luvun säännösten nojalla. Sen sijaan ympäristölupamenettely soveltuu tähän tarkoitukseen lähtökohtaisesti huonosti, sillä sen ensisijaisena päämääränä on varmistaa, että toiminnasta aiheutuvat päästöt eivät aiheuta ympäristön pilaantumista. Aluehallintoviraston toimivalta alueen kunnostukseen liittyvien määräysten antamiseen rajoittuukin käytännössä YSL 90 §:n mukaisiin toiminnan lopettamisen jälkeisiin velvoitteisiin, josta ei puheena olevassa tapauksessa ole kyse.

Vaikka YSL 43 §:n 1 momentin 5 kohta sinänsä mahdollistaa sellaisista muista toimista määräämisen, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai siitä aiheutuvia haittoja, tarkoittavat nämä pykälän esitöiden perusteella ennemminkin toimenpiteitä, jotka rajoittavat luvanhakijan toiminnasta luvan myöntämisen jälkeen aiheutuvien päästöjen vaikutuksia. Sitä vastoin vanhojen päästöjen seurauksena kontaminoituneiden alueiden kunnostaminen liittyy pikemminkin kyseisten päästöjen aiheuttaneen toiminnan ja siihen mahdollisesti liittyvän ympäristöluvan ehtojen toteutumisen valvontaan, johon toimivaltainen viranomainen on ELY-keskus. Aluehallintovirastolla ei sen sijaan ole toimivaltaa puuttua lupaehtojen kautta menneisyydessä tapahtuneeseen toimintaan ja arvioida valvontaviranomaisesta riippumatta toiminnasta mahdollisesti aiheutunutta kunnostamistarvetta.

LIITE 3: SLL:N VASTINEET

Vaatimus 1. Talvivaaran tulkinta AVI:n lupamääräyksestä 4a on väärä. Lupamääräys ei koske jokaista pientä detaljia kuten Talvivaara haluaa asian esittää, vaan prosessimuutoksia, joilla voi olla suuri ympäristövaikutus. Tyyppiesimerkki tällaisesta muutoksesta ovat Talvivaaran luvanvastaisesti tekemät muutokset, joilla kipsisakka-altaiden toiminta muuttui riskialttiimpaan suuntaan (ennen muuta veden sekä raffinaatin varastointi).

Lupamääräys 4a on täysin normaali YSL:n mukainen lähtökohta, eikä sitä aina katsota edes tarpeelliseksi kirjata erikseen. Talvivaaran tapauksessa AVI kuitenkin on ilmeisesti katsonut, että aikaisemman ympäristöluvan krooniset rikkomukset antavat syytä lisätä se eksplisiittisesti ympäristölupaan.

Vastine vaatimukseen 1: Lupamääräys 4a on YSL:n mukainen perusvaatimus, ja se on pidettävä voimassa sellaisenaan.

Vaatimus 3: Talvivaara vaatii poistamaan vesistöjen kunnostusta koskevan lupamääräyksen F. Perusteluna käytetään sitä, että AVI:lla ei olisi toimivaltaa kunnostustoimenpiteisiin velvoittamiseen ympäristölupapäätöksessä. Tulkinta on väärä, koska kunnostustarve perustuu Talvivaaran itsensä jo aiheuttamiin vaurioihin, jotka johtuvat sen omasta aikaisemmasta ympäristöluvan vastaisesta toiminnasta. Näin ollen vaatimus linkittyy suoraan aikaisempaan ympäristölupaan ja on johdonmukainen päivitys sille.

AVI:n määräyksen perusteluna on myös se, että Talvivaaran toiminta ei saa enää pahentaa nykyistä ympäristön tilaa. Nykyisessä tilassa mikä tahansa lisäsaastuttaminen kuitenkin aiheuttaa suhteessa suurempia vaurioita kuin vastaava päästömäärä puhtaisiin luonnonvesiin. Lisäksi mm. lähijärviin ja -jokiin kerrostuneet raskasmetallit lähtevät ajan kuluessa liikkeelle, ja saastuttavat entistä laajempia alueita, ennen muuta Laakajärveä ja Jormasjärveä. Vaurioiden laajeneminen voidaan estää ainoastaan korjaamalla tämänhetkiset vauriot.

Vastine vaatimukseen 3: Lupamääräys F estää ympäristövaurioiden leviämisen yhä laajemmalle alueelle (seuraavaksi Laakajärveen ja Jormasjärveen), minkä vuoksi se on pidettävä voimassa sellaisenaan. On normaali lähtökohta, että saastuttaja maksaa aiheuttamansa vahingot. Talvivaaraa on hallintopakolla vaadittava aloittamaan lähijärvien kunnostus välittömästi.

Environment, Ympäristö

Why we will always “lose” against climate skeptics

 

Climate change is a large pile of perverse partial differential equations and soul-withering thermodynamic modelling. It cannot be understood in layman’s terms, let alone popularized. This, I believe, is the core issue. Skeptics quite rightly want explanations that they can understand. We should give them such explanations. But we can’t. They don’t exist.

Original Finnish version: here

This idea was inspired by a blog posting in which a well-known Finn compared faith in climate change to a religion. [Finnish only] The posting was actually fairly neutral, although the author has elsewhere profiled himself as a climate skeptic. The article has been heavily lambasted by the Green community here, perhaps rightly so. Yet, I decided to turn the question around: what if he is correct, at some level? Among people who believe in climate change, how many understand at a deep level how climate change actually happens?

Here’s my provocative claim: none. Even more provocative: climate change scientists don’t understand either.

What does it mean to “understand”?

The operative word here is “understand”. What does it mean? A clichéd definition is that one only understands something if one is able to explain it to any layman.

Problem: no one is able to explain meteorology to any layman. No one is even able to explain it to himself. I believe I have some background to claim this. My minor subject at university was meteorology. My MSc thesis and PhD thesis were both partly related to meteorology. Yet, I’ve never actually “understood” meteorology.

I passed all the exams and was able to do most of the exercises. Yet if someone had asked me what I was doing, I probably could not have answered. There was no real need to do so; at the professional level, meteorology, like any other hard science, is mostly about doing the calculations.

What kinds of things can’t we understand?

Here is a concrete example. We know that it’s hot and rainy at the equator; dry at about 30 degrees latitude (for example, the Sahara at 30° North, the Kalahari at 30° South); and rainy and miserable at about 60° latitude (Finland).  This is related to the so-called Hadley cell; air rises at the equator, subsides at 30°, and rises again at 60°.

The general principle is well known from observations. What causes it? A simple primer might be an eight-page summary from UWM, which has fifteen equations of which most are partial differential equations. However, it is too simplified to be considered a full explanation. In other words the model is too complex to be understood, yet too simple to be accurate.

I recall a personal anecdote related directly to the Hadley cell. With a few other students, I tried to find out “why” the air subsides at exactly 30°. Why not 15°, or 45°? We could find no one in the department of meteorology who could give a simple answer. Most likely, no one can. The explanation is in the equations somewhere, but it can’t be understood.

The Hadley cell is a simple and concrete phenomenon in climate science, almost a trivial one. If even such a simple phenomenon requires professional physics studies to be understood, and even a professional physics student cannot understand it, then how could a layman?

Can people learn to understand?

The climate-change-as-religion article had an important point [translation mine]: “First, the changes in the forecasts. It was easy to believe in climate change in the years when Finland had warm winters. The cold and snow [of recent years] had to be added in later by hand — or at least that is the impression one gets. To be credible, scientists need to make a forecast that over time would prove to be accurate, without a need to tinker with it all the time”.

Indeed. This is a perfectly reasonable thing to ask for. But it cannot be done.

Climate models, like all long-term weather forecasts, are probabilistic models. Such a model might forecast that there is a 30% probability of thunderstorms in southwestern Finland. Since thunderstorms are highly local, this forecast can be correct, yet it can be “wrong” everywhere. It is perfectly feasible to have three days of thunderstorms in a row in Turku, while Salo 50 kilometers away remains bright and clear all the time. The forecast is correct, but no one realizes it.

There is an excellent article on long-term weather forecasts (Finnish only) written by A-J Punkka, a meteorologist. He describes the same thing from the perspective of farming (translation mine): “A sesonal forecast says nothing about daily changes in weather, and in particular it says nothing about the real weather extremes. The forecast can thus be perfect, but a severe (but short) period of frost at the beginning of the growing season can damage crops badly”.

Punkka seems to be an optimist though: “The single most important factor behind the problems may be the fact that people have not been trained to understand these new types of forecasts, and are not used to them”.  Perhaps people could over time be trained to understand what the scientists are saying?

I doubt it, even with respect to ordinary forecasts. People might understand the extremes. If the Finnish Meteorological Institute forecasts four years in a row that the midsummer holiday will be warm and sunny with 90% probability, and every time it snows, clearly there is something wrong with the forecasts.

Yet, the pain already begins at this point. Assume that FMI forecasts that midsummer in 2014 will be warm and sunny with 90% probability. Assume it snows instead. Did the forecast fail? No. One year gives absolutely no information about the forecast. FMI forecast a 10% probability that the summer would not be warm and sunny; perhaps 2014 simply was the one year in ten when that happened.

How would one explain this to a layman? It’s not possible. I couldn’t even explain it to myself. Even though I know all the facts, and understand the statistics, I would still end up cursing the clowns at FMI for ruining my midsummer celebration.

What’s the problem: heuristics

The human brain is not built to understand probabilities; it is built to survive in the wild. The mind uses heuristics, simple models that usually work, but have nothing to do with abstract calculations of probabilities. The dry but fun book by Kahneman&Tversky is full of examples. Even professionals in probability cannot handle abstract probabilities in real life, if they are unexpectedly faced with them.

People have a right to demand explanations that they can understand. In fact, one sign of a healthy society is that people demand understandable explanations rather than mindlessly obeying. It is tragic that such understandable explanations don’t exist in the absolutely crucial area of climate change.

What is to be done?

I have no idea. Perhaps it would help if we who do believe in climate change would admit that there is an “element of faith” in our belief. None of us has personally gone through even a small part of the scientific literature. In reality, we have to trust that the gurus who compiled the IPCC report knew what they were doing.

But is this “blind faith”, as denialists might call it? Not really. Anyone can get a PhD in physics, follow the literature, and try to understand the modles. Even though the processes cannot be “understood”, the mathematics can. All the information is available in principle, even if no one has a full grasp of all of it.

Also, science is a self-correcting process, and relies on constant criticism and reworking of theories. If a theory does not conform with the facts, it will eventually be changed. Of course, this means that scientists have to tinker all the time with their models — which is the accusation that was thrown. It is a no-win scenario.

I have also observed the scientific world from the inside, spending a few years in academia. The experience gives me a refreshingly cynical reason to believe that the scientific community is playing with open cards. As a general rule, scientists are so fractious and paranoid that a conspiracy would not remain secret for more than a few hours.  If someone is given an opportunity to stab his buddy in the academic back, he will do so without hesitation.

The pettiness of the academic world is a key reason why I really cannot believe in a conspiracy, at least an organized one. This pettiness may however be difficult to communicate to the general audience.

Still, to the larger question — what to do when it is impossible to produce explanations that people have a right to expect — I have no answer.

Original Finnish version: here

Other posts on the environment (Finnish only): here.

Vastakkainasettelut, Ympäristö

Miksi ilmastoskeptikoita on mahdoton “voittaa”?

6 Comments

Ilmastonmuutos on kasa perverssejä osittaisdifferentiaaliyhtälöitä ja sielua riipiviä termodynaamisia mallinnuksia, eikä sitä voi ymmärtää maalaisjärjellä, saati popularisoida. Tässä, näin uskon, on ydinongelma. Skeptikot vaativat aivan perustellusti helppotajuisia selityksiä, ja sellaisia heille pitäisi pystyä antamaan. Mutta kun ei voi.

English version: here.

Sain kimmokkeen tälle ajatuksselle kirjoituksesta, jossa Petteri Järvinen vertasi ilmastonmuutosintoilua uskonnollisiin liikkeisiin. Siinä kirjoituksessa Järvinen ei ottanut kantaa ilmastonmuutokseen sinällään, mutta myöhemmässä kirjoituksessa hän asemoi itsensä selkeästi ilmastoskeptikoksi.

Vihreällä puolella kirjoitus on lytätty täysin, mm sanomalla sitä “hupsuksi”. Olen pitkälti samaa mieltä, mutta käännän silti kysymyksen omiani vastaan. Entäpä jos Järvisen uskontoajatus onkin jollakin tasolla oikea? Kuinka moni ilmastonmuutokseen uskova oikeasti ymmärtää syvällisellä tasolla, miten ilmastonmuutos itse asiassa toimii?

Provokatiivinen väitteeni: ei yksikään. Vielä provokatiivisempi: yksikään ilmastonmuutostutkijakaan ei ymmärrä.

Mitä tarkoittaa “ymmärtää”?

Asian ydin on tuo sana “ymmärrä”. Mitä se tarkoittaa? Kliseisesti se tarkoittaa, että asian “ymmärtää” oikeasti vasta silloin, jos sen osaa selittää kenelle tahansa maallikolle jada jada.

Meteorologiaa vain ei kukaan osaa selittää yhdellekään maallikolle, eikä edes itselleen. Voin sanoa tämän jonkinasteisella taustalla: vaikka fyysikko olenkin, tärkein sivuaineeni oli juuri meteorologia, ja sekä graduni että väitöskirjani sivusivat aluetta. Missään vaiheessa en kuitenkaan koe “ymmärtäneeni” meteorologiasta oikeastaan mitään.

Laskuharjoitukset ja tentit menivät kyllä jollakin tavalla läpi. Harvoin jos koskaan osasin kuitenkaan selittää, mitä olin tekemässä. Ei oikeastaan tarvitsekaan: ammattilaistasolla meteorologia tai mikä tahansa kova tiede on ennen muuta laskujen vääntämistä.

Millaisia asioita ei esimerkiksi voi ymmärtää?

Konkreettinen esimerkki: tiedetään, että päiväntasaajalla on sateista ja kuumaa; noin 30. leveysasteella on kuivaa ja suuria aavikoita (Sahara pohjoisessa, Kalahari etelässä); ja noin 60. leveysasteen kohdalla on sateista ja kurjaa (Suomi). Syynä on ns Hadleyn solu: ilma nousee päiväntasaajalla, laskee 30. leveysasteen paikkeilla, ja nousee taas 60. leveysasteen kohdalla.

Ilmiö on selvästi olemassa. Mutta mistä se johtuu? Lyhyenä oppimääränä toimii vaikkapa University of Wisconsinin kahdeksansivuinen tiivistelmä. Selityksessä on 15 kaavaa joista suuri osa osittaisdifferentiaaliyhtälöitä; mallina se kuitenkin on karkea. Se on siis malli joka on liian monimutkainen ollakseen ymmärrettävä, mutta liian yksinkertainen ollakseen toimiva.

Hadley-soluun liittyy myös anekdootti elävästä elämästä. Yritimme aikoinaan parin opiskelukaverin kanssa saada selville, “miksi” ilma laskee juuri nimenomaan 30. leveysasteella (miksei 45. leveysaste, tai vaikkapa 15?).  Meteorologian laitokselta ei löytynyt ketään, joka olisi pystynyt asian “selkokielisesti” selittämään. Tuskin löytyy edelleenkään. Kyllä selitys on jossakin siellä kaavoissa, mutta ei sitä ymmärtää voi.

Hadley-solun selittäminen on ilmastotieteen ongelmana yksinkertainen ja konkreettinen, jopa triviaali. Jos näinkin perusasia vaatii ammattimaista fysiikan opiskelua, eikä sitä silti “ymmärrä” edes ammattimainen fysiikan opiskelija, miten voi olettaa että kukaan pystyisi “ymmärtämään” aihealueen todella vaikeita ongelmia?

Voiko kansa oppia ymmärtämään?

Järvisen kirjoituksessa on tärkeä pointti. “Ensinnäkin ennusteiden muuttuminen. Oli helppo uskoa ilmastonmuutokseen kun Suomessa oli leutoja talvia. Kylmyys ja lumi piti lisätä ennusteisiin jälkikäteen — tai ainakin sellainen vaikutelma jäi. Uskottavinta olisi tehdä ennuste, joka osoittautuisi ajan myötä paikkansapitäväksi ilman jatkuvaa säätämistä.”

Kyllä. Juuri tähän pitäisi pyrkiä, ja on aivan perusteltua vaatia sitä. Mutta ei onnistu.

Ilmastomallit, samoin kuin kaikki hiukankaan pidemmät sääennusteet, ovat probabilistisia malleja. Tällainen malli voi ilmoittaa, että on 30% todennäköisyys, että Varsinais-Suomessa tulee ukkosia. Koska ukkoset ovat hyvin paikallisia,  tällainen ennuste voi olla täysin tarkka, mutta silti kaikkialla “väärässä”. Turussa voi ukkostaa kolmena päivänä peräkkäin, Salossa ei yhtenäkään.

A-J Punkka on kirjoittanut erittäin pitkistä sääennusteista erinomaisen artikkelin, jossa kuvaa asiaa hiukan toisella tapaa.  “Kausiennuste ei nimittäin kerro mitään päivittäisistä säänvaihteluista eikä etenkään jakson todellisista ääriarvoista. Ennuste voi siis olla täydellinen, mutta herkimpään aikaan sattuva erittäin ankara (joskin lyhytkestoinen) hallajakso voi tuottaa pahat satotappiot.”

Punkka tuntuu kuitenkin olevan optimisti: “Tilanteen mutkikkuuden taustalla suurimpana yksittäisenä tekijänä lienee vähäinen ellei mitätön kansan totuttaminen ja valistaminen uudentyyppisiin ennusteisiin.” Ehkä kansan siis voisi kouluttaa ymmärtämään, mitä tutkijat itse asiassa tarkoittavat?

Vahvasti epäilen, edes sääennusteiden suhteen. Ääripäissä ehkä. Jos ennuste antaa neljänä kesänä peräkkäin 90% todennäköisyyden, että juhannus on helteinen, ja kaikkina juhannuksina sataakin räntää, voi jo matemaattisestikin katsoa että ennuste on reilusti pielessä.

Kuitenkin jo tässä ollaan toivottoman äärellä. Oletetaan, että juhannukseksi 2014 ennustetaan 90% todennäköisyydellä hellettä, ja silloin sataakin räntää. Voidaanko heinäkuussa 2014 todeta, että ennuste meni pieleen? Ei. Yhden vuoden perusteella siitä ei voi sanoa yhtään mitään. Ennusteen mukaan oli 10% todennäköisyys, että juhannuksena olisi muuta kuin hellettä. Ehkä 2014 sattui olemaan se yksi vuosi kymmenestä, jolloin näin tapahtui.

Miten tämän pystyy selittämään maallikolle, kun itsekin asian täysin ymmärtävänä kiroaisin oikeassa elämässä Ilmatieteen laitoksen alimpaan helvettiin juhannukseni pilaamisesta?

Missä mättää: heuristiikat

Ihmisaivoja ei ole luotu ymmärtämään todennäköisyyksiä, vaan pysymään hengissä savannilla.  Ihmisaivot tuottavat heuristiikkoja, yksinkertaisia malleja jotka melkein aina toimivat, mutta jotka eivät hallitse monimutkaisia abstrakteja todennäköisyyksiä. Kahneman&Tverskyn hilpeä kirja on täynnä esimerkkejä. Edes todennäköisyyslaskennan ammattilaiset eivät oikeassa elämässään hallitse abstrakteja todennäköisyyksiä, jos sellaisia heille heitetään eteen yllättäen.

On aivan oikein, että ihmiset vaativat selityksiä, joita he voivat ymmärtää. Se on jopa äärimmäisen suotavaa. On traagista, että juuri tässä nimenomaisessa äärimmäisen tärkeässä tapauksessa tällaisia selityksiä ei ole.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ei harmainta aavistusta.  Ehkä auttaisi, jos me ilmastonmuutokseen uskovat myöntäisimme, että jollakin tasolla kyseessä todellakin on “uskon asia”. Kukaan meistä ei ole käynyt läpi edes pientä osaa tutkimuksista. Käytännössä joudumme “uskomaan” siihen, että IPCC:n raportin koonneet gurut ovat olleet rehellisiä ja asiantuntevia.

Onko tämä silti sokeaa “uskoa”? Mielestäni ei. Periaatteessa kuka tahansa voi lukea itsensä fysiikan tohtoriksi, alkaa seurata kirjallisuutta, ja selvittää asioita matematiikan tasolla. Vaikka asioita ei voi “ymmärtää”, matematiikkaa voi. Kaikki tieto on periaatteessa saatavilla, vaikka kukaan ei sitä kokonaisuutena hallitsekaan. Ei tämä silti vahva argumentti ole. Jos kaikki olisivat fysiikan tohtoreita, maailma olisi, no, ei ainakaan parempi paikka.

Tiede on myös itseään korjaava prosessi, joka perustuu jatkuvaan kritiikkiin ja teorioiden muokkaamiseen. Jos teoria ei vastaa todellisuutta, ennen pitkää teoria kaatuu. Tämä tarkoittaa tosin sitä, että teorioita joudutaan hienosäätämään jatkuvasti — juuri sitä, mistä Järvinen tiedemaailmaa kritisoi. Suo siellä, vetelä täällä.

Olen myös nähnyt tiedemaailmaa sisältäpäin, muutaman tutkijanpestin kautta. Se antaa raikkaankyynisen syyn uskoa siihen, että tiedeyhteisö toimii ilmastonmuutosasiassa avoimin kortein. Niin kaunaisessa ja riitaisassa yhteisössä ei nimittäin mikään salaliitto pysyisi tuntia kauempaa hengissä. Jos joku saa mahdollisuuden puukottaa kaveriaan akateemisesti selkään, hän sen myös epäröimättä tekee.

Juuri akateemisen maailman pikkumaisuus on suurin syy, miksi ainakaan denialistien suuret salaliittoteoriat eivät ole uskottavia. Tätä pikkumaisuutta on kuitenkin hieman vaikea kommunikoida suurelle yleisölle.

Ja laajempi kysymys — mitä pitäisi tehdä, jos on mahdotonta tuottaa sellaisia selityksiä joihin ihmisillä on oikeus — siihen en tiedä vastausta.

Muita kirjoituksia ympäristöstä: täällä. 

Zygomatica.com: Ratkaisuihin ongelmia

Translate »