All posts by Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.
Talvivaara

Talvivaara 57: Mitä bioliuotuksen asiantuntija oikein sanoo?

Talvivaaran oikeudenkäynnissä todisti eilen todistaja, jonka näkemys voi sananmukaisesti painaa satojen miljoonien eurojen edestä: Talvivaaran biolioutusprosessin alkuperäinen kehittäjä. Käytännössä tässä on henkilö, jolla on teoreettinen  kokonaisnäkemys koko kaivoksen pohjimmaiseen kuolemankysymykseen: saadaanko bioliuotus toimimaan Kainuun ilmasto-oloissa, valtavassa skaalassa, paljaan taivaan alla?

Valitettavasti vain kolme mediaa näyttää noteeranneen asiaa oikein mitenkään: MTV,  Savon Sanomat, sekä Kainuun Sanomat. Kaksi viimeksimainittua on ilmeisesti haastatellut teknologiajohtajaa myös erikseen.

Kun artikkeleissa on lähinnä  journalistien tekemiä yksittäisiä nostoja ilman koko kontekstia, on vaarallista vetää liian syvällisiä johtopäätöksiä. Jotain arvioita pystyy kuitenkin tekemään.

Ennen muuta itseäni kiinnostaa se, miten todistelu suhtautuu vuonna 2013 tehtyyn arvioon, jota olin itsekin tekemässä (Talvivaara 30: Toimiiko bioliuotus?). Koko arvio pdf-muodossa löytyy täältä.  Sama tiimi teki vuonna 2014 aiheesta vielä laajemman arvion (Talvivaara 39) jonka pdf-versio löytyy täältä.  Bioliotuksen osalta tärkein sisältö on kuitenkin vanhemmassa raportissa.

Arvion pääasiallinen johtopäätös:  “Tässä dokumentissa arvioidaan julkisesti saatavien tietojen perusteella, mitä pilotti itse asiassa on todistanut. Johtopäätöksemme on, että pilotti ja varsinainen kaivostoiminta eroavat toisistaan ratkaisevasti. Toisin sanoen Talvivaara ei ole pystynyt esittämään riittävän pitäviä todisteita sen puolesta, että liuotus toimisi kunnolla täyden mittakaavan prosessina.”

Arviossa esitettiin neljä väitettä, joista kolmeen ensimmäiseen saadaan nyt ainakin jonkinlaisia vastauksia. Neljäs väite liittyy saantoprosenttiin ja taloudellisuuteen, eikä teknologiajohtajan haastatteluista voi sen suhteen päätellä mitään.  Tosin “Riekkola-Vanhasen mielestä 30 000 tonnin vuotuinen nikkelisaanto on Terrafamessa periaatteessa mahdollinen, ”jos hommat osataan tehdä oikein”.”  Ehkä. Toki on niin, että jos asiat tehdään oikein, niissä saatetaan onnistua.

Väite 1

“1. Vuosien 2005-2008 aikana tehty pienen skaalan pilotti poikkeaa niin merkittävästi kaivoksen todellisesta toiminnasta, että sitä ei voi käyttää todisteena bioliuotuksen onnistumisesta todellisissa olosuhteissa. Ennen muuta pilottikasojen peittäminen kokeilun aikana poikkeaa merkittävästi nykyisistä olosuhteista. Lisäksi metallien talteenottoa ei tehty siten kuin tuotantokasoilla.”

MTV: “– Kasan hoitaminen on taitolaji. Kun koekasaa tehtiin, henkilökuntana oli diplomitöitään tekeviä teekkareita. Koekasaa hoidettiin kuin keskoskaappia. Kun isoon tuotantoon siirryttiin, kasaa hoitamassa oli ihmisiä, jotka eivät tajunneet, kuinka tarkkaa työtä se on, Riekkola-Vanhanen kertoi.”

Tämä ajatus on lähes sanasta sanaan sama, kuin omassa arviossamme. Keskoskaappi on uusi termi; itse käytimme kasvihuonetta.

Skaalaero on todellakin huomattava: raporttimme toteaa, että “pilotissa oli kaksi koekasaa, kooltaan 60 metriä kertaa 30 metriä, kun taas jokainen tuotantokasojen neljästä lohkosta on kooltaan 400 kertaa 1200 metriä. Koko siis monisatakertaistettiin yhdellä kertaa .”  Lisäksi ja ennen muuta pilotissa kasa peitettiin. “Aluksi liuotuskasa oli katettu kirkkaalla, muovisella, läpäisemättömällä kalvolla, ja myöhemmin vaahtomuovimatolla. Altaat olivat myös katettuja.” (Heikkinen 2008) Tarkoituksena oli estää haihdunta sekä lumen ja veden pääsy kasoihin ja altaisiin.“

Teknologiajohtajan lausunto on omalla tavallaan henkeä salpaava. Jos vauva pysyy hengissä keskoskaapissa, niin on todistettu että se selviää hengissä alastomana Kainuun talvessa. Niinkö?

SS toteaa myös: “Koekasasta analysoitiin kaikki sinne menevä ja sieltä tuleva aines, myös jätejakeet. Varsinaista jäteveden tutkimusta ei alkuvaiheessa voitu tehdä, koska tehdas alkoi tuottaa jätevettä vasta, kun se oli toiminnassa.”

Tätä ei ole aivan helppo tulkita, mutta se viitannee siihen, että prosessin kaikki osa-alueet on testattu erikseen, ja kaikki tuotu ensimmäistä kertaa yhteen vasta sitten kun kaivos on jo pyörinyt massiivisella tasolla.  Jätevettähän syntyy vasta siinä vaiheessa, kun liuos on ensin pyörinyt primäärikasassa, sen jälkeen sekundäärikasassa, ja sekundäärikasaan on saostunut suurin osa sulfaatista jarosiitiksi (jos on). Koko tätä ketjua ei ole misään vaiheessa kokeiltu pienessä skaalassa.

Väite 2

“2. Pilotin ja todellisen tuotannon ero on niin merkittävä, että Talvivaara on kuvannut toimintansa ympäristölupahakemuksessa väärin. Ympäristöluvan kuvaus toiminnasta perustuu pilottihankkeeseen ja erityisesti arviot vaikutuksista poikkeavat toteutuneista. Todellinen toiminta ei ole vastannut sitä toimintaa, jolle ympäristölupa on myönnetty. Talvivaaran olisi tullut hakea ympäristöluvan muutosta heti, kun se havaitsi tuotannon poikkeavan kuvatusta. Valvontaviranomaiset eivät ole tätä seikkaa myöskään havainneet, tai siihen reagoineet.Tämä on merkittävä syy ongelmiin.”

MTV3: “Riekkola-Vanhanen myönsi, ettei ongelmalliseen sulfaattiin kiinnitetty juuri huomiota kaivoksen perustamisvaiheessa.  – Sulfaatti oli sulfaattia, ei siihen kukaan kiinnittänyt silloin huomiota. Talvivaaran malmi on sulfidimalmia ja kun malmi irtoaa, syntyy sulfaattia. Puutavarateollisuus päästi sitä satatuhatta kertaa enemmän luontoon, eikä kukaan piitannut.”

MTV3: “Mangaanin osalta Riekkola-Vanhanen vieritti vastuuta osin ympäristöviranomaisille. – Me ei saatu ympäristöviranomaisten määräyksestä nostaa veden ph-tasoa tarpeeksi korkealle, jotta mangaanin osalta tilanne olisi parantunut. Valitettavasti kemia ei tottele ympäristölupamääräyksiä.”

Voihan asian toki noinkin muotoilla. Sen voi myös muotoilla niin, että Talvivaaran saama ympäristölupa ei ollut yhtiölle annettu henkilökohtainen lupa kokeilla ja puuhastella kemikaaleilla, jotka tottelevat tai eivät tottele. Se oli tarkkaan rajattu lupa harrastaa ammattimaisesti tiettyä ympäristöä rasittavaa teollista toimintaa,  jonka aiheuttamat ympäristövauriot tiedettiin ja arvioitiin etukäteen.

 

Jos vaikutuksia ei tiedetä tarkkaan etukäteen, silloin on haettava lupaa ympäristöä rasittavalle tutkimustoiminnalle. Niitäkin lupia saa. Ongelma ei siis ole siinä että viranomaiset simputtivat ja kuristivat muutoin elinkelpoista elinkeinotoimintaa, vaan siinä että elinkeinotoiminnaksi ilmoitettu tekeminen olikin käytännössä vasta tutkimustoimintaa.

Väite 3

“Kaivoksen tämän hetken toiminta ja ennen muuta tiedotus viittaa siihen, että bioliuotuksen vaikeuksia ei haluta tuoda selkeästi esiin. Kaikki tiedotus keskittyy kemialliseen ja mekaaniseen prosessiin (esimerkiksi suljettuun kiertoon), ilman mainintoja mikrobiologiasta, joka kuitenkin on Talvivaaran prosessin ydin. “

KS:  “Bioliuotuksen asiantuntija ei juuri muutoin halua arvioida Terrafamen menestymisen mahdollisuuksia, vaikka sanoo pohtineensa kaivoksen tulevaisuutta paljon. Hän teroittaa vain, että kaivoksessa tarvitaan kipeästi bioliuotuksen kovan tason asiantuntijoita. – Niitähän [uuden Terrafame-yhtiön johtaja]  (Lauri) Ratia jo kertoi maailmalta etsivänsä.”

Jotenkin tuntuisi, että tässä täytyy olla jonkinlainen väärinkäsitys. Talvivaaran koko imagokampanja vuodesta 2004 on perustunut siihen, että siellä on töissä maailman parhaita asiantuntijoita.  Tuskin on mahdollista, että nyt vuonna 2015 uuden johtajan ensimmäinen tehtävä on yrittää jostakin haalia asiantuntijoita.

KS:n artikkelissa on myös pitkä selostus siitä, että teknologiajohtajan mielestä syksy on mikrobiologian kannalta aivan väärä aika käynnistää kaivos. ” Riekkola-Vanhasen mukaan Talvivaaran malmissa uinuvat mikrobit tarvitsevat lämpöä herätäkseen toimimaan. Kun kasa rakennetaan talvea vasten, ympäristön lämpötila painuu helposti liian alhaiseksi…. Mustaliuskeessa olevat mikrobit tarvitsevat kunnolla toimiakseen yli 20 asteen lämpötilan. Silloin mikrobit alkavat kasvaa nopeasti ja liuottaa malmista metalleja. Mineraalien biologinen hapetus tuottaa lopulta itsessään lämpöä.   – Nyt kun mikrobit nukkuvat kivessä, ne tarvitsevat herättelyjakson, jolloin kasteluveden on oltava reilusti yli 20-asteista. Jos kasteluvesi on sitä kylmempää, bakteerit kasvavat heikosti.  Ja jos bakteerit eivät toimi, metalleja liukenee vain vähän eikä vettä haihdu. Tällöin kasat voivat jäätyä.”

Koska teknologiajohtaja on ollut eläkkeellä jo vuosia, on toki mahdollista että kaivokselle on sinä aikana kertynyt uutta tietotaitoa, jonka avulla käynnistys voidaan tehdä talveakin vasten. Tosin edeltävä kommentti asiantuntijoiden hakemisesta sotii hieman tätä tulkintaa vastaan. Lisäksi oman huomioni kiinnitti se, että Talvivaaran uusimmissa työpaikkailmoituksissa ei käytännössä haettu ketään mikrobiologiaan liittyvää henkilöä. Mahdollisesti nämä ovat niitä asiantuntijoita jotka hankitaan ulkomailta.

Voi siis olla, että uudet toimijat tietävät mikrobiologiasta enemmän kuin prosessin alkuperäinen kehittäjä.  Tai sitten edelleenkään mikrobiologiaa ei pidetä ydintoimintana.

Entä sitten?

Tältä pohjalta ilmeisesti pitäisi uskoa, että Talvivaaran toiminnan  uudelleenkäynnistäminen on valtiolta hyvä idea.  En ole täysin vakuuttunut. Biolioutuksen suhteen olemme yhä siinä tilanteessa, että sen on osoitettu toimivan keskoskaapissa.  Ainakin irrallisena prosessina, ilman että on testattu esimerkiksi sitä, saadaanko sulfaatit saostumaan hallitusti sekundäärikasalla.

Tästä on vielä todella pitkä matka  siihen, että se toimii Talvivaaran vaatimassa kokoluokassa ja Kainuun brutaalissa ympäristössä taivasalla. Jos valtion päämäränä olisi käynnistää bioliuotuksen tutkimus esimerkiksi yhdellä kasalla, se voisi olla järkevääkin. Nyt sen sijaan rynnistetään täysillä suureen skaalaan.  Tosin valtion päämäärissä ei suurta logiikkaa tunnu olevan muutenkaan (ks “Talvivvaara 56: Me tienataan tällä“).

Lisäkommentti

Näiden uutisten lööpityskään ei välttämättä valtavasti herätä luottamusta. Teknologiajohtajan haastattelut on otsikoitu näin: Savon Sanomat: “Bioliuotuksen asiantuntija käynnistäisi Talvivaaran kaivoksen pian.” Kainuun Sanomat: “Metallintuotanto voi tyssätä talveen.” Siis kumpi? Varsinaista ristiriitaa tuossa ei tosin loppujen lopuksi ole, koska aikaisemman artikkelin “pian” viittaa ehkä lähimpään vuoteen. Toinen artikkeli taas viittaa siihen, että sen vuoden aikana syksy on huono käynnistyshetki, ja pitäisi odottaa kevääseen. Pikaisella lukemisella ja taustoja ymmärtämättä on silti täysin mahdoton päätellä, miksi otsikot näyttävät ristiriitaisilta.

Tilanne nyt ei sentään aivan niin paha ole kuin pari vuotta sitten huomaamani tapaus (Talvivaara 25), jossa yhdestä Talvivaaran tilaamasta huuhaa-gallupista media onnistui kirjoittamaan ainakin kahdeksan keskenään ristiriitaista huuhaalööppiä. Mutta ei tässä myöskään sellaista kuvaa pääse syntymään, että kukaan mediassa olisi oikeasti analysoimassa näitä asioita.

TLV3Yhden päivän lööpit vuonna 2013. Sama tutkimus pohjana.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).  

Kulttuuri ja yhteiskunta, Sekalainen

Foliokalsareista bisnesinnovaatioon (perjantaikirjoitus)

Jostakin syystä minua yllytetään nykyään jatkuvasti kirjoittamaan typeristä ja noloista aiheista. Hullua ei kannata yllyttää, minua kannattaa, joten tällä kertaa aiheena  foliokivekset.

Lähtökohta: eräs amerikkalainen startup-firma markkinoi säteilysuojattuja miesten alushousuja. Kalsarit ovat hopeoidut, minkä väitetään suojaavan gonadeja WLAN,- 3G-  ja 4G-säteilyltä.

 

www.imaging-resource.com

Jos annetaan armoa pienissä detaljeissa — kuten siinä että eivät kyllä suojaa — niin mitä positiivista tästä voisi vääntää? Miten tätä bisnestä saisi entisestään parannettua?

Huuhaa tuottaa toki hyvää pöhinää jo nyt.  Onhan Suomessakin myyty vaikkapa LED-valoja joita voi työntää ruumiinonteloihinsa, ja  parantaa sitä kautta vaikkapa naapurin psoriasiksen oman paksusuolensa kautta, jos kuulopuheisiin on uskomista.  Bisnes on bisnestä, kunhan siinä on innovaatiota.

Mutta aina voi parantaa.  Millä tavalla paranoidia huuhaata (ja huuhaata ylipäätään) pitäisi kehittää, jotta sitä saisi myytyä vielä enemmän?

Vastaus on yksinkertainen. Seksi myy.

Alushousut sinällään olisivat heti oikealla alueella, mutta… näissä kalsareissa nyt vain ei ole seksiä. Tylsänä perusheterona en ole asiantuntija miesten kalsareiden seksikkyydessä, mutta tämän tiedän: nuo kalsarit ovat sen näköisiä, että tylsänä keski-ikäisenä voisin itsekin niitä käyttää. Not hot.

Triviaali ratkaisu — liiankin triviaali — olisi muotoilla nuo kalsarit eri tavalla. Hopeoinnin kanssa voi mennä överiksi ja tehdä siitä glitteriä; tai sitten voisi mennä enemmän humoristiseen suuntaan, ja muotoilla vaikkapa etumukseen elektronitykin.

Mutta oikeastaan pitäisi ajatella paljon laajemmin. Ei riitä että yksittäiset tuotteet muotoillaan eroottisiksi; koko ajattelumaailma pitäisi muuttaa.  Miksi tiukat farkut myyvät? Ne korostavat muotoja. Mutta muodot taas myyvät lähinnä siksi, että tietynlaisia muotoja pidetään tällä hetkellä esteettisinä.  Estetiikka oli toisenlainen 60-luvulla, tai Rubensin ajan Hollannissa.

Estetiikka pitää siis muuttaa.  Pitäisi muuttaa yhteiskunta sellaiseksi, jossa hörhö ja vainoharhainen mieli on yhtä seksikäs kuin pyöreä takamus tai Ritari Ässän rintakarvat.

Olen jo löytänyt käsitteelle nimenkin: Foliofilia (TM).

Epäilemättä foliofiilejä on jo maailma täynnä. Mitään sellaista asiaa ei olekaan, etteikö joku olisi siitä hankkinut fetissiä. Mutta ilmeisesti sitä ei ole järjestäytyneenä liikkeenä. Jos joku haluaa oikeasti rikastua tällä bisnesalueella, pitää järjestäytyä ja ennen muuta luoda uusi  asenneympäristö.

Varsinaisia liikesalaisuuksia en tässä vaiheessa avaa liikaa, mutta hahmotan kuitenkin hiukan pääni sisältöä.

• Esimerkiksi maadoitettuja peittoja myydään tällä hetkellä lähinnä turvallisuuspainotteisesti (mm minimoimaan sähkösaastetta ja hillitsemään vapaita radikaaleja). Missä on viisinkertaiseen hintaan myytävä honeymoon-maadoitus korkeammalla potentiaalienergiatasolla?

• Aiemmin mainittu ruumiinontelovalo on itsestäänselvä osa tuoteportfoliota. Värinä sinällään on jo vanha vitsi, mutta entä  tupladopplerpolarisoitu valokeila? Silloinhan itse valo tärisee, sekä pysty- että vaakasuunnaassa.

• Verenkiertoa stimuloivan magneettirenkaan ei välttämättä tarvitse stimuloida verenkiertoa juuri ranteen ympärillä. Tupladopplerpolarisaatiota siihen on hankala saada, mutta ferromagnetismi kuulostaa hyvältä ja onnistuu helposti.

• Miksi Suomessa ei ole edelleenkään homeopaattista striptease-klubia? Sehän vaatisi ainoastaan eskimopukuun sonnustautuneen henkilön joka käy lavalla löysäämässä hiukan kengännauhaansa ja kävelee sitten pois. Chippendales-versiossa löysätään solmiota.

• Jopa vanhasta kunnon foliohatusta löytyy uutta, kun vain avoimin mielin miettii.  Yöasusta voidaan leikata strategisia osia pois; hiukan vastaavasti, BDSM-foliohatun ohimoiden kohdalle voi laittaa läppiä.  Näitä sitten foliodomina voi säteilytyrmässä avata ja sulkea, samalla kun avaa ja sulkee WLAN-tukiasemia.

Mikäli joku innovatiivinen bisnesenkeli haluaa kehitellä ideoita eteenpäin, yhteystietoni ovat vaikeasti saatavilla.

Lisää samanhenkistä materiaalia täällä: Perjantaikirjoitukset.

 

 

 

 

 

Sekalainen, Ympäristö

Kansalaisluontokuvausta

On aika paljastaa, mihin olen kesäni kuluttanut.  Luontovalokuvauksessa ajoitus on kaikki kaikessa, väitetään.  Halusin osoittaa väitteen vääräksi.

Filosofiani on tässä hieman samantyyppinen kuin sienestyksen suhteen (ks “Kansalaissienestystä”): kansalaistoiminnassa osaamisen puute ei saa olla tekemisen este. Tai Simo Salmisen suuhun laitettu viisaus: jos ei osaa laulaa, pitää laulaa korkealta ja kovaa.

Fyysikon elämää helpottaa vielä kvanttifysiikka. Jos räpsii tarpeeksi monta kuvaa, jokin niistä onnistuu vahingossakin. Siispä jokainen kuva on keskimäärin osittain onnistunut. Tässä on sekin hyvä puoli, että metsässä ei tarvitse kuluttaa niin kauan aikaa, kun jo heti ensimmäinen valokuva onnistuu osittain. Kärsivällisyydenkään puute ei saisi olla kansalaistoiminnan este.

Tämä filosofia näkyy tyylipuhtaimmin alla olevassa kuvassa. Siinä olisi lentäviä tervapääskyjä, jos jokin niistä olisi suostunut pysähtymään. Arvioin kuitenkin, että jos olisin ottanut muutaman kymmenen kuvaa, olisin onnistunut jonkun linnunkin saamaan mukaan. Kuvassa on siis keskimäärin 0.02-0.05 tervapääskyä.

20150703_190304Keskimäärin noin 0.02-0.05 tervapääskyä (Apus apus).

 

Kun tämän kvanttifilosofian sisäistää, pystyy ottamaan kuvan kuin kuvan tilanteesta kuin tilanteesta, ja keskimäärin saa jotakin kuvaustilanteen hengestä mukaan.

Vert_20150705_102418Kuvan puussa oli hetkeä aikaisemmin käpytikka (Dendrocopus major) poikasensa kanssa.  Emo ruokki liikuttavasti yhä poikastaan, vaikka tämä oli jo emoaan suurempi. Näkyä oli mahdoton katsoa hymyilemättä.

 

Kuvalla voi kertoa myös tarinan. Tarina voi olla pitkä ja monipolvinen.

Vert_20150705_110218Tässä kohtaa oli syksyllä 2014 suuri lampaankääpä (Albatrellus ovinus). Kääpä nostettiin maasta ja puhdistettiin huolellisesti. Se laitettiin sienikoriin muiden sienten sekaan, ja vietiin mökille. Siellä laitettiin valurautapannu kuumenemaan. Sienet viipaloitiin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, ja viipaleet  kieriteltiin nopeasti kananmunan ja korppujauhojen sekoituksessa. Viipaleet paistettiin reilussa voissa, ja syötiin välittömästi. Palanpainikkeeksi kukin otti joko maitoa tai kokista, makunsa mukaan.  Maku ja rakenne olivat aivan erinomaisia, hieman tofun tyyppisiä, mutta lampaankäävän vahvan umami-aromin takia makukokemus oli jopa lihaisampi kuin tofu.  Lampaankääpä on kuitenkin syytä syödä välittömästi, koska jäähtyessään se muuttuu sitkeäksi ja mauttomaksi. Kuivaaminen kuitenkin säilyttää maun erittäin hyvin, ja on suositeltava säilömistapa. Lampaankääpää täytyy muistaa kuivattaa pidempään kuin useimpia muita sieniä, koska sen pinnalle muodostuu helposti kalvo joka hidastaa sisäosien kuivumista.

 

Tai lyhyt.

Vert_20150718_165628Tässä oli puu.

 

 

Liikkeen kuvaaminen ei ole helppoa, mutta ainakin yhden kerran onnistuin siinä mielestäni hienosti.

Vert_20150725_140531Tässä kulkee elektroneja (e) noin 200 kilovoltin jännitteen piiskaamana. Mielenkiintoista kyllä, sähkövirran nopeus voi olla yli 95% valon nopeudesta (ks velocity factor), mutta itse elektronit eivät välttämättä liiku edes yhtä metriä tunnissa, jos ollenkaan (ks vaellusnopeus).

 

Luontoa voi löytyä myös kaupungista.

Vert-Katu-20150810_062620Suunnilleen tässä oli auton liiskaama orava kun lapset olivat pieniä.

 

En voinut vastustaa halua olla moderni, ja  nykyajan narsistisen hengen mukaisesti yritin vielä kuvata itseni osana luonnon ikuista kiertokulkua. #selfie #yogangsta

Vert_20150705_121833Onnistuin melkein nappaamaan itsestäni (Homo sapiens nerdicus) #luontoselfien. Viime hetkellä sain kuitenkin pääni käännettyä.

Mielestäni jo nämä kuvat osoittavat, että ajoitus ei todellakaan ole tärkein. Oikeastaan se ei ole yhtään mitään. Keskimäärin.

Lisää samanhenkisiä kirjoituksia täällä: Perjantaikirjoitukset.

Talvivaara

Talvivaara 56: Me tienataan tällä?

Helsingin Sanomien mukaan  Talvivaara aiotaan käytännössä ottaa valtion hallintaan.  Yksityinen raha ei halua kaivokseen koskea, ja valtion pakkomielle kaivoksen jatkamiseen jatkuu.  Verorahaakin tähän tarkoitukseen näyttää löytyvän, vaikkei mihinkään muuhun löydykään.  Päätös ei varsinaisesti yllätä.

Yksi lause silti hämmentää: “Valtion tavoite myös on irtautua yhtiöstä noin kahden vuoden kuluessa ja saada Talvivaaraan sijoitettuja verorahoja takaisin.”

Nuo ovat keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Kahdessa vuodessa pystytään parhaassakin tapauksessa tekemään vasta niitä pilottitutkimuksia, jotka olisi pitänyt tehdä jo viime vuosikymmenellä.  Kahdessa vuodessa ei pystytä vielä osoittamaan, toimiiko biolioutusprosessi myös kovissa sääolosuhteissa.

Ilmeisesti ajatuksena on rakentaa noiden kahden vuoden aikana toimiva ja teknologisesti riskitön kaivos joka voidaan myydä eteenpäin avaimet käteen -periaatteella, ja saada kaivoksesta silloin sen mukainen hinta.  Ajatus ei toimi.

Bioliuotuksen tutkimus ja tuotekehitys puuttuvat edelleen

Julkisuudessa on esitetty väitteitä että “kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä että prosessi toimii”.  Ehkä, mutta ainuttakaan tällaista haastattelua ei tunnu julkisuudesta löytyvän. Kuka asiantuntija on omalla nimellään tällaista esittänyt julkisesti?  Ministeriöhän on jopa salannut sen konsultin nimen, joka on tehnyt arvion prosessin jatkomahdollisuuksista.  Voi toki olla täysin viattomia syitä miksi kaivosta puolustavia asiantuntijoita ei päästetä julkisuuteen; en vain keksi sellaisia.

Olin itse mukana ryhmässä, joka vuonna 2013 päätyi arvioon, että “bioluotus ei toimi” (Talvivaara 30). Olen edelleen samaa mieltä, mutta muotoilisin ajatuksen toisin. Jotta kaivos voisi olla kannattava, ei riitä että bioliuotuksen yksittäiset osat toimivat laboratorio-olosuhteissa. Koko ketjun on toimittava aukottomasti siitä hetkestä kun nikkeli alkaa liueta kasasta, siihen hetkeen kun sulfaattien on tarkoitus kiinteytyä takaisin jarosiitiksi.

Prosessissa on niin paljon takaisinkytkentää että sen täytyy toimia koko ajan kontrolloidusti ja lähes täydellisesti. Pienikin ongelma eskaloituu helposti. Esimerkiksi bakteeritoiminnan pieni hiipuminen alentaa kasan lämpötilaa, mikä heikentää haihtumista, mikä lisää kasan vesimäärää, mikä hukuttaa bakteereita, mikä aiheuttaa lisää bakteeritoiminnan hiipumista.  Virheisiin ei ole varaa.

Takaisinkytkentääkin suurempi ongelma on, että liuotus toimii taivasalla, Kainuun luonnossa.  Prosessin “toimivuus” todistettiin pienellä kasalla, joka oli tiukasti peitetty (Talvivaara 43).

On kiistatonta, että bioliuotuksella on pystytty joissakin olosuhteissa tuottamaan nikkeliä jonkin aikaa erittäinkin hyvin. Vuoden 2011 tuotantopiikki tosin on ilmeisesti osin keinotekoinen ja ylioptimistisesti tulkittu (Talvivaara 17) ja vuoden 2013 tuloksista oma arvioni oli “Vastaus on hieman savolainen. Väite ei ole valetta. Se vain ei ole totta.” (Talvivaara 42).

Oli luvuissa ilmaa kuinka paljon tahansa, eivät ne kuitenkaan pelkkää ilmaa ole. Nikkeliä pystytään tuottamaan. Mutta tuo ei siis vielä riitä. Nikkeliä pitää pystyä tuottamaan 1) voitollisesti 2) ympäristöä pilaamatta ja 3) luotettavasti, säässä kuin säässä.

Vaatimukset 1 ja 2 edellyttävät käytännössä, että kaivoksen prosessin täytyy toimia kuin junan vessa. Kun nikkelipitoisuus on vain 0.21% (kun sen normaalissa nikkelikaivoksessa pitäisi olla lähempänä kahta prosenttia), toimitaan paperinohuilla marginaaleilla. Voittoa tulee jos kaikki kustannukset saadaan  karsittua minimiin eikä mitään yllätyksiä tule.

Toimiiko se kuin junan vessa (kohta 3)?  Yhtiön puolustajat eivät ole antaneet julkisuuteen mitään sellaista tietoa, jonka perusteella voisi olettaa että toimisi.  Julkisessa levityksessä olleet pilottitulokset ovat käytännössä niin keskeneräisiä, että niitä voi kyynisesti kutsua Potemkinin pilotiksi (Talvivaara 43). 

Prosessin osat saadaan toimimaan erillisinä, kunhan kasat ovat peitettyjä ja tarpeeksi pieniä. Kun kyseessä on taivasalla toimiva biologinen prosessi, tämä ei riitä.  Todellinen prosessi on pitkä ketju tapahtumia, jossa kaikki riippuu kaikesta — ja joka on äärimmäisen sääherkkä.

Riskit ovat edelleen olemassa  kahden vuoden kuluttua

On mahdollista (jopa todennäköistä), että kahden vuoden kuluttua kaivos tuottaa nikkeliä jonkinlaisia määriä, eli siis “toimii”. Todellinen toimivuus kuitenkin testataan vasta sitten, kun seuraavan kerran on pitkään poikkeuksellinen sää. Tällaisia jaksoja tulee 30 vuoden elinkaareen mahtumaan. Yhtiö on syyttänyt ongelmistaan kesän 2012 “poikkeuksellisia” sateita; käytännössä ne olivat kovia, mutta sellaisia joita kymmenien vuosien aikana joka tapauksessa tulee (Talvivaara 1).

On selvää, että myös potentiaaliset ostajat tajuavat tämän. Tämä laskee myyntihintaa.   Toisaalta valtio on nyt luonut ennakkotapauksen siitä, että viime kädessä se tulee kattamaan epäonnistumisen riskit.  Lisäksi nopea irtautuminen tarkoittaa, että nykyisten ympäristövaurioiden siivoaminen joudutaan rahoittamaan muulla kuin kaivoksen tuottamilla voitoilla — siis verorahoilla. Mikään uusi omistaja ei tule niitä rahoittamaan — ellei sitten saa kaivosta ilmaiseksi.

Näyttää ilmeiseltä, että valtio ei ideologisista syistä halua  itse harjoittaa kaivostoimintaa.  Normaalisti sen ei ehkä kannatakaan. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole mitään normaalia. Ainoa mahdollisuus “saada sijoitettuja verorahoja takaisin” on  jatkaa toimintaa niin kauan, että kassavirta tuottaa niitä. Nopea irtautuminen on käytännössä yritystukea sille taholle, joka kaivoksen ostaa.  Valtio maksaa tutkimuksen ja ylösajon, hoitaa ympäristöongelmat,  ja viime kädessä kantaa yhä edelleen riskejä.

Toisaalta ei ole selvää, kuinka vakavissaan valtio edes yrittää tutkimustoimintaa kehittää. Olen yrittänyt penkoa läpi, millaisia ihmisiä Talvivaara on nyt palkkaamassa.  Noin 120 henkilön joukkoon on nähtävästi haettu yhtä bioliuotuksen prosessi-insinööriä, jolta edellytetään mikrobiologian taitoja. Varsinaisia mikrobiologeja ei nähtävästi ole julkisella haulla haettu. Ei ole tiedossa, onko yhtiöllä töissä ainuttakaan mikrobiologia, vai onko kaikki tämä osaaminen ulkoistettu. Ulkoistaminen tuntuu erikoiselta vaihtoehdolta, kun mikrobiologinen prosessi kuitenkin on kaivoksen koko toiminnan kannalta ydinkysymys. Jos mikrobit eivät toimi, kaivos ei toimi.

Entä sitten?

Periaatteessa tällä ei ole mitään merkitystä. Pidän kuitenkin mauttomana väittää että “me tienataan tällä”,  jos kyse todellisuudessa on vain yritystuesta ja rahanmenosta.

Jo marraskuussa 2013 totesin näin:  “Pidän melko varmana, että olen ainakin itse nyt ammentanut tyhjiin sen, mitä tällainen ulkopuolinen pystyy Talvivaarasta ammentamaan. Asiat etenevät tästä eteenpäin ihan omalla logiikallaan, jolla ei ole mitään tekemistä logiikan kanssa.”
Arvioni pätee edelleen.  Valtio lähtenee mukaan. Jos liuotusta ei saada toimimaan, kahden vuoden kuluttua ollaan samassa pisteessä kuin nyt ja valtio maksaa viulut. Jos se saadaan toimimaan, kahden vuoden kuluttua uusi omistaja kiittää, antaa hiukan taskurahaa, ja valtio maksaa edelleen viulut.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).  

 Moneytree 462171033-cc(Kuva: bizjournals.com)

yhteiskunta

Keskinkertaisuus ja koulutuspolitiikka

“Suomalaiset jatko-opiskelijat ovat saatanan mitättömiä keskinkertaisuuksia”. Tällaiseen kekkosmaiseen aforismiin eräs jatko-opiskeluaikainen professorini tiivisti asiansa jo pari vuosikymmentä sitten.

(Voi olla osoitus suomalaisten jatko-opiskelijoiden laadusta, että  tokaisusta tulikin sitten meille lentävä lause.  Parinkin sen aikaisen kollegan kanssa tervehdimme joskus edelleen huudahduksella “Terve, keskinkertaisuus!” Lannistaminen on taitolaji, eikä aina onnistu).

Näin jälkeenpäin ajateltuna täräytyksessä saattoi olla viisautta, jota siinä ei varsinaisesti ollut. Nimittäin: mikä itse asiassa on suomalaisten suurin vahvuus? Väittäisin, että tämä: meillä saattavat olla maailman parhaat mitättömät keskinkertaisuudet. Se on mieletön kilpailutekijä, ja juuri sitä kilpailutekijää koulutussäästöt nyt uhkaavat.

Miksi keskinkertaisuus on hyvä asia?

Continue reading Keskinkertaisuus ja koulutuspolitiikka →